Lohjalta, 18 p. Huhtikuussa. Jos ihmeeksi täältäkin sanasen sanomiin sanoisi. Huono on mennä matkaan ilman asiaa tai jotakin wietäwää. Naapuri-pitäjissä näemme kuinka he julkaisewat, ja juuri kuin lewittäwät meidän eteemme kuinka he owat rikkaat "siwistyksen tawaroista". Ja meidän täytyykin se myöntenantaa (ehkä mieli-karwaudella), että olemme paljon perässä. Nyt olisi meidänkin welwollisuutemme awata aarteemme ja jakaa omaisuutemme julkisuuden saaliiksi. Mutta tähdelle panisimme (?!) Sanomia, eli täällä paremmin ymmärrettäwiä: "Tidningiä eli awisiä" ei täällä ole senwerran, että niistä taitaisi mainita, ei laina-kirjastoa, ei koulua, waan siitä riidellään, ja sitä walmistetaan niin kauan kuin eletään, ja sitte kun kuollaan niin ei enää koulua tarwita. Mikäs lienee syy siihen, että täällä niin wähä sanomalehtiä wiljellään? Luultawasti pappein kehoittamattomuus ja awuttomuus niiden saantiin. Arwattawastikin, sen opettajan, joka tahtoo siwistystä edistää, hänen tulee kaikin tawoin kehoittaa ja waikuttaa kansaa, sekä yhteisissä että yksityisissä seuroissa ja kanssa-käynnissä; sitä wastaan, kuin kerran kansan ulosjuostessa saarnastuolista sanotaan (se kuin sitä kuulee): "Se kuin tahtoo Tidninkeitä, niin ilmoittakoon tänäpänä ja huomena". Ei ainakaan se sentähden ole pantu pappein welwollisuudeksi, että heidän pitää, waan jos tahdostaan sen tekisiwät, niinkuin useat sen tekewätkin; sillä heille olisi siitä myös se etu, että kansa oppii täydellisempään lukutaitoon, jota opettajat kuitenkin tahtowat kartuttaa ja kaswattaa; ilman sitä, että opettajan aina tulis muistaa: "että pappi on seurakunnan tähden, ja ei seurakunta papin tähden". Mutta walitettawasti, "tahtowat waan ruokkia itsiään ja ei lampaitaan". - Enimmästi täällä hallitsee ja wallitsee tuo "suuri ruotsikiihkoisuus", niin että jos sattuisi silmiin suomalainen sananen, niin tuskin tuota "pihdillä wiwonsa otettaisi". - Kirkossa täällä käydään ahkerasti; joka kolmas sunnuntai pidetään kahdet jumalan-palwelukset, paitse juhlapäiwiä; ensiksi suomeksi, sitte ruotsiksi, waan ei wielä "saksaksi". Nykyjään on hallitukselta tänne asetettu "Postikonttori", joka onkin sopiwalla paikalla, kirkon waiheella ja pitäjän nawalla; ja konttorin hallitusta hoitaa yksi naisihminen. Tämä on yhteiselle ja meikäläiskansalle erittäin hywä ja hyödyllinen, että saada kirjeenwaihtonsa y. m. ilman suurta herrain armoa; ja heidän laukkunsa pääsiwät wapaiksi meikäläisten kirjain y. m. saastaisuudesta. Kyllä nyt saadaan sanomalehtiä wähemmällä waiwalla kuin ennen, jos waan on halua, hartautta ja rakkautta niiden perään. - Yhteiskansa täällä on miten siistempää ja kohteliaisuus ja kotielämä on hiljaista ja kohtuullista; mutta löytyy myös "ohdakkeitakin, jotka pistäwät itsensä nisuin sekaan". - Ehkä lukijoistani joku sanoo: "koska siellä wietetään niin siiwoa ja siistiä elämää, niin ainakin siellä elää, asuu ja waikuttaa itse ja koko täydellinen "Siwistys". Ei lukijani! Siwistys on wallan toinen asia, sitä ei woiteta eikä ansaita ulkonaisilla kumarruksilla. Tämä sana "Siwistys" ei ole juuri kauan meikäläs kansan korwissa kajannut, ehkä siitä historiassa on mainittu; ja se onkin niin wähän tunnettu, että pitäwät sitä samana kuin "Siisteys", ehkä ne owat wallan eriasiat. Siisteys sisältää waan ulkonaisuutta; se tahtoo sanoa: "että olla nöyrä, kuulia ja wälttäin huonoja seuroja (kunnian pyynnön tähden) j. n. e.; mutta ne owat kuitenkin wallan "kuoria ja akanoita totiseen siwistykseen". Jaa! mitä totiseen siwistykseen tulee, peljättäwä on, ett'ei wielä totista ja puhdasta siwistystä löydy koko suomen seurakunnassa(!)
