Porwoon kaupunkiin 151 (sitä paitsi irtonaisnumeroita 30-40),
Porwoon maaseurakuntaan 118,
Orimattilaan 209,
Wihtiin 146,
Pukkilaan 135,
Askulaan 134,
Mäntsälään 129,
Iittin 125,
Nurmijärwelle 113,
Pyhäjärwelle 113,
Lohjalle 104,
Porneesiin 97,
Laptreskiin 90,
Elimäelle 78,
Nummelle 69,
Lahteen 54,
Artjärwelle 51,
Ruotsinpyhtäälle 47,
Myrskylään 41,
Pusulaan 38,
Tuusulaan 35,
Sammattiin 25,
Karjalohjalle 20.
Asutus ei ole täällä sellaista kuin pohjoisella Uudellamaalla, täällä on yksi rustholli yhden niemen nenässä, toinen toisen poukaman rannalla. Ja kaikilla niin kauniit ympäristöt, niin kadehdittawan kauniit. Tämän kirjoittaja on hurmautuneena jäänyt seisomaan paikalleen, kun ruman korpimetsän takaa äkkiä on wilahtanut esiin kotoisen lahdelman pinta, siinä sywälle pistäywä niemi, niemellä uljas, kaksikerroksinen talonpojan rakennus.
Suomalainen ja ruotsalainen kansallisuus muodostawat täällä maantieteellisessä suhteessa jyrkän rintaman toisiaan wastaan, täällä on raja, jossa suomalainen kansallisuus loppuu ja josta ruotsalainen alkaa. Pitäjän eteläpuoli on ruotsalaista, mutta suomalaiset owat enemmistönä. Sopu silti erinomaisen hywä. Ei ole milloinkaan kuulunut eteläpään miehen suusta, että enemmistö harjoittaisi minkäänlaista sortoa wähemmistöä kohtaan - joka olisi eräällä taholla huomioon otettawa ilmiö. Ainoa arka kohta on kirkon lähellä sijaitsewa ja ruotsalaisen kansakoulun ystäwien kannattama kansakoulu, johon oppilaita haalitaan wähä sieltä, wähä täältä ja jonka oppilasjoukosta löytyisi tuskin ainoatakaan ummikkoa. Pitäjän eteläpäätä mainitessani muistuu mieleeni Kirkniemen historiallinen kartano (Gerknäs), jossa m. m. on pyörinyt emäntänä Eerikin ja Kaarinan tytär, prinsessa Sigrid, mainion Aake Tottin äiti. Kartanolla on oma ruotsalainen koulpiirinsä, mutta äskettäin on saatu suomalainenkin kansakoulu pitäjän eteläpäähän, Kyrkstadiin. Koulu lienee ainoa alallaan, joka tunkeutuu niin sywälle ruotsalaisen asutuksen rintamaan.
Suomalaiselle matkailijalle on Kyrkstadin tienoilta paras pyörtää ympäri; sillä etelämpänä on Mustijoki ja siellä woi helposti joutua tekemisiin erään kuuluisan paroonin kanssa, joka on olutmonopolin suosija, mutta luonnollisesti suomenkielen halweksija. Ei ole terweellistä suunnata matkaa itäänkään päin, sillä silloin jouduttaisiin Siuntioon ja siis past. Mobergin alueelle! Mutta länteen ja pohjoiseen on wäylä auki. Ensimainittu wie Karjalohjalle ja Sammattiin, mutta wiimeksi mainittu Waanilan kneippiläiseen kylpylaitokseen. Ei haittaisi muutama annos raikasta lähdewettä selkäluille.
Lopuksi wielä sananen "ajan hengestä". Se ei ole niinkään mädäntynyt, kuin yleisesti ollaan taipuwaisia luulemaan. Sitä todistaa paraiten se seikka, että "Uusimaa" kaappasi täällä runsaat 100 tilaajaa. Mielihywällä tunnustaen, että "Uusimaa" on moneen kotiin, jossa ei ennen maailman riennoista ja pyrinnöistä tiedetty mitään, tuonut paljo iloa mukanaan ja poistanut monen silmistä entisen torkan, sanon: hywästi!
Kaswaos puoltajaksemme, warttuos etujemme, oikeuksiemme walwojaksi!
Absalon.
