Suomenmaa. Maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 1. Uudenmaan lääni. Helsinki 1919. Sivut 75-83, liitekuva 16, karttaliite. WWW-toteutus © Torsti Salonen 2001

Lohja 1919

Lohja Suomenmaan liitekartassa
Lohja kirjan liitteenä olevassa Uudenmaan kartassa, jonka taitekohdat ovat vanhuuttaan murtuneet.
Klikkaa, jos haluat nähdä kartan suurempana.

Tilastoa Luonto Asutus ja talouselämä Historia Muinaisjäännöksiä Kartanoita Kirkko Avustajat

LOHJA (ruots. Lojo), Länsi-Uudellamaalla, Lohjanjärven ja pohjoisesta siihen laskevien vesien ympärillä, rajoittuu Inkoon, Siuntion, Vihdin, Nummen, Sammatin, Karjalohjan ja Karjaan pitäjiin, kuuluu Lohjan tuomiokuntaan, Lohjan - Nummen - Pusulan käräjäkuntaan, Lohjan nimismiespiiriin sekä seurakuntana Porvoon hiippakunnan Lohjan rovastikuntaan.

TILASTOA. Pinta-ala ilman vesiä 258.9 km2. Suurin pituus pohjois-koillisesta etelä-lounaaseen 31 km, leveys länsi-luoteesta itä-kaakkoon 18km. - Asukasmäärä kirkonkirjojen mukaan (1915) 8,227 henkeä; asukastiheys 31.8 km2:llä. Asukkaista 1910 (7,921) oli poissaolevia 73 ja läsnäolevia 7,848, joista suomenkielisiä 5,900, ruotsinkielisiä 1,947 ja muunkielisiä 1. - Kyliä 63: Ahtiala, Askola, Hermala, Hietainen, Hiittinen, Hongisto, Humppila, Immula, Jalassaari, Jantoniemi, Jönsböle, Kaijola, Karnainen, Karstu, Kirkniemi (Gerknäs), Kittfall, Koikkala, Koski, Kouvola, Kunnarla (Gunnars), Kutsila, Kyrkstad (Kirkonkylä), Laakspohja (Laxpojo), Lehmijärvi, Lohjankylä (Lohjannummi), Lylyinen, Maikkala, Maksjoki, Marttila, Moisio, Muijala, Mynterlä, Mårbacka, Ojamo, Orsnäs, Outamo, Paksalo, Paloniemi, Pappila, Pauni, Paavola, Pietilä, Piispala (Biskopsnäs), Pulli, Routio, Röylä, Seppälä, Skraatila, Suittila, Suur-Teutari (Stor-Tötar), Talpela, Torhola, Vaanila, Valla (Vahlby), Vanhakylä, Vappula (Vabby), Varola, Vasarla, Veijola (Vejby), Vendelä, Virkkala (Virkby), Vohloinen (Vohls) ja Vähä-Teutari (Lill- l. Ytter-Tötar). Asuinrakennuksia 2,143 (1915). - Maasta (1910) on peltoa 6,386.1 ha, puutarhaa 75 ha (yhteensä 25.0 %), luonnonniittyä 725.7 ha (2.8 %), metsää ja joutomaata 18,705.2 ha (72.2 %). Kruununmetsiä ei ole. - Manttaalimäärä 92.0381, josta perintötilat 86.7047, Kruununtilat 3.0884 ja rälssitilat 2.2500 mantt. - Kruununvirkataloja 4 (Hietainen - Vitikka, 0.5000 mantt., 78.96 ha, Lehmijärvi - Monni, 0.2500 mantt., 121.14 ha, Maksjoki - Kettu, 0.6667 mantt., 158.46 ha, Vappula - Kousa, 0.6667 mantt, 141.26 ha), kaikki sotilasvirkataloja. Kirkollisvirkataloja 2 (kirkkoherran virkatalo, "Pappila", 0.7500 mantt., 283.46 ha, josta viljelyksiä 97.09 ha, ja kasvullista metsämaata 144.48 ha ja kappalaisen virkatalo, "Lindkulla", 0.2500 mantt., 79.55 ha, josta viljelyksiä 24.79 ha ja kasvullista metsämaata 46.56 ha). - Viljelmiä 1910 kaikkiaan 639, joista 443:lla on vähintään 0.5 ha peltoa, 33:lla 25 - 50 ha, 26:lla 50 - 100 ha ja 9:llä yli 100 ha; ensinmainituista on 72.5 % vuokramaalla. Torppia ja lampuotitiloja 157, mäkitupa-alueita 135. - Satoa 1915 korjattiin 674 hl vehniä, 9,384 hl rukiita, 1,022 hl ohria, 34,756 hl kauroja, 441 hl sekaviljaa, 727 hl herneitä ja papuja, 14,762 hl perunoita, 20,935 hl nauriita ja muita juurikkaita, 0.4 tonnia kehruukasveja, 3,818.6 tonnia kylvöheiniä ja luonnonniityiltä 1,871.2 tonnia luonnonheiniä. - Karjaa 1910: hevosia 1,013, joista 3-vuotisia ja vanhempia 839, nautoja 4,735, joista 2-vuotisia ja vanhempia 3,421, lampaita 1,419, sikoja 1,083, vuohia 12, siipikarjaa 4,029 kpl.; 1915 oli 3-vuotisia ja vanhempia hevosia 760, 2-vuotisia ja vanhempia nautoja 3,084 kpl. - Kalastus tuotti 1916 8,500 kg kaloja. - Teollisuuslaitoksia: 13 jauhomyllyä, joista 9 höyryllä käypää, 8 vedellä ja 1 tuulivoimalla, 4 sahaa (Kirkonkylän, höyryllä käypä, 46 hevosv., ei käynnissä; Lohjan, höyryllä käypä, 90 hevosv., 69 työl.; Teräväisten, höyryllä käypä, 46 hevosv., 10 työl.; Pullin, höyryllä käypä, 60 hevosv. 6 työl.), Lohjan selluloosatehdas, Jönsbölen lasitehdas, faneeritehdas, 2 kalkkilouhimoa (Tytyrin ja Hermalan), kalkkitehdas (Kirkonkylän), Lohjannummen kalja- ja virvoitusjuomatehdas, Mynterlän tiili- sekä lastuvilla- ja plikitehdas, Laakspohjan turvepehkutehdas, Laakspohjan sähkölaitos. - Kauppiaita 30 (1916). - Toripäivät: kerran viikossa Lohjannummella ja Virkkalan kylässä.

