Poikkeuksellisen selkeä taloudellis-yhteiskunnallisten olojen kehityksen projektio havaitaan tulevaa energian-/sähköntarvetta koskevissa näkemyksissä. Lama-aika synkensi kasvuvisioita vuosi vuodelta siten, että kokonaismuutos kulutusjuhlien huippuvuosista 80-luvun lopulta laman syvimpään pohjaan vuonna 1993 on miltei dramaattinen.

Vuonna 1994 mielialoissa mitattiin kasvu-uskon nopeaa palautumista ilmaiseva käänne, joka on pysynyt päällä viime vuosien ajan. Nyt useampi kuin kaksi kolmesta (70%) otaksuu sähkön tarpeen olevan tulevaisuudessa huomattavasti suurempi kuin nykyään [kuvio 14.].

Sama kehityskulku ilmenee käänteisenä ympäristöasenteissa. Periaatteellinen valmius tinkiä omasta elintasosta energiantuotannosta aiheutuvien ympäristöhaittojen ja riskien vähentämiseksi laantui usean vuoden ajan trendinomaisesti. Kaksi uusinta mittausta kertovat tämän kehityksen katkenneen. Edeltävien vuosien laskevaa trendiä ei ole muun tutkimustiedon valossa järkevää tulkita niin että ympäristön arvostus olisi laskenut. Kyse on ennemminkin ympäristöhuolen laskusta; ympäristön ei nykyisin koeta olevan uhattuna samassa määrin kuin aikaisemmin [kuvio 15.].

Vaikka kansalaismielipide on tunnetusti ympäristöasioissa kriittinen - etenkin yritysten edesottamuksia ruotiessaan - sen kuva energiayhtiöistä ympäristöllisinä toimijoina on verraten positiivinen. Hieman useampi kuin joka toinen (52%) katsoo maamme energiayhtiöiden toimivan nykyisin ympäristöasioissa vastuullisesti. Eri mieltä on vain noin joka seitsemäs (15%). Ajattelutapa on pikemminkin yleistynyt kuin heikentynyt viime vuosina [kuvio 16.].