Verrattaessa tuloksia vuotta aiemmin saatuihin todetaan muutokset kokonaisuutena melko vähäisiksi. Pitemmällä aikavälillä tuloksista kuitenkin hahmottuu joitakin kiintoisia kehityskulkuja [kuvio 2.].

Kivihiilen torjunta on kasvanut trendinomaisesti viime mittausten aikana. Nyt saadut luvut ovat yhtä kielteiset kuin vuosikymmenen alun pohjaluvut (joita synkisti silloinen metsäkuolema- ja happosadekeskustelu). Syksystä 1986 kivihiilen kannatuslukujen todetaan rapautuneen todella radikaalisti.

Turpeen kannatukselle tunnusomainen 'sahaaminen' näkyy myös tämänkertaisessa tutkimusaineistossa. Vaikka energiamuodon suosiota syvimmän laman aikaan kohottanut energiapoliittisen orientaation 'kotimaistuminen'  - pyrkimys kohti kansallisia ratkaisuja ja omavaraisuutta - ehti jo väljähtyä, turve on kasvattanut uudelleen kannatustaan kahden viimeisen mittauksen aikana.

Maakaasun kestosuosio on sitä vastoin pitänyt kaikkina aikoina siten, ettei asiallisesti merkittäviä muutoksia voida kirjata. Myös vesivoimaa koskevat kannanotot ovat olleet huomattavan stabiileja viime vuosien ajan. Viiden viimeisen mittauksen osalla vesivoima-asenteissa kuitenkin nähdään pikemminkin nouseva kuin laskeva trendi.

Ydinvoima-asenteet ovat pysyneet verrattain stabiileina viime vuosien ajan. Edellisestä mittauksesta - syksyllä 1997 luvut olivat täpärästi koko seuranta-ajan korkeimmat - suhtautuminen ydinvoimaan on muuttunut hieman varauksellisemmaksi. Tshernobylin onnettomuutta edeltävinä tutkimusvuosina (1983-1985, jotka puuttuvat kuviosta) ydinvoiman lisäämisen kannattajia oli enimmillään 28% (vuonna 1985).

Kuluvan vuosikymmenen aikana ydinvoima oli ahtaimmillaan silloin kun kansakunnalla muutoinkin meni heikoimmin (vuodet 1992-1993). Myös eduskunnan kielteinen ydinvoimapäätös ilmeisesti veti hieman perässään kansalaismielipidettä. Kuitenkin kun tulevaisuudenusko alkoi jälleen viritä vuonna 1994, myös ydinvoima sai lisää hyväksyntää.