Paloniemi

Kartanonmäki nykyasussaan päärakennuksen paikalle
rakennettuine palvelukeskus-vanhainkoteineen.

Kartano, jonka laajat rakennusryhmät näkyvät jo kauas maantielle, on Hormajärven ja Lohjanjärven välisellä kannaksella. Sinne vievä tie johtaa ensin pitkän, suoran lehtikujan läpi karja- ja talousrakennusten ympäröimälle talouspihalle ja jatkuu siitä kohoavan maaston kautta kentälle, jolla päärakennus sijaitsee. - Paloniemi on entinen ratsutila, joka paitsi kantatilaa käsittää yhden siihen 1620-luvulla liitetyn tilan. Ratsutilaan yhdistettiin n. v. 1760 saman kylän Tervan perintötila, joka v:sta 1707 oli ollut kartanon lampuotitilana. sekä v. 1900 Humppilan yksinäinen perintötila.

Omistajat v:sta 1540 lähtien Juhani Pietarinpoika 1540-71; Pietari Juhaninpoika 1572-80; Martti Pietarinpoika 1580-1600 ja tämän leski Margareta -1610; Matti Pouki 1616-24; Hannu Matinpoika, vouti, 1625-56; Heikki Hannunpoika, ratsumies, 1657-62; hänen äitinsä Elli Heikintytär 1663-85; tämän miniä Anna Martintytär 1686-99; hänen poikansa Hans Kristersson Pahlman 1700-02; mainittu Anna Martintytär 1703-04; Nils Elsund, rykmentinkirjuri, 1705-09 ja tämän leski Anna Tammelin -1738, naimisissa 1713 kruununvouti Petter Hanen kanssa; tämän vävy Otto Mauritz Jägerhorn (af Storby), kapteeni, 1739-94; tämän vävy Reinhold Krabbe, kapteeni, 1795-1821 ja tämän leski Anna Hedvig -1823; hänen vävynsä Per Samuel Elfving, majuri, 1824-27 ja tämän leski Sofia Elisabet -1854; hänen sisarensa vävy Adolf Nymander, kollegisihteeri, 1854-71 ja tämän leski Beata Sofia Adolfina -1874 ja perilliset -1880; Albert Fridolf Granstedt, pääjohtajan apulainen, 1880-97; Henry (Hendrik) van Gilse van der Pals, konsuli, 1897-1914; G. A. Lackman 1914-27; Aleksander Jokinen 1927-30.

Nykyinen omistaja (v:sta 1930) Lohjan kunta; vuodesta 1997 Lohjan kaupunki.

Torppia ei esiinny v. 1694, mutta v. 1800 niitä oli 6 ja v. 1900 5. Nykyinen (1939) kokonaispinta-ala on 400 ha, mistä peltoa 117 ha ja viljeltyä laidunta 3 ha. Hevosia on 17, lehmiä 62, karja Ay-rotua, keskilypsy v. 1935-36 3056 kg, rasvaprosentti 3.9. Raamisaha, mylly. Aikaisemmin on tilalla ollut meijeri. Sodan jälkeen pääosa kartanon maista jaettiin karjalaiselle siirtoväelle.

Vuosina 1900-1950 päärakennuksena oli arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema
kansallisromanttinen linna, joka tuhoutui tulipalossa.
Kuva: Eliel Saarisen akvarelli Lohjan Museossa.

Ruokasali

Päärakennuksen ruokasalissa oli Eliel Saarisen suunnittelemat vuolukivitakka
sekä Iris -tehtaan valmistama kalusto, joka nykyään on Lohjan Museossa.
Seinämaalauksen oli tehnyt taiteilija Gabriel Engberg.
Kuva: Museovirasto.

Päärakennus, joka on rakennettu v. 1900 osaksi puusta, osaksi kivestä on hyvin luonteenomainen suunnittelijansa, professori Eliel Saarisen arkkitehtuurille. Se on osittain kaksi- ja osittain kolmikerroksinen ja muodostaa mielenkiintoisesti vaihtelevan kokonaisuuden, jonka monet yksityiskohdat aikaansaavat vuosisadan vaihteelle ominaisen romanttisen tunnelman. Alakerrassa on 11 ja yläkerrassa 16 huonetta. Sisustus, joka vielä osittain on professori Saarisen käsialaa, vastaa rakennuksen ulkoasua. Runsaasti koristeltu salinkalusto on verhottu punaisin nahkapäällystein. Seinäpintoja peittävät suuret maalaukset. Päärakennus tuhoutui tulipalossa 6.1.1950, jonka jälkeen sen paikalle rakennettiin uusi vanhainkoti.

Eliel Saarisen suunnittelemista rakennuksista ovat jäljellä vasemmalla oleva metsänvartijan talo,
jossa sotavuosien jälkeen pidettiin kansakoulua, sekä puiston keskellä harjulla sijaitseva huvimaja.

Suurin osa kartanon muistakin rakennuksista on rakennettu vuosisadan vaihteen tienoilla. Suunnilleen kolmen hehtaarin laajuinen kauppapuutarha käsittää n. 350 hedelmäpuuta, ja englantilaistyylinen puisto on hehtaarin laajuinen. Molemmat ovat viime vuosisadalta peräisin. Puisto on erittäin lajirikas, mikä johtuu sekä seudun suotuisasta ilmastosta että omistajien osoittamasta puutarhakulttuurin harrastuksesta.

Mamec Oy:n pumpputehdas toimii nykyisin kartanon
entisessä kivinavetassa, jonka seinässä ovat sen
rakennusvuonna 1901 kartanon omistaneen konsuli
Hendrik van Gilse van der Palsin nimikirjaimet.

Venevaja

Eliel Saarisen suunnittelemiin rakennuksiin kuulunee myös
Lohjanjärven rannassa sijaitseva venevaja.

Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939), sivut 241-242.
Tiedot ovat vuodelta 1939 lukuunottamatta omistajaluetteloa, jonka Torsti Salonen on täydentänyt 1900-luvun loppuun saakka. Alkutekstiin tehdyt lisäykset on kursivoitu.

Paloniemen kartano 1900-luvun alussa

Johan Knutsonin piirros Paloniemestä 1840-luvulla

Paloniemen kartanon alue Kuninkaan kartastossa 1783