3.2.2. Muutokset tieteen tilaa koskevissa arvioissa

Suhteuttamalla nyt saadut tulokset vuonna 2004 saatuihin saadaan näkyviin paitsi samanlaisena säilynyt perusstruktuuri, myös suhtautumismuutoksia. Muutosten pääsuunta kertoo skeptisyyden kasvusta. Kun muutostarkastelu ulotetaan kaikkiin kolmeen mittaukseen, varauksellisuuden lisääntyminen tulee esille vääjäämättömänä (kuvio 26.).

Vaikka toteamus saattaa kuulostaa tylyltä, se ei dementoi edellisessä luvussa esitettyä. Tieteen tilalle annetut arvosanat ovat absoluuttiselta tasoltaan hyviä, mutta eivät yhtä hyviä kuin aiemmin. Kyse ei myöskään ensisijaisesti ole avoimen kriittisyyden kasvusta. Pikemminkin kuin kielteisten kantojen lisääntymisenä muutokset ilmenevät eksplisiittisen myönteisten kantojen vähenemisenä. Epäröiviä on aiempaa enemmän.

Tämä pätee pitkälti kaikkiin suurimpina näyttäytyviin muutoksiin. Vaikka tieteemme tasoa kansainvälisesti vertaillen hyvänä pitävien osuus on laskenut 7 % prosenttiyksikköä (ennen 71, nyt 64), on sen huonoksi arvioivien osuus kasvanut vain prosenttiyksikön (ennen 3, nyt 4). Edelleen huomataan, että suurin yksittäinen prosentuaalinen muutos liittyy tulevaa koskeviin odotuksiin, ei tiedeyhteisön tähänastiseen toimintaan. Tieteemme kehitysnäkymiin optimistisesti suhtautuvia on nyt aiempaa vähemmän (-8 %-yksikköä).

Kuitenkin myös mennyttä arvioidaan nyt aiempaa vaisummin (tutkimustoiminnassa viime vuosina tapahtunut kehitys, - 7%). Varauksellisuuden kasvu kohdentuu myös sellaisiin tieteen laatumääreisiin, jotka eivät sisällä mitään komparaatiota (suhteessa aikaan tai ulkomaailmaan). Tieteemme ja tutkimuksemme tasoa ja laatua koskevissa yleisarvosanoissa hyvän arvosanan antavien osuus on pudonnut viisi prosenttiyksikköä (ennen 78, nyt 73).

Oireellista alenemaa havaitaan myös konkreettisten tieteenalojen kohdalla. Niin teknologian tason kuin lääketieteenkin tason hyväksi arvioivia on hieman aiempaa vähemmän (-2 ja -3).

Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole kielteisen suuntaisia. Tieteen moraalia ja etiikkaa koskevat arviot ovat nyt havaittavasti aiempaa myönteisempiä. Tähän liittyen tutkimuksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevat arviot ovat vähintäänkin pitäneet entisen tasonsa. Yhdessä nämä tulokset viittaavat tieteen kuvan puhdistumiseen - puhdistumisen jatkumiseen - kansalaismielipiteessä. Kokonaismuutos vuodesta 2001 piirtyy jo mittavaksi. Palautettakoon mieliin, että tutkimussarjaa käynnistettäessä tieteellä oli rasitteenaan imago-ongelmia tai ainakin sellaisten syntymisen uhka joidenkin väärinkäytöstapausten saaman laajan julkisuuden takia (kuvio 26.; ks. myös kuvio 27., jossa muutokset edelliseen mittaukseen esitetään keskiarvojen erotuksina).

Myönteiseksi muutokseksi, joskin mutkan kautta, on tulkittava sekin että tutkimusrahoituksen riittävyyttä pidetään aiempaa huonompana. Tämä myös kertoo välillisesti vastaajien tunnoista. Jos ilmenneiden suhtautumismuutosten taustalla olisi vähänkin jonkinlaista 'joutaisivat lopettamaan' -henkeä, rahaa tutkimukseen tuskin tahdottaisiin lisää.

Kysymykseen siitä, mistä tämänkertaisten tulosten kuvastama epäilys ja orastava uskonpuute johtuu, on varmastikin vaikea antaa tyhjentävää vastausta. Päättelyä mutkistaa se, ettei muiden kysymysten (kuten edellä tarkastellun luottamuspatterin), tuloksissa havaita vastaavaa vetäytymistä.

Pyrkimättä pesemään ongelmaa pois muutokselle voi löytää erilaisia empaattisia tulkintoja. Yhtäältä kyse voi olla tietystä realismista, jopa lisääntyneestä ymmärryksestä. Globaalin osaamiskilvan koko ajan koventuessa mikään ei riitä menestykseen. Pieni Suomi pienine resursseineen ei voi olla tieteen supervalta. Taustalla häämöttää sama peruspulma kuin urheilussa: ei niin että omat suorituksemme olisivat huonontuneet, muutkin vain ovat alkaneet kiusallisesti treenata.

Kenties aiempien mittausten aikaan yhteiskunnallisessa ilmapiirissä oli nykyistä enemmän tiettyä hurraa-henkeä ja sen synnyttämiä ylisuuria odotuksia, taustanaan mm. tieto- ja viestintäteknologian alueella tapahtunut ekspansio. Nyt ylimääräinen hype on haihtunut. Kriittisyyteen ohjaavaa sanomaa - erilaista epäilyksen kylvöä - kansalaisille on varmastikin välittynyt tutkimusajankohtien välillä myös viestimistä. Voi myös kysyä, kuinka ruusuisen kuvan julkisuudessa esitetyt nk. asiantuntijapuheenvuorot ovat antaneet maamme tieteen tilasta ja tulevaisuudesta. Useimmiten kuva on ollut kriittinen, vakiintuneena visionaan että hukka perii, ellei ole jo perinyt, ellemme heti tehosta, panosta, priorisoi, perinpohjin uudista jne. toimiamme.