Lohjan pitäjänkartta 1913

Lohjan pitäjänkartta 1913 Luoteisosa Koillisosa Lounaisosa Kaakkoisosa

Maanmittari Onni Ollilan Robert Boldtin avustamana Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävien toimeksiannosta tekemä Lohjan pitäjänkartta julkaistiin vuonna 1913 yhdistyksen julkaisusarjassa "Lisiä Lohjan Pitäjänkertomukseen" numerolla XXVIII. Värillisen kartan mittakaava on 1:40 000.
Ylläoleva kuva on Kansallisarkistossa säilytettävästä Lohjan pitäjänkartasta, joka oli liitteenä 7.4.1924 Valtioneuvostolle tehdyssä anomuksessa Lohjan kauppalan perustamisesta (VN AD 1705/278 1924). Siihen on piirretty alkuperäisen esityksen mukainen kauppala-alue. Kun Valtioneuvosto 21.2.1925 päätti perustaa Lohjan kauppalan seuraavan vuoden alusta lukien, se hyväksyi kauppalaksi vain noin puolet esitetystä alueesta, eli Kiviniemen kylän sekä Moision, Ojamon ja Pappilan yksinäistalojen maat.

Jos haluat tutustua tarkemmin pitäjänkarttaan, saat sen näkyville kookkaampana neljässä osassa klikkaamalla sitä kartan neljännestä, jonka haluat suurentaa.


Lohjan pitäjänkartan tekemiseen liittyy surullinen tarina, jonka Birger Perttula on kirjoittanut Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät ry:n 75-vuotishistoriikissa "Menneisyyden ravistelua" (Lisiä Lohjan Pitäjänkertomukseen XLIX, Lohja 1970) sivuilla 65-67:

Eräs murhenäytelmä

Kotiseututyö ei ole ainoastaan enemmän tai vähemmän loistavia saavutuksia, vaan jokin saavutus voi koitua asianomaiselle jopa turmioksi. Näin on tapahtunut tämänkin yhdistyksen historian aikana ja vaikka seuraavassa kerrottu ei välittömästi liitykään varsinaisesti Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät r.y:n historiaan eikä vaikuta mitään jo aikaisemmin saavutettuun tulokseen, on syytä palauttaa mieliin eräs ihmiskohtalo, jonka ei toivoisi koskaan toistuvan.

Kuluvan vuosisadan alussa oli tilanne maassamme pitäjänkarttojen osalta perin surkea, toisin sanoen karttoja ei ollut. Tämän vuoksi kääntyivät eräitten kuntien johtomiehet maanmittauksen ylihallituksen virkamiesten puoleen, pyytäen näitä toimittamaan kipeästi tarvitsemiaan karttoja, koska tiedettiin ylihallituksella olevan pohjaaineistoa. Maanmittausinsinööri 0nni 0llila ryhtyikin eräitten toveriensa kanssa laatimaan pyydettyjä karttoja joita sitten valmistui parisenkymmentä kappaletta. Eräs näistä kartoista oli Lohjan pitäjänkartta, jonka insinööri Ollila tohtori Robert Boldtin pyynnöstä teki yhdistyksen toimeksiantona. Kartan valmistukseen otti tarmolla osaa myös opettaja Ilmari Sippola, joka yhdistyksen stipendiaattina vaelsi pitäjässä täydentäen Ollilan kartan luonnosta etenkin asuntopaikkojen ja teiden osalta. Kulkuneuvonaan Sippola käytti sekä venettä että polkupyörää, joka viimeksimainittu kuitenkin eräällä matkalla putosi veneestä Outamonlahteen ja jäi sinne. Kartta valmistui vuonna 1913.

Tämä karttojen valmistus koitui kuitenkin insinööri Ollilan kohtaloksi. Maanmittauslaitoksessa oli alkanut ilmaantua huomattavaa riitaisuutta virkakunnan ja laitoksen johdon välille. Tähän oli osalta aiheena johdon haluttomuus ajaa laitoksen edistysmiskysymyksiä sillä tarmolla, kuin virkakunnan taholta olisi toivottu. Osittain oli tyytymättömyyden taustana valtiolliset erimielisyydet. Huomattavia hankaluuksia aiheutui seikoista, jotka koskivat pitäjänkarttojen valmistamista yksityisten tilauksesta insinööri Onni Ollilan toimesta, jonka silloinen venäläinen senaatti katsoi olevan maanmittauslaitoksen kartta-aineiston väärinkäyttöä. Nämä seikat antoivat senaatille aiheen erottaa insinööri Ollila maanmittauslaitoksesta, mikä toimenpide virkakunnan taholta katsottiin aiheettomaksi ja loukkaavaksi. Heidän mielestään tätä toimintaa ei tavallisella järjellä voitu katsoa muuta kuin ansioksi, koska insinööri Ollila täten koetti saada kootun kartta-aineiston isänmaalle ja kansalaisille hyötyä tuottavaksi.

