Lohjan kartanot

Kirkniemi

Päärakennus lännestä

Päärakennus lännestä.

Kirkniemen kartanoalue sijaitsee kahden järven välisellä kapealla kannaksella. Pitkä, maantieltä erkaneva lehtikuja johtaa puistoon, jonka keskellä kartanon rakennukset ovat. Päärakennuksen julkisivun edustalla on sisääntulopuolella avara nurmikenttä, jota reunustavat ikivanhat puut ja erilaiset istutukset. Puutarhan puolella maasto laskeutuu penkerettäin ja melko jyrkästi pieneen järveen, jolle rakennuksen korkealla olevalta altaanilta avautuu viehättävä näköala.

Päärakennus idästäTerassipuutarha

Päärakennuksen itäpuolella on 1930-luvulla rakennettu terassipuutarha,
josta johtaa puukuja Lillträsk -järven rantaan.
.

Tila oli vanhaa rälssiä ja nautti säterivapautta 1500-luvulta lähtien, mutta se peruutettiin v. 1695 ja muodostettiin kaksinkertaisesti ratsuvelvolliseksi säteriratsutilaksi. Päätilaan on liitetty seuraavat talot: v. 1844 Osuniemen Kylhä, joka oli v:sta 1561 alkaen ollut Jakob Henrikssonin rälssiä ja peruutettu v. 1696, mutta määrätty säteriratsutilan augmentiksi; 1880-luvulla Osuniemen Kittilä ja 1890-luvulla Pennas ja Svarvars, jotka olivat v:sta 1561 alkaen olleet Jakob Henrikssonin rälssiä ja peruutettu v. 1696, mutta määrätty säteriratsutilan augmenteiksi; 1890-luvulla Luttulan Olars, Langi, Mangs, Ers ja Marila, jotka samoin olivat v:sta 1561 alkaen olleet Jakob Henrikssonin rälssiä ja peruutettu v. 1695, mutta määrätty säteriratsutilan augmenteiksi.

Keskiaikaisista omistajista tunnetaan vaimo Biritta (vv. 1455-66) ja Tönne Eriksson Tott, valtaneuvos (k.v. 1522). Kaniikki Petrus Ragvaldi myi 2 tankoa maata Jakob Henrikssonille (v. 1553). Marieth Henriksdotter ja hänen poikansa Hans Eriksson sekä Markus Jönsson myivät koko osuutensa Kirkniemeen Jakob Henrikssonille v. 1556. Olof Säckin perilliset myivät samana vuonna yhden tangon maan Jakob Henrikssonille.

Omistajat v:sta 1556 lähtien: mainitun Petrus Ragvaldin tyttärenpoika (Mariethin veli?) Jakob Henriksson (Hästesko l. Sjundbyn sukua), valtaneuvos, 1556-67 ja tämän leski Kristina Horn, naimisissa 1571-90 valtaneuvos Klas Tottin kanssa, 1568-96; Hans Tott 1597-1600, hänen veljensä Henrikin leski Sigrid Vaasa (kuningas Eerik XIV:n tytär) 1603-33; hänen poikansa Åke Tott, sotamarsalkka, 1634-40; kr Klas Tott, sotamarsalkka, 1641-66; vph Lorentz Creutz, amiraali, 1667-68; vph Herman Fleming (af Liebelitz), kenraalikuvernööri, 1669-73; vph Herman Fleming, laamanni 1674-1718; vph Herman Fleming, eversti, 1719-45; vph Karl Johan Falkenberg, hovijunkkari, 1746-49; vph Karl Cederström, laamanni, 1750-58; kr Augustin Ehrensvärd, sotamarsalkka, 1759-61; vph Otto Ernst Boije, maaherra, 1762-75; hänen vävynsä; vph Bengt Axel Boije, kapteeni, ja Alexander Magnus Forbes af Lund, everstiluutnantti, 1776; Alexander Magnus Forbes af Lund, everstiluutnantti, 1777-1804 ja tämän leski Eva Gustava -1806; kr Kaarle Juhana Adlercreutz, kenraali, valtioneuvos, 1807-12; Gustav Vilhelm Conradi, maaherra, 1813-45; hänen vävynsä Karl Ulrik von Christiersson, esittelijäsihteeri, 1846-61 ja tämän leski Vilhelmina Charlotta Sofia-1862; Karl Gustav von Christiersson, maanviljelysneuvos, 1862-1916; hänen tyttärensä vävy Gustav Theodor Hammaren 1916-28.

