Osuuskunta aloitti jäsentensä puutavaran sahaamisen Virkkalassa vuokraamalla käyttöönsä Lohjan Kalkkitehtaan omistaman höyrysahan, mutta tavoitteena oli oman sahalaitoksen rakentaminen. Osuuskunta hankkikin pienen sahan Vihdin Kaukoilasta, mutta sen laajentamismahdollisudet olivat vähäiset. Vuonna 1925 osuuskunta varasi rakennettavaa uutta sahaa varten tontin Hiidensalmesta perusteilla olevan Lohjan kauppalan puoleiselta rannalta. Paikka oli sikäli erinomainen, että Lohjanvesistön Uittoyhdistys uitti tukit vesistön pohjoisista osista yhteisesti Hiidensalmeen, jossa eri yritysten puutavara eroteltiin ja kukin vastasi omien tukkiensa kuljetuksesta laitokselleen. Osuuskunnan ei kuitenkaan onnistunut saada kokoon sahan rakentamiseen tarvittavia varoja, joten sen toimintaa jatkamaan päätettiin vuonna 1926 perustaa Lohjanvesistön Metsä Oy, jolle osuuskunta myi omaisuutensa ja haki itsensä vararikkoon.
Hiidensalmeen rakennetaan saha
Lohjanvesistön Metsä Oy:n osakkaina oli kymmeniä vesistöalueen metsänomistajia, lohjalaisista keskeisimpinä muun muassa Vohloisten kartanon isäntä J.E. Sillman ja Maikkalan rusthollin isäntä Emil Malin. Laajempaa kokemusta toi Ahtialan tilan isäntä, MTK:n pitkäaikainen puheenjohtaja Juho Jännes. Vihdin Kaukoilan saha purettiin syksyllä 1926 ja käyttökelpoiset tarvikkeet siirrettiin Hiidensalmen tontille, jossa aloitettiin uuden sahalaitoksen rakennustyöt. Saha oli rakenteilla koko vuoden 1927 ajan; muun muassa lakot viivyttivät sen valmistumista. Sahan suunnitteli Metsänomistajain Metsäkeskus Oy:n insinööri Juho Horsti ja siihen tuli kolme sähkömoottorikäyttöistä Karhulan pikaraamisahaa, joiden käyttövoima tuotettiin oman voima-aseman höyrykoneen pyörittämällä generaattorilla. Samaan aikaan rakennetusta Lohjan satamaradasta vedettiin sivuraide sahalle. Sahan läheisyyteen rakennettiin kolme asuinrakennusta 11 perheelle sekä konttorirakennus, jossa oli myös johtajan asunto. Vuonna 1928 valmistui kuivaamo ja seuraavan vuoden alussa höyläämö. Lohjalta Sammattiin johtava maantie kulki saha-alueen halki ja oli osittain siirrettävä uuteen paikkaan. Sahan tuotantolaitokset jäivät tien eteläpuolelle, lautatarha, konttori sekä asuinrakennukset sen pohjoispuolelle.
Varsinainen sahalaitos kohosi valmiina Hiidensalmen rannalla helmikuussa 1928. Sanomalehti Länsi-Uusimaa julkaisi sen kunniaksi erikoisnumeron 24.2. Siinä kerrottiin laitoksesta muun muassa seuraavasti:
"Vielä vuosi sitten oli Hiidensalmen Lohjan kauppalan puoleinen ranta autiota peltoa, louhista kalliota ja vesaikkoista rantaviteikköä. Se näytti verrattain lohduttomalta ja hyödyttömältä ranta-alueelta, joka ei tehnyt erikoisemman mielltyttävää vaikutusta Sammatin tietä kauppalaan saapuvaan matkustajaan. Vain sanotun salmen vastakkainen ranta huviloineen ja sen töyräällä seisova vanha, juhlallinen tuulimylly - yksi Lohjan nähtävyyksistä - herättivät varsinkin kesäisin hänen huomiotaan omalaatuisella vaikutuksellaan.
Mutta nyt näkee tuo samainen matkustaja Hiidensalmelle saapuessaan uuden ajan asettuneen tuolle ennen niin lohduttomalta näyttävälle rantamalle. Kaikkivalloittava kehitys on karkoittanut yksinäisyyden ja kolkkouden tunnut tuolta sillan päässä ylenevältä kekomaiselta kalliokohoutumalta - sillä seisoo nyt soma konttori- ja asuinrakennus. Poissa on nyt salmen rannalta raihnainen rantametsikkö ja autiuden tuntu. Vanha tuulimylly on ihmeekseen saanut itselleen naapurin, kilpailijan, joka siinä kivenheittämän päässä salmen takana punalle puuntavana, ikäänkuin uutuuttaan kainostellen ja äkillistä ilmestymistään ihmetellen seisoo pitkät, kaksikerroksiset ikkunarivit auringon kiloa heijastaen ja nelisenkymmentä metriä korkean tiilipiipun puskiessa ilmoihin valtaisia savumassojaan... Ja vasemmalla sillasta alkaa hohtavan valkoisten lauta- ja lankkutaapeleiden yhdyskunta valloittaa itselleen aluetta...
