2.2.2. Muutokset tieteenalojen kiinnostavuudessa

Suhteutettaessa nyt saadut tulokset aiempiin kohdataan stabiili asetelma. Tieteenalojen kiinnostavuutta koskevat arviot ovat pysyneet miltei muuttumattomina. Erot edelliseen mittaukseen muodostuvat siinä määrin vähäisiksi, että enin osa niistä voi selittyä pelkällä tilastollisella satunnaisvaihtelulla (kuvio 6.).

Mikäli joitakin muutoksia halutaan identifioida, yhdeksi sellaiseksi voidaan kirjata ympäristötietoa koskevan kiinnostuksen vähäinen nousu (kiinnostuneiden osuus on kohonnut 69%:sta 72%:iin). Mikäli tälle erolle puolestaan pyritään etsimään kausaalista tulkintaa, sellainen voitaneen löytää tutkimusajankohtien välillä tapahtuneesta ilmastonmuutoskeskustelun voimistumisesta.

Edellisen mittauksen merkittävin muutos, tietotekniikan kiinnostavuuden väheneminen, ei ole enää jatkunut, vaan luvuissa nähdään pikemminkin palautumista. Vuoden 2001 mittauksen lukuihin - joita kaikesta päätellen kohotti ajankohtaa edeltänyt suuri tietotekniikkaboomi - nyt saatu jakauma ei kuitenkaan yllä. Voidaan myös ajatella, että samalla kun informaatioteknologian käyttö on jatkuvasti lisääntynyt, se on myös arkipäiväistynyt ja sitä kautta pysyvämmin menettänyt aiempaa lumoaan.

Muina merkkeinä muutoksista voidaan nähdä lääketiedettä (-3 %-yksikköä), avaruustutkimusta (-4) ja historiantutkimusta (-3) koskevan kiinnostuksen vähäinen laimeneminen. Myös suomalaisen tieteen kansainväliseen asemaan ja menestykseen (-3) suhtaudutaan nyt oireellisesti innottomammin kuin kolme vuotta sitten. Ero aiempaan ei kuitenkaan ole minkään tekijän kohdalla niin suuri, että se oikeuttaisi pitkälle meneviin johtopäätöksiin.

Kun muutostarkastelu ulotetaan koko kuuden vuoden seuranta-aikaan, saalis jää edelleen vähäiseksi. Selkeää trendinomaista nousevaa tai laskevaa kehitystä ei esiinny suoranaisesti minkään tieteenalan osalla. Lähinnä tällaiseksi hahmottuu avaruustutkimus, mitä koskeva aikasarja viittaa asteittain alenevaan kiinnostukseen.