Juice Leskinen: Historiaa

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Leskinen saapui 1970 Tampereelle englantia opiskelemaan kieliinstituuttiin. Ennenpitkää hän kuitenkin riitaantui kieli-instituutin johdon kanssa eikä valmistunut diplomikielenkääntäjäksi, mutta Tampereella hän tapasi hengenheimolaisia (mm. kitaristi Max Möller) ja alkoi musisoida. Kauan kytenyt ajatus supisuomalaisesta rockyhtyeestä alkoi saada ilmaa siipiensä alle syksyllä 1972 ja erilaisilla kokoonpanoilla soiteltiin lähinnä hipoissa. Pian syntyi jonkinlainen kokoonpanokin ja Los Coitus Interruptus alkoi toimia Otavalankatu 8:ssa Tampereella. Leskinen, Möller, Mikko Alatalo, Harri Rinne ja Pentti Penninkilampi soittelivat omia laulujaan omaksi huvikseen. 

Los Coitus Interruptus teki ainoastaan kaksi keikkaa, mutta vähitellen sen rungosta muotoutui Juice Leskinen & Coitus Int. Helmikuussa 1973 Leskinen ja Rinne lähtivät viemään bändin tekemiä koenauhoituksia levy-yhtiö Scandiaan, mutta sieltä heidät kohteliaasti neuvottiin yläkertaan Love Recordsiin. Suoralta kädeltä ei Lovessa osattu sanoa vielä mitään, mutta parin viikon kuluttua otettiin yhtiöstä puhelimitse yhteyttä ja niin siinä kävi, että bändi joka ei ollut tehnyt ensimmäistäkään keikkaansa pääsi suoraan levytysstudioon Toukokuussa 1973 alkoi muodostua jonkinlainen bändikin ja ensimmäisiä albumitaustoja alettiin tehdä. 

Marraskuussa 1973 ilmestyneen esikoisalbumin tekemiseen osallistuivat Leskinen (laulu, kitara, basso), Alatalo (laulu, kitara, viulu, huuliharppu), Möller (kitara), Rinne (basso), Penninkilampi (laulu, urut, hanuri), ex-Nolo & Rähjä -mies Eetu Tuominen (laulu, kitara) ja Hessu Jokela (laulu, rummut). Avustamassa olivat Seppo Hovi (piano) ja Ronnie Österberg (rummut). biisit ovat pääasiassa Leskisen tuotantoa (muutaman on säveltänyt Alatalo ja sanoittanut Rinne). Musiikissa tuntuvat selvästi vaikutteet monista eri musiikinlajeista (rock, country, blues jne.) ja paras kuvaus lieneekin: mahdollisimman monipuolista. Sanoitusten aihepiiri on myös niin laaja, että sen voidaan sanoa käsittävän lähes kaiken arkielämän ongelmista aina villeimpiin unelmiin. 

Syksyllä lähtivät yhtyeestä Rinne opintojensa tähden ja Alatalo saatuaan paikan TV 1:n uutistoimitukseen Helsinkiin. Alatalo esiintyy vierailevana laulajana ja viulistina keväällä 1974 ilmestyneellä singlellä "Marilyn", josta tuli iso hitti. Se nousi listaykköseksi elokuussa 1974 ja putosi vasta marraskuussa, jolloin ykköseksi nousi Leskisen & Coitus Intin seuraava single "Jyrki Boy". Syksyn Sävelen alkukarsinnasta "Jyrki Boy" ei selvinnyt läpi, mutta menestys oli taattu. Singlellä kuultiin jo uutta kokoonpanoa, johon Leskisen, Tuomisen ja Penninkilammen seuraksi olivat jo keväällä liittyneet aikaisemmin Veltto Virtasen Wolfgang-yhtyeessä soittaneet basisti Juuso Nordlund ja rumpali Juke Aronen 

Joulun alla 1974 ilmestyi toinen LP "Per Vers, runoilija" myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Saman teki pian esikoisalbumikin. Arvostelijoilta LP sai ristiriitaisen vastaanoton. Yksimielisiä oltiin lähinnä vain siitä, että LP:n mukana seurannut kansitaiteilija J. K. Juntusen piirtämä 16-sivuinen sarjakuva nimihenkilöstä edustaa kotimaisen sarjakuvataiteen ehdotonta eliittiä. Levyllä Leskinen on sitoutunut teemaan, tarinaan runoilijasta nimeltä Per Vers. Lp:llä on kolme biisiä, joissa ovat tekijöinä mukana Alatalo ja/tai Rinne, mutta nekin Leskinen on valinnut kokonaisideansa puitteissa. LP:n valitettavin puoli on epätasaisuus sävellysten, sanoitusten ja soiton osalta. Levy osoitti kuitenkin Leskisen onnistuessaan olevan maamme kekseliäimpiä sanoittajia. Musiikki vaihtelee jälleen tangosta aina countryyn ja mukana on myös Leskisen sovittamia jousi- ja puhallinosuuksia. LP:n suosituimpia biisejä olivat myös singlenä julkaistut "Panomies" ja "Juankoski, Here I Come". 

