3.4.4. Tiede ja maailmankuva

Käsitykset tieteen kehityksen elämäntavallisista vaikutuksista sivusivat jo kansalaisten arvo-orientaatiota ja maailmankatsomuksellisia näkökohtia. Aineistoon sisältyi myös näihin asioihin suoraan kohdentuvia mittareita.

Noin joka kolmannen (31%) mielestä 'tieteeseen perustuva maailmankuva ja uskonto eivät ole ristiriidassa keskenään'. Asian kiistäviä on jonkin verran enemmän, noin kaksi viidestä (39%). Kannanottojen taustalla vaikuttanevat ennen muuta käsitykset evoluutioteorian ja luomiskertomuksen törmäyksestä sekä osin ehkä myös muu biotieteiden ja teologian leikkauspisteissä havaittu hankaus.

Verrattaessa tulosta aiempaan havaitaan vähäistä muutosta. Maailmankuvien ristiriitaa ei tunnisteta aivan entisessä määrin. Mikäli huomioon otetaan myös aiempi, sinänsä vähäinen asennekehitys, kannanotoille hahmottuu systemaattinen muutossuunta. Kenties tiede ja uskonto mielletään enenevästi ihmismielen eri dimensioiksi, jolloin törmäämistä ei tapahdu siten kuin samaa raidetta ajettaessa (kuvio 43a.).

Toinen testi koski suoraan tieteen kehitykseen liittyvää arvokonfrontaatiota. Myös se jakaa kansalaisia huomionarvoisesti. Joka neljännen (25%) mielestä 'uskosta tieteeseen on tullut nykyajan uskonto, joka ohjaa ihmisten arvomaailmaa väärään suuntaan'. Argumentin kiistäviä on enemmän, kaksi viidestä (39%). Mittarin osalla havaitaan epätavallisen suuri muutos. Käsitys 'tiedeuskon' arvoja vääristävästä vaikutuksesta allekirjoitetaan nyt huomattavasti (-8 %-yksikköä) aiempaa harvemmin. Kyseessä on laajan väittämäaineiston toiseksi suurin yksittäinen muutos. Jos kohta tiede voi kirjata ilmiön voitokseen, suoraa selitystä sille lienee vaikea löytää (kuvio 43b.).

Evoluutio

Tämänkertaiseen tutkimukseen sisällytettiin myös uusia aihealueen mittareita. Niistä yksi koskee kehitysoppia, mihin viitattiin maailmankuvallisena koordinaattina jo edellä. Taustaksi palautettakoon mieliin asiasta syksyllä 2006 käyty keskustelu. Suomessa säikähdettiin, kun meidät arvioitiin Science -lehden arvovallalla valistumattomiksi. Evoluutioteoriaa totena pitäviä löydettiin maastamme vähemmän kuin referenssimaistamme keskimäärin1. Pääkirjoittajien ja kolumnistien kynät lyhenivät uutisen taivastelussa.

Väite, jonka mukaan 'ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista' saa laajan, joskaan ei yksimielistä hyväksyntää. Kaksi kolmesta (66%) yhtyy, noin joka kahdeksas (13%) ei. Vailla kantaa on noin viidennes (21%, kuvio 44a.).

Jakauma on huomattavan samankaltainen kuin kohutussa Science-artikkelissa. Evoluutiota totena pitävien osuus muodostuu - kaiketi jo sattumankin saattamana - tarkasti samaksi. Opin kiistävien osuus jää kuitenkin nyt kerätyssä aineistossa verraten selvästi alhaisemmaksi (Eurobarometri-aineistossa osuus oli 27%; eroja arvioitaessa tulee luonnollisesti ottaa huomioon myös kysymysformulointien ja tiedonkeruumetodien erot, kuten myös mittausajankohtien yli kahden vuoden ero). Vaikka nyt saatu tulos ei olennaisesti muuta asiasta aiemmin saatua kuvaa, sen valossa suomalaiset näyttävät kuitenkin tiedollisesti hieman valveutuneemmilta.

Näkemysten väestöryhmittäiset erot piirtyvät joka tapauksessa kiintoisiksi. Iän yhteys on lähes puhtaan lineaarinen ja myös varsin voimakas. Vakuuttuneisuus kasvaa asteittain nuoruuden suuntaan. Käytännössä yhtä selvä kytkös liittyy koulutukseen, jonka kohoamisen myötä usko eläimelliseen alkuperäämme niin ikään vahvistuu2. Ammatti- ja sosiaaliryhmistä erottuvat ennen muuta opiskelijat ja johtavat toimihenkilöt. Myös asuinkonteksti heijastuu kannanottoihin. Evoluutio-usko vahvistuu havaittavasti pohjoisesta etelään siirryttäessä kuten myös pienistä kunnista suuriin kaupunkeihin siirryttäessä (kuvio 45.).