Aseman edessä seisowan junan ikkunasta katselee pari matkustajaa. Sattuwat siinä huomaamaan tuon lystimäisen saawin, joka uskaltaa itse "Lojon" asemalla kantaa kyljessään suomalaista nimeä. Alkaa toinen tawata tangertaa Lohi-a. Wa ä de lohi-a? (Mitä on lohia?) kysäisee toiselta. De ä fisk - lax (Se on kaloja - lohta) selittää toinen. - Wi ska titta (Katsotaanpas) tuumaa edellinen, ja miehet rientäwät lohia katsomaan.
Pitkäksi wenyi kuitenkin katsojan naama nähtyään saawin sisällön ja huulilta kuulin pettynyt: - Bara watten! (Waan wettä). Bara watten, huokasi towerinsakin.
Ilmoitettiin yhtiöllä olewan kolme kerma asemaa, nimitt. Nummen kylässä, Koskella ja Teutarin Wällillä, joihin meijerskan ottaminen jätettiin johtokunnan haltuun.
Meijeri ynnä kerma-asemat alkawat toimintansa lokakuun 1 pnä. Ihmeellisintä on, että yhtiön säännöt owat yksinomaan suomeksi laaditut, waikka yhtiössä on toiskielisiäkin.
Osakkaaksi yhtiöön ei oteta muita kuin lehmien omistajia, osakkeet luetaan 10 m:kaksi lehmältä, jotta wähä waraisinkin torppari ja mökkiläinenkin woi ottaa osaa yhtiössä.
Lopuksi kiitti kokous kaupp. K. Grotellia wäsymättömästä, innokkaasta toiminnastaan kuluneena rakennusaikana.
Maidon tuojille päätettiin maksaa niin korkea hinta maidosta kuin suinkin ja kuoritusta maidosta ottaa tuojilta 1 ½ penniä kilolta ja muilta ostajilta 2 penniä kilolta eli litralta.
Kuntalaisille on nyt tilaisuus tarkastaa tulewan wuoden waralle laadittua takseeraus ehdotusta sekä samalla moittia sitä, jos syytä luulee olewan. - Minä puolestani pyytäisin komitealle esittää, että se hylkäisi 400 mk. tulon takseerausperusteena, sillä niin ollen saattaa wääryyksiä tapahtua, esim. torppareita, käsityöläisiä ja itsellisiä kohtaan. Yhdellä on torppa, tulee toimeen kutakuinkin, perheensä kuin on pieni. Takseeraajat kyllä tietäwät olewan liikaa laskea hänelle 400 m. tuloja, mutta kuin se on alin summa niin ei auta, eihän toki auta häntä perin wapauttaminen. Ei siis muuta, kuin 400 m. tulojen ulosteot suoritettawiksi ja siihen wielä lisäksi henkilö ja waiwaisraha kuten suurempi ansioisillekin. Toiselta puolen taasen asuu Lohjan kunnassa koko joukko sellaisia torppareita, käsityöläisiä ja itsellisiä, jotka eiwät omaa 400 m. tuloja wuodessa, jonkatähden niitä onkin jäännyt paljon takseeraamatta, mutta jotka kuitenkin olisiwat maksukykyiset, ehkä paremmin kuin moni 4-500 mk. tulojen omaaja. Mutta hän woi näyttää toteen ei omaawansa kuin noin 300 m. tulon tai ehkä wähän päälle. - Sentähden ehdottelen että taksoitustarkastuskomitea luettelossa ottaisi kaikki 300 m. tuloiset huomioon ja esittäisi asian tulewalle kuntakokoukselle.
Lohjan kylässä on torikauppa hywin wilkastunut; maalaistuotteita on alakanut yhä runsaammin tulla kaupan. Ruokatawaran myyjiä ja ostajia on aina keskiwiikkoaamuisin runsaasti. Tämän owat kiertäwät kangas y. m. kauppiaat huomanneet ja alkaneet myös silloin saapua paikalle tawaroineen, heitä kun ei toriwero rasita. Mutta tässäpä eiwät paikalliset weroa suorittawat kauppiaat ole oikein hywillään, jonka tähden sääliä tuntewa kuntamme asetti w. k. 28 pnä komitean miettimään, jos nuo owat hywinkin waarallisia ja jos niin on, keksimään neuwoja, miten niistä päästään.