Kunnallistalous 1916. Kunnan tulot Smk. 104,800:49 (taksoitus Smk. 53,131:05, vuokrat, korot ja lahjoitukset Smk. 1,060:-, muut tulot Smk. 50,609:44), menot Smk. 96,622:66 (kunnallishallinto Smk. 3,526:96, koulut Smk. 50,951:97, kyyditys ja teiden kunnossapito Smk. 12,398:19, terveyden- ja sairaanhoito Smk. 14,204:22, korot ja pääomanlyhennykset Smk. 7,590:67, muut menot Smk. 7,950:65). Velka Smk. 139,868:68. Veroäyriä (Smk. 100:-) kohden maksetaan Smk 3:75. - Kunnan hallussa olevia rahastoja 16, joiden yhteenlaskettu pääoma 1916 v:n lopussa oli Smk. 114,887:57 (suurimmat ovat: lainamakasiinin rah. Smk. 33,089:95, tilattoman väestön lainakassa Smk. 20,759:37, Aleksanteri II:n stipendirah. Smk. 16,567:92, O. Simolinin rah. vaivaishoidon parantamiseksi Smk. 9,103:73). - Osuustoiminnallisia yrityksiä: 2 osuuskauppaa (Lohjan ja Kirkniemen), maito-osuuskunta, karjaosuuskunta. - Viljamakasiinin varat 1916: rukiita 569.30 hl, kauroja 578.57 hl, rahaa Smk. 33,089:95. - Säästöpankin (per. 1870, alkuperäinen pohjarahasto Smk. 456:08) varat 1915 v:n lopussa Smk. 655,972:30 ja säästöönpanijain saamiset Smk. 602,220:31. - Yksityispankkien haarakonttoreita: Länsi-Suomen osakepankin ja Landtmannabankenin. - Palokunta.