Syksyn 2006 keskustelussa suomalaisten kansainvälisesti heikkoa suoritusta - tällä kertaa tietourheilun saralla - paitsi hävettiin, myös tulkittiin eri tavoin. Yksi selitysmalli viittasi uskonnollisen fundamentalismin kansalaisistamme saamaan otteeseen, minkä sanottiin muuttaneen käsityksiämme. Tämä oli sikäli epäloogista että mitään vertailukohtaa aiempaan tilanteeseen ei ollut esitettävissä (edes mainittuun vuoden 2001 Eurobarometriin ei viitattu, eikä se olisi muutoksista kertonutkaan).

Päätelmää uskonnollisuuden yhteydestä voidaan kuitenkin testata Tiedebarometri-aineiston avulla. Kun suhtautumista evoluutio-oppiin tarkastellaan kirkkoa kohtaan tunnetun luottamuksen mukaan, havaitaan selvä riippuvuus. Kirkkoon vahvimmin luottavat kiistävät kehitysopin merkittävän laajasti - ja jyrkästi, mikä näkyy kannanottojen intensiteetissä ('täysin eri mieltä'). Vastaavasti luottamus tieteeseen (arviointikohde 'tiede ja tutkimus, tiedeyhteisö', ks. luku 3.1.) lisää luottamusta evoluutioteoriaan. Jäännöksettä nämä tekijät eivät kuitenkaan kannanottoja selitä. Jäljelle jää aina (myös tässä raportoimattomien tarkastelujen perusteella) kehitysopin itsepintaisesti kiistävien vähemmistö (kuvio 46.).

Ilmastonmuutos

Samaan tieteen tulosten 'ei oo perää' -dementointikategoriaan lukeutuu tietyllä tavalla myös ilmastonmuutoksen kiistäminen. Asiassa tosin ovat kunnostautuneet lähinnä jotkut tiedeyhteisön omat jäsenet sekä ns. tutkivat journalistit, eivät niinkään tavalliset kansalaiset. Vielä viime raportin tekstissä ilmastonmuutoksen reaalisuudesta puhuttiin osin ehdollisena, 'alan tutkijoiden äänestyspäätöksellä tieteen todentamien ilmiöiden joukkoon kuuluvana' ilmiönä.

Nyt evidenssiä on entistä enemmän. Tämä koskee myös kansalaisia, jotka ovat panneet merkille dramaattissävyiset uutiset luonnonmullistusten aiheuttamista tuhoista. Myös omakohtaisilla havainnoilla jouluisista nurmikonleikkaajista ja laiturilta pilkkijöistä alkanee olla enenevästi vaikutusta kansalaismielipiteeseen.

Tämä näkyy myös tuloksissa. Argumentin 'ilmastonmuutoksen eteneminen on todellinen ja vakava uhka, joka vaatii poliittisilta päättäjiltä tehokkaita toimia' taakse asettuu lähes koko kansa (87% yhtyy, 6% torjuu). Kyseessä on paitsi väittämäaineiston, koko laajan tutkimusaineiston (täpärästi) yksimielisin kannanotto (kuvio 44b.).

Jos kohta epämiellyttävä totuus (An Inconvenient Truth) oli suomalaisten tuntema jo ennen Al Goreakin, vakuuttuneisuuden nähdään vahvistuneen edellisestä tutkimuksesta. Muutoksen luonnehtimista vaikeuttaa se, että mittari oli jo aiemmin niin pohjassa, ettei se enää kykene ilmaisemaan suurta muutosta. Selvimmin ero ilmenee kannanottojen varmuuden kasvuna.

Tulkinnassa huomattakoon, ettei kysymys viittaa yksinomaan tieteeseen ja sen tuottaman tiedon totuudellisuuteen. Poliitikoilta edellytettyjen tehokkaiden toimien voi katsoa tarkoittavan ilmastonmuutosta koskevan tutkimuksen tehokkaita rahoitustoimia. Koko väestön kantoja ilmaiseva jakauma on niin vino, ettei siihen varsinaisesti 'mahdu' väestöryhmittäistä vaihtelua. Kaikki ryhmät yhtyvät näkemykseen liki yksituumaisen laajasti. Tarkasteluyhteydessä on paikallaan palauttaa mieliin myös arviot tieteen kyvystä ratkaista eri tyyppisiä ongelmia (luku 3.3.). Ilmastonmuutoksen hillintä osoittautui vertailussa vähintäänkin keskivaikeaksi tehtäväksi.