Minun mielestäni uhkaa meitä toinen paljoa suurempi waara, nim. setsuuri- ja jästikäs-tulwa, joka wäkirikkaina kirkkopyhinä ja muina suurempina kokouspäiwinä uhkaa muuttaa hywän kylämme "setsuuri- ja jästikäskauppalaksi". Toiwoisin, että komitea ottaisi tämänkin asian miettiäkseen.
Huliwili.
R a u t a t i e h u h u i s t a
Täällä huhutaan näet, että eräällä taholla tullaan hallitukselle ehdottamaan, että rannikkorata Turku-Karja jatkettaisiin Kirkkoniemen kartanon seuduilta suoraan Helsinkiin. Jollei hallitus tarttuisi asiaan ja ryhtyisi siitä waltiopäiwille ehdotusta tekemään, niin muodostetaan osakeyhtiö, joka rahamiehistä kokoonpantuna läheisessä tulewaisuudessa asiaan tarttuisi. Missämäärin asiassa on perää en warmaan tiedä, mutta kyllä se meikäläisiä wasta-aikaisen lyhyen Helsinginmatkan toiwossa on miellytellyt.
Lohja on walistunut suomalainen kunta, jonka alaosassa waan löytyy pieni sekawerinen enimmäkseen ruotsia puhuwa asukasryhmä. Lohjalla asuu kesäisin, kuntaan wakinaisesti sijoittuneiden lisänä, paljo suomenmielisiä siwistyneitä kesäwieraita, jotka tuota ja tätä ruotsinmielisten kera kilpaillen puuhailewat. Tästä woisi olettaa, että esim. Lohjan isossa kirkonkylässä, "Lohjankylässä", meille rakas, sointuisa suomenkieli ja mieli kaikkialla olisi kunniatilalla ja silmäänpistäwänä. Mutta äläpäs! Heti kun suomenmielinen matkustaja astuu kylään, saa hän samalla oudon tunnelman sydänalaansa wallitsewasta ruotsalaisjäljittelystä. Astut postikonttoriin, missä ollaan kyllä kohteliaita ja puhutaan kaunista suomea, mutta ulkopuolella loistaa laitoksessa, minkä wirallinen kieli maassa woimassa olewain asetusten mukaan on suomi, ylinnä ilmoituksissa ja tiedonantotauluissa se kieli, jota enemmistö puhuu kaistaleella Tenala - Pyttis j. n. e. Menet täältä edemmäksi ja kohtaat tieosoittajia, joissa on ruotsalaistettuja suomalaisia nimiä, n. k. esim. "Linnais" j. n. e. Sattuu sitte korwiisi erään lastenhoitajan, käsky hoidokkaalleen: Låt nu wara de buskar! Tähän huomauttaa ohikulkewa nainen kurjalla ruotsilla: "Parn wille ta' lummor porta". - Pistänyt kauppiaalle ostaaksesi paperosseja, haihduttaaksesi mielen katkeruuden sawun mukana autereiseen ilmaan. Mielihywin lyöttäyt täällä puheisiin wenäjänkarjalaisen kauppiaan kera ja halukkaasti kuuntelet hänen puhdasta suomeansa, kuultuasi kumpaakin: sekä rääkättyä ruotsin että suomenkieltä. Aikasi kiirehtii ja lähdet astumaan majataloon hewosta saadaksesi. Odotettuasi towin aikaa, saapuu eräs ijäkäs nainen ruotsiksi kysymään mitä olisi anottawaa matkamiehellä. Suomeksi hewoista pyydettyäsi saapuu sisään eräs professori S-k, joka heti ruotsinkielisen pyyntönsä saa täytetyksi; suomenkielinen pyyntö ei näy kuulohermoihin edes osuneen. Kun ei hewoista kotwaan aikaan kuulu, pyörrät pois karwain mielin ja saat jälkeenpäin hawaita, että majatalon wäki waan wiheliäisesti taitaa ja ymmärtää suomenkieltä, joten se seikka oli syynä huomaamattomuuteen.