Kansakouluja 13: Lohjankylän (avausvuosi 1870), Suittilan (1894), Kirkonkylän (1894), Karstun (1897), Lohjan - Saaren (1898), Vaanilan (1901), Vanhankylän (1906), Immulan (1908), Hiittisin (1911), suom., 491 opp., Kirkniemen (1872), Lohjankylän (1885), Virkkalan (1897), Teutarin (1899), ruots., 164 opp. (1916). Kiertokouluja 2, pikkukouluja 5. Yhteiskoulu (per. 1914) Lohjankylässä. - Seuroja ja yhdistyksiä: maatalousseura, nuorisoseura, raittiusyhdistys, työväenyhdistys y. m. - Eduskuntavaaleissa 1916 sai suom. puolue 147, nuor. suom. puolue 196, ruots. puolue 355, sos.-dem. puolue 1,794 ja krist. työv. puolue 28 ääntä; 1919 sai kokoomuspuolue 229, tasavalt. puolueet 115, ruots. puolue 333 ja sos.-dem. puolue 923 ääntä. - Oma kunnanlääkäri, piirilääkäri, pääapteekki, eläinlääkäri, kunnansairaala, lasten kouluparantola; Vaanilan parantola (nyk. lakkautettu). - Kunnankodissa on 71 hoidokkia, yksityisten hoidossa 47, apua nauttivia 181 (1916).

Rautateitä 24 km, sähköraitioteitä 5 km; asemia ja pysäkkejä 4 (Muijala, Lohja, Virkkala, Gerknäs), maanteitä 46 km, kylänteitä 97 km, kestikievareita 3 (Lohjan asemalla, Lohjankylässä, Kyrkstadissa), kivisiltoja 2 (yhteensä 6 m), puusiltoja 5 (285 m), lauttoja 1. Postitoimistoja 6 (1. luokan postitoimitukset Lohjannummella, Lohjan asemalla ja Kirkniemellä, 2. luokan postitoimitus Virkkalassa, postiasema Muijalassa ja Karstussa), puhelinkeskuksia 4 (Lohjankylässä, Kyrkstadissa, Karstussa ja Suittilassa).

LUONTO. Lohjan pitäjän luontoa kuvaili jo v. 1766 Johan Heinricius pitäjän kertomuksessaan "Beskrifning öfver Stor Lojo Sockn i Nyland" (Lisiä Lohjan pitäjän kertomukseen I, 1895) varsin sattuvasti seuraavin sanoin: "Koko pitäjän ulkomuoto ja luonne muistuttavat muutamine suurine järvineen, monine pienine lampineen, useine saarineen, niemineen ja kannaksineen sekä vuorineen ja kukkuloineen todellista saaristoa. Pitäjän muodostavat osaksi isot ja laajat ylänteet, osaksi syvät laaksot sekä osaksi suuret ja pienet saaret. Itäosassaan, joka on lähinnä Siuntion ja Vihdin rajoja, on pitäjä korkein, laskien länsi-luoteeseen ja etelä-kaakkoon; Nummea ja Karjalohjaa kohti on maa kuitenkin korkeampaa kuin muualla, missä tavattaman suuret ja laajat vuoret ympäröivät useimpia paikkoja. Vihdin puolelta, itä-koillisesta, tulee hiekkaharju, jota sittemmin jatkuu läpi pitäjän länsi-lounaaseen ja edelleen läpi Karjaan pitäjän ja jonka kerrataan päättyvän Tammisaaren kaupungin luona. - - Toisella, pienemmällä harjulla on enimmäkseen sama suunta, nimittäin länsi-lounaasta itä-koilliseen. Muut pienet harjut eivät ole samansuuntaisia, vaan kulkevat kaikkiin ilmansuuntiin. Kangasmaat muodostavat osaksi tasankoja osaksi laaksoja, rämeitä ja soita. Osassa pitäjän itäisiä seutuja on hiekkamaata, mutta muuten on savi vallalla. Monet järvet, lammet, saaret ja kannakset ovat hyvin mieluisia kohtia, tarjoavat hupaisia ja edullisia asuinpaikkoja, suovat tilaisuutta kalastukseen sekä tekevät mahdolliseksi veden johtamisen soilta, ja on niillä mukavaa liikkua ja matkustaa."

Ylläoleva kuvaus sisältää tärkeimmät, Lohjan luonnonoloja koskevat tiedot. Molemmat siinä mainitut hiekkaharjut ovat Lohjanselkä ja sen rinnakkainen reunamoreeni, Karjalohjanharju. "Saariston" muodostavat Lohjanjärvi, Hormajärvi, Maikkalanselkä, Hiidenvesi, Lehmijärvi y. m., lukemattomat luikertelevat salmet ja vesireitit sekä ihanat saaret. Länsiosan "tavattoman suuret ja laajat vuoret" ovat Karstunkylän lähes 100 m korkeat kukkulat (Suvisillan itäpuolella oleva huippu 98 m yl. merenp.) sekä Torholan ja Outamon 80 - 90 m korkeat vuoret, "syvät laaksot" ovat Karstunlaakso ja Hiidenveden lahtien jatkot.

