3.4. Muut tiedekannanotot - konkretisointeja ja täydentäviä näkökulmia

Edellä tarkasteltujen teemallisesti kohdennettujen kysymyssarjojen ohella tutkimusaineistoon sisältyi laaja väittämämuotoisista kysymyksistä rakentuva kysymyskokonaisuus. Pyrkimyksenä oli paitsi houkutella esiin kansalaisten tiedettä koskevia 'attityydejä', täydentää ja kontrolloida muiden kysymysten tuottamaa tietoa ja myös kartoittaa niihin sisältymättömiä aihealueita.

Vastaajille satunnaisessa järjestyksessä esitetyt mittarit - neljäkymmentäkaksi väittämää1 - on raportissa jäsennetty seitsemän alaotsikon alle. Koska aihepiiri on tyypillisesti sellainen jossa 'kaikki liittyy kaikkeen', tarkastelukokonaisuuksiin sisältyy väistämättä myös toisiinsa kytkeytyvää tietoainesta.

Väittämien tulkinnassa tulee huomioida että niihin reagointi on enemmän sidoksissa käytettyihin sanamuotoihin kuin ns. suorissa kysymyksissä. Kysymystekniikalle ominaiseen tapaan formuloinnit ovat osin hyvinkin suoraviivaisia ja populistisia - aivan kuten se debatti josta ne on johdettu.

3.4.1. Tieteen arvostus ja hyvinvointimerkitys

Kansalaismielipide todettiin edellä laajasti tieteeseen luottavaksi ja maamme tieteellisen tutkimuksen tasoa arvostavaksi. Nämä havainnot saavat tukea myös väittämäaineiston tuloksista. Lähes neljä viidestä (78%) yhtyy argumenttiin, jonka mukaan 'maamme tieteelle ja tutkimukselle on ominaista tehokkuus ja korkea ammatillinen osaaminen'. Toisinajattelua ei esiinny käytännössä lainkaan (3%). Kannanottojen jakauma ei ole merkittävästi muuttunut edellisestä mittauksesta. Lausuman allekirjoittavia on kuitenkin oireellisesti vähemmän (-2 %-yksikköä; kuvio 35a.).

Tieteen yleistä hyvinvointimerkitystä koskevat kannat jakaantuvat enemmän. Lähes joka toisen (46%) mielestä 'hyvinvointi maassamme riippuu ratkaisevasti tieteellisen ja teknologisen tutkimuksemme tasosta'. Näkemyksen torjuu noin joka neljäs (23%). Tämä mittari tuottaa saman tuloksen kuin vuonna 2004 (kuvio 35b.).

Vastausten tulkinnassa tulee huomioida väitteen vaatelias sävy. Tulos voidaan myös sitoa arviointeihin tieteellisen tutkimuksen hyödyllisyydestä, joissa niinikään näkyi tiettyä epätietoisuutta. Tutkimustoiminta miellettiin verrattain laajasti yhteiskuntaa ja taloutta hyödyttäviksi, mutta ei niinkään yksilöiden arkielämää hyödyttäväksi (luku 3.2.1.).

Epäsuorasti tiedetiedon arvostukseen liittyy myös huoli sen heikosta hyödyntämisestä. Kahden kolmasosan (66%) kantana on, että 'poliittisessa päätöksenteossa käytetään aivan liian vähän hyväksi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa'. Jäljellejäävistä valtaosa on vailla kantaa, asiaa ei suoranaisesti kiellä juuri kukaan (5%). Käsitys tutkimustiedon 'haaskoon menosta' on yleistynyt jonkin verran (5 %-yksikköä) viime mittauksesta. Samanlainen siirtymä rekisteröitiin edellisellä vertailuvälillä. Vaikka muutossuunta on yhteiskuntaa kohtaan kriittinen, on se tulkittavissa tiedeyhteisön kannalta myönteiseksi sikäli, että se viittaa tutkimustiedon hyödyntämishalun kasvuun (kuvio 35c.).

Suomen tieteen tilaa ja tasoa virallisesti (tiedeyhteisön omin voimin, tarkoittaen Akatemian laajaa tutkimusta vuodelta 2003) arvioitaessa yhtenä potentiaalisena ongelmakohtana on nähty ulkomaisten tutkijoiden suhteellisen vähäinen osuus maamme tutkimus- ja kehitystoiminnassa. Samanaikaisesti on kannettu huolta kotimaisten osaajien paosta ulkomaille.

Näitä asioita luotaavat mittarit tuottavat liki samanlaiset vastausjakaumat. Aivovienti nähdään uhaksi ja aivotuonti tarpeelliseksi. Teesiin 'korkeasti koulutettujen aivovuoto ulkomaille on vakava uhka Suomen tieteelle' yhtyy joka toinen (51%/18%). Huoli on havaittavasti heikentynyt edellisestä mittauksesta (kuvio 36a.). Väestöryhmittäinen erittely kertoo, etteivät akateemiset pidä uhkaa aivan yhtä reaalisena kuin kansalaiset keskimäärin.

Aivotuontia puoltavan ehdotuksen 'ulkomaisten tutkijoiden määrän lisääminen Suomessa olisi eduksi maamme tieteen kehitykselle' allekirjoittaa niin ikään enemmistö (55%). Torjuvien kantojen osuutta (13%) voi pitää pienenä ottaen huomioon suomalaisten yleisesti ottaen epäluuloiset kansainvälistymis- ja ulkomaalaisasenteet. Ilmeisesti kyse katsotaan olevan niin kvalifioidusta ja hyödyllisestä joukosta että värillä ei väliä. Joskaan jakauma ei ole merkittävästi muuttunut, on se pikemminkin aiempaa hyväksyvämpi kuin torjuvampi (kuvio 36b.).

Akateemiset ja johtavat toimihenkilöt ovat laajasti yksimielisiä aivotuonnin stimuloivuudesta. Kannanottoja ei tule tulkita - eikä muu tuloskonteksti anna siihen oikeutusta - niin, että kotimaiset tutkijat ovat niin kehnoja että heidät pitää korvata vierastyövoimalla. Hyväksynnän taustalla on ymmärrys kansainvälisen vuorovaikutuksen ja vaihdon hyödyistä. Ulkomaisten tutkijoiden lisääminen kaiketi lisäisi myös tutkijoiden kokonaismäärää.

_______________________________________________

1Väittämäaineistoon sisältyy yhdeksän uutta, ajankohtaisiin teemoihin kohdentuvaa väittämää. Edellisessä tutkimuksessa mukana olleita väittämiä ei poistettu eikä niiden sanamuotoja muutettu.