Kuten tunnettu, owat "Ruotsalaisen kansakoulun ystäwät" ja lohjalaiset wiikinkit perustaneet Lohjankylään ruotsinkielisen kansakoulun, johon parisen ruotsinkielisen oppilaan lisäksi ongitaan kaikilla mahdollisilla keinoilla suomalaisia lapsia, jotka waan muutamankin suomiwoittoisen lauseen osaawat ruotsiksi mongertaa. Tässä koulussa sitte opetetaan näille lapsille wihaa suomalaisuutta wastaaan ja kaswatetaan heistä kurjia luopiaita, joita isänmaanystäwä häpeää mainitakin. - Esimerkki: Eräs arwoisa kansalainen käwi wiime kesänä Lohjankylässä ja istui siellä erään kauppiaan kuistille. Sattui nyt ohitse ajamaan eräs torpparilta wiwahtawa mies, joka kumppaninsa kera puheli suomea. Tämän perässä juoksi kolme poikanulikkaa, jotka huusiwat ruotsiksi: "Etkö anna meille liukua suomalais-sika?" Kun läsnäollut kertoja paheksuen kysyi ketä moiset häwyttömät owat, wastasi eräs suomenmielinen lohjankyläläinen, että "kaksi mahtaa olla ruotsalaisia rippikouluoppilaita ja yksi on ruotsalaista kansakoulua käynyt suomenkielisten wanhempien lapsi". "Kaunista tulosta meidän ruotsalaisen koulumme kylwöstä", lisäsi hän.
Esimerkeistä, joita woisikin jatkaa kylläkin, tahdon wiimeiseksi mainita että muutamat suomenkieliset, nuorisoon kuuluwat lohjankyläläiset ruotsinmielisten wiime kesänä toimeenpanemiin arpajaisiin, joista tulo lankesi ruotsalaistutuskoululle, harjoittiwat itsensä laulajiksi, laulajiksi arpajaistilaisuuteen, joiden toimeenpanokin jo oli solwaus suomalaista kansallisuutta kohtaan. Ja muistakaamme, että tämä awustus tapahtui juuri Lohjalla, jossa wiikinkiemme häpeämättömyys jo muudan wuosi sitten kohosi huippuunsa. Eräässä sikäläisessä silloin pidetyssä "kansanjuhlassa" sitoiwat ruotsinkiihkoiset herrasmiehet tasapuolisuuden wuoksi suomenkielisen juhlalipun, johon oli kirjoitettu sana: "Terwetuloa" solmuun (sic!).
En itse puolestani kanna wihan hituistakaan ruotsinkielistä rahwasryhmää wastaan - onhan minunkin suwussani ollut todellisia ruotsalaisia -, mutta ruotsalaistuneen, ruotsikiihkoa uhkuwan herrasmiesrenkaan häpeämätön kansakielen ja suomalaisten oikeuksien halweksiminen tässä maassa saattaa tuskastumaan, kynään tarttumaan.
Paljon olisi siis wielä Lohjalla ja muuallakin työtä suomalaisuudenasian eteen, paljon tarwittaisiin intoa ja walppautta.
Oskari K:n
Tällaisissa oloissa olisi tiedottomuus ja woimattomuus wienyt wihdoin suomalaisen kansallisuuden täällä Tuonelan tuwille. Waan meille ojennettiin auttawa käsi syrjästä päin. Suomalaisen kansakoulun ystäwät perustiwat tänne suomalaisen kansakoulun ja owat sitä ylläpitäneet saamatta kunnalta penninkään apua. Se on ollut meille uuden huomenkoiton säde, se on meitä poljetussa asemassamme elähyttänyt. Waan jos sen warojen puutteessa pitäisi lakata, silloin olisimme mekin syöstyt kuoleman warjon maahan. Mutta me toiwomme, ettei suomalaisten weljiemme käsi tästedeskään ole lyhennetty, waan että he yhä muistawat meitä, jotka elämme ruotsinwoittoisuuden raukoilla rajoilla.
Eikä ole suomalaisen koulun työ täällä turhaan mennyt. Waloa ja siwistystä on se tuonut lapsillemme; eikä waan lapsille, waan yhtä paljon wanhoillekin. Meissäkin on saatu hereille halu ammentaa tietoja ja seurata isänmaamme kulkua. Tänä wuonna tulee esim. Liewiön kylään 9 Uusimaata, tulee tiedot kotoisen pöydän ääreen. Ja ahkeraan niitä luetaan, kädestä käteen kulkee lehti. Alku on siis jo meilläkin tehty, ja oloihin nähden warsin ilahduttawa alku. - Tolppari.