Keväällä 1975 Leskinen rikkoi jälleen totuttuja tapoja ja sääntöjä julkaisemalla kaksi uutta singleä samanaikaisesti. Levyt eivät menestyneet edellisten tavoin. Vierailevana kosketinsoittajana oli Jarno Sinisalo. Kesällä 1975 Coitus Int kiersi rankasti Suomea Manserock-pakettina Alwari Tuohitorven, Mikko Alatalon ja diskon kanssa. Kiertueen jälkeen Coitus Int hajosi heinäkuun lopussa liiallisen keikkailun väsyttämänä. Oulun Kuusrockissa soitetun viimeisen keikan jälkeen Leskinen lähti lomailemaan Lontooseen. 

Syksyllä 1975 Kirjayhtymä julkaisi Leskisen esikoiskirjan "Sonetteja laumalle". Se sisältää terävän esipuheen, uudentyyppisiä pikku vinjettejä sekä Leskisen siihen astisen levytetyn tuotannon tekstit. Kirjaa moitittiin sen peräti laihan annin takia, jos kohta myönnettiin siinä olevan myös ihan kelvollisia juttuja. "Leskinen on sellainen älypää, että onnistuu suurinpiirtein kaikkeen tuotantoonsa kätkemään ainakin tietynlaisia arvoja ja tottumuksia halvallapanevaa piruilua", totesi Jukka "Waldemar" Wallenius teoksesta. 

Syksyllä 1975 Leskinen ja Alatalo tekivät lyhyen yhteisen kiertueen uuden bändin kanssa, jossa Nordlundin ja Arosen ohella soittivat kosketinsoittaja Jarno Sinisalo ja ex-Donna-kitaristi Petteri Salminen, joka syksyllä aloitti opiskelun Sibelius-Akatemiassa. Kiertueelta oli aikomus taltioida live-LP, mutta äänitykset epäonnistuivat. Kun Kaseva peruutti yllättäen lähtönsä Tukholman Marcus Music -studioon käyttivät pojat tilaisuuden hyväkseen ja levyttivät syys-lokakuussa 1975 Otto Donnerin tuottamana LP:n "Juice & Mikko". 

Luigi Hämeenoja kirjoitti levystä Soundissa: "LP on tilitys tähteydestä: mitä on olla Juice Leskinen syksyllä 1975, kun takana on miljoona kilometriä bussissa, paljon ihmisiä hikisillä tanssipaikoilla siipeilijöitä joka nurkan takana, petkuttamista yrittää melkein jokainen kun tähdestä on tehty pelkkä esine, jota ihmiset tuijottavat supermarketissa. Etenkin LP:n A-puoli on pessimistinen: mitään ei ole tehtävissä, ihminen tulee siksi mitä tekee. LP on loppuun saakka ajateltu kokonaisuus." Leskisen ja Alatalon lisäksi on biisien tekoon osallistunut Rinne. Mukana on myös pari käännösbiisiä (molemmat CCR:n levyttämiä). Soittopuoli levyllä on pätevää ja jokseenkin kurinalaisesti esitettyä. 

Syksyllä 1975 ilmestyneestä singlestä "Syksyn sävel" muodostui hyvin menestyksekäs, tosin ihmeellisen hitaasti. Singlellä soittaa "Juice & Mikko" -albumin miehistö vahvistettuna Tabula Rasan kitaristilla Heikki Silvennoisella. Heti syksyllä alkoi muodostua Leskisen uusi bändi. Ryhmään jäivät Nordlund ja Salminen, Tabula Rasaan siirtyneen Arosen tilalle löytyi jo 60-luvulla Matthewseissa ja Kaj Martin Fivessa sekä sittemmin Apostoleissa ja Pentti Oskari Kankaan Seitsemässä Seinähullussa Veljeksessä soittanut rumpali Martikainen alias Kaj "Dry" Martin, joka oli jonkin aikaa ollut kokonaan sivussa soittopuuhista. Urkuriksi löytyi Safka (alias Eero Pekkonen, s. 14.5.1954) juankoskelaisesta Mannavelli-yhtyeestä, jonka laulusolisti Heimo "Hemppa" Hippi oli toiminut Coitus Intin roudarina ja oli myös uuden Juice-yhtyeen roudari vuoden verran, kunnes joutui suorittamaan siviilipalvelusta. 

