Kirkniemen lasitehdas

- Ab Gerknäs Glasbruk Oy - Ab Vitrum Oy -
Tehdas 1920-luvun alussa

Kirkniemen lasitehdas Kyrkstadin suunnasta nähtynä.
Kuvan keskellä olevassa vaaleassa kolmikerroksisessa rakennuksessa sijaitsivat konttori ja lähettämö sekä joitakin asuntoja. Lasiesineet hiottiin samassa talossa ja vaativassa prosessissa valmistettiin lasiuunien upokkaat.
Samanaikainen maisemapostikortti.

Kirkniemen lasitehdas

Lasin valmistus on kiehtovimpia ammattialoja. Se johtuu tietenkin itse materiaalista, joka aina tuo esiin myös esteettiset ominaisuutensa. Edes nykyaikainen massatuotanto ei ole onnistunut karkottamaan tunnettamme herkkää lasia kohtaan. Onhan teollinen valmistuskin varsin ainutlaatuisella tavalla perustunut entisten aikojen käsityölle.

Kirkniemen lasitehtaan ollessa kyseessä on heti todettava, että varsin vähäinen osa sen tuottamasta lasista voidaan alkuperältään tunnistaa. Se johtuu siitä, että tehdas valmisti suurimmaksi osaksi apteekkilasia. Melkoinen osa tuotteista, jotka olivat puhtaan yksinkertaisia muodoiltaan ja väreiltään, pysyi apteekkarien ja kemikaalikauppiaiden kaapeissa ja holveissa säilytysastioina, eikä siis milloinkaan tullut yleisön käsiin. Toinen ja suurempi osa purkeista ja pulloista vaelsi tosin apteekkarien myyntitiskien yli maailmalle hyödyllisten ja erilaisten voiteiden sekä nesteiden pakkauksina, mutta nimettömänä käyttötavarana, johon valmistajaa tai vuosimallia ei merkitty.

Kirkniemen lasitehdas perustettiin 1908. Aloite tuli apteekkarikunnalta, joka ei syyttä ollut pelännyt, että lasitehtaiden vuoden 1905 hintakartelli vähitellen ulotettaisiin apteekkilasiin. Kävi niin kuin oli pelätty. Kesäkuussa 1908 raju hintakilpailu päättyi. Kun lasitehtaat jatkoivat hintakartelliaan, sovittiin samalla apteekkilasin kartellista ja vakiohinnoista - tietenkin turvallisen korkealla tasolla.

On luonnollista, etteivät apteekkarit olleet tyytyväisiä. Aloitettiin suora taistelu Tammisaaren apteekkarin Erik Mikael Eklundin johdolla. Tehdasalue hankittiin Virkkalanlahden rannalta Lohjalta Jönsbölen kylästä pienen matkaa Kirkniemen asemalta. Jo elokuussa 1908 oli hankittu kahdeksan upokkaan uuni ja tehtaan rakentaminen oli edistynyt niin pitkälle, että lasinpuhallus voitiin aloittaa. Aktiebolag Gerknäs Glasbruk Osakeyhtiö rekisteröitiin saman vuoden syksyllä.

Perustaminen oli kuitenkin niellyt yhtiön koko osakepääoman, 50.000 silloista Suomen markkaa. Itse tuotanto pitikin siksi alusta lähtien rahoittaa luotoilla. Se kävi yritykselle kohtalokkaaksi. Lasihytti työskenteli vain kolmen upokkaan teholla. Palkkakustannukset painettiin alas palkkaamalla alaikäisiä ja tuotteiden hinnat nostettiin hintakartellin tasolle. Mutta tilannetta ei kuitenkaan pystytty pelastamaan. Kesäkuussa 1909 Kirkniemen lasitehdas meni konkurssiin.

Työväkeä Lasitehtaalla lapsityöläiset olivat aikuisia yleisempiä. Työaika oli kuitenkin rajoitettu: kaksitoistavuotiaille 7 tuntia eikä ennen kello viittä aamulla ja kello yhdeksän jälkeen illalla. Viisitoistavuotiaat saattoivat työskennellä 14 tuntia vuorokaudessa.
- Kuva on lasitehtaan työväenasuntolasta, jota hoiti Ida Helle. Tuntemattoman valokuvauksenharrastajan ottama kuva. (Rouva Ida Helle, Virkkala)