Lohjanharju jakaa pitäjän kahteen maisemallisesti toisistaan jyrkästi eroavaan osaan. Pienempään kaakkoisosaan painaa Lohjanselkä leimansa. Sen ja koko pitäjän korkein kohta, 118 m, on Lehmijärven lounaispuolella, mutta melkoinen (90 - 100 m) sen korkeus on myös lähellä Lohjan kirkkoa. Harjua peitti vielä muutamia vuosia sitten kaunis havumetsä, rinteet ovat jyrkät. Etelään päin viettävän sivun juurella pulppuaa paljon raikkaita lähteitä. Molemmin puolin leviää laajoja kangasmaita, jotka nekin ovat mäntymetsän peittämät. Kauempana on savialoja. - Lohjanharjun pohjoispuoleinen osa on varmaankin maamme luonnonkauneimpia seutuja. Alue on kauttaaltaan vaihtelevaa: korkeita, metsäisiä selänteitä ja jyrkkiä vuoria, alangoissa kimmeltäviä järviä, sekä jokia ja puroja, jotka lukemattomia mutkia tehden luikertelevat harjanteiden välitse. Vuoriperusta on enimmäkseen gneissiä ja graniittia, mutta kalkkisuonia tavataan monin paikoin. Huomattavin viimemainituista kulkee Karjalohjalta Saaren ja Torholan alueen poikki itään, päättyen Lohjan kirkolle. Veden liuentavasta vaikutuksesta kalkkiin on ollut seurauksena luolien synty. Tunnetuin näistä on Torholan luola, Karstunlahden ja Lohjanjärven välisellä kapealla Karkalinniemellä. Torholan luola on maamme suurin, n. 20 m pitkä ja 10 m syvä.

Vesistöistä on Lohjanjärvellä (31.4 m yl. merenp.) keskeinen asema. Suurin osa järveä, länsiosaa lukuunottamatta, kuuluu pitäjän alueeseen. Rannat ovat osaksi vuorisia, jopa hyvinkin jyrkkiä, osaksi taas kivisiä tai hiekkaisia. Vesi on ylimalkaan kellertävää, ajoittain ruskeankeltaista, jonka värin aiheuttaa järveen laskevan pääjoen tuoma runsas määrä multahappoja; lännempänä ja etenkin Karjalohjanselällä vesi on vihertävän keltaista. Veden läpinäkyväisyys on melkoisen sameuden tähden vähäinen (1.5 - 2.8 m). Pintaveden suurin lämpötila sydänkesällä vaihtelee eri vuosina, ollen 17° - 23°. Järven pohja on savea (Isossa selässä mutaista, Karjalohjanselässä taas selvästi vuoluista), enemmän tai vähemmän ruosteensekaista. Järvimalmia, n. s. rahamalmin muotoisena ja isompinakin kappaleina (läpimitta yli 20 mm), esiintyy Isonselän hiekkarannoilla (Lylyisissä y. m.). Näköala LohjanjärvelleVedenkorkeus vaihtelee siten, että vesi on korkeimmillaan kevättulvan aikana ja alimmillaan syksyn alkupuolella; pienempi maksimivedenkorkeus on syksyllä ennen järven jäätymistä ja talviminimi kuukautta ennen kevättulvaa. Erotus korkeimman ja matalimman vedenpinnan välillä ajanjaksona 1900 - 1915 oli 191 cm. Järven itäosassa, samoin kuin sen länsi- ja eteläosissa, on melkoinen saaristo; keskiosa - Isoselkä (suurin syvyys n. 56 m) - on sitä vastoin aukea. Länsiosassa sijaitsee jo mainittu Saari eli Lohjan Isosaari (Lojo Storön; Strelbitskin muk. 20.3 km2), jonka vieressä on kauniista tammilehdostaan ja harvinaisista kasveistaan tunnettu Jalassaari (sam. lähteen muk. 2.4 km2). - Järveen laskevista vesistöistä on huomattavin pitäjän koillisrajalla oleva, kaunis Hiidenvesi (32.6 m. yl. merenp.; suurin syvyys 30 m.; vesi keltaisenruskeata, joka 5 km:n pituisen Väänteenjoen, Maikkalanselän (32.6 m yl. merenp.; suurin syvyys 11 m.) yhteydessä olevan Suittilanselän ja luonnonihanan Karnaisten virran kautta laskee Laakspohjanlahteen (Laxpojoviken). Hiidenveteen laskee pitkä ja aava Lehmijärvi (suurin syvyys 18 m; vesi viheriänkeltaista), Maikkalanselkään taas Hiukonlampi (suurin syv. 10 m) ja Suittilanselkään Kahrinlampi (syvyys 2 m; runsas vesikasvillisuus). Karnaisten virtaa lukuunottamatta saa Lohjanjärvi verraten harvoja lisävesiä, riippuen siitää, että vedenjakajana toimiva Lohjanharju kulkee lähellä sen rantoja. Outamonlahteen laskee Hormajärvi (32.4 m yl. merenp.; suurin syvyys 20 m; pintaveden suurin lämpötila 18° - 24.4°), joka on tunnettu jyrkistä, vuorisista rannoistaan ja viheriäisestä, harvinaisen kuulakkaasta (2.8 - 7.8 m) vedestään; savipohja. Karstunlahteen päättyy Raatinjoki. Metsälammista Outamon ja Torholan välillä mainittakoon: Porsaslampi (syvyys 4.7 m; vesi ruskeata), Outamon Myllylampi (syvyys 9.5 m; vesi keltaisenruskeata; pohjavesi kylmää), Sorvastonlampi (syvyys 6.8 m; vesi keltaisenvihreää), Kaitlampi (syvyys 5.7 m; vesi ruskeata), Suurniemenlampi (syvyys 12 m; vesi sinisenvihreää, kirkasta, läpinäkyväisyys 4.10- 6.70 m), Vehklampi (syvyys 8 m; vesi keltaisenvihreää) ja Särklampi (syvyys 4 m ; vesi vihreänkeltaista). Lähellä Kirkniemen taloa on Lillsjön (syvyys 1 - 2 m). Lohjanjärven ja Hormajärven yhteenlaskettu pinta-ala on Strelbitskin mukaan 133.9 km2, josta kuitenkin tulee saarten osalle 27.4 km2; Burmeisterin mukaan Lohjanjärven pinta-ala on 122.18km2, josta saaria 30.91 km2, ja vesimäärä 1.2 km3. (Syvyyskarttoja, mittakaavassa 1:35.000: R. Boldt, Djupkarta över Lojo sjö, östra hälften; A. E. Streng: samoin, västra hälften.)