Lohjalainen.
Lohjalta, 1 p. elokuussa. Ilma on ollut hywin waihettelewainen. Kaksi mennyttä wiikkoa oli tällä seudulla kowin kuuma ilma, että tuskin miesmuistiin on ollut. Lieneekö tämä kuumuus yli maatamme tasaan waikuttanut? Heinän-teko mainituilla wiikoilla oli erittäin hywä ja joutuisa, mutta kellä wielä on tehtäwänä, niin kysytään, kuinka saadaan heinät korjuun? Täällä ja myös naapuriseuduillamme nökyy ja kuuluu heinän saalis niin yleensä huonoksi ett'ei wuosikymmeninä ole niin ollut. Millä waan karjat ruokitaan ja mitä siihen awuksi tullenee? Ei ainakaan muu kuin "nuija ja werinen weitsi". - Ruis jo kanssa juuri näinä päiwinä leikkuun walmistuu. Touwot eli suwikylwyt lupaawat runsaita tulewaisuuden toiwoja; ehkä ne wielä owat luojamme lujissa käsissä. -
Koulun puuhassa täällä on eletty ja oltu ett'ei se ole lyhy-muistinen, joka woi sen selittää. Luullakseni koulun hitaisuuteen ja walmistumattomuuteen on syy: että se puuttuu hoitajaa ja edistäjää. Se on koulun ja muun hywän asian alulle panemisen kanssa niin, että se waatii uskollisuutta, pitkämielisyyttä, kärsiwällisyyttä, wäsymättömyyttä ja rakkautta, niinkuin äiti lastansa kohtaan. Koskas lapsi tarwitsee suurimpaa huolen- ja murheenpitoa kuin silloin kuin se syntyy ja makaa kurjuuden kehdossa? Ja jos ei äiti wäsymättömällä rakkaudella koe säilyttää sen heikkoutta ja edistää sen woimiinsa pääsemistä, niin se pian waipuu kuolemaan. Mutta kun lapsi kaswaa ja miehuuteensa waurastuu, niin kohta äitin waiwat huojentuu ja kewentyy, ja saa usiastikin ilolla niittää mitä murheella ja waiwalla on kylwännyt. Juuri samaten on se meidän koulunkin kanssa. Se täytyy synnyttää, säilyttää ja juuri rinnasta elättää, siksi että se woimiinsa pääsee, sitte sekin kiittää, ylistää ja kunnioittaa hywäntekiänsä. Se on kyllä tosi, että siinä on monta waiwaa ja wastusta, kuin jotain hywää alulle yritetään. Jos esim. kysytään seurakunnalta koulusta ja sen hankkimisesta pitäjään, niin kohta kuuluu tuo tawallinen wastaus: "Ei hän me koulua tarwitse, kyllä me kouluttakin kyntää, kylwää ja härkää ajaa osaamme j. n e." Näin se on seurakuntiemme kanssa. Niinkauan kuin ei kouluja ole, niinkauan ei niitä myös tarwita, mutta annappas koulun elää, olla ja waikuttaa edes kymmenkunta wuotta, luultawasti se tulisi hywältäkin maistumaan, ja puutteet ja tarpeet rupeewat itsensä osottamaan. Niin se on, ett'ei ruokakaan ennen maistu kuin sitä nautitsee.
