Laakspohja

Laakspohjan kartanon rakennukset sijaitsevat peltojen ympäröimän puiston keskellä Moisionlahden pohjoisrannalla. Kartanoon johtava tammikuja on merkitty karttaan jo vuonna 1683.

Laakspohjanlahti, joka Lohjan kirkon seuduilta suuntautuu pohjoiseen päin, on eräs Lohjanjärven monista haarautumista. Sen pohjoispuolella sijaitsee Laakspohjan (=lahdenpohjan) kartano rantaan päin viettävällä rinteellä, jolle näkyy kaunis sisäjärvimaisema.

V. 1556 liitettiin viisi talonpoikaistilaa Laakspohjan kuninkaankartanoksi. Sen jälkeen kuin kartano oli luovutettu yksityisille, se nautti säterivapautta ainakin v:sta 1569, mutta peruutettiin v. 1681 ja muodostettiin kaksinkertaisesti ratsuvelvolliseksi säteriratsutilaksi. Päätilaan liitettiin v. 1769 Moision yksinäinen rälssisäteri, v. 1819 Veibyn (Veijolan) yksinäinen säteriratsutila ja 1890-luvulla Ventelän kylän Nummelan rälssisäteri ja samassa kylässä sijaitsevat Laakspohjan säteriratsutilan augmentit Ylis- ja Alistalo. Kolme viimeksimainittua olivat v:sta 1761 olleet kartanon alaisina lampuotitiloina.

Maanomistajista kylässä ennen vuotta 1556 tunnetaan lautamies Juhani Laurinpoika (1447), Veibyn Mickel Mickelsson (aatelista Kurjalan sukua, 1492), Moision Jöns Mickelsson (Kurjalan sukua, 1544) ja Moision Lars Jönsson (Kurjalan sukua, 1549).

Omistajat v:sta 1556 lähtien: kruunu 1556-59; Juhana herttua 1559-62; Nils Boije, valtaneuvos, 1563; Nils Bertilsson, tuomari, 1564-67; hänen velipuolensa Johan Boose, linnanvouti, 1369-95; hänen vävynsä Måns Ivarsson Stiernkors, ratsumestari, 1596-99 ja tämän vaimo Karin Boose -1604; hänen lankonsa Klas Eriksson Slang, eversti, 1604-23 ja tämän leski Elin Boose, kuollut 1648; hänen vävynsä Henrik Sabelstierna, ratsumestari, kuollut 1681 ja tämän leski Anna Slang -1683; Otto Johan Wellingk, ratsumestari 1683-88 ja tämän leski Katarina Margareta von Cappel, eli vielä 1713; hänen vävynsä Henrik Johan von Knorring, eversti, 1712-31; vph Gustav Armfelt, kapteeni, 1732-56 ja tämän leski Katarina Charlotta -1757; vph Karl Gustav Armfelt, kenraalimajuri, 1758-92; hänen tyttärensä Anna Elisabet Klick, (majuri Karl Henrik Klickin vaimo), 1793-97; Karl Gustav Ehrnrooth, kenraalimajuri, 1798-1807; Anders Collin, rovasti, 1808-14; Erik Magnus Ehrnrooth, everstiluutnantti, 1815-34; hänen vävynsä kr Axel Mauritz Piper, kamariherra, 1835; Gustav Bohm, henkikirjuri, 1836-45; Erik Magnus Ehrnroothin perilliset 1846; vph Magnus Linder, vuorineuvos, 1846-63; hänen tyttärensä vph:tar Augusta Linder 1863-93; tämän veli vph Fridolf Linder, hovimestari, 1893-96; tämän serkunpoika Hjalmar Konstantin Linder, kamariherra, 1896-1905; Walter Ahlqvist, tuomari, 1905-07; Hjalmar von Bonsdorff, everstiluutnantti, 1907-11.

Vasemmalla Linderien aikainen päärakennus vuosien 1859-1914 asussa.
Kuva teoksesta: Herrgårdar i Finland I, Helsingfors 1928.
Oikealla vuonna 1914 rakennettu arkkitehtien Walter ja Ivar Thomén suunnittelema päärakennus,
josta toteutettiin vain keskiosa.