Ilmastoon Lohjanjärvi vaikuttaa tasoittavasti. Niinpä on kylmimmän ja lämpimimmän kuukauden lämpöero vain 2° suurempi kuin Hangossa (Lohjalla 23.5°, Hangossa 21.5°). Vuoden keskilämpö on +4.1°, helmikuun -6.8°, heinäkuun yli 16.0°. Vuotuinen sademäärä on suurempi kuin lähipitäjissä, 712 mm (talvella 161, keväällä 132, kesällä 209 ja syksyllä 210 mm). Lumen syvyys 46 cm. Ukkospäiviä vuodessa 11. Suotuisat ilmastolliset suhteet vaikuttavat sen, että kasvillisuus Lohjalla on harvinaisen rehevä ja kasvisto lajirikas. Lähes kaikki maamme jalot puulajit kasvavat täällä luonnonvaraisina, usein laajanpuoleisia lehtoja muodostavinakin. Tammia on m.m. Jalassaarella ja paikoin Lohjanjärven pohjoisrannoilla, jalavia (molempia lajeja) ja lehmuksia esim. Jalassaarella ja Isollasaarella, vaahteroita Jalassaaren Tamminiemellä ja Hiidenveden lähistössä (Kouvolassa). Myös monet harvinaiset ruohokasvit ovat alueelle kotiutuneet. Lohjan kasvisto on saanut erikoista huomiota osakseen; useat etevät kasvitieteilijät (S. O. Lindberg, R. Hult, H. Lindberg, Ch. Em. Boldt, Edv. af Hällström y. m.) ovat siellä retkeilleet. Myöskin hyönteismaailma on harvinaisen rikas ja monipuolinen.

Pitäjä on useissa muissakin suhteissa Suomen parhaiten tutkittuja seutuja. Siitä on ensi sijassa kiittäminen "Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät" nimistä yhdistystä, joka laatuaan maassamme ensimmäisenä toht. Robert Boldtin aloitteesta perustettiin v. 1894 ja jonka toimesta on julkaistu 33, pitäjän eri puolia käsittelevää tutkimusta ("Lisiä Lohjan pitäjän kertomukseen").

