3.4.5. Tieteen etiikka ja moraali

Tieteeseen liittyviä eettis-moraalisia näkökohtia voidaan tarkastella useista näkökulmista. Arviointia voidaan suorittaa niin tutkimusaiheiden/-tavoitteiden kannalta, käytettävien tutkimuksellisten menettelyjen kannalta kuin tutkijoiden henkilökohtaisen toiminnankin kannalta.

Ensin mainitussa mielessä epäeettiseksi voidaan katsoa (ääri)esimerkiksi tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää miten kätevimmin saadaan suuri määrä ihmisiä pois päiviltä. Toisessa tapauksessa kyse voi olla vaikkapa eläinkokeiden käytöstä muutoin tavoitteiltaan eettisessä tutkimuksessa. Kolmas näkökulma kattaa tutkijoiden etiikan yksilöinä (tieteellinen vilppi, tulosten väärentäminen ja varastaminen, taloudelliset väärinkäytökset jne.).

Tutkimuskohteiden tasolla geenitutkimuksesta on tullut ylivertaisen aktuaalinen asia. 'Jumalan leikkimisen' oikeutukseen ja seurauksiin on otettu voimakkaasti kantaa niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin keskustelussa. Kansalaisten tähän liittyvät kannat hajoavat, mutta painottuvat hyväksynnän suuntaan. Noin joka toinen (49%) yhtyy näkemykseen 'vaikka geeniteknologiaan (kuten lajien perimän muunteluun) liittyykin riskejä, sitä koskeva tutkimustoiminta on suureksi hyödyksi ihmiskunnalle'. Väitteen torjuu noin joka neljäs (23%).

Kannanotot ovat hyväksyvämpiä kuin kolme vuotta sitten. Liikahdus on sikäli huomionarvoinen, että aiemmin asenteet ovat pysyneet suhteellisen stabiileina. Tämä pätee niin vuoden 2001 mittaukseen kuin sitä edeltävään vertailutietoonkin (mittari sisältyi myös EVAn kansallisen arvo- ja asennetutkimuksen aineistoon syksyllä 1998; Mielipiteiden sateenkaari, 1999.). Oireellista hyväksynnän kasvua aikasarja heijasti kuitenkin myös aiemmin (kuvio 49a.).

Keskimääräistä myönteisemmin geeniteknologiaan(kin) suhtautuvat koulutetuimmat. Miehet ovat asennoitumisessaan jonkin verran naisia hyväksyvämpiä. Iän mukaan kriittisyys kasvaa havaittavasti nuoruuden suuntaan.

Toinen geenitutkimusta koskeva kysymys tuottaa yksiselitteisemmän tuloksen. Valtaenemmistön (81%/8%) mielestä 'hankkeet ihmisen kloonaamiseksi tulisi ehdottomasti kieltää kaikissa maissa'. Vaade ei ole ainakaan höltynyt viime mittauksesta (kuvio 49b.). Väestön sisällä yksimielisyys ulottuu laajana niihinkin ryhmiin jotka muutoin osoittavat ymmärtämystä geenitutkimusta kohtaan. Naiset ovat kannanotoissaan vielä ehdottomampia kuin miehet.

Kolmas geenitutkimusta koskeva mittari kartoitti suhtautumista ns. geeniruokaan. Vaikka geenimuunneltuja ainesosia sisältäviä elintarvikkeita lienee jo nyt kuluttajien pöydissä, julkisessa keskustelussa geeniruoka nähdään usein tulevaksi, selkeiden valintojen varassa olevaksi 'kyllä tai ei' -asiaksi. Alkusyksyn 2007 keskustelupiikin - kiistely geenimuunnellun soijan käytöstä ja merkitsemistavoista - mahdolliset vaikutukset eivät ehtineet näkymään tuloksissa.

Suomalaisten asiaa koskeva epäluuloisuus osoittautuu suureksi. Suostuttelu 'geeniruokaa on turha pelätä, sillä se on turvallista niin ihmiselle kuin ympäristöllekin' saa varsin vähän hyväksyjiä (16%). Eri mieltä on useampi kuin joka toinen (52%). Toisin kuin geenitutkimuksen hyödyllisyyttä yleisellä tasolla arvioitaessa, hyväksyntä ei ole lisääntynyt, vaan pikemminkin vähentynyt (kuvio 49c.).