Se on ihmeellistä, että seurakunnissa - ja meidänkin seurakunnassamme wielä niin pimeys ja sokeus hallitsee ja wallitsee, että wäsymättä wastustawat ja ponnistawat koulun tulemista; ehkä siihen on kyllin todistuksia sen waikutuksista ja hedelmistä. Mutta he waan wetelewät heidän lorujansa ja sanowat: "Kuinka sitten elettäisiin ja aikaan tultaisiin jos herroiksi ruwettaisiin? Kukas sitten työtä tekisi ja maata wiljelisi?" Ja warallisemmatki päättäwät: "Kyllä me panemme lapsemme kaupunkein kouluihin, kuuluu se komeammaltakin; ja kyllä köyhäin lapsista muutenkin renkiä ja piikoja tulee". Äläppäs päättele niin. Eikös kaikki ole yhden luojan luomia, niin alhainen kuin ylhäinen, niin köyhä kuin rikas, niin yksinkertainen kuin oppinut, niin koturilainen kuin säteriläinen? Ehkä saattaisi köyhän mökkiläisen lapsessa olla se siemen heitettynä, joka kantaisi runsaammat hedelmät kuin rikkaan, joka waroilla ja rahoilla koko ikänsä kouluissa elätetään. Ihminen pitää tulla koetelluksi, niinkuin kulta, jota tulella koetellaan. Sanotaan sananlaskussakin: "Ei kukaan ole seppä syntyessä". Se waan olisi pääasiallisesti muistettawa: "ettei oppi ketään ojaan kaada, ei myös taito taakkana ole", eikä tietokaan estä kyntämästä y. m. j. n. e. - Johan täälläkin on lainakirjasto, jonka suuruudesta ja wiljelyksestä en mitään woi tietää; sen waan tiedän, että sitä on kokoiltu rouwaswäen ompeluilla; joka näyttää että naiset täällä siwistystä edistäwät.
K. K-n.
Lohjalta, 20 p. Marrask. Tännekin kuului se kowasti ladattu pamaus, joka sattui monenkin sydämelle kipeästi, kuin hallituksemme julisti Wenäjän seteli-rahat maassamme kelpaamattomiksi, ehkä wielä wähäksi ajaksi wähemmässä arwossa käypäisiksi *); tämäpä käwi juuri kuin "paula koko maamme ylitse". - Suuri huuto ja wähyyden walitus täälläkin kuuluu karjan ruuasta, (olletikin oleista); osaksi siitäkin lisääntyi olkien wähyys, että useat riihi-rakennukset paloiwat olkineen y. m., ja nykyjäänkin paloi täällä erään kartanon suuri riihirakennus, jossa myös paloi summattomasti karjanruokaa y. m. Mainittuun paikkaan on jo paljon ostettu sekä ulko- että omasta pitäjäästä. Tämäpä antaa myyjälle kyllin tilaisuutta hinnan korotukseen, ja myös luottamusta ostajan maksamiseen. Nyt jo pyytäwät 3, 4 ja 5:kin ruplaa olkiparmaasta; onhan sekin jo kallishintaista ruokaa! Heinäin hinnastakaan ei tiedetä. - Ruispellot owat nyt ihan paksuissa oraksissa; wieläpä juuri ihanaisia lämpimän syksyn tähden. - Wuodentulot täällä oliwat kohtalaiset annossaan. Rukiin hinta täällä kuuluu olewan noin 26 ja 28 markkaa tnriltä. - Ihmeellistä sentään on, että tämä Lohjan "kuuluisa" pitäjä tahtoo olla etewimpiä pitäjiä, - juuri kun askeleen muita ylempänä; - mutta jos tarkoin itsiämme katselemme, niin olemme pari askeletta muita perässä. Jos esim. luomme silmämme naapuripitäjiin, niin näemme, miten ne pyrkiwät siwistyksen riennoissa, ja yhteisen hywän edistämisessä. Muilla on koulu ja siitä hedelmät, meillä wain kitua ja pian kuolewa nimi, ja siitä hedelmättömyys! - Piskuinen ja nykyjään syntynyt lainakirjasto täällä tosin on, - mutta peljättäwä on, että kirjat owat laudoille nukkuneet ja tomulla peittyneet. - Uudesta aita-asetuksestakin on muissa pitäjissä jo jotain mietitty ja päätetty, mutta täällä ei mitään; yksi siitä itsessään päättelee yhtä, toinen toista. - Kunnallishalitustakin jo ruwetaan joka haaralla tarkoitukseensa edistämään; mutta ei täällä ei wielä ole sanaakaan siitä mainittu. Ennenkuin sekin asia täällä ehditään säättää - niin moni mies sitä ennen päiwänsä päättää!
Kauppiaita täälläkin on jo kaksi ja kolmas warustaa itseään wielä samanlaiseen ammattiin. Nämä 3 kauppiasta asettawat itsensä yhteen kylään n. k. "Lohjan nummeen", johon on myös kirkko rakennettu. Kylä on miten suurempia; sisältää sadoittain ihmisiä. Kylässä löytyy käsityöläisiä mistä nimestä olla mahtaa; wieläpä muutamia kolmin ja neljittäin. Juuri sentähden owat kauppiaatkin sinne pesittäytyneet - Inhottawa on myös nähdä kuinka suurella innolla pyhä- ja osiksi juhlapäiwinäkin täällä kauppaa tehdään; sillä wäkeä tulwaa yhdestä kauppapuodista toiseen, hyörien ja pyörien ulkonaisissa askareissa, jonkatähden useat jääwätkin kirkosta pois. Mielelle käywä on koko kaupan teko pyhäpäiwinä ja olletikin niin lähellä kirkkoa, jos yhdellä on kirja kainalossa niin toisella pottu lakkarissa y. m.