ASUTUS JA TALOUSELÄMÄ. Lohja on hyvinvoipa ja ripeästi edistyvä pitäjä. Vanhoista ajoista saakka se on ollut todellista kulttuuriseutua. Asutus on tiheämpää kuin missään muussa Uudenmaan läänin pitäjässä, viljavia vainioita leviää kaikkialla, suuria tiloja on runsaasti ja uusia teollisuuslaitoksia syntyy yhä. Ennen kaikkea keskittyy asutus Lohjanjärven kaakkois- ja eteläpuolelle. Järven itärannalla, Lohjanharjun pohjoisrinteillä sijaitsee alueen suurin asutuskeskus, kirkon ympärillä leviävä Lohjannummi (Lojobacken), jonka asukasmäärä nousee yli kahden tuhannen. Monessa suhteessa se muistuttaa kaupunkia. Kylässä on monta teollisuuslaitosta, säästöpankki ja 2 yksityispankin haarakonttoria, apteekki, kirjakauppa ja 12 muuta kauppapuotia, matkailijakoteja, sairaala ja vaivaistalo, yhteiskoulu, kansakouluja ja pientenlastenkouluja. Siellä asuu kaksi lääkäriä ja eläinlääkäri. V:sta 1913 on kylässä katuvalaistus (Laakspohjan sähkölaitoksesta). Kylä muodostaa "taajaväkisen yhdyskunnan". Toinen huomattava asutuskeskus on Kyrkstad Virkkalan- l. Kirkonkylänlahden luona, Lohjanjärven eteläosassa; asukasmäärä on n. 700 henkeä. - Suurimmassa osassa aluetta ovat suomenkieliset vallalla; ainoastaan Lohjanjärven eteläpuolella on väestön enemmistö ruotsalaista.

Maanviljelys on korkealle kehittynyt. Vankimpina maanviljelysseutuina voinee pitää Laakspohjan, Vaanilan, Kirkniemen (Gerknäsin) ja Hiittisten suurtilojen ympäristöjä. Puutarhanhoito, ennen kaikkea hedelmänviljelys, on harvinaisen suuressa määrässä voittanut alaa; on tuskin ainoatakaan torppaa tai mökkiä, jonka edustalla ei olisi pientä puutarhaa ja ainakin muutamia hedelmäpuita. Eniten viljellään omenapuita; v. 1894 oli omenapuuistutuksia jokaisella pitäjän talolla, yhtä lukuunottamatta, ja 85 %:lla torpista. Päärynäpuita oli 68 %:lla taloista, 54 %:lla torpista; kirsikkapuiden vastaavat %-määrät olivat 58 ja 28, luumupuiden 58 ja 16, kriikunapuiden 39 ja 11. Erikoisesti huomautettakoon 1 km:n päässä Lohjannummesta pohjoiseen sijaitsevista SOL-hemin suurenmoisista puutarhaistutuksista ja kasvihuoneista (omist. Lojo trädskolor a.-b.). - Mehiläishoito on sangen yleinen.

Teollisuus on huomattava, riippuen parhaasta päästä pitäjän laajoista metsämaista ja kalkkikiven runsaasta esiintymisestä. Teollisuuslaitoksista on tärkein Lohjan selluloosatehdas (per. 1906 - 07). V. 1916 valmistettiin siinä sulfaattiselluloosaa 9,500 tonnia, arvoltaan 3 milj. mk. Työväestöä (n. 200 henkeä) varten on rakennettu tehtaan läheisyyteen 16 asuinrakennusta, jotka säännöllisissä riveissä neliömäisille aloille ryhmittyen (neljässä rivissä, joista jokaisessa neljä taloa) muodostavat tavallaan erikoisen pienen "kaupunginosan". Tehtaalle johtaa sähköraitiotie (avattu liikenteelle 1912) Lohjan asemalta. Lohjanjärven rannoille on syntynyt muutamia suuria sahalaitoksia. Uittoväylänä on järvi hyvin tärkeä. Laakspohjassa on sähkölaitos ja turvepehkutehdas. Edelleen mainittakoon Tytyrin kalkkikivilouhos lähellä Lohjannummea. Historiallisesti huomattava on kalkkikivialueella oleva Ojamon v. 1850 lakkautettu rautakaivos. Se on näet maamme vanhin vuorikaivos (Eerik Flemingin 1542 löytämä). Kolmen vuosisadan aikana siitä saatiin Suomen parasta rautamalmia, joka sisälsi jopa 63 % metallia. Kaivosaukkoja on 6, niistä suurin 34 m syvä.