Tiedetiedon ristiriitaisuus

Tämänkertaiseen tutkimukseen otettiin mukaan myös kaksi täydentävää, tieteen ja tieteenharjoittajien uskottavuutta koskevaa väittämää. Näkökulmana oli tiedetiedon ristiriitaisuuden sietäminen. Minkä johtopäätöksen kansalainen tekee, mikäli esimerkiksi ydinvoimasta tv-studioon keskustelemaan marssitetut kaksi tekniikan tohtoria antavat energiamuodosta täysin päinvastaisen kuvan - toisen mielestä kyseessä on ainoa järkevä ja kutakuinkin ongelmaton ratkaisu, toisen mielestä kohtalokkain virhe ihmiskunnan historiassa.

Tulokset viestivät vähintäänkin kohtalaisesta tieteen lukutaidosta. Syötin 'tieteeseen ei voi luottaa, koska saman alan asiantuntijat voivat olla jostakin asiasta täysin eri mieltä' nielee vain verraten pieni osa (19%) väestöstä. Joskaan jäljelle jäävien keskuudessa ei nähdä jäännöksetöntä joukkoirtisanoutumista (46% torjuu, 35% on vailla kantaa), jakauman voi katsoa kertovan ilmeisestä valistuneisuudesta (kuvio 47a.).

Vastateesi 'ristiriitaisetkin näkemykset kuuluvat tieteeseen (eikä asiantuntijoiden erimielisyys siten kerro tieteen epäluotettavuudesta)' vahvistaa vaikutelman. Kolme neljästä (75%) yhtyy, eri mieltä olevia eri löydetä suoranaisesti lainkaan (3%, kuvio 47b.). Suomalaiset ymmärtävät tieteen itseään korjaavuuden ja sen ettei mikään tieto ole lopullinen. Käytäntö ja uudet tutkimukset osoittavat aikanaan kumpi asiantuntija oli oikeassa, vai oliko kumpikaan.

Kansalaisten voi täten katsoa kestäneen hyvin median pyrkimystä luoda draamaa ja kärjistäviä vastakkainasetteluja mitä aneemisimmista aineksista. Kun tutkija on enemmän tai vähemmän inkvisitionomaisessa haastattelussa (johon hän ei ole edes halunnut) saatu esittämään vähänkin jonkun toisen lausumasta poikkeava kanta - tai vaikka vain epäröimään -, uutisessa kerrotaan hänen 'tyrmäävän' sen. Samasta pääsevät luonnollisesti osalliseksi kaikki yhteiskunnalliset vaikuttajat ja asiantuntijat. Aina ei tosin tarvita edes viestimien vetoapua; julkisesta huomiosta kilvoitellessaan kyseiset henkilöt, tutkijatkin, 'lööpittävät' esilletulonsa valmiiksi usein myös itse.

Väestön sisällä tieteen ristiriitaisuuden sieto kasvaa suoraviivaisesti niin perus- kuin ammatillisenkin koulutuksen myötä. Akateemisille asia on liki itsestään selvä. Tieteestä kiinnostuneiden keskuudessa ei liioin tavata toisinajattelua. Asuinkontekstin mukaiset riippuvuudet näkyvät verraten selvinä myös tässä tarkasteluyhteydessä (kuvio 48.).

_______________________________________________

1Kyseessä ei kuitenkaan ollut uusi tulos, vaan jo kesällä 2005 julkaistuun, TNS-Gallup Oy:n saman vuoden alussa keräämään Eurobarometri-aineistoon (63.1.) perustuva tieto. Ero EU-maiden keskimääräiseen tasoon ei liioin ollut dramaattinen (Suomessa 66% piti kehitysoppia totena 25 unionimaan keskiarvon ollessa 70%). Sille antoi kuitenkin merkittävyyttä suomalaisten sijoittuminen EUn keskimääräisen tason alapuolelle. Tavallinen sijoituksemme erilaisissa tiedollisissa vertailuissa on ollut ylimmässä kärjessä. Kyseisessäkin eurobarometriaineistossa Suomi oli eri osatestien summaan perustuvassa kokonaistietämyksessä unionin toiseksi paras (Ruotsin jälkeen). Todettakoon samalla, että asiaa mitattiin myös vuoden 2001 Eurobarometrissä (55.2). Silloin evoluutioon uskoviksi saatiin 67% suomalaisista EUn keskiarvon ollessa 69%.

2Detaljeihin uppoamisen uhallakin ko. riippuvuudessa näkyvä lievää epäesteettisyyttä voidaan selittää koulutus- ja ikärakenteen sidoksisuudella. Kokonaan vailla ammatillista koulutusta olevien ryhmään sisältyy nuoria, jotka eivät ole vielä ehtineet suorittaa mitään tutkintoa. Niin ikään ammattikorkeakoulun suorittaneet ovat keskimäärin huomattavasti nuorempia kuin akateemisen tutkinnon suorittaneet. Täten ikä vaikuttaa tarkasteluyhteydessä välillisesti koulutustasoryhmien tuloksiin.