Uudella Juice-yhtyeellä oli alkuaikojen ohjelmistossaan omien biisien vähäisen määrän vuoksi mm. Led Zeppelinin "Moby Dick" ja Creamin "White Room". Keväällä 1976 ilmestyi ensimmäinen Juice-single "Erkki twistaa" sekä kokoelma-LP "Singlet 1974-76", jolla on kätevästi koottuna kuuden singlen A- ja B-puolet samalla levylle Kaikkien singlejen B-puolilla oli julkaistu samaan sävelmään tehtyjä biisejä, jotka eroavat toisistaan vain sanojensa ja sovitustensa osalta. Näin muodostui LP:n B-puolesta mahtava kuusiosainen teos. LP paljastaa Leskisen ja hänen soittajiensa kehityksen parin vuoden sisällä ja kokoaa samalla yhteen singlerykelmän, jolla Leskinen onnistui järisyttämään suomalaista iskelmäteollisuutta. 

Keväällä 1976 Juice levytti Tukholman Marcus Musicissa uuden albuminsa "Keskitysleirin ruokavalio", jonka juoni oli ollut Leskisellä valmiina jo Coitus Intin loppuaikoina. Tällä albumilla olivat ensimmäistä kertaa kaikki biisit Leskisen säveltämiä, sanoittamia, sovittamia ja laulamia. Tuottajana hääräsi Loven englantilainen tuottaja Richard Stanley. Tämä syyskuun lopussa ilmestynyt LP herätti melkoisesti huomiota. Pelkästään J. K. Juntusen suunnittelemasta kannesta sensuroitiin osa ensimmäisen painoksen ehdittyä jo lähteä myyntiin. Kyseessä oli "hyvän maun alittaminen", jota paheksuivat mm. Jaakko Jahnukainen eräässä kirjoituksessaan ja samoin eräät Love Recordsiin yhteyttä ottaneet poliittiset piirit. "Keskitysleirin ruokavalio" edustaa Leskisen töitä parhaimmillaan ja myös yhtyeen musiikilliseen puoleen on kiinnitetty harvinaisen paljon huomiota: se on täyteläistä ja harkittua. Sanoitukset saattavat kyllä paikoin olla turhankin alleviivaavia, mutta kokonaisuus kestää silti huomattavasti paremmin kuin hieman epätasaisilla aikaisemmilla albumeilla. Osa Leskisen diggareista pitääkin "Keskitysleirin ruokavaliota" hänen parhaana levynään. 

Keväällä 1977 ilmestyi parin melko vähälle huomiolle jääneen singlen jälkeen pikkuhiljaa pätkissä syksyn ja kevään aikana Lahden, Microvoxissa äänitetty uusi LP, mainion parodisen nimen omaava "Lahtikaupungin rullaluistelijat" (vertaa Bay City Rollers). Se kärsii ennen kaikkea epätasaisesta materiaalista ja onkin Leskiseltä ilmeinen välityö. Hyvääkin kamaa levyltä toki löytyy, mutta muutamat vähemmän merkitykselliset biisit laskevat kokonaisuuden tasoa. 

Leskisen ja hänen avovaimonsa tytär Johanna syntyi 15.6.1977 (lienee saanut nimensä Dylanin "Visions of Johanna" mukaan). Elokuussa hajosi Juice-yhtye, joka oli musiikillisesti Leskisen siihen mennessä kovin bändi, mutta sen kaupallinen menestys ei ollut läheskään Coitus Int -aikojen veroinen. Nordlund siirtyi bändin hajottua Alatalon yhtyeeseen Coitus Inc ja Martikainen lopetti soittamisen kokonaan. 23.9.1977 solmi Leskinen avioliiton Tarja Aulikki Nummisen kanssa, mutta Syksyn Säveleen hän ei siitäkään huolimatta päässyt biisillään "Anne & Jacques", josta tuli Silti melko suosittu. Levyllä Leskistä säesti studioyhtye Antero Jakoila (kitara), Esa Kotilainen (kosketinsoittimet), Pekka Pohjola (basso) ja Ronnie Österberg (rummut). Taustalaulusta huolehti Freeman. Loppuvuodesta 1977 julkaistiin Leskisen parhaat rakkauslaulut kokoelma-albumilla "Tähän saakka". 