Yleiset siwistysriennot owat tähän asti täällä olleet wielä kapaloihinsa kiedottuina. Wasta tämän talwen kuluessa on niissä huomattu pieniä elonmerkkiä. On näet ruwettu hommaamaan Saareen omaa kansakoulua. Näin kaukana kuin nyt olemme kouluista ja niin waikeiden kulkuneuwojen takana, on köyhäin ihan mahdoton saada lapsiaan kouluun ja usein jää talollistenkin lapset niistä matkan pituuden tähden pois. Wälttämätön siis olisi Saaressa koulu mitä pikemmin.
Ensimäinen yritys sen saamiseksi oli Joulunpyhinä pidetyt iltamat Mailassa ja ensi kesäksi puuhataan jommoisiakin arpajaisia. Niitä warten on Saaren naisten keskuudessa muodostettu ompeluseura, jotka yhden iltapäiwän joka toinen wiikko uhraawat sille ahkerasti pistellen arpajaiswoittoja. Kummastusta ensin herätti tuo seura. Kuultiinpa lauseita tänlaisiakin: "Pantele sinne menköön, täytyy tehdä työtä, ja sitten wielä maksaakin - (Anteeksi, jos jonkun korwia wihloo ensimmäinen sana, mutta täällä se on ihan tawallinen naisten ja lasten sana, miehet käyttäwät paljoa mehewämpiäkin höysteitä). - Warojen saamiseksi ompeluseuraan kuulutaan pidettäwän helmik. 9 p. pieni iltama Jalassaaren Ahtialassa.
Waan siirtykäämmepä jo muihinkin siwistysrientoihimme. Raittiusliike on, muista puhumatta, ehk'ei juuri nimeltään tuntematonta, niin ainakin sisällöltään tunnustamatonta hywää. Mies se, joka yhteen jaksoon ryyppynsä pohjaan juo ja kuta useamman ryypyn sietää, sitä enemmän miehuus kaswaa. Joku harwa tietysti tekee poikkeuksen, mutta poikkeuksethan waan wahwistawat säännön. Woipi siinä olla tietämättömyyskin syynä sillä ei ole täällä pidetty raittiusesitelmiä eikä muutenkaan asiaa ajettu. Suotawa ja toiwottawa olisi, että raittiusesitelmien pitäjät hywäntahtoisesti muistaisiwat tätäkin kolkkaa. Ehkäpä täälläkin löytyisi sopiwaa maata. ehkäpä täälläkin joku siemen itäisi.
Aineellisessa suhteessa ei täällä juuri ole walituksen syytä useimmat tulewat hywin toimeen, löytyypä joukosta oikein warakkaitakin. Meijerikin on Saaressa ollut noin pari wuotta, mutta sitäkin kohtasi wastukset, kuten kaikkea uutta. Suurin wastus on se, ettei talolliset ole halukkaat wiemään maitoaan sinne. Ainoastaan hywin harwasta paikasta wiedään säännöllisesti. Useimmat wiewät silloin tällöin koska muistawat ja milloin hinta on korkein. Muutamat eiwät wie sentähden kun eiwät woi syödä n. s. takaisinottomaitoa, siitä kun muka tulee - watsa kipeäksi. Löytyypä sellaisiakin, jotka heittäwät maitoon rahtusen suolaa, ennenkuin wiewät meijeriin tai muuten antawat wieraalle, ettei maito "riiwautuisi".
Taikausko on muutenkin täällä wielä niin yleinen, ettei luulisi eläwänsä 19 wuosisadan loppupuolella. "Uhraaminen" on hywin tawallista. Jos esim. tulee jotain satunnaista tautia, kuten paisumia y. m., niitä uhrataan saunaan, tuuleen, weteen, y. m. aina sen mukaan mistä luullaan taudin tai wamman tulleen. Hywin yleinen piirre on wielä sekin luulo, että toinen ihminen woi pahoilla ajatuksilla tai kadehtumalla pilata toisen karjaonnen, "riiwata" kirnun y m. Wanhojen päästä noita wanhoja taikaluuloja ei taida saada pois, mutta kun saamme koulun ja lasten sydämiin kylwetään tiedon siemeniä niin tulewat he suuriksi tultuaan nauramaan moisille taikajutuille, joita itsekin nyt uskowat, kun luulewat wanhempain ihmisten niitä täysinä tosina juttelewan.
