Nyt tutustumme muutamaan Lohjan kirkkoon liittyvään taruun.
Tarut kertovat nim., että kun kirkkoa alettiin rakentaa, tuhosi ''pimeyden ruhtinas" öisin kaiken, minkä ihmiset olivat päivisin rakentaneet. Siten ei voinut jatkua, ja sen vuoksi päätettiin rakentaa pyhäkkö paikalle, missä pahat voimat eivät voisi juonitella. Ihmisäly ei tietenkään voinut valita oikeaa paikkaa. Se oli korkeamman tahon osoitettava. Uskontojen historiassa kuvaillaan lukemattomia tapauksia, jolloin eri kansat ovat eri aikoina lykänneet jonkin rohkean ja elintärkeän kysymyksen ratkaisun heikkouskoisten nimittämälle sattumalle, jotta siten saataisiin jumaluuden neuvo ja tieto jumalallisten voimien toivomuksista. Sen tekivät myös lohjalaiset neuvottomuudessaan. He valjastivat kaksi nuorta härkää kivikuorman eteen ja antoivat niiden vaeltaa minne ne. halusivat. Sinne, missä ne pysähtyisivät, rakennettaisiin kirkko. Paikka osui Lohjanharjun ja Lohjanjärven tienoille. Kirkko rakennettiin sinne. Mutta tämänkin kirkon koettivat helvetinruhtinaat tuhota. Hiisi ja pakanalliset jumalat eivät voineet ilman muuta suvaita, että valkoinen Kristus tunki heidät tieltään. Vielä tänä päivänä voidaan todeta, mitkä vaarat ovat kirkkoa uhanneet. Maksjoella, maantien vieressä, suunnilleen kuuden kilometrin päässä kirkosta, on iso kivi. Se heitettiin kirkkoa kohti, mutta päätyi vain puolitiehen maalista. Kolmivuotias jättiläispoika, joka oli kolmetoista metriä pitkä, seisoi eräänä sunnuntaiaamuna Lohjanjärven Isosaarella, kuten tiedetään, juuri Hermalan talon sijaintipaikalla. Hän tarttui kiveen ja tähtäsi kirkkoa kohti. Samassa alkoivat vihatut kirkonkellot soida, ja samanaikaisesti salama iski pojan maahan. Hänet vietiin seitsemällä härkäparilla haudattavaksi suohon, mutta ruumis putosi reestä kädet ja jalat levällään. Se on vieläkin nähtävänä Pahan haamun Suossa. Se on muodoltaan musta ja 13 metrin pituinen, vaikka poika oli vasta 3 vuoden vanha. Suossa kasvaa tässä kohtaa tumma sammal, joka jyrkästi eroaa ympäristön kasvillisuudesta. Tämä mainittakoon selitykseksi. Siellä, missä kivi nyt on, sanotaan sen varsin hiljaa liikahtelevan aina, kun kirkonkellot kokoavat väkeä temppeliin.
Kosonen, Otto: Kaunein maa, kotiseutuopas. Virkkala 1954.