Syksyllä 1977 kasattuun uuteen bändiin Juice Leskinen Slam tulivat Salmisen ja Safkan lisäksi Kemistä Tampereen yliopistoon opiskelemaan tullut basisti Hannu Tervaharju (s. 29.3.1957) ja aiemmin kuortanelaisessa Gabriel-yhtyeessä soittanut rumpali Matti A. Takala (s. 5.2.1956). Tammikuussa 1978 uusi yhtye levytti Love Studiossa albumin "Tauko I". Alunperin Leskisen oli tarkoitus tehdä kolmois LP nimeltä "Tauko", mutta ajatus tuntui jo yksin taloudellisistakin syistä mahdottomalta toteuttaa Suomessa, joten hän päätti kolmoisalbumin sijasta tehdä kolmen erillisen levyn sarjan. 

Leskinen on säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja tuottanut "Tauko I" -LP:n lukuun ottamatta yhtä vierasta sävellystä (Kinks-yhtyeen Ray Daviesin "Celluloid Heroes" eli "Paperitähdet", josta Leskinen väsäsi alkuperäistä ajatusta tarkasti seuraavan suomennoksen. Tekstiensä osalta "Tauko I" on Leskisen kypsimpiä levyjä. Sillä hänen asenteensa on positiivisempi kuin aikaisemmin: hän ei tyydy pelkästään osoittamaan epäkohtia, vaan näkee jopa toivoa tilanteeseen. Leskisen mukaan ratkaisu moniin ongelmiin löytyy läheisestä ihmissuhteesta. Levyn perusteella osoittautui Slam selvästi kiinteimmäksi ja monipuolisimmaksi kokoonpanoksi Leskisen uralla. Vierailijana levyllä soittaa Pekka Pöyry (alttosaksofoni, huilu). Vaikka levyn yksittäiset biisit eivät ylläkään "Keskitysleirin ruokavalion" huippukohtien tasolle, on "Tauko I" yhtenäisempi ja monipuolisempi albumi. 

Alkuvuodesta 1979 ilmestyi Leskisen toinen kirja, suomalaisen ammattimuusikon arkipäivästä kertova "Kuka murhasi rock'n'roll tähden". Leskinen oli pitänyt kesällä 1977 päiväkirjaa, joka Kirjayhtymän oli määrä kustantaa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Yhtiön markkinointimiehet tyrmäsivät hankkeen, koska epäilivät ettei teosta myytäisi yli kannattavuusrajan. Kirjan suostui sitten ottamaan julkaistavakseen Soundi-lehden kustantaja Lehtijussi Oy. 

Alkukesästä 1979 ilmestyneen LP:n "Tauko II" julkaisi Hi-Hat Leskisen vaihdettua levy-yhtiötä. Levyn äänitti Timo Ulkuniemi (saavuttanut hieman kyseenalaista mainetta nimellä Nuuskamuikunen tekemällään Dylan-käännöksiä sisäitävällä LP:llä "Nuuskamuikkunen soittaa ja laulaa Bob Dylania", Kiss RPLP 5021). Äänitykset tehtiin tanssilavoilla loppuvuodesta 1978 kansan syvien rivien keskuudessa. Livesoundi ei aina ole kovin hyvä, mutta toisaalta se tuo levylle ainutlaatuista todentuntua. Päätöspiisi "Tanssimaa" tosin on äänitetty turkulaisessa Studio 55:ssä. Leskinen (säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja tuottaja) tarkastelee ironisella otteella rockbisneksen kulissien takaista elämää. Ironiassa on mukana myös hivenen kiukkua siitä unohduksesta, jonka Leskinen joutui käymään läpi punkrockin ohittaessa hänet vasemmalta ja EEC-muusikoiden oikealta. 

"Tauko II" -LP:n jälkeen vaihtui Slamissa kitaristi Salmisen väsyttyä keikkailuun (hän liittyi myöhemmin Jim Pembroke Bändiin). Tilalle tuli ex-Donna Jari Yliaho (s. 9.12.1957). Kesällä 1979 Leskinen saavutti pienen hitin "Hauho"-biisillään. Syys-lokakuussa 1979 levytetty LP "Viidestoista yö (Tauko III)" ilmestyi pitkän odotuksen jälkeen vasta maaliskuussa 1980. Albumilla Leskinen elää ikään kuin suurten kriisien, masennuksen ja turhautumisen jälkeistä vaihetta. Mukaan on toki päässyt valoisampiakin tunnelmia ja hyvät kappaleet ovat saaneet Slamin osaavassa käsittelyssä arvoisensa ilmaisun. Leskisen ohut ääni soveltui erinomaisesti Slamin koristelemattomaan sointiin ja biisien ironisiin vivahteisiin. Singlenä julkaistu "Ei elämästä selviä hengissä" muodostui koko kansan hitiksi. 