Lohjanjärven äärellä sijainneet sahalaitokset olivat ratkaisseet lasitehtaan sijoituspaikan. Sahojen jäte toimi nimittäin hytin helposti saatavana ja halpana polttoaineena. Siksi oli ymmärrettävää, että sahanomistajat Carl Henrik Norrman ja Arvid Sundberg Kyrkstadista kiinnostuivat kaatuneesta yrityksestä. Vajaan vuoden kuluttua yhtiö olikin uudelleenorganisoitu, Norrman nyt johtajanaan. Konkurssi purettiin huhtikuussa 1910 ja lasinpuhallus alkoi. Mutta taloudellinen asema pysyi horjuvana. Sodan sytyttyä vuonna 1914, jolloin miltei välittömästi tuli pula soodasta, voimat ehtyivät. Toiminta piti lopettaa seuraavassa vuodenvaihteessa.

Vielä kerran yhtiö tultiin uudelleenjärjestämään ja pelastamaan, nyt nimellä Aktiebolaget Vitrum Osakeyhtiö. Osakkaat olivat osittain uusia, osakepääomaa korotettiin voimakkaasti ja tuotanto aloitettiin uudelleen kesällä 1915. Lakimies Kaarlo Vesamaa, lasitehtaan johtaja vuodesta 1916, osoittautui oivalliseksi valinnaksi ja onnistui lisäämään tuotantoa merkittävästi. Vapaussota vuonna 1918 tuli tällä kerralla kompastuskiveksi. Vesamaa itse surmattiin matkallaan rintamalle ja lasitehdas suljettiin.

John Le Bell

John Le Bell, syntynyt 1883, kuollut 1949.
Kirkniemen lasitehtaan viimeinen isännöitsijä.
Otti johdon vuonna 1921 ja asui vuoteen 1928 saakka
Kirkniemen kartanon Gustafsbergissa.
- Ateljeekuva vuodelta 1922.
(Tehtaanisännöitsijä, diplomi-insinööri Casimir Le Bell, Turku)

Vasta 1919 tuotanto käynnistettiin jälleen ja päällikkönä oli piakkoin virolainen Carl Pöntson. Osa apteekkareista ostettiin pois yhtiöstä, jonka osake-enemmistö tuli vuodesta 1920 lähtien olemaan turkulaisella Åströmin Teknillisellä Tehtaalla. Dosentti ja sittemmin akatemiaprofessori Walter Qvist asetettiin Kirkniemen lasitehtaan johtoon. Työvoiman lukumäärä ja teho moninkertaistettiin. Keskimäärin 45 työntekijästä vuodessa noustiin 95:een ja lapsityövoima korvattiin suurelta osin aikuisilla.

Walter Qvist toimi pääasiassa emoyhtiön teknillisenä johtajana Turussa. Kirkniemessä hänet korvattiinkin vuonna 1921 koneinsinööri John Le Bellillä, erinomaisen pystyvällä henkilöllä, joka oli kotoisin Siuntion Myransista ja oli Fredrik Adolf Le Bellin pojanpoika. Tämä oli aikoinaan ollut Porin lähellä sijaineen Torsnäsin lasitehtaan patruunana. Suvussa oli siten viehtymystä ammattialalle.

Uusi johtaja onnistui nostamaan tuotantoa edelleen. Mutta epäonnen ahdistamaa lasitehdasta kohtasi uusi onnettomuus. Raju tulipalo vuoden 1922 toisen helluntaipäivän varhaisaamuna hävitti puisen hyttirakennuksen ja tuhosi generaattorin kokonaan.

Täysi palovakuutus korvasi vahingot. Hytti voitiin rakentaa uudelleen, nyt kivestä. Ja vuoden loppua kohden lasinpuhallus saatiin jälleen käyntiin. Vuosituotanto, joka oli ollut ennen paloa enintään 180 tonnia lasitavaraa, miltei kaksinkertaistettiin 334 tonniin. Mutta kannattavuus oli nollan paikkeilla. Asiakaskunnasta ei tullut lainkaan suunnitellun laajuista. Suurin osa tuotannosta meni Åströmille Turkuun, joka pakkasi omat tuotteensa vastapuhallettuihin pulloihin. Muut lasitehtaat eivät mahtavan hintakartellinsa piirissä kiinnittäneet juuri mitään huomiota Kirkniemeen - se todistaa, kuinka heikko sen asema oikeastaan oli.