Kulkutienä Lohjanharju jo ammoisista ajoista on ollut tärkeä. Vielä nytkin seuraa päämaantie tätä luonnollista liikennerataa, samaten Hangon - Hyvinkään rautatie. Asemista on tärkein Lohja, jonne kirkolta (sähkörataa pitkin) on 3.5 km. Säännöllinen laivaliikenne on Lohjanjärvellä ja Hiidenvedellä. - Kaupat tehdään enimmäkseen Helsingissä (kirkolta n. 70 km). Vientitavaroita ovat maatalous- ja puutarhatuotteet.

Suotuisan ja terveellisen ilmastonsa ja luonnonkauneutensa takia on Lohjasta tullut suosittu kesänviettopaikka. Myöskin parantoloita on perustettu; näistä on tunnetuin Vaanila Vasarlanlahden rannalla.

HISTORIA. Lohja oli kirkkoherrakuntana jo 1323. Siitä on erotettu monta pitäjää, myöhempinä aikoina Pusula ja Nummi. V. 1571 oli siellä 412 verotettua ja 21 verottamatonta huonekuntaa, joka vastaa n. 3,000 hengen väkilukua. - Lohjalle perustettiin 1542 Suomen ensimmäinen rautakaivos, Eerik Flemingin omistama Ojamo. Se on myöskin ensimmäisiä maapitäjiä, joilla oli oma koululaitos (pedagogia), nähtävästi ensimmäinen maaseutukoulu Suomessa; jo 1626 mainitaan Lohjan koulumestari. - Kirkonkylässä, lähellä kestikievaria, sanotaan olleen rakennuksen jäännöksiä, tarinan mukaan pitäjän vanhimman kirkon paikka.

MUINAISJÄÄNNÖKSIÄ. Lohjan pitäjä on rikas kivikauden löydöistä; pitäjästä on eri museoissa n. 250 esinettä tältä ajalta. Huomattava kivikautinen asuinpaikka on tavattu pienellä Virmonsaarella Lohjanjärvessä. Varhemmalta rautakaudelta lienevät Jalassaarella, Iivarin talon maalla, olevat lukuisat pienet kiviröykkiöt. Niistä on osa tutkittu, jolloin niistä on löydetty varmasti esihistoriallisia ja metallikautisia, mutta tarkemmin iältään määräämättömiä esineitä. Kansainvaellusten aikuinen on luultavasti eräs Hiidenkartanon maalla tutkittu kiviröykkiö. Rautakaudelta on vielä joitakin yksityisiä esineitä. Esihistoriallisen ajan lopulta lienevät myös Karstun kylän Linnamäellä olevat kivivallien jäännökset.