Kannanottojen lähempi erittely tuo esille melko yksi-ilmeisen väestöprofiilin. Epäluulo geeniruokaa kohtaan yhdistää pitkälti kaikkia kansanosia. Naisten havaitaan silti olevan miehiä varauksellisempia. Nuoret näkevät geeniruuan uhaksi vanhempia useammin. Koulutuksen yhteys arviointeihin jää tavallista heikommaksi Myös koulutetuimmat kavahtavat ajatusta verraten laajasti.

Etiikkakeskustelun kestoteemaa, eläinkokeiden oikeutusta koskeva väite saa olennaisesti hyväksyvämmän vastaanoton. Teesin 'vaikka eläinkokeisiin liittyy eettisiä ongelmia, niistä saadaan niin arvokasta tietoa, ettei niitä ole syytä kieltää kokonaan' allekirjoittaa jopa kaksi kolmesta (66%). Eri mieltä on hieman useampi kuin joka viides (22%). Jakauma on asiallisesti sama kuin aiemmin (kuvio 49d.).

Tuloksen tulkinnassa huomattakoon että kantoja myönteistänee (argumentin vahvojen perustelujen ohella) jossain määrin 'kokonaan' -määreen tarjoama takaportti (ei ihan kokonaan, vaikka enin ja tarpeettomin koetoiminta lopetettaisiinkin). Eläinkokeiden totaalisen lopettamisen kannalla ovat keskimääräistä useammin nuorimmat, opiskelijat sekä humanistisen koulutuksen saaneet.

Tieteen etiikan kolmatta kategoriaa, tutkijoiden henkilökohtaisia edesottamuksia, koskevat kysymykset tuottavat laajaa hyväksyntää kuvastavia tuloksia. Useampi kuin kolme neljästä (77%) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan 'tieteen piirissä esille tulleet väärinkäytökset ovat poikkeustapauksia, joiden perusteella ei pidä leimata koko tutkijakuntaa'. Eri mieltä on vain joka kahdeskymmenes (5%, kuvio 50a.).

Näkemys saa nyt yhtä paljon hyväksyntää kuin kolme vuotta sitten. Lukujen voinee katsoa edustavan jonkinlaista 'normaalitilaa', mille ne nousivat edellisessä tutkimuksessa. Vuonna 2001 tieteen julkisessa kuvassa havaitut vähäiset himmentymät ovat näin arvioiden hävinneet. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin tieteemme tilaa koskevat arviot ja niissä tapahtunut muutoskehitys (luku 3.2.2.). Tutkijoiden ja tutkimustoiminnan etiikan ja moraalin osalta tila-arviot ovat rekisteröineet samankaltaisen nousevan asennekehityksen.

Kannanottojen väestöryhmittäiset erot ovat asiallisesti vähäisiä. Kaikki ryhmät yhtyvät laajasti käsitykseen väärinkäytöstapausten poikkeusluonteesta, ja kääntäen, yhtään 'luottamuksensa kadottaneiden' ryhmää ei voida identifioida. Vakuuttuneimpia tutkijoiden moraalin vahvuudesta ovat koulutetuimmat.

Toinen asiaa lähestyvä mittari tuottaa niinikään tiedeyhteisön kannalta myönteisen tuloksen. Näkemys, jonka mukaan 'suomalainen tiedeyhteisö toimii vastuullisesti ja tuntee yhteiskunnallisen vastuunsa', allekirjoitetaan kuuden kymmenesosan (60%) voimin. Toisinajattelua ei tavata juuri lainkaan (6%). Tulos on merkittävä aikana, jolloin yhteiskuntavastuuta perätään äänekkäästi kaikilta yhteiskunnan toimijoilta (kuvio 50b.).

Vaikka jakauma ei poikkea olennaisesti aiemmasta, se viittaa vähäiseen varauksellisuuden kasvuun. Millimetriporauksiin mennen uusimman tuloksen voi todeta sijoittuvan kahden aiemman väliin. Myös tässä voidaan viitata edellä raportoituihin tieteen tilaa koskeviin arvioihin. Niissä ilmennyt tietynlainen 'laimentuminen' sopii jossain määrin myös yhteiskuntavastuuta koskevien arvioiden tulkintaan.

Kuten edellä, näkemysvaihtelu jää suhteellisen vähäiseksi. Siltä osin kuin eroja esiintyy, ne noudattavat jo tutuksi tullutta kaavaa - myönteisimmät arviot saadaan akateemisilta jne. Olennaista kuitenkin on, ettei avoin kriittisyys nouse esille minkään ryhmän arvioissa.