Tässä tilanteessa Le Bell päätti yhteisymmärryksessä vastavalitun teknisen johtajan Karl Erik Ekholmin kanssa, josta sittemmin tuli vuorineuvos ja tunnettu Kymiyhtiön johtaja, laajentaa tuotantoa käsittämään myös kristallia, jonka ajan mieltymysten perusteella uskottiin tuottavan varmaa tuloa. Laatu oli ensiluokkaista ja tuotanto käsitti erilaisia maljoja, vateja ja alusia.

Kirkniemen lasitehdas oli kuitenkin auttamattomasti syntynyt onnettomien tähtien alla. Vuoden 1924 tilinpäätöksestä uhkasi tulla vielä murheellisempi kuin aikaisemmin ja johto ei voinut muuta kuin päättää toiminnan lopettamisesta. Edes hieno kristalli ei ollut käynyt sellaisesta houkuttimesta, jollaisena se ilmeisesti oli sisällytetty laskelmiin. Ja suomalaisen lasiteollisuuden suhdanteet osoittivat yleisestikin laskusuuntaan.

Koko tehdashenkilökunta irtisanottiin 1. helmikuuta 1925 lähtien. Mutta ratkaisu tuli aikaisemmin ja ennakoimattomasti. Tammikuun 19:nä työpäivän päättymisen jälkeen tapahtui uudessa hyttirakennuksessa kaasuräjähdys. Seurannut raju tulipalo murskasi lopullisesti Kirkniemen lasitehtaan tulevaisuuden.

Tuotteita

Aluksi pulloja apteekeille, myöhemmässä tuotannossa kristalliesineitä yksityisille sijoittajille. Muuten oli paljon sellaista, jota lasinpuhaltajat tekivät vapaa-aikanaan perheelle ja ystäville.
Kuvan koristemaalatun maljakon on tehnyt Eino Henrik Niemelä, lasimaalari, joka ensimmäisen palon jälkeen 1922 hankittiin Riihimäeltä. Omistaja rouva Ida Helle, Tuusanmäki Virkkalassa.
Lilanvärinen maljakko on selvästi jugendvaikutteinen. Omistaja rouva Sigrid Finnberg, Vikarfall Siuntiossa.
Kermanekka on läpinäkymätöntä luulasia, materiaalia joka oli varattu lasimestari Onni Helteelle.
Mielikuvituksellisia, miltei pallonpyöreitä paperipainoja tehtiin lasitehtaalla, muttei myyntiin. Ne päätyivät useaan naapuriston kotiin, mm. rouva Alina Holmlundille Jönsbölen Rönnbackaan.
- Valokuva Bengt Anderson 1972. (Lojosamfundetin arkisto, Lohja)

Myöhemmän ajan tarkkailija ei voi välttää mietiskelemästä niitä onnettomuuksia, jotka vähän väliä sattuivat Virkkalan lahden rannan lasitehtaalle. Ja todella sitkeähenkinen oli yritys, joka kaikista takaiskuista ja epävarmuudesta huolimatta piti pintansa niin pitkään.

Tehdas oli perustettu iskemään vapaan hinnanmuodostuksen puolesta, mutta resurssit eivät riittäneet murtamaan muiden lasitehtaiden kiinteää rintamaa. Sitä vastoin olisi houkuttelevaa spekuloida niillä mahdollisuuksilla, joita meidän aikamme laaja kiinnostus lasiin sekä muotoiltuna että käyttöesineinä olisi antanut Kirkniemen puhaltajille. Ja mitä nykyajan mielipiteenmuokkaus sekä mainontamenetelmät olisivatkaan merkinneet Tammisaaren taistelunhaluiselle apteekkarille sekä Myransin optimistiselle patruunanjälkeläiselle.

Jarl Pousar

Julkaissut Lojosamfundet rf: Pousar, Jarl: Gerknäs Glasbruk, Specialtryck för Lojosamfundet 33:1972. Helsingfors 1972.
Suomennos ja WWW-versio: © Torsti Salonen kirjoittajan sekä Lojosamfundet rf:n luvalla


