Arckenholtz

1923 - Pyhän Laurin kirkkomaa

Vanhin ja samalla vaatimattomin lohjalaisista varsinaisista julkisista muistomerkeistä on historioitsija Johan Arckenholtzin muistokivi Pyhän Laurin kirkkomaalla kirkon itäpäädyn edustalla. Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät pystytti muistokiven kesällä 1923 Lohjan seurakunnan 600-vuotisjuhlavuonna. Arckenholtzit sukulaisineen omistivat Veijolan ratsutilan vuosina 1719-1809. Lääninsihteeri Johan Arckenholtz vanhempi oli avioitunut 1600-luvun lopulla Lohjan silloisen kirkkoherran Johan Forseniuksen tyttären kanssa ja tästä avioliitosta syntyi Helsingissä vuonna 1695 merkittävä historioitsija Johan Arckenholtz nuorempi. Lääninsihteerin toinenkin vaimo oli lohjalainen: Vuodesta 1712 hän oli naimisissa Veijolan omistajan tyttären Helena Sofia Bosinin kanssa, jonka kautta Arckenholtzit perivät Veijolan vuonna 1719.

Johan Arckenholtz nuorempi oleskeli nuoruudessaan joitakin aikoja äitinsä ja äitipuolensa kotiseudulla Lohjalla, mutta muutti Ruotsiin tultuaan ylioppilaaksi Turussa vuonna 1713. Hän matkusteli laajalti ja päätyi Saksaan Hessen-Kasselin maakreivin kirjastonhoitajaksi; maakreivi oli samalla myös Fredrik I:n nimellä Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751, joten Johan Arckenholtz palveli siten edelleen myös kotimaataan. Hänen tunnetuin teoksensa on ranskaksi julkaistu kuningatar Kristiinan historia. Johan Arckenholtz nuorempi kuoli Tukholmassa vuonna 1777.

Arckenholtzin sukulaiset omistivat Veijolan vuoteen 1809 saakka ja kymmenen vuotta myöhemmin tila yhdistettiin Laakspohjaan. Arckenholtzien sukuhauta on juuri Lohjan kirkon itäpäädyn kohdalla, joten vaatimaton muistokivi merkitsee sen paikkaa. Sinne haudattiin suvun Lohjalla kuolleet jäsenet, mutta tuskin historioitsijaa itseään. Muistokivi siis viittaa ensimmäisen lohjalaiset sukujuuret omaavan kansainvälisestikin tunnetun tiedemiehen suvun hautapaikkaan.