Iron Buttista emme olleet noihin aikoihin kuulleet halaistua sanaa. Aloimme kuitenkin tuon reissun jälkeen hautoa ajatusta matkasta idealla "päivä sinne - viikko takaisin". Jälkikasvun takia takavuosien kolmen viikon moporeissut eivät onnistu muutamaan vuoteen, joten lomapäivät ovat tiukassa ja aika käytettävä tehokkaasti.
Syksyllä 2000 kiersimme Itämeren ja aloimme vähitellen suunnitella reissua työnimellä "Andorra". Suunnaksi valikoitui keski-Eurooppa moottoriteineen. Idässä liikenne, tiet ja rajat eivät mahdollista 100 km/h keskinopeutta, eikä se laillisesti onnistu täällä Pohjolassakaan.
Valmistelu
Kesäkuussa 2001 valitsimme matkamme kohteeksi Espanjan ja ajotavoitteeksi 1500 mailia / 24 h. Ruotsin läpi emme halunneet ajaa, joten varasimme liput 12.09. Hangosta lähtevään Rostockin lauttaan. Heti alkuun sovimme, ettei matkan Iron Butt -luonteesta kerrota sivullisille mitään. Näin matkan keskeyttäminen kävisi helpommin ilman sosiaalisia paineita... Lisäksi sovimme, että matkanteko myös keskeytetään, jos siltä tuntuu. B-vaihtoehtoina olivat pitempi aika (36 h) tai lyhyempi matka (1000 mailia).
Keskiviikkona 12.09. kävin vielä töissä aamupäivällä ja sitten hain moponi (Kawa GPz 1100) huollosta - ei siis mitenkään viime tipassa - ja lähdin kotiin pakkaamaan tavaroita - ei siis mitenkään viime tipassa. Vanhalla rutiinilla kamat olivat kasassa ja pyörä valmiina parissa tunnissa. Toki matkavaluutat, vakuutuspaperit ym. oli jo kerätty valmiiksi. Hankoon piti ehtiä iltakuudeksi, kun laiva lähtisi kahdeksalta.
Ennen kolmea kurvasin Ylöjärveltä kotipihasta matkaan ja jossain Forssan tienoilla alkoi vesisade. Hangossa odotti tuttu näky: Markku ja BMW K75. Vettävaluva olemuksemme hellytti laivaväen ja pääsimme ensimmäisinä laivaan. Laiva oli kovin tyhjä, matkustajia oli vain noin sata! Ilta oli rauhallinen ja nukuimme hyvät yöunet.
Torstaina aamupäivällä tutkimme karttaa - minulle on perinteisesti langennut kartanlukijan rooli - ja tein vanhaan tyyliini nuotit valmiiksi Barcelonaan asti n. 2000 km matkalle. Tässä vaiheessa emme vielä päättäneet, minne ajaisimme puuttuvat 400 km. Iltapäivällä kävimme syömässä pitkän lounaan. Ehdimmepä iltapäivänokosillekin.
"Rostockissa sataa aina" eli pääsimme Superfastilta noin 400 metriä, ennen kuin alkoi sataa. Tosin vain lyhyen kuuron verran.
Matkantekoon
Aikataulun mukaisesti Superfast saapui Rostockiin viiden aikoihin. Hakeuduimme bensa-asemalle etsimään todistajaa, joka löytyikin viereiseltä autovuokraamolta. Tankkasimme ja kuittiin kirjautui kellonaika 17:39. Matka oli alkanut!
Jatkossa käytän matkan kertymisestä mittarini lukemia vähennettynä 5% arvioidulla virheellä. Nopeusarvot ovat mittarilukemia ja kellonajat on poimittu tankkauskuiteista.
1. etappi
Keli oli todella mukava, lämpöä varmaan yli 15 astetta. Suuntasimme kohti Lyypekkiä ja liikenne sujui hyvin niin kauan kuin moottoritietä riitti. Sitten kohtasimmekin reissumme pahimman ruuhkan. Aikaa kului onneksi vähemmän kuin pelkäsimme, tosin ohittelimme seisovaa jonoa välillä hyvinkin sujuvasti. Pian autobahn kohti Hampuria alkoi ja nopeus nousi 140 tienoille. Pyrimme kautta matkamme pitämään tuon vauhdin vapaalla tiellä, sillä Markun Bemari on kattamaton ja kovempi vauhti ottaisi turhaan voimille. Lisäksi kulutus kasvaa nopeuden myötä lisäten tankkaustaukoja. Emmehän hakeneet huippunopeutta, vaan tasaista keskinopeutta... Tankille kurvasimme ennen Hannoveria. Kello oli 20:35 ja matkaa takana 294 km / 2 h 56 min.