Kirjeessään 31.3.1915 Senaatille ilmoitti Maanmittauksen Ylihallitus saaneensa selville, että pitäjänkarttoja on valmistettu vastoin Maanmittausohjesäännön 183 §:n*) määräyksiä ja on "Ollilan menettely aikaansaanut monipuolista häiriötä maantieteelliselle osastolle kuuluvassa kartta-aineistossa ja maantieteellisten karttojen laatiminen on huomattu muutoinkin olevan kruunulle vähemmän edullista." 8.4. määrättiin Ollila pidätettäväksi virasta toistaiseksi. Tällöin Ollila sairastui niin vakavasti, että hänet piti ottaa sairaalahoitoon, eikä näinollen voinut itse tehdä mitään puolustuksekseen. Ollilan tapaus oli osaltaan aiheena silloisen ylitirehtööri, valtioneuvos Jaakko Sjölinin eroon. Tilalle nimitettiin venäläismielisyydestään tunnettu Oulun läänin entinen kuvernööri fil. tohtori Otto Sarvi, joka ei millään lailla katsonut asiakseen Ollilan puolustamista, eikä muutenkaan missään asiassa pitänyt virkamiestensä puolta, jotka valtiollisista syistä olivat häntä vastaan. Venäläisten sotilasviranomaisten vaatimuksesta ryhdyttiin Ollilan valmistamien karttojen takavarikoimiseen, jota toimenpidettä salattiin maanmittaushallituksen virkamiehiltä. Kuitenkin oli oikeusneuvos (ent. maanmittaushallituksen pääjohtaja) Väinö Ahla saanut vihiä asiasta ja soitti mm. Kärkölän kunnanmiehille uhkaavasta vaarasta, jolloin kärköläläiset toimittivat painetut kartat talteen. Lohjan pitäjänkartta lienee silloin jo myyty eikä yksityisiltä henkilöitä lähdetty karttaa takavarikoimaan.

Insinööri Ollila erotettiin virastaan 7.5.1915 mutta asian käsittely hoidettiin niin salassa, etteivät edes hänen lähimmät virkatoverinsa tienneet siitä mitään. Vielä tänä päivänä tietää maanmittaushallituksen nimikirjanpitäjä vain sen, että "Ollila erosi vuonna 1915". Asian tultua julkiseksi "se herätti laajoissa piireissä, varsinkin hänen virkatoveriensa kesken, yleistä ja suurta paheksumista". Maanmittariyhdistyksen Aikakauskirja v. 1917 kirjoittaa asiasta edelleen:

"Ylläolevain tapahtumain jälkeen ei ole paljon kertomista Onni Ollilan kohtalosta ja on se kaikki pelkkää surullista laatua. Sen jälkeen meni hänen järkensä Luojansa luo, eikä hän enään rikkonut Maanmittausohjesäännön 183 §:ää vastaan. Loppuijäkseen jäi sairaala hänen kodikseen. Kun hän vihdoin 21.4.1917 pääsi tästä maailmasta sinne, mihin sielunsa oli jo ennemmin mennyt, nousi tähän saakka ehkä enemmän alaspainettu inho häntä vastaan osotetusta käytöksestä 26-28 p. samaa huhtikuuta pidetyssä maanmittariyhdistyksen kokouksessa näkyviin ja päätti yhdistys yksimielisesti in corpore saattaa hänet viimeiseen leposijaansa Helsingin uudelle hautausmaalle 28.4., siis hänen 39. syntymäpäivänään."

Mainitussa kokouksessa oli käsiteltävänä mm. maanmittaushallituksen päällikön vaihdos ja kun valtioneuvos Sarvi pyysi itselleen puheenvuoron poistui suurin osa kokouksen osanottajista mielenosoituksellisesti salista, joten puheenvuoro keskeytyi. Kokous päätti, että valtioneuvos Sarven on erottava toimestaan. Nämä tapahtumat ja muuttuneet valtiolliset olosuhteet antoivat valtioneuvos Sarvelle aiheen pyytää ero virastaan johon pyyntöön suostuttiin 2.6.1917.


*)Arm. Ohjesääntö maanmittaustoimesta, tilusjako- ja veronpanolaitoksesta sekä pituus-, ja painomittain vakaamisesta Suomenmaassa; annettu 15. p. toukok. 1848.
183 §. Kun Sotaväen päällikkökunta tahi Luotsihallitus tarvitsee suuremmassa mittakaavassa tehtyjä karttoja jostakin seudusta, saaristosta tahi vesijaksosta taikka teistä, on maanmittauksen Ylihallitus velvollinen, Meidän erittäin käskettyämme, teettämään ja antamaan sellaisia karttoja; mutta yksityisille henkilöille ei senlaatuisia karttoja ilman Meidän armollista lupaamme, saa ulosantaa ennen kuin ne kivipainon tahi vaskipiirroksen kautta tehdään yleisiksi.
WWW-versio © Torsti Salonen 2001
www.lohjanhistoria.net