Helmikuussa 1980 liittyi Slamiin ex-Donna-pianisti Ila Loueranta, (s. 8.11.1955). Pian vaihtui myös bändin rumpaliksi Kari Peltonen (s. 27.11.1959). 1980 Slam käväisi studiossa säestämässä Eino Valtasta ja jouluksi ilmestyi LP "Kuusessa ollaan", jolla Leskinen tulkitsee vanhoja joululauluja ja on väsännyt itsekin pari uutta. Näistä "Sika" muodostui tavattoman suosituksi eikä ihme, sillä olihan se miellyttävintä joulumusiikkia mitä Suomessa on kuultu sitten M.A. Nummisen "Joulupukin juhannusyö" albumin. 

Alkuvuodesta 1981 Slamin jättivät Tervaharju ja Peltonen. Uudeksi rumpaliksi pestattiin Vesa Sytelä (ex-Omuna) ja bassoa ryhtyi soittamaan Ilkka Loueranta. Talvella 1981 julkaistu LP "Ajan henki" merkitsi Leskisen paluuta Atte Blomin levyfirmaan. Albumi sai todella erinomaisen arvostelumenestyksen, sitä pidettiin yleisesti Leskisen terävimpänä albumina sitten "Keskitysleirin ruokavalion". Ja levy myös myi hyvin, sillä siitä tuli peräti kultalevy. 

Kesällä 1981 toteutui eräs Leskisen monista ideoista: rock-risteily "Tuuliajolla". Juice Leskinen Slam, Eppu Normaali ja Hassisen Kone viettivät viikon Heinävesi-laivassa. "Tuuliajolla"-systeemistä synyi live-LP, Juho Juntusen kirjoittama kirja sekä elokuva "Saimaa-ilmiö", jonka ohjasivat Mika & Aki Kaurismäki (ensi-ilta 11.9.1981). 

Syyskuussa 1981 Slam hajosi, mutta Leskinen perusti pian uuden Grand Slam -kokoonpanon, johon vanhasta bändistä jäivät Loueranta ja Sytelä. Uusina kasvoina tulivat mukaan kosketinsoittaja Anssi Tikanmäki (ex-lkaros), bassoa ja kitaraa soittava Antti Tammilehto (ex-Boys) sekä Hannu Valtonen. Jouluksi 1981 ilmestyi Leskisen sooloalbumi "Dokumentti", jolla hän soittaa itse kaikkia instrumentteja on jopa tehnyt mainion kannenkin. Välityö "Dokumentti" kenties oli, mutta sangen pätevä sellainen. Leskisestä tehtiin myös haastattelu, joka julkaistiin tunnin mittaisena intiimikasettina. Tämä oli uusi idea Suomessa. Haastattelijana toimi vanha underground-hahmo Mattijuhani Koponen. 

Alkuvuodesta 1982 Grand Slam pistäytyi levyttämässä Lontoossa maineikkailla Abbey Roadin Penthouse-studioilla, missä mm. Beatlesit muinoin tekivät levyjä. Äänittäjänä toimi Peter James, jolla oli apunaan Geoff Goddard. Uusi Grand Slam osoittautui kuitenkin levyllä entistä Slamia heikommaksi kokoonpanoksi eikä materiaalikaan yllä täysin "Ajan hengen" tasolle. Levyn "Sivilisaatio" tuotti Mikko "Pantse" Syrjä. 

Touko-kesäkuun vaihteessa 1982 järjestettiin "Tuuliajolla Il"-risteily, jolla jatkettiin edellisen risteilyn perinnettä. Grand Slamin kosketinsoittaja Tikanmäki oli jo kesällä ja syksyllä 1979 säveltänyt instrumentaalisen sarjan "Maisemakuvia Suomesta", joka viimein ilmestyi levyllä 1981. Samoin Tikanmäki sävelsi musiikin Mika Kaurismäen elokuvaan "Arvottomat", joka sai ensi-iltansa syksyllä 1982. Vuonna 1982 ilmestyi kauppoihin myös kaksi kokoelma-albumia Leskisen aikaisemmasta tuotannosta.