Nykyinen omistaja (v:sta 1928) insinööri Uno Donner.

Myöhemmät omistajat: vph Carl Gustaf Emil Mannerheim, Tasavallan presidentti, Suomen marsalkka, 1946; Mannerheim-säätiö 1946-1986, Aarne J. Aarnio, vuorineuvos, 1986-2000; Metsämannut Oy (Metsäliitto ja Metsä-Serla Oyj), 2000-.

Torppia ei esiinny v. 1694, mutta v. 1800 niitä oli 9 ja v. 1900 13. Tilasta on erotettu n. 300 ha maata torpille, tonttialueita ja Ängsholmin ulkotila (katso Ängsholm). Nykyinen (1939) kokonaispinta-ala on 1300 ha, mistä peltoa 280 ha ja viljeltyä laidunta 100 ha. Hevosia on 27 (useita ardennilaisia siitosoriita), lehmiä 140, karja Ay-rotua, keskilypsy v. 1935-36 4233 kg, rasvaprosentti 4,24. Traktori. Oma metsänvartija. Tiilitehdas.

Päärakennus lännestä

Päärakennus kunnostettiin vuosina 1990-1992.

Muistolaatta kartanon julkisivussa

Kartanon kaksikerroksista, puista päärakennusta alettiin rakentaa v:n 1796 paikkeilla, mutta se valmistui vasta maaherra Conradin aikana. Se vuorattiin laudoilla "kivityyliin" -sanontatapa, joka ilmeisesti tarkoittaa sitä, että puisen rakennuksen julkisivuun sovitettiin pilastereita ja listoituksia. Rakennus, jonka kummassakin kerroksessa on 10 huonetta, on katettu nelilapekatolla ja liittyy siis tässäkin suhteessa maamme vanhimpiin uusklassillisiin taloihin. Kivinen siipirakennus on peräisin v:lta 1754. Se on valkeaksi rapattu ja kaunissuhteinen muodostaen maalauksellisen näyn.- Laaja karja- ja ulkorakennusryhmä on suurimmaksi osaksi myöhempien aikojen tuotetta.

Puutarhassa, joka osittain on peräisin 1500-luvulta, kasvaa 300 hedelmäpuuta. Keskellä puutarhaa, ikäänkuin kaiken täällä olevan vanhan ja kunnianarvoisan kruununa, kohoaa mahtava saarni. Perimätieto kertoo, että se on itsensä Kaarina Maununtyttären istuttama, vaikkakaan hänellä ei tiettävästi ole ollut kartanon kanssa muuta tekemistä kuin että hän usein on vieraillut siellä asuneen tyttärensä Sigrid Vaasan luona.

Kirkniemen muita rakennuksia. Yllä vasemmalla on Gustav Conradin 1845 rakennuttama vanhuudenkoti Gustavsberg, jonne hän puolisoineen muutti luovutettuaan kartanon vävylleen. Yllä oikealla on vuodelta 1754 oleva tilanhoitajan asuintalo taustallaan entinen tallirakennus. Alla on kartanon entinen koulutalo vuodelta 1916.


Puutarha 1930-luvulla

Yllä puutarha ja taustalla päärakennus 1930-luvulla.
Alla osa puistoa 1930-luvulla. Vasemmalla Kaarina Maununtyttären saarni
Kuvat ovat alla mainitusta teoksesta.

Kuningattaren saarni


Teksti: E. Jutikkala & G. Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat 1 (Helsinki 1939), sivut 250-251.
Tiedot ovat vuodelta 1939 lukuunottamatta omistajaluetteloa, jonka Torsti Salonen on täydentänyt 1900-luvun loppuun saakka. Alkutekstiin tehdyt lisäykset on kursivoitu.
Marsalkka Mannerheim Kirkniemen kartanossa

Kirkniemen kartanonmäki 1900-luvun alussa

Kirkniemen kartanon alue Kuninkaan kartastossa 1783


Värivalokuvat ja WWW-versio © Torsti Salonen 2001
Aineisto: Helsingin Yliopiston Kirjasto
www.lohjanhistoria.net