Vohloinen

Kartanokeskus pohjoisesta, etualalla osa omenatarhoista.

Vohloinen sijaitsee Lohjanjärveen idästä päin pistävällä niemellä. Sen pihalta aukeaa näköala tilan maita ympäröivälle järvelle. Jalopuita kasvava puisto antaa paikalle vanhan kulttuurin tunnelman ja varhaiskesän päivinä, kun rantaa kohti viettävällä rinteellä leviävä hedelmäpuutarha on täydessä kukassaan, on katselijaa kohtaava näky suorastaan hurmaava. Etualalla kehystää maisemaa vaahteroiden tumma vehreys, ja taustalla siintää vedenpinta.- Kartano on entinen ratsutila. Sen kantatila muodostui n. v. 1630 kolmen Vohloisten kylän talon yhteenliittymästä.

Omistajat v:sta 1630 lähtien: Pertti Laurinpoika, ratsumies, 1630-33; Mathias, kirkkoherra, 1634-36; Erkki Tuomaanpoika, ratsumies, 1638-50 ja tämän leski Liisa Matintytär -1679; Juhani Erkinpoika 1681-92; Axel Svahn 1694-97; Erik Sparrman, kruununvouti, 1704; Berendt W. Rehbinder, eversti, 1713-38 ja tämän perilliset -1739; Ruth, kapteeni, 1740-54 ja tämän perilliset -1762; Berendt Johan Rehbinder, adjutantti, 1763-80; Karl Gustav Brunow, hovioikeuden sihteeri, 1781-82; Jakob Löfberg, ruukin kirjanpitäjä, 1783-90; Johan Smalén, laamanni, 1791-1810 ja tämän leski Johanna -1812; Fredrik Wilhelm Lagerborg, everstiluutnantti, 1813-21 ja tämän perilliset -1824; Jakob Johan Dreilick, pankinjohtaja, 1825-32; Viktor Zebor Bremer, varatuomari, 1833-44; Karl Fredrik Emil von Schoultz, kollegianasessori, 1845-57; Johan Gustav Grönhagen, everstiluutnantti, 1857-76; Karl Johan Böhling 1876-87 ja tämän leski Ida Matilda -1889; tämän toinen mies Adolf Fredrik Forström 1889-1903; Kaarlo Viktor Tilander, kauppias, 1903-11; vph Rudolf Johan Cronstedt 1911-17; Hjalmar Konstantin Linder, kamariherra, 1917; Johan Edvard Sillman 1918-30.

Omistaja v:sta 1930 Yrjö Olavi Sillman ja hänen vaimonsa Helga Johanna (o.s. Rosendahl).

Myöhemmät omistajat: Valtaosa eli 153 ha kartanon maa-alueista myytiin 1965 Lohjan kunnan, Lohjan kauppalan ja Rakennuskunta Hakan yhteisomistukseen; Lohjan kunta oli yksinään omistajana 1982-1996; Lohjan kaupunki 1997-. Kartanokeskus lähiympäristöineen ja rakennuksineen säilyi Yrjö Sillmanin ja hänen perillistensä omistuksessa.

Torppia ei esiinny v. 1694, mutta v. 1800 niitä oli 4 ja v. 1900 7. Nykyinen (1939) kokonaispinta-ala on 279 ha, mistä peltoa 75 ha ja viljeltyä laidunta 9 ha. Hevosia on 8, lehmiä 31, karja Ay-rotua, keskilypsy v. 1937-38 3851 kg, rasvaprosentti 4,2. 1900-luvun alkuvuosina on tilalla ollut meijeri, saha ja myllylaitos. Tilalla on maan suurimpiin kuuluva 21 ha:n kokoinen n. 9000 omenapuun hedelmätarha.

Vasemmalla kartanon pihalle johtava ajotie, jonka vasemmalla puolella on eteläinen siipirakennus. Takana näkyy päärakennus, jonka julkisivu on oikeassa kuvassa taustanaan omenatarhoja sekä Lohjanjärvi.

Kahden siipirakennuksen reunustama päärakennus sijaitsee vastapäätä sisäänajoporttia. Harmaakivinen, laaja ja sokkeloinen kellari on sen vanhin osa. Päistään viistetyllä mansardikatolla katettu keskiosa on todennäköisesti peräisin 1700-luvun lopulta, mistä ovat vieläkin todisteina eräät uusklassilliset piirteet. Myöhemmin on pihafasadin päihin lisätty satulakattoiset siivet, niin että pohja on tullut hevosenkengän muotoiseksi. Listoituksista ja ikkunoiden muodosta päättäen ovat nämä siivet rakennetut empirekaudella, jonka voidaan meillä katsoa käsittävän v:n 1810 ja v:n 1850 välisen ajan. Nykyisessä asussaan rakennus sisältää 13 huonetta, joista vain 3 on yläkerrassa. Vasemmanpuoleinen siipirakennus, joka mansardikatostaan päättäen on samoilta ajoilta kuin päärakennuskin, on rapattu, keltaiseksi maalattu talo, joka tuuheiden vaahteroiden varjostamana muodostaa erittäin maalauksellisen näyn. Se käsittää, samoin kuin toinen siipirakennuskin, 6 huonetta. Molemmat ovat rakennetut todennäköisesti jo ennen 1800-luvun alkua, mutta ne on uusittu kokonaan v. 1930 noudattaen vanhaa mallia. Alkuperäisessä asussaan on kartano varmasti vaikuttanut kokonaisuudessaan yhtä ehyeltä kuin monet muutkin kustavilaisajan kartanot.

Lohjanjärvelle rantamaitten yli avautuva näköala 1930-luvulla.
Kuva on alla mainitusta teoksesta sivulta 248.

Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939), sivut 247-248.
Tiedot ovat vuodelta 1939 lukuunottamatta omistajaluetteloa, jonka Torsti Salonen on täydentänyt 1900-luvun loppuun saakka. Alkutekstiin tehdyt lisäykset on kursivoitu.

Vohloisten kartano 1930-luvulla

Vohloisten kartanon alue Kuninkaan kartastossa 1783