3.1.3. Väestöryhmittäiset luottamuserot

Luottamuksessa ilmenevästä vaihtelusta voidaan yleisenä huomiona todeta, ettei se ole kovin voimakasta. Monia toimijoita koskevat tulokset ovat suhteellisen yhdenmukaisia läpi koko väestön. Myös tiedettä koskevat luottamusmittarit ovat yleisilmeeltään verraten konsistentteja.

Tämä käy ilmi mm. sukupuolen mukaisesta tarkastelusta. Naisten ja miesten suhtautumiserot ovat enimmilläänkin korostuseroja, eivät yhteiskunnallisen orientaation eroja. Miesten havaitaan kuitenkin luottavan hieman naisia useammin mm. VTThen ja Nokiaan. Naiset puolestaan suhtautuvat luottavaisemmin - tai vähemmän skeptisesti - mm. oikeuslaitokseen, kirkkoon ja Kulttuurirahastoon.

Iän mukaiset riippuvuudet jäävät niinikään verrattain heikoiksi. Tieteen osalla ne paikantuvat lähinnä yliopistoihin ja tiedekorkeakouluihin, joita koskeva luottamus kasvaa havaittavasti nuoruuden suuntaan. Akatemian ja VTTn osalla huomio kiinnittyy nuorimman ikäryhmän vastausten vaisuuteen. Ilmiötä selittää kuitenkin nuorten tietämättömyys - arviointikohteiden outous - joten suoranaisesta epäluottamuksesta ryhmän kannoissa ei ole kyse.

Koulutus sen sijaan luo luottamuslukuihin liikettä. Kaikkien tiedeorganisaatioiden ja tieteeseen välillisesti liittyvien toimijoiden luvut kohentuvat koulutustason kohotessa. Vaikka riippuvuudet eivät ole puhtaan lineaarisia, ne ovat verrattain selviä. Erittelystä löydetään koomisiakin sävyjä sisältävä yksityiskohta. Vaikka toimijat saavat korkeimmat luottamusluvut akateemisilta, säännöstä on yksi poikkeus. Ammattikorkeakouluja akateemiset arvostavat huomiota herättävän vähän, jopa vähemmän kuin väestö keskimäärin. Tulos tuo mieleen koulutuskeskustelun, jossa tunkeilijaksi koetut ammattikorkeakoulut ovat saaneet huutia 'oikeiden' korkeakoulujen edustajilta. Omiin opinahjoihinsa yliopistoihin ja (tiede)korkeakouluihin akateemiset luottavat vielä lujemmin kuin muut (kuvio 23.).

Asuinkontekstin mukaan tarkasteltuna luottamus tieteeseen on suhteellisesti vankinta suurissa kaupungeissa. Erot eivät kuitenkaan ole kaikkien mittareiden osalla kovin suuria ja ne selittyvät pitkälti koulutustason kautta.

Kun tarkastelu laajennetaan myös muihin taustamuuttujiin ja käytetään esimerkkinä suhtautumista tiedeyhteisöön yleensä ('tiede ja tutkimus, tiedeyhteisö yleisesti ottaen'), saadaan kokonaiskuva tieteeseen kohdistuvan luottamuksen väestöryhmittäisestä vaihtelusta. Jo mainittujen riippuvuuksien lisäksi esille nousevat mm. ammattiaseman mukaiset erot. Laajinta luottamusta ilmentävät ylempien toimihenkilöiden ja opiskelijoiden luvut. Koulutusalan yhteys jää tässä yhteydessä melko vähäiseksi. Kiinnostus tieteeseen muodostuu selväksi, jos kohta myös itsestään selväksi selittäjäksi (kuvio 24.).