Kompaktimpi tapa tarkastella tuloksia on piirtää lyhyt luonnekuva kustakin energiavaihtoehdosta. Samalla ominaisuusarviointien tuottamia tietoja voidaan täydentää muilla aineistoon sisältyvillä tiedoilla. Tarkastelu suoritetaan kysymyslomakkeen mukaisessa järjestyksessä.

Kivihiilen kuva muodostuu mustanpuhuvaksi. Arvioinnit ovat kauttaaltaan kielteisiä siten, että energiamuodossa ei nähdä mitään hyvää. Eli jos tuulella onkin ystäviä, hiilellä niitä ei ole. Vaikka energiamuodon nähdään olevan huono likimain kaikessa, sen syvimmät ongelmat ovat ympäristöllisiä. Tämä käy ilmi paitsi yleistä ympäristöystävällisyyttä (vain 3% pitää) koskevissa arvioinneissa, myös konkreettisempina uhkakuvina: kasvihuoneilmiön kiihdyttäjänä kivihiilen aseman nähdään olevan suorastaan suvereeni (77%, [kuvio 4a.]).  Aineiston seurantamittareiden valossa kivihiiltä ei saa 'myytyä' kansalaisille suostuttelevillakaan argumenteilla.

Turpeen vahvuudet ovat ennemminkin yhteiskunta- kuin energiapoliittisia. Energiamuodolle nähdään tunnusomaiseksi etenkin kotimaisuus (74%) ja työllistävyys (69%). Etunäkökohtiin kuuluu myös suhteellisen varma saatavuus (13% katsoo epävarmaksi). Kasvihuonekaasut kuormittavat kuitenkin näkyvästi myös turpeen kuvaa (41% liittää) eikä tuotantotapaa muutoinkaan mielletä erityisen ympäristömyötäiseksi [kuvio 4b.].

Maakaasun ansiolista on huomattavankin vaatimaton sen yleiseen - laskeneeseenkin - suosioon nähden. Jos kohta energiamuoto katsotaan kohtalaisen ympäristöystävälliseksi (40%), useimmin siihen liitetty määre on negatiivinen: kaasun saatavuuden katsoo epävarmaksi useampi kuin joka toinen (58%). Ajattelutapana tuntuu olevan  - vallankin kun tulkinnassa huomioidaan vertailun alhaisimmat luotettavuusluvut (13%) - että tulipa kaasu mistä ilmansuunnasta hyvänsä, hanat kuten kaasun hinnoittelijatkin ovat aina väärällä puolella rajaa. Myös vaarallisuusnäkökohta liitetään kaasuun keskimääräistä useammin (22%). Ponnistuspohjaa ei löydy liioin työllistävyydestä eikä kotimaisuusasteestakaan - kummassakin kaasu jää vertailun viimeiseksi (7% ja 1%; [kuvio 4c.]).

Ydinvoiman profiili muodostuu niinikään erityislaatuiseksi. Vaikka energiamuodolla on monta suhteellisen selvää vahvuutta - se on taloudellisesti edullista (47%), tuotantovarmaa (41%), hyvinvointia edistävää (33%), saatavuudeltaan varmaa (6% pitää epävarmana) eikä kiihdytä kasvihuoneilmiötä (10% arvioi kiihdyttävän) - sillä on rasitteenaan yksi ylitsekäymätön kompastuskohta. Useampi kuin kaksi kolmesta (70%) pitää ydinvoimaa vaarallisena ja riskialttiina sähköntuotantotapana. Aiempien vuosien aineistoista on käynyt  ilmi että tekijä on ratkaisevan tärkeä ydinvoiman hyväksynnän kannalta. Turvallisuusaspekti asetetaan kaiken muun edelle niin etteivät mitkään hyötynäkökohdat kompensoi sitä [kuvio 4d.].

Vesivoimaa ei räjähdysriski riivaa, kuten ei suoranaisesti mikään muukaan rasite. Energiamuotoa parhaiten kuvaavat ominaisuudet ovat kaikki positiivisia. Vesivoimaa pidetään laajasti paitsi kotimaisena (75%), myös ympäristöystävällisenä (65%), luotettavana (58%), taloudellisesti edullisena (47%) ja hyvinvointia kohottavana (34%). Kasvihuonekaasuja ei liioin koskissa kehity (1%). Tulos tekee ymmärrettäväksi vesivoiman suuren suosion [kuvio 4e.].  Myönteisyydellä on kuitenkin kiusallinen kääntöpuolensa. Vaikka jo olemassa oleva vesivoima onkin mitä mainiointa, uuden kapasiteetin rakentamista ei juuri sallita. Enemmistön (59%) mielestä vapaita koskia ei tulisi enää rakentaa siitä aiheutuvien maisemamuutosten sekä kalatalous- ja ympäristöhaittojen vuoksi. Torjuva näkemystapa on säilynyt hallitsevana koko seuranta-ajan (ei kuviota).

Puuenergiaan liitetään niinikään paljon positiivisia piirteitä. Turpeen tavoin sen suurimmat vahvuudet ovat kotimaisuudessa (81%) ja työllistävyydessä (80%). Myös tuotantovarmuutta (54%) ja yleistä ympäristöystävällisyyttä (49%) koskevat arvosanat kohoavat korkeiksi. Taloudellisuudessakin puu pärjää kohtalaisesti (34%). Näkyvimmäksi kauneusvirheeksi mielletään kasvihuonekaasut (28%), jotka himmentävät puun ympäristöllistä imagoa havaittavasti [kuvio 4f.]. Suhtautumista puun käyttöön mitattiin tämänkertaisessa tutkimuksessa myös suoralla kannatusmittarilla. Sen tulos muodostuu yksiselitteisesti puuta puoltavaksi: valtaenemmistön (84%) mielestä puun, hakkeen ja muun bioenergian käyttöä sähköntuotannossa tuli lisätä. Ajatus allekirjoitetaan laajasti kaikissa kansalaisryhmissä (ei kuviota).

Tuulivoiman tunnistetuimpana etuna on sen ylivertainen ympäristöystävällisyys (86%). Myös kotimaisuusasteeltaan energiamuoto katsotaan  korkeaksi (57%). Minään täydellisenä taivaan lahjana tuulta ei kuitenkaan pidetä. Vaikka kannanotoista huokuu tiettyä idealismia 'tuulen käyttöön siirtymisestä', myös realismille jää sijaa. Tuulivoima mainitaan useimmin (38%) energiamuodoksi joka ei sovellu laajamittaiseen käyttöön. Myös saatavuuteen suhtaudutaan tuulen osalla näkyvän skeptisesti (35% pitää epävarmana) [kuvio 4g.].