Se on Hiidensalmen uusi sahalaitos, Lohjanvesistön Metsä Osakeyhtiön omistama uuden ajan "puumylly", joka nyt vallitsee Hiidensalmen ranta-alueita vanhan tuulimyllyn vastapäätä; se on mainitun yhtiön tähänastisen toiminnan viimeistelty, paljon merkitsevä ja paljosta puhuva saavutus, toiveitten ensimmäinen määränpää. - Äskettäin lopullisesti valmistuttuaan käy se nyt täyttä höyryä kahta vuoroa, puree puuta ja puskee itsestään ulos jalostettua puutavaraa kuumeisella tempolla.
- - -
Kuinka sitten tapahtuu sahaus tässä uudessa sahassa?
Tukkialtaasta joutuvat tukit kahden itsetoimivan tukkiveturin siirtäminä saharakennuksen yläkertaan, jossa pikakehyssahat sijaitsevat. Näistä kehyssahoista on kaksi tarkoitettu n.s. nelisahausta varten ja kolmas, sijaiten hiukan erillään toisista, ainoastaan läpisahausta varten. Takana seisova nelisahauskehyssaha ei ole varustettu tukkivaunuilla, vaan teloilla sekä n.s. "Tidblandin" käyräsahauslaitteella. Kehyssaha ja tukkivaunut kuin myös pitkän tavaran kaato- ja siirtolaitteet ovat tietenkin uudenaikaisia ja käytännöllisiä. Pitkän tavaran särmäystä varten on sijoitettu yksi uudenaikainen särmäyssaha, sekä katkaisua varten tarpeelliset katkaisusahat. Pienemmän tavaran valmistamista varten löytyy toistaiseksi ainoastaan kimpikoneet, mutta muita tarvittavia koneita useammanlaatuisen pienemmän tavaran valmistamista varten tullaan vielä lähitulevaisuudessa hankkimaan.
Pitkän tavaran poissiirtämistä varten sahasta lajittelupöydälle tapahtuu kahden n. 70 metrin pituisen hihnasiirtolaitteen välityksellä. Maaston takia, ja ettei sahan päitse kulkevan maantien ja sahalle parhaillaan rakennettavan lähes kilometrin pituisen, Lohjan satamaradalta sahan ja tukkimakasiinin sivuitse lautatarhan viereen johdetun oman normaaliraiteisen radan liikenne tulisi häirityksi, kulkevat edellämainitut siirtolaitteet ilmateitse sekä maantien että radan ylitse. Lajittelupöydältä tavara siirretään vasta lautatarhavaunuihin. Lautatarhassa on yksi keskusrata, josta sivuraiteet haarautuvat suorakulmaisesti molemmille puolille tapulien väleihin. Valmis tavara voidaan aina tapuloida suoraan sillalta viereisiin tapuleihin, joten sitä ei tarvitse kantaa. Tästä tietenkin on huomattavaa käytännöllistä hyötyä. Ennen pitkää tulee tapuloiminen toimitettavaksi erityisellä taaplauskoneella. Lastattaessa saadaan tavara tapuleista suoraan rullavaunuihin, joilla se siirretään rautatievaunun viereen. Tämä rullarata on käytännöllisyytensä vuoksi järjestetty rautatievaunun korkeudelle." (2)
Lohjanvesistön Metsä Oy:n Hiidensalmen sahan vuosituotantokapasiteetti oli 35 000 kuutiometriä. Se oli suurin vesistön sahalaitoksista, sillä Lohjan Kalkkitehdas Oy:n saha Virkkalassa kykeni sahaamaan 30 000 ja Olkkalan saha Vihdissä 15 000 kuutiometriä. (3)
Sahaushalli ja voima-asema Hiidensalmen sillan suunnasta nähtynä vastavalmistuneina helmikuussa 1928. Kuva on vuonna 1959 julkaistusta teoksesta Perttuli, Veli - Palosuo V. J., Metsäntuottajain kaupallinen yhteistoiminta Lohjanvesistön varsilla 1919-1958 sivulta 29.
