Käsityksiä sähköntuotantotavoista selvitettiin myös seikkaperäisemmin. Suhtautumisen myönteisyyden ohella tiedollinen uteliaisuus ulotettiin suhtautumisperusteisiin: miksi ja missä suhteessa energiavaihtoehdot ovat hyviä tai huonoja.

Tätä selvitettiin laajalla ns. attribuuttitekniikkaan perustuvalla kysymyssarjalla. Vastaajien tuli arvioida kymmentä ominaisuutta erillisesti sen mukaan, mihin energianlähteisiin ne heidän nähdäkseen sopivat. Vertailtavina energianlähteinä oli edellä käsiteltyjen viiden tuotantotavan lisäksi puuenergia ja tuulivoima. Kysymys oli luonteeltaan monivalintakysymys, joten arvioitsijan oli mahdollista liittää jokainen ominaisuus niin moneen (äärimmillään kaikkiin tai ei yhteenkään) energiamuotoon kuin hän piti perusteltuna.

2.1. Yleiskuva näkemyksistä

Yleissilmäys tuloksiin kertoo että käsitteet löytävät toisensa kiitettävästi. Niin hyvä kuin pahakin osataan - ottamatta kantaa siihen tapahtuuko tämä oikein - paikantaa sähköntuotantojärjestelmän toimintakokonaisuuteen. Kunkin energiamuodon vahvuuksista ja heikkouksista piirtyy kuva, joka selittää sen suosiolukuja pitkällemenevästi [kuvio 3.].

Kun tuloksia tarkastellaan ominaisuuksittain, todetaan että ympäristöystävälliseksi katsotaan etenkin tuulivoima (86% liittää määreen energiamuotoon), mutta myös vesivoima (65%). Puu (49%) rankkeerataan maakaasun (40%) edelle. Ydinvoiman ja turpeen osana on saada sertifikaatti vain verrattain harvoilta (28% ja 24%). Kivihiilelle sitä ei anna käytännössä kukaan (3%).

Taloudellisessa edullisuudessa erot muodostuvat jonkin verran pienemmiksi. Kärkisijan jakavat ydinvoima ja vesivoima (molemmat 47%). Toisen, astetta hintavammaksi arvioidun parin muodostavat puu (34%) ja tuuli (31%). Näitä kalliimpaan kaksikkoon puolestaan kuuluvat turve ja maakaasu (kumpikin 20%). Se, että hiili häviää myös hintakilpailun (12%), saattaa hämmästyttää ainakin sähköntuottajien edustajia. Nämä tuskin allekirjoittaisivat laajasti tuulivoimaakaan koskevaa tulosta; vaikka raaka-aine on sinänsä halpaa, sen hyödyntäminen tulee kalliiksi.

Energiapäätösten muiden keskeisten premissien osalta voidaan todeta että tuotantovarmoina pidetään useimmin vesivoimaa (58%) ja puuenergiaa (54%). Myös ydinvoimaan määre liitetään merkittävän usein (41%). Heikoimmaksi tässä suhteessa arvioidaan maakaasu (13%). Tähän liittyen - ja kenties edellisen luvun tuloksiinkin - kaasu mielletään myös energiamuodoksi, jonka saatavuus on kaikkein epävarminta (58% pitää epävarmana).