2. etappi
Matka jatkui illan pimennyttyä. Mieli oli korkealla ja tie veti kohtuullisesti. Kasselin mäet rekkoineen ja rekkaohituksineen hiukan hidastivat matkantekoa. Nälkä alkoi muistua mieleen, ja pysähdyimme wurstille ja bensalle ennen Frankfurtia. Kello oli 23:13 ja ajettuna 594 km / 5 h 34 min.
3. etappi
Tauon aikana alkoi sataa. Tie oli myös märkä ja liikenne alkoi vilkastua - lähestyimmehän Frankfurtia. Matkanteko ei kuitenkaan sanottavasti hidastunut, sillä kaistoja riitti kolmesta neljään per suunta. Jossain kohdassa tie peittyi sankkaan savuun, jonka lomasta näkyi vilkkuvaloja. Jotain vastapuolella oli sattunut, ja kolmella kaistalla seisoi liikenne ainakin 10 kilometrin matkalla. Onneksi ei meidän puolellamme... Bensa alkoi olla vähissä Freiburgin tienoilla, kello oli 02:11, matkasta tehty 887 km / 8 h 32 min. Olimme hyvin aikataulussa!
4. etappi
Pian tankkauksen jälkeen alkoi sataa kunnolla. Ylitimme rajan ja jatkoimme Ranskaan. Tiemerkinnät erosivat saksalaisista ja alkuun ne olivat outoja. Liikennettä maksutiellä oli yllättävän paljon - lähinnä rekkoja. Matalat väliaidat ja vastaantuleva liikenne eivät juurikaan mahdollistaneet pitkillä valoilla ajelua. Vauhti oli ajoittain pudotettava satasen tienoille. Moottoritien maksupisteet toivat pakolliset lyhyet tauot, kun Markku kaivoi maksukorttia sadepukunsa kätköistä. Lievä epäusko koko homman onnistumisesta alkoi painaa mieltä, ja niinpä ajoimme reissun lyhyimmän etapin. Kello oli 04:31, matkaa tehtynä 1132 km / 10 h 52 min. Olimme edelleen aikataulussa ja päätimme jatkaa. Päivänkoitto häämötti haaveena mielessä.
5. etappi
Sade jatkui taukoamatta ja voimakkaana. Ennen Dijonia käännyimme etelään, ja hetken kuluttua ranskalaisten moottoriteiden pimeys alkoi tosiaan häiritä. Ei ollut nuoteista apua, kun niitä ei nähnyt! Jouduimme pysähtymään ainoan kerran kartanlukua varten, mutta Markku kaivoi sateenvarjon suojakseni. Päivän alkaessa kajastaa pysähdyimme bensa-asemalle klo 07:09 ja pidimme puolen tunnin aamucroissant-tauon. Öinen sade oli tauonnut, mutta toisaalta se oli estänyt väsymistä tehokkaasti. Matkaa oli takana 1401 km / 13 h 30 min.
Tauko aamupäivällä jossain Etelä-Ranskassa. Suklaata ja silmienaukomista yön jäljiltä.
6. etappi
Sateen loppuminen virkisti mieltä, mutta myös herpaannutti tarkkaavaisuutta. Väsymyksen ensi oireet alkoivat tuntua. Niinpä jossain Avignonin tienoilla oli pakko pysähtyä muutaman minuutin herättelytauolle. Se auttoi, ja matka jatkui lämpenevässä syyspäivässä - lähestyimme Välimerta! Montpellierin jälkeen tarvittiin taas bensaa, kello oli 10:17. Edellisen tankkauksen tauko näkyi armotta, matkaa oli tehty 1687 km / 16 h 38 min. Olimme väsyneitä ja vaivoin aikataulussa, mutta yksimielisesti jatkoimme eteenpäin.