Yhtiön toiminta vakiinnutetaan
Saha oli rakennettu miltei kokonaan lainavaroin - Lohjanvesistön Metsä Oy:n oma pääoma oli vain 2,5 miljoonaa mk, mutta vuoden 1928 lopussa yhtiön velat olivat 26 miljoonaa mk. Sahan valmistuminen ajoittui epäedullisesti alkavaan laskusuhdanteeseen ja ensimmäiset toimintavuodet olivatkin tappiollisia. Ei siis ollut ihme, että 1930-luvun alkuvuosien lamakauden puristuksessa yhtiön tilanne tuli kestämättömäksi ja yrityksen toiminnan tervehdyttäminen vaati useilta omistajilta raskaita uhrauksia. Johtokunta ja hallintoneuvoston jäsenet olivat velkojen takaajina ja he joutuivat lyhentämään yhtiön velkoja neljällä miljoonalla markalla; useiden oli myytävä osia tiloistaan tai jopa koko tilansa, kuten karstulaisen Pohjolan tilan omistajan J. Pohjolan. Päävelkoja Kansallis-Osake-Pankki otti yrityksen hallintaansa ja hankki sille uuden pätevän johtajan J.T. Vartiaisen, joka luotsasikin yritystä aina vuoteen 1955 saakka. Vuodesta 1934 tuli sahan ensimmäinen voitollinen toimintavuosi. Hyvää aikaa jatkui vuoteen 1938, jolloin yhtiön talous olikin jo saatu kestävälle pohjalle ja valta palautui pankilta takaisin metsänomistajille. Vuonna 1937 voitiin rakentaa yksi 12 perheen työväenasuntotalo lisää Sahakadun päähän.
Yli puolet sahan tuotannosta laivattiin ulkomaille. Vienti tapahtui Hangon satamasta, jossa yhtiöllä oli oma lautatarha sekä kuivan tavaran varasto. Sodan sytyttyä syksyllä 1939 vienti vaikeutui, mutta sotavuosien oloissa puutavaralle riitti kysyntää kotimaassa ja jossain määrin voitiin harjoittaa vientiäkin Itämeren piirissä, jopa Hollantiin ja Italiaan saakka. Suurimmat vaikeudet seurasivat työvoimapulasta, kun miehet olivat rintamilla ja esimerkiksi vuonna 1943 saha joutuikin lastaustyössä turvautumaan Lohjalle sijoitetuihin inkeriläisiin pakolaisiin. Talvisin oli usein laitettava saha seisomaan ja lähetettävä työväki hakkuutöihin raakapuun saannin turvaamiseksi.
Uudistuksia 1940- ja 1950-luvulla
Sodan jälkeen elettiin vielä vuosia toisaalta tiukan säännöstelyn, toisaalta tarvikepulan aikaa. Kotimaan jälleenrakennukseen olisi mennyt määrättömästi sahatavaraa, mutta Hiidensalmestakin jouduttiin toimittamaan osa tuotannosta sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Valuuttapulan lievittämiseksi vienti myös länteen käynnistettiin niin pian kuin mahdollista eli jo syksyllä 1945. Asuntopula oli huutava, joten yhtiö osti Hiidensalmen vastakkaiselta rannalta Hiidenrinteen alueen, jonne vuosina 1947-48 rakennettiin viisi kahden perheen asuinrakennusta sekä sauna ja pesula. Säännöstelyn lievennyttyä sahan koneisto voitiin uudistaa perusteellisesti vuonna 1948. Yhtiön talous oli silloin jo niin vakaa, ettei siihen tarvittu lainkaan ulkopuolista rahoitusta.
Vuonna 1951 Lohjanvesistön Metsä Oy perusti neljän muun metsänomistajaomisteisen sahan kanssa yhteisen vientiyhtiön Metsäntuottajain Teollisuus Oy:n - vuodesta 1956 alkaen Metsäntuottajat Oy - johon myöhemmin liittyi vielä kaksi sahayritystä. 1950-luvulla sahan tuotannosta meni vientiin parhaimmillaan jopa neljä viidesosaa, josta yli puolet Englantiin. Kokonaistuotantoa ei kuitenkaan kasvatettu, joten saha, joka valmistuessaan oli ollut keskisuuri, jäi tuotantomäärältään yhä kauemmas suursahojen kapasiteetista. Omalla puunhankinta-alueellaan sahan asema kuitenkin helpottui, kun Lohjan Kalkkitehdas Oy lopetti oman Virkkalan sahansa toiminnan 1950-luvun alussa, joten Olkkalan saha Vihdissä oli lähin kilpailija tukkikauppoja hierottaessa.
