Päätöksenteko energia-asioissa koetaan aiempaan tapaan etäiseksi ja päättäjät epäluotettaviksi. Kansalaiset näkevät mahdollisuutensa osallistua ja vaikuttaa energiapoliittiseen päätöksentekoon vähäisiksi. Kaksi kolmesta (66%) katsoo, ettei kansalaisten mielipiteitä ole riittävästi kuultu energiapoliittisissa ratkaisuissa. Tämä käsitys on ollut dominoiva koko tutkimuksen seuranta-ajan [kuvio 20.].

Vaikka ydinvoiman lisärakentaminen onkin joissakin puheenvuoroissa ehditty julistaa jo lopullisesti kuopatuksi, kansalaiset eivät tähän usko. Hieman useampi kuin joka toinen (53%) otaksuu, että päätöksentekijöiden kanta ydinvoimaan muuttuu ja maahamme rakennetaan vielä lisää ydinvoimaloita. Vain pieni vähemmistö (18%) tohtii olla toista mieltä. Huoli/toive tilanteen muuttumisesta selittynee paitsi epäluottamuksella energiapoliittista päätöksentekoa kohtaan, myös muistikuvilla siitä että ydinvoimavaihtoehto tulee tarjolle energiakeskustelussa aina yhä uudestaan [kuvio 21.].

Myös ydinjätteiden loppusijoitusta koskevassa päätöksenteossa kansalaisten suorat osallistumis- ja vaikuttamishalut ovat kovat. 'Kansanäänestys kansanäänestyksestä' tuottaa yksiselitteisen tuloksen: kaksi kolmesta (65%) katsoo, että ydinjätteiden loppusijoituksesta tulee päättää kunnallisella kansanäänestyksellä kuntalaisten enemmistön mielipiteen mukaan. Luku on hieman alempi kuin edellisessä mittauksessa, mutta jokseenkin sama kuin sitä edeltävissä mittauksissa. Myös potentiaalisissa loppusijoituskunnissa kansanäänestysvaateet elävät vahvoina. Korkeimmat luvut saadaan vastahakoisimmista Kuhmosta ja Äänekoskelta (kumpikin 84%, ei kuviota).

Vastakkainen ehdotus, jonka mukaan eduskunnalla tulee olla viimeinen sana sijoituspaikasta päätettäessä, ammutaan alas selvin numeroin. Vain noin joka viides (22%) puoltaa ajatusta. Osuus ei ole olennaisesti muuttunut viime vuosina (ei kuviota).