Kirkniemen lasitehtaan lasinpuhaltajat

1908-1908 Kanerva (Klinga), Juho Kustaa
1908-1908 Kanerva, Gustaf Evald
1908-1914 Nilsson, Anders
1908-1908 Pettersson Mårten
1908-1910 Uskali, Johan Einar
1909-1910 Andersson, Gustaf
1909-1914 Henriksson, August (Hjalmar)
1909-1914 Jacobsson, Bror
1910-1912 Dahl, Henrik Gustaf
1910-1917 Palonen, Hjalmar Edvard
1911-1914 Hjelm, Johan Alfred
1911-1913 Michelsson Juho
1913-1921 Karlsson, Frans Oscar
1913-1915 Nyman, Johan Edvin
1914-1922 Ekholm, Otto
1914-1925 Helle, Onni Hjalmar
1914-1914 Karlsson, Oskar Wilhelm (Helge)
1914-1924 Karlsson, Ragnar Eugen
1914-1925 Karlsson, Valter Napoleon
1914-1917 Kivistö, Mauno
1914-1914 Pettersson, Sven
1916-1917 Dahl, Henrik Gustaf
1916-1917 Palonen, Frans
1917-1918 Grönberg, Sulo Armas
1917-1917 Grönlund, Arvo Herman
1917-1917 Grönlund, Martti Richard
1917-1917 Halme, Wiktor (Emil)
1917-1925 Helle, Yrjö
1917-1922 Karlsson, Axel
1917-1918 Laakso, Otto (Grönlund 7.1.1918)
1917-1917 Lehtonen, Juho Wihtori
1917-1925 Palonen, Kalle
1917-1917 Ponsen, Johan
1917-1917 Ponsen, Karl
1918-1924 Grönlund, Karl Engelbrecht
1920-1924 Löflund, Kalle Arthur
1920-1920 Pekkola, Otto
1921-1925 Heinonen, Juho Jalmari
1922-1922 Grönlund, Martti Richard
1923-1923 Bruun, Nikolai
1923-1925 Hjelm, Otto Viljami
1923-1923 Sievonen, Arvo
1924-1925 Heinonen, Alfred Juhonpoika
1924-1924 Karlsson, Frans Oscar
1924-1925 Karlsson, Oskar Wilhelm (Helge)
Lähde: Aimo Löfberg, Suomen lasinpuhaltajat vuosina 1748-1917.
Suomen lasimuseon tutkimusjulkaisu, Lasitutkimuksia - Glass Research VII (1993). Vammala 1993.


Kirkniemen lasitehtaan tuotteita

Kristallimalja Kannu ja lasit
Paperipaino Maljakko
Juomalasi, myrkkylasia

Valokuvat: Lohjan Museo.


Tehtaan mainos 1 Tehtaan mainos 2

Kirkniemen lasitehdas mainosti tällä tavalla
tuotteitaan Uudenmaan ruotsinkielisten
suojeluskuntien Nyländska Skyddkåristen
-lehdessä vuonna 1923.

Helsingin Yliopiston Kirjasto


Kirkniemen lasitehtaan alueen myöhemmät vaiheet

Lasitehtaan toiminnan lakattua Lohjan Kalkkitehdas Oy osti sen alueen rakennuksineen ja perusti sinne yhtiön konepajakoulun vuonna 1927. Konttori muutettiin oppilasasunnoiksi ja tehdasrakennuksista tehtiin opetustiloja. Tarpeettomiksi tulleita asuin- ja tuotantorakennuksia purettiin vuosikymmenien mittaan varsinkin 1950-luvun aikana. Vuonna 1975 koulun nimi muutettiin Lohjan talousalueen konepajakouluksi ja sen ylläpitäjiksi tuli myös muita teollisuuslaitoksia sekä kuntia. Vuonna 1990 oppilaitoksen nimi muuttui jälleen: siitä tuli Lohjan teollisuusoppilaitos, mutta vain kolme vuotta myöhemmin se lakkautettiin talouslamavuosien koulutusjärjestelyjen uhrina. Sen jälkeen rakennuksissa toimi parin vuoden ajan ravintola ja majoitusliike, mutta niiden toiminta päättyi kannattamattomana. Pääosa rakennuksista purettiin 1990-luvun lopussa.

Konepajakoulun alue
Entisen lasitehtaan alue Lohjan Kalkkitehtaan konepajakoulun aikana 1940-luvun lopulla.
Kuva teoksesta: Victor Hoving, Lohjan Kalkkitehdas 1897-1950, s. 214.

Lisätietoja Kirkniemen lasitehtaasta:
Risto Hakomäen artikkeli Kirkniemen lasitehdas teoksessa Kotiseudun vuosikirja Kruuhu 1990, sivut 99-115. Lohja 1990.
© Torsti Salonen 2001
www.lohjanhistoria.net