Nykyinen omistaja (v:sta 1911) tohtori Max H. van Gilse van der Pals ja hänen vaimonsa Sara (o.s. Stjernvall). Myöhemmät omistajat: vuodesta 1966 Adalbert van Gilse van der Pals, tilanomistaja.

Torppia oli v. 1694 2, v. 1800 33 ja v. 1900 23. Tilasta on v:n 1918 maanvuokralain nojalla erotettu 4 torppaa ja 1 mäkitupa, käsittäen yhteensä 124 ha maata. Nykyinen kokonaispinta-ala on 1621 ha, mistä peltoa 307 ha ja viljeltyä laidunta 62 ha. Hevosia on 35, lehmiä 150, karja Ay-rotua, keskilypsy v. 1936-37 4693 kg, rasvaprosentti 4,4. Raamisaha ja turvepehkutehdas. Tilalla oli vv. 1912-17 oma sähkölaitos.

Päärakennus puutarhan puolelta katsottuna.
Kuva on allamainitusta teoksesta.

Kun kartanon omistajat ovat usein vaihtuneet, on myöskin sen rakennuksia monesti uusittu. Niinpä v:n 1860 vaiheilla suoritettiin perusteellinen korjaus, jossa kartanon silloinen puinen päärakennus laajeni suureksi kaksikerroksiseksi rakennusyhdistelmäksi, mutta jo v. 1912 se hylättiin ja rakennettiin arkkitehtien Walter ja Ivar Thomén piirustusten mukaan uusi puinen päärakennus. Tähän aikaan sovitettiin maatalon toinen kerros usein mansardikaton alle ja niin tehtiin täälläkin, tosin poiketen sikäli tavallisesta mallista, että alemmalle katonlappeelle annettiin nurinpäin käännetyn karniisin muoto. Katto muistuttaa näin ollen Tukholman Ritarihuoneen kattoa, josta se kuitenkin eroaa siinä suhteessa, että siitä puuttuu molempien lappeiden välissä oleva pystysuora osa.

Pihafasadin nurkkiin on sijoitettu parilliset pilasterit ja keskiosaan näitä kapeammat pilasterit. Listoilla jaetut ikkunankehykset ovat eloisammat kuin edellisellä ajalla, vaikkakaan niissä ei ole suorastaan jäljitelty 1700-luvun pikkuruutuisia ikkunoita. Puutarhasivulla on katettu vilpola ja suuret portaat, jotka johtavat maastoon, mikä täällä on melko viettävää. Pihoilla kasvaa jättiläiskokoisia lehtipuita, joissa menneisyys ja nykyaika yhtyvät. Rakennus, jonka pystylaudoituksen saumat ovat peitetyt listoilla, on keltaiseksi maalattu, ja sen pilasterit ovat vaaleampaa värisointua. Pohjakerros käsittää 8 huonetta ja mansardikerros 9. Avaran puiston on suunnitellut puutarha-arkkitehti Olsson vanhempi.

Vasemmalla sali ja oikealla ruokasalin nurkkaus kaappiin sijoitettuine koristeposliineineen.
Kuvat ovat allamainitusta teoksesta.

Kalustus on suureksi osaksi uudenaikaista tai peräisin uusrokokoon ajalta. Runsas hopeakokoelma käsittää sekä kotimaisia että ulkolaisia empire- ja uusrokokootyylisiä esineitä. Taulukokoelmaan, joka myöskin on hyvin runsas, kuuluu omien kotimaisten maisema- ja muotokuvamaalauksemme merkkimiesten teoksien ohella useita ruotsalaisia ja saksalaisia töitä. Miniatyyrikokoelman on nykyisen omistajan isä koonnut Pietarissa.

Kaksi detaljikuvaa ruokasalista: lasikaapit vanhoine hopeaesineineen.
Kuvat ovat allamainitusta teoksesta.

Omistajasuvun vaakuna

Van Gilse van der Pals -suvun vaakuna.
Kuva teoksesta: Herrgårdar i Finland I, Helsingfors 1928.

Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939), sivut 228-230.
Tiedot ovat vuodelta 1939 lukuunottamatta omistajaluetteloa, jonka Torsti Salonen on täydentänyt 1900-luvun loppuun saakka. Alkutekstiin tehdyt lisäykset on kursivoitu.

Laakspohjan kartano 1920-luvulla

Laakspohjan kartanon alue Kuninkaan kartastossa 1783