Ydinjätteisiin on aiemmissa mittauksissa todettu kohdistuvan syviä epäluuloja. Nyt runsas neljännes (28%) pitää ydinjätteiden kallioperähautausta Suomeen turvallisena. Päinvastaista mieltä on puolet (50%) väestöstä. Luvut ovat hieman skeptisemmät kuin vuotta aikaisemmin, joskin silti luottavaisemmat kuin seuranta-ajalla keskimäärin [kuvio 5.].

Varauksellisuutta selittää yhtäältä se, että useampi kuin kaksi kolmesta (71%) katsoo ydinjätteiden muodostavan jatkuvan uhan tulevien sukupolvien elämälle. Tulos on käytännössä sama kuin edellisessä mittauksessa. Kokonaisuutena aikasarja kertoo että kannat pysyivät tiukan torjuvina vuoteen 1992 saakka, minkä jälkeen asennekehityksessä havaitaan asteittaista lientymistä [kuvio 6.].

Ydinjätekantojen kovimman luokan koetinkivi on suhtautuminen ajatukseen että jätteet sijoitettaisiin omaan asuinkuntaan. Noin joka kolmas (30%) ilmoittaa hyväksyvänsä kyseisen ratkaisun (olettaen että sen turvallisuus olisi osoitettu tutkimuksin). Kielteisellä kannalla on useampi kuin joka toinen (56%). Jakauma ilmentää hieman suurempaa epäluuloisuutta kuin edeltävässä mittauksessa; tältäkin osin vuosittaiset siirtymät ovat kuitenkin olleet pieniä (ei aikasarjakuviota).

Tutkimuksen erityiskohdekunnat - potentiaaliset loppusijoituskunnat - jakautuvat asennoitumiseltaan kahteen kastiin. Loviisalaisista ja eurajokilaisista jopa enemmistö (64% ja 61%) hyväksyy ajatuksen jätteiden sijoituksesta oman kuntansa alueelle. Vähemmän viehtyneitä ajatuksesta - joskaan eivät tylyn torjuvia - ovat kuhmolaiset ja äänekoskelaiset [kuvio 7.].