2.2. Tiedekiinnostuksen kohdentuminen

2.2.1. Tieteenalojen vertailu

Tiedekiinnostusta mitattiin myös laadullisesta näkökulmasta. Kohdehenkilöiltä kysyttiin kuinka aktiivisesti he seuraavat/kiinnostuneita he ovat eri tyyppisistä tieteeseen ja tutkimukseen liittyvistä asioista. Nimettyjen tieteenalojen - kuusi esimerkinomaista tutkimusaluetta - ohella arvioitavana oli luonteeltaan yleisempiä tieteen seuraamista indikoivia asioita.

Tulosprofiilin kärki muodostuu siinä määrin tasaiseksi, että kiinnostavimman alan nimeäminen jää sopimuksenvaraiseksi. Jakaumien molemmat päät (kiinnostus vs. ei-kiinnostus) huomioon ottaen täpärän ykkössijan saavuttaa ympäristön tilaa koskeva tutkimustieto (72% kokee kiinnostavaksi, 11% ei). Mikäli vertailussa huomioidaan myös vastausten intensiteetti ('hyvin kiinnostunut' -osuudet), kiinnostavin ala on lääketiede. Seitsemän kymmenestä (70%) ilmoittaa seuraavansa sitä mm. uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen kehityksen osalta (kuvio 5.).

Laaja kiinnostus lääketiedettä kohtaan on ymmärrettävää ajatellen että ala on varmastikin lähimpänä kansalaisten omakohtaista elämää. Lääketieteen saavutukset koskevat kaikkia, joskus jopa kirjaimellisen elintärkeällä tavalla. Myös ympäristön tilaa koskevan kiinnostuksen takana voi nähdä primäärejä huolenaiheita. Sihti vain on pitempi ja ongelma kollektiivisempi. Pitkällä tähtäyksellä ympäristön säilyminen on sivilisaatiomme elinehto.

Käytännössä yhtä mittavaksi osoittautuu kuitenkin tieteen kehitykseen, uusiin tutkimustuloksiin ja keksintöihin yleisesti kohdistuva kiinnostus. Tällaista 'yleiskiinnostusta' kaikkea uutta tietoutta kohtaan ilmoittaa omaavansa niin ikään suomalaisten suuri enemmistö (72%).

Astetta vähäisempää, joskin huomionarvoista kiinnostusta kohdistuu historian- ja kulttuurintutkimukseen (46%), geenitutkimukseen ja biotekniikkaan (46%) sekä tietotekniikkaan ('tietokoneet, internet, tietotekniikan kehitys', 44%). Vähiten kiinnostavaksi alaksi (tiedustelluista tieteenaloista) koetaan avaruustutkimus (33%).

Kaikkein etäisimmiksi osoittautuvat silti tiedepolitiikkaa ('tutkimuksen ja koulutuksen rahoitus, koulutus- ja tiedepolitiikka') koskevat asiat (26%). Vaikka kysymys on tiedeyhteisön näkökulmasta ensiarvoisen tärkeä, on se ymmärrettävästi ns. suurelle yleisölle abstrakti arviointikohde. Suomalaisen tieteen kansainvälinen menestys saa kuitenkin jo astetta enemmän huomiota: globaali osaamiskisa kiinnostaa vajaa kahta viidesosaa (38%, kuvio 5.).

Tieteenalojen kiinnostavuuden keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltaessa löydetään yksinomaan positiivisia riippuvuuksia. Kuten edellä, tämä kertoo tiedekiinnostuksen kasautuvasta luonteesta tai 'g-faktorista'. Kiinnostus yhtä alaa kohtaan ei vähennä kiinnostusta toista alaa kohtaan, vaan pikemminkin lisää sitä. Kaikki yhteydet eivät kuitenkaan ole yhtä voimakkaita. Selvimmin yhteenkuuluvia aloja näin arvioiden ovat mm. geenitutkimus ja lääketiede (r = .49) sekä ympäristötutkimus ja geenitutkimus (.48). Vaimein yhteys vallitsee lääketieteen ja tietotekniikan välillä (.11). Myös kulttuurintutkimuksen ja tietotekniikan välinen yhteys jää vaisuksi (.16).