Vaikka tuotantoa ei lisätty, yhtiö sijoitti jalostusasteen parantamiseen. 1950-luvun lopulla lisättiin kuivaamon kapasiteetti kaksinkertaiseksi ja höyläämö uusittiin. Vuonna 1956 sahalle rakennettiin puutavaran kyllästämö, jonka jälkeen voitiin myydä sekä kyllästettyä sahatavaraa että puhelin- ja sähköpylväitä. Lohjanvesistön Metsä Oy otti myös vastuun vesistöalueen uitoista vuodesta 1954 lähtien, kun yhtiöstä oli tullut vesistön ylivoimaisesti suurin puutavaran uittaja. Lohjanvesistön Metsä Oy:n kehtityksen huipentuma ajoittui vuoteen 1960. Silloin siitä Lohjanvesistön sahaustoiminnan valtias, kun se osti kilpailijansa Olkkala Oy:n osakekannan ja sai näin omistukseensa toisenkin sahalaitoksen. (4)
Hiidensalmen sahan alue 1960-luvun puolivälissä. Kuva on Lohjan kauppalan vuonna 1967 julkaisemasta kuvateoksesta Lohja. Valokuvaaja Matti Poutvaara.
Hiidensalmen sahan yllättävä loppu
Lohjanvesistön Metsä Oy:n taivaanrannalla ei näkynyt uhkaavia pilviä 1960-luvun alkuvuosina. Vuonna 1962 sahan koneistoa uudistettiin perusteellisesti ja kaksi vuotta myöhemmin otettiin käyttöön uusi tukkien lajittelujärjestelmä. Silloin synkät varjot olivat kuitenkin jo nousemassa näkyville pohjoisen taivaanrannan takaa. Riihimäkeläinen Paloheimo-yhtymä laajensi sikäläistä sahalaitostaan ja oli kiinnostunut kasvattamaan puunhankinta-aluettaan Lohjan suuntaan. Maanteiden ja autokaluston paraneminen olivat siirtämässä tukkien kuljetukset pois vesistöistä - Lohjanvesistössä säännölliset uitot lopetettiin vuonna 1963 - joten enää ei ollut välttämätöntä jalostaa metsiä saman vesistöalueen piirissä. (5)
Vuoden 1966 kuluessa Paloheimo-yhtymän edustajat kiersivät Lohjanvesistön Metsä Oy:n osakkaiden luona. He vakuuttivat, ettei yhtiön pienten sahojen kilpailukyky riittäisi pitkään. Kannattaisi myydä osakkeet, kun niillä vielä oli arvoa, ja Paloheimo-yhtymä oli valmis ostamaan ne kohtuuhinnalla. Riittävän monet isännät päätyivät myymään ja syyskuussa 1966 Lohjanvesistön Metsä Oy:n osake-enemmistö oli päätynyt kilpailevan yrityksen haltuun. Saman vuoden lokakuussa Hiidensalmen sahan 70 työntekijää irtisanottiin ja sahan toiminta päättyi seuraavan vuoden alussa - samoin kävi Olkkalan sahalle. Kesällä 1969 pääosa Hiidensalmen sahan rakennuksista purettiin. Sahan aiempi höyläämö on sen jälkeen palvellut alueen kulmauksessa toiminutta puutavaraliikettä, ja entinen yhteinen konttori- ja johtajanrakennus kohoaa edelleen Hiidensalmen sillan viereisellä kalliolla. Tiilinen voima-asema sekä kolme vanhinta työväenasuntoa purettiin 1980-luvulla, mutta 1937 rakennettu funkistyylinen 12 asunnon kerrostalo on yhä jäljellä Sahakadun päässä, kuten myös 1940-luvun asuintalot Hiidenrinteessä Roution puolella. (6)
1. Päälähteenä kirjoituksessa on käytetty teosta Perttuli, Veli - Palosuo V. J., Metsäntuottajain kaupallinen yhteistoiminta Lohjanvesistön varsilla 1919-1958, Lohja 1959. Sitä ei erikseen mainita jäljempänä.
2. Länsi-Uusimaa 24.2.1928 n:o 15A.
3. Ahvenainen, Jorma, Suomen sahateollisuuden historia, Porvoo 1984, s. 346.
4. Ketola, Eino, Vihdin historia 1918-1965 II 1939-1965, Jyväskylä 1997, s. 211.
5. Länsi-Uusimaa 16.6.1962 n:o 66, 9.1.1965 n:o 2.
6. Länsi-Uusimaa 15.9.1966 n:o 104, 15.11.1966 n:o 129, 19.7.1969 n:o 79.
