Verrattaessa nyt saatuja tuloksia vuotta aiemmin saatuihin havaitaan joitakin huomionarvoisia muutoksia. Myös pitemmällä aikavälillä tuloksista hahmottuu kiintoisia kehityskulkuja [kuvio 2.].

Merkittävin muutos paikantuu maakaasuun. Kaasun kestosuosio - vaihtoehto on pitänyt vertailun ykkössijaa koko seuranta-ajan - on notkahtanut näkyvästi. Vaikka energiamuotoon asennoidutaan edelleen varsin hyväksyvästi, sen lisäämistä ei toivota yhtä yksituumaisesti kuin aiempina tutkimusvuosina (osuus pudonnut 70%:sta 52%:iin). Muutoksen taustalla on ilmeisesti useitakin syitä, joiden tyhjentävä selittäminen on vaikeata.

Yhtäältä laantuminen voidaan kytkeä sähkömarkkinakilpailun synnyttämään  sähköntoimittajien ja -tuotantotapojen 'vihreyskilpaan'. Siinä perinteisesti ympäristöystävälliseksi mielletyllä maakaasulla ei fossiilisena polttoaineena ole ollut sijaa - energialajia ei luokitella 'luomuksi' eikä norpankaan ole liioin nähty sille nyökyttävän. Myös tämänkertaisen tutkimuksen kysymyskontekstilla - vastaajat joutuivat tavallista perusteellisemmin pohtimaan eri energiamuotojen etuja ja haittoja - saattaa olla yhteyttä kaasukannanottojen vaisuuteen.

Vesivoimaan suhtautumisen todetaan  pysyneen ennallaan. Energiamuodon ykkössija ei täten johdu sen suosion kasvusta, vaan  ainoastaan maakaasun suosion hiipumisesta. Myös pitemmällä aikavälillä vesivoimaa koskevat kannanotot ovat olleet huomattavan stabiileja. Viime vuosikymmenen loppupuoleen verrattuna vesivoima-asenteissa nähdään silti pikemminkin nouseva kuin laskeva trendi.

Turpeen kannatukselle tunnusomainen 'kaartelu' näkyy myös tämänkertaisessa tutkimusaineistossa. Vaikka energiamuodon suosiota syvimmän laman aikaan kohottanut energiapoliittisen orientaation 'kotimaistuminen'  - pyrkimys kohti kansallisia ratkaisuja ja omavaraisuutta - ehti jo väljähtyä, turve on kasvattanut uudelleen kannatustaan kolmen viimeisen mittauksen aikana. Siirtymä viime vuodesta on merkittävä (6 %-yksikköä) ja sen seurauksena energiamuodon suosio lähestyy jo tähänastista huippuarvoaan - vain kerran (syksyllä 1986) turvekannanotot ovat olleet myönteisempiä kuin nyt.

Myös kivihiilen osalla havaitaan trendinomaista kehitystä. Sen suunta on tosin toinen: energiamuodon torjunta on voimistunut vuosi vuodelta. Nyt saadut luvut ovat yhtä kielteiset kuin vuosikymmenen alun pohjaluvut (joita synkisti silloinen metsäkuolema- ja happosadekeskustelu). Syksystä 1986 kivihiilen kannatuslukujen todetaan rapautuneen todella radikaalisti.

Ydinvoima-asenteet ovat pysyneet verrattain stabiileina jo pitkään. Jos kohta muutos edelliseen vuoteen on vähäinen, kahden viime mittauksen tulokset yhdessä viestivät varauksellisuuden kasvusta. Muutosta arvioitaessa tulee huomata että vertailuajankohtana syksyllä 1997 ydinvoiman kannatusluvut olivat täpärästi koko seuranta-ajan korkeimmat. Tshernobylin onnettomuutta edeltävinä tutkimusvuosina (1983-1985, jotka puuttuvat kuviosta) ydinvoiman lisäämisen kannattajia oli enimmillään 28% (vuonna 1985).

Kuluvan vuosikymmenen aikana ydinvoima oli ahtaimmillaan silloin kun kansakunnalla muutoinkin meni heikoimmin (vuodet 1992-1993). Myös tuolloinen eduskunnan kielteinen ydinvoimapäätös ilmeisesti veti hieman perässään kansalaismielipidettä. Kuitenkin kun tulevaisuudenusko alkoi jälleen viritä vuonna 1994, myös ydinvoima sai lisää hyväksyntää.