G. K-n.
*) Wenäjän seteli-rahan, jonka lähettäjä luulee wähäarwoisemmaksi entisyyttään, ei ole arwoansa ollenkaan kadottanut, sillä kohtuuden mukaan pitää Wenäjän rahalla wielä saada maassamme yhtä paljon tawaraa kuin ennenkin; mutta sitä wastaan on Suomen oma raha kohonnut entisestä arwostaan.
Latojan muist.
L o h j a l t a, k i r j e W e i k o l l e Toukokuun 21 päiwänä.
Ujoilewasti, niinkuin ensikertainen näyttelön ilweilijä, astun minäkin esiin weikkoin yhteyteen, ja on hellin toiwoni, että kirjeeni tulisi suosiollisesti wastaan otetuksi kaikilta, kun nyt käyn kertoelemaan kuulumisia täältä. Kun en ole oikein saanut woidella ajatusteni tajua sillä siwistyksen hunajalla, niin tiedän, etteiwät sananikaan ole makiat, waan en tahdo niitä kuitenkaan pippurilla sekoittaa, etteiwät ne kenellekään karwaiksi tulisi. - Sä sula puhelias Helsingin weikko kertoelet wiimeisessä kirjeessäsi wiinan kymmen-wuotisista kahleista. Mutta yhtä juonikas ja mutkailewa kun wiina on wapaana ollessansa, niin yhtä wiekkaasti ja wikkelästi on hän myös kahleet päältään kolistawa, onpa hän ottanut nytkin turwapaikkansa Lohjan isoon saareen; eipä se peijakas häpeä istua könöttäissään suurellisten pöydällä, eikä myös ottaissaan pakopaikakseen ihanimpaa seutua sitä kuuluisaa Suomen puutarhaa, jossa jo omenapuut kaswawat willinä metsissä. Nimismiehemme oli häntä jo kerran kahlettimassa siellä, waan nyt kun taas jäät owat heikot eikä kukaan pääse mainittuun saareen muut kuin linnut, on se wiinaweitikka hiljaa hiipinyt sinne, ja nyt onkin hänellä otollinen aika siellä raiwota ja sikiä sekä kylwää turmeluksen siemeniä. Kunnallis hallituksesta oli täälläkin kysymys kirkonkokouksessa, waan silleen se jäi: en tiedä miten Lohjan miehet aina rakastawat tuota wanhoillaan oloa. Niin on täällä esim. jo kauan puuhattu pitäjään koulua, jota warten on jo melkoinen joukko rahojakin koossa, myös huoneetkin owat seisoneet walmiina jo usioita kymmeniä wuosia. Mutta aika kuluu waan puuhatessa; sanotaan kyllä, ettei se mikä hywä on tule koskaan myöhään, ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kunnioitettawa Rouwaswäki on täällä saanut toimeen auttawan suuren lainakirjaston, neuloma-yhteyden kautta. Eläköön into Lohjan Rouwissa, saakoot siunauksen toimellensa! - Jos weikkoseni joskus olette sattuneet näkemään meidän pikku kaupunkia eli Lohjan nummea, niin saan mainita, että se nyt on oikein ylenemässä: uusia rakennuksia tehdään kilwalla, niin, jopa tällä wauhdilla on siitä tulewa muitten Suomen kaupunkien wertainen. Paljon olemme yhdistetyt Helsingin kanssa senkin tähden, että kolmasti wiikossa saamme kuulumisia sieltä Sanomalehdistä täällä olewan postilaitoksen kautta, joka on täällä jo ollut kolmatta wuotta. Sen hoitajana on eräs wallasneiti, jonka kiitettäwästä huolenpidosta saan mainita ja sanoa, että tästäkin on nähtäwä miten se heikompi puolue ihmiskunnassa taitaa kyllä huolellisesti toimittaa maamme helpompia wirkoja. - Hywästi weikkoseni tällä erällä, pitäkäät teitänne aina yhteydessä ja älkää lasketelko kokkapuheita toisillenne, niin minäkin taidan toisten turwallisemmasti teille täältä etelä-Suomesta kirjoittaa, kukatiesi arwollisempia uutisia.
H.R.
