Säästöskeptinen argumentti, jonka mukaan energian säästämisellä ei energiaongelmia voida ratkaista, saa nyt taakseen yhtä paljon puoltajia (44%) kuin kieltäjiäkin (43%). Usko säästön mahdollisuuksiin ei näin mitaten ole olennaisesti muuttunut viime mittauksesta. Pitemmällä aikavälillä energiansäästöasenteissa havaitaan sama systematiikka kuin kasvuodotustenkin kehityksessä. Säästömyönteisyys kasvoi asteittain voimakkaasti usean vuoden ajan (säästö jos mikä on erityisesti lama-ajalle ominainen hyve), kunnes trendi katkesi vuonna 1994 ja asenteet palautuivat kerralla lähelle 80-luvun tasoa [kuvio 17.].

Vaikka säästöstä ei olisikaan ratkaisuksi energiaongelmiin, osaratkaisuksi sen uskoo varsin moni. Vaateen, jonka mukaan uusien voimaloiden rakentamisen sijasta pitäisi energian säästöä tehostaa, allekirjoittaa kaksi kolmesta (64%). Osuus on kasvanut hieman edellisestä mittauksesta ollen kuitenkin varsin lähellä viiden viimeisen vuoden keskiarvoa. Säästön periaatteellinen kannatus on - vaikka omat säästöpyrinnöt olisivatkin ohdakkeisia - joka tapauksessa varsin vahvaa suomalaisten keskuudessa [kuvio 18.].

Usko vaihtoehtoenergian hyödyntämismahdollisuuksiin on säilynyt kaikissa oloissa vankkana. Merkittävän monet (46%) pitävät saasteetonta ja ehtymätöntä aurinkoenergiaa realistisena ratkaisuna jo lähitulevaisuudessa, pitkää odotusta puolestaan ennustaa noin joka kolmas (34%). Ensinmainittu toiveikas kanta on yleistynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana huomattavasti (ei kuviota).

Kolme neljäsosaa (77%) väestöstä uskoo, että tuuli- ja aurinkovoima voitaisiin ottaa maassamme laajaan käyttöön jo melko pian, mikäli vain niitä koskevaan tutkimus- ja kehitystoimintaan haluttaisiin panostaa varoja. Jo pitkään pintansa pitänyt ajattelutapa on edelleen vahvistunut viime vuosina [kuvio 19.].

Myös suhtautuminen puun (mikä kaikessa perinteisyydessään nykyään usein luetaan vaihtoehtoenergiaksi) käyttöön on säilynyt verrattain muuttumattomana viime vuosina. Peräti kolme neljästä (74%) uskoo että puun ja muiden kotimaisten polttoaineiden käytön lisäämisellä olisi merkittävä työllisyyttä parantava vaikutus. Vaikka tulos on yksiselitteisesti puuta puoltava, se heijastanee vähintään samassa määrin huolta työllisyydestä kuin uskoa puun erinomaisuuteen sinänsä (ei kuviota).