3.4.3. Tieteen riskit ja uhat

Tiedettä ei luonnollisesti nähdä yksinomaan siunauksellisena asiana. Huoli tieteen kehityksestä ja sen seurausvaikutuksista on kaihertanut ihmisten mieliä historian - kuten tieteen kehityshistoriankin - kaikissa vaiheissa.

Yleisenä huolena on aina ollut, että kehitys etenee liian nopeasti niin etteivät ihmiset ja yhteiskunta pysy muutoksen mukana. Tätä koskeva väite 'tieteen ja tekniikan kehitys muuttaa ihmisten elämää ja elämäntapaa liian nopeasti', herättää enemmän hyväksyntää (47%) kuin vastustusta (28%). Reagoinneista pilkistää myös ilmeinen arvokomponentti: muutoksella on varmastikin monen mielestä paitsi liiallinen vauhti, myös vikasuunta (kuvio 41a.).

Näkemys saa hyväksyntää hieman vähemmän kuin kolme vuotta sitten, mutta jokseenkin saman verran kuin vuonna 2001. Väestöryhmittäin tunnot vaihtelevat näkyvästi. Huoli hälventyy asteittain koulutustason kohotessa. Vähiten vauhti huimaa nuorimpia ikäryhmiä. Naisia tieteellis-teknisen kehityksen elämäntavalliset seuraukset askarruttavat useammin kuin miehiä.

Toinen yleisluontoinen teesi, jonka mukaan 'tieteen kehitys ja uusien keksintöjen käyttöönotto luo ongelmia yhtä paljon kuin ratkaisee niitä', saa osakseen jokseenkin yhtä paljon puoltoa kuin kieltoakin (28%/33%). Edellisessä mittauksessa väitteeseen yhtyviä oli merkittävästi (5%-yksikköä) enemmän. Kun myös edellisellä vertailuvälillä rekisteröitiin samansuuntainen siirtymä, tieteen kuva on nyt näkyvästi 'haitattomampi' kuin seurannan alussa Muutoksen kausaalinen selittäminen saattaa olla pulmallista (kuvio 41b.). Naisten kannat ovat tässäkin yhteydessä varauksellisempia kuin miesten.

Tiedettä koskevien huolten yksi päätyyppi on perinteisesti pohjautunut ajatteluun, jonka mukaan kehittyessään tiede, erityisesti teknologia, saa tai peräti ottaa ylivallan ihmisestä. Vaikka siihen, että koneet kommunikoivat keskenään ilman ihmisen välissä oloa, on ilmeisesti vielä paljon aikaa, tämän tyyppisillä mielikuvilla on oma kasvualustansa.

Edes väitettä, jonka mukaan 'tiede ja teknologia ovat nousemassa ihmisen palvelijasta ihmisen herraksi', ei torjuta laajasti. Päinvastoin sitä pitää totena jopa useampi (36%) kuin ei-totena (31%). Puhe tieteellisestä vallankumouksesta saa täten tieteen vallankaappausta tarkoittavan sivumerkityksen.

Hurjansävyiseen visioon - ilmaisu tosin ymmärrettäneen kuvaannolliseksi - suhtaudutaan epätietoisemmin, jos kohta myös skeptisemmin kuin edellisessä mittauksessa (kuvio 41c.). Suorastaan levollisen tiedemyönteinen nyt saatu tulos on kun sitä verrataan viime vuosikymmenen alussa ja sitä edeltävänä aikana saatuihin tuloksiin. Tuolloin tuomiopäivän pasuuna kaikui olennaisesti kovempana. Vertailutiedon tarjoaa EVAn kansallinen asennetutkimus (josta mittari on lainattu) ja sen aikasarjatulokset vuosilta 1984-1990. Jo tällä seurantajaksolla kyseinen tiedehuoli höltyi asteittain (kuvio 42.).

Osin samaan teemaan liittyy myös formulointi 'tietokone yltää ihmisen älykkyyteen jo lähivuosikymmeninä'. Vaikka kyseessä ei ole suoranainen uhka-arvio, se on tieteen rajoja - hyvässä ja pahassa - luotaavana sukua sellaisille. Väitettä pidetään pikemminkin epäuskottavana (42%) kuin uskottavana (24%, kuvio 41d.).

Torjuntaa voi pitää vahvana ottaen huomioon että teesi väittää tietokoneen ainoastaan yltävän ihmisen (ohjelmoijansa) älykkyyteen, ei ylittävän sitä. Jälkimmäinen olisi olennaisesti kriittisempi rajapyykki (mm. edellä mainitun 'herrana toimimisen' kannalta). Väitteeseen uskotaan nyt hieman aiempaa laajemmin. Väestön sisäisissä eroissa selvimmäksi erottelijaksi osoittautuu koulutus. Akateemisista visioon yhtyy vain pieni vähemmistö.

Kaiken kaikkiaan tieteeseen julkisessa keskustelussa liitettyjen potentiaalisten uhkien kirjo on lavea ulottuen tappajavirusten karkaamisesta demokratian katoamiseen. Viimemainitullakin huolella havaitaan jonkinlainen vaste kansalaismielipiteessä. Kolmannes (32%) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan 'tieteen kehitys johtaa teknokratian (asiantuntijavallan) kasvuun yhteiskunnassa'. Eri mieltä on runsas viidennes (22%). Huoli on vähittäin heikentynyt seuranta-aikana. Samalla kannanmäärittely on tullut (entistäkin) vaikeammaksi (kuvio 41e.).