KARTANOITA. Laakspohja (ruots. Laxpojo) on kirkolta koilliseen, Lohjanjärven rannalla sijaitseva ratsuvelvollinen säteri. Pinta-ala 2.5000 mantt., mutta siihen yhdistettyjen kartanoiden, Moision, Ventelän ja Veijolan, kanssa 5.2500 mantt., n. 2,000 ha. Sähkölaitos ja turvepehkutehdas. Laakspohjan nimi mainitaan jo 1402; 1556 määräsi Kustaa Vaasa sen kuninkaan karjakartanoksi, jossa vouti asui. On senjälkeen kuulunut m. m. Slang, Wellingk, Armfelt ja Ehrnrooth suvuille. Viime vuosisadan loppupuoliskon (1848 - 1905) oli se Linderien hallussa. Nyk. omistaja on konsuli H. van Gilse van der Pals. Puinen päärakennus v:n 1850 seuduilta on äskettäin revitty ja sen tilalle rakennettu uusi. (G. Rein: Historiska anteckningar om Laxpojo gård, 1907). - Paloniemi, Lohjanjärven rannalla, 4 km luoteeseen kirkolta. Paitsi Paloniemen ratsutilaa, käsittää se 3 muuta tilaa ja on suuruudeltaan 4.3333 mantt., n. 1,400 ha. 1600-luvulta, lähtien ovat sen omistaneet suvut: Futh, Jägerhorn, Krabbe, Sederholm, Elfving, Nymander, Granstedt ja van Gilse van der Pals. Nykyjään v:sta 1915 isännöi sitä liikemies A. Lackman. (Ad. Neovius: Historiska anteckningar om Paloniemi gård, 1911). Äskettäin vielä oli siihen liitettynä Lylyisten kartano, joka sekin on vanha, mainittu ainakin jo 1500-luvulla ja joka on ollut m. m. af Hällströmien hallussa. Nyk. omistaja Hjalmar Salin. (Ad. Neovius: Historiska anteckningar om Lylyis gård, 1910). - Ojamo, 1 manttaalin, n. 625 ha:n suuruinen ratsutila, 3 km lounaaseen kirkolta, Lohjanjärven rannalla. Tila mainitaan jo 1384 ja tunnetaan sen omistajat 1540-luvulta alkaen. Niitä ovat olleet m. m. Thorvöst, Tammelinus (1683 - 1762), Segercrantz, Rotkirch, Carpelan, von Schoultz ja Swertschkoff suvut. Nykyinen omistaja on G. Karlsson. (Ad. Neovius: Historiallinen esitys Ojamon ratsutilasta, 1910). - Kirkniemi (ruots. Gerknäs), varustettu säteri Lohjanjärven etelärannalla. Mainitaan jo 1400-luvun alussa, ja on senjälkeen ollut maan mainehikkaimpien sukujen hallussa, kuten Tottin, Creutzin, Flemingin, Falkenbergin, Ehrensvärdin, Boijen, Adlercreutzin, Conradin ja von Christiersonin (1845 - 1917). Nyk. omistaja Th. Hammarén. (C. G. v. Christierson: Beskrifning öfver Gerknäs säteri, 1906). - Stortötar (l. Biskops) verorustholli, n. 10 km Lohjan kirkolta etelä-lounaaseen. Se on vähitellen sulattanut itseensä koko kylän; sen suuruus an n. 2.2500 mantt., 761.5 ha. Kartanon omistaja, Thomas Teutarström aateloitiin 1700, ottaen nimen Adlercreutz, jonka suvun hallussa tila, lyhyitä väliaikoja lukuunottamatta, oli v:een 1843. Nyk. omistaja on valtioneuvos Thiodolf Rein. (G. Rein: Hist. ant. om Stortötar, 1918). - Vaanila, rustholli Hiidenveden rannalla, 8 km kirkolta. Se mainitaan jo 1402, ja 1600-luvulla liitti eräs Henrik Vanberg yhteen Vaanilan kaikki 5 tilaa (päätilat Bergvik ja Jakobsberg). Vv. 1701 - 1864 omisti Vaanilan Forsman suku ja senjälkeen m. m. Baer, Hammar, ja Bergroth suvut. V. 1879 joutui se oston kautta kunnallisneuvos C. Heitmannille ja on nykyisin hänen leskensä hallussa. (Ad. Neovius: Hist. ant. om Vaanila gård, 1909).

KIRKKO ("Pyhän Laurin kirkko") on rakennettu harmaasta kivestä ainakin jo 1300-luvulla ja on maamme komeimpia maaseutukirkkoja katoliselta ajalta. Vv. 1510 - 22 varustettiin se lukuisilla "al secco"-maalauksilla, jotka valtion kustannuksella uusittiin 1886 ja 1889 maist. Emil Nervanderin johdolla. Vanha, tuntemattoman taiteilijan maalaama alttaritaulu ("Kristuksen alasottaminen ristiltä") lahjoitettiin kirkolle 1738; uusi alttaritaulu, Alarik Munsterhjelmin maalaama, esittää Kristusta ristillä. Lämmitettävä v:sta 1884, urut v:sta 1877.- Arkistotalo rakennettiin Lohjan seurakunnan ja kunnan yhteisillä varoilla 1911, lähinnä runsasta kirkonarkistoa varten. - Lohjan sivistyshistoriallinen museo perustettiin 1911 ja säilytetään kunnan omistamassa, 4 suurta ja 2 pientä huonetta käsittävässä puutalossa; museossa on n. 400 esinettä.

[Lisiä Lohjan pitäjänkertomukseen I-XXXIII, 1895 - 1918; Paavo Salonius: Kertomus kielimurteen tutkimusta varten kesällä 1869 tehdyiltä matkoiltani Kiskon, Karjalohjan, Lohjan, Vihdin ja Nurmijärven pitäjissä, Suomi, II, 10, 1874; Paavo Salonius: Kielimurteista Kiskon, Karjalohjan, Lohjan, Vihdin ja Nurmijärven pitäjissä, Ibid; R. Hult: Lojobäckenets bildning, Bidrag till känn. Finl. natur och folk 45, 1887; A. E. Streng: Lojo och Hormavesi sjöar, Fennia 20, 1902 - 03; E. Nervander: Lohja ja sen kirkko, Suomen nähtävyyksiä 4, 1905.]

AVUSTAJAT: tohtori Robert Boldt, kirkkoherra E A. Candolin, kunnallislautakunnan esimies P. B. Savola, ylikielenkäänt. apul. A. E. Streng.


www.lohjanhistoria.net