7. etappi
Matka sujui aiempaa nopeammin ja lämmin henkäys Espanjasta sai villahousut tuntumaan turhilta, muttei niitä poiskaan viitsinyt riisua. Raja ylittyi kuin huomaamatta, ja hetken aikaa tie oli jopa mutkainen... Valitettavan nopeasti autopista oikeni ja jatkoimme renkaan keskiosan kuluttamista. Todella voimakkaat tuulenpuuskat saivat kyllä ajolinjan välillä mutkikkaaksi, ja vauhtia oli pakko vähentää. Tankkasimme A7 varrella Barcelonan kohdalla kello 12:35, matkaa tehtynä 1950 km ja 18 h 56 min.
8. etappi
Päätimme palata Barcelonaan käytyämme tankillisen päässä kääntymässä - matka Tampereelta Ouluun, noin vertauskuvallisesti. Vaihtoehtona oli Alicante kaakkois-Espanjassa. Kaupunkilaiset alkoivat jo karata maalle viikonlopuksi, ja liikenne oli vähän aikaa vilkasta ja siis hidasta. Hiukan motivaatio kärsi Barcelonan jäädessä taakse - sinne olisi ollut mukava jäädä hetikin. Karussa rannikkomaisemassa ohitimme Tarragonan. Kirimme hiukan lisää vauhtia ja matka jatkui turtunein mielin. Lämpötila nousi lähelle 30 astetta, vähän liikaa villahousuille... Tuuli oli välillä voimakasta. Tankillinen riitti lähelle Oropesaa, pysähdyimme kello 14:53, matkaa takana 2204 km / 21 h 14 min.
9. (viimeinen) etappi
Tankkauksen jälkeen teimme ensimmäisellä rampilla u-käännöksen, saimme kuitin moottoritien maksupisteestä ja matka jatkui jälleen kohti Barcelonaa. Rannikon maisemat näkyivät paremmin tältä rannanpuoleiselta kaistalta, mutta kyllä kelloakin tuli jo tarkkailtua. Barcelonan keskustaan emme vieläkään hakeutuneet, vaan pysähdyimme ohitustien bensa-asemalle kello 17:12. Takana oli tuolloin 2457 km ja aikaa Rostockista oli kulunut 23 h 33 min.
Olo tuntui jotenkin oudolta. Iron Butt oli tullut suoritettua! Todistajan löytäminen tuotti yllättävästi vaikeuksia. Ummikkoespanjalainen huoltisporukka ei osannut auttaa, saksalainen rekkakuski ei kiinnostunut asiasta, mutta lopulta viereisen hotellin pihalta löytyi kohtelias englantilaismies. Hän lupasi auliisti auttaa käytyään ensin kahvilla. Vartin kuluttua menin kuppilaan etsimään ukkoa, vaan eipä enää näkynyt... Juuri kun olimme lähdössä kaupunkiin hotellia etsimään, paikalle kurvasi italialainen motoristi! Azzo innostui asiasta ja kirjoitti nimensä ja osoitteensa paperiin - mutta vannotti meitä myös lähettämään tietoa Iron Buttista itselleen.
Port d'Envalira 2408 m, matkalla Barcelonasta Andorraan. Mukavaa mutkatietä aurinkoisessa syyssäässä.
Yhteenveto
Ajovuorokautemme jälkeen vietimme Barcelonassa viikonlopun. Pari ajamatonta päivää maistui, kuten myös vilkas kaupunkimeininki shortsikelissä. Ruumiillisia oireita en 24h-ajosta juurikaan saanut. Pääni hikoili varsinkin loppumatkasta niin, että päänahkaa kutitti ankarasti. Lisäksi ranteissa tuntui tuulisen rantatien takia lisääntynyt puristus ohjaustangosta. Jälkimmäisestä tietysti selviäisi, kun söisi enemmän ruisleipää, eikä kutinakaan Espanjan auringossa kauan vaivannut. Kawa osoittautui hyväksi kumppaniksi näinkin pitkällä matkalla!
Mitä neuvoja sitten voisin antaa muille yrittäjille? Reitti kannattaa ainakin valita niin, että huomioi pahat liikenteen solmukohdat kellonaikoineen. Me satuimme esimerkiksi Frankfurtin kohdalle puoliltaöin, kun aamu- ja iltapäivisin meno siellä on usein aikamoista matelua. Pyörän on lisäksi syytä olla tuttu - itse en ainakaan lähtisi suoraan kaupan hyllyltä poimitulla ajokilla pitkälle reissulle. Etukäteen yrityksestä ei myöskään kannata elämöidä, jotta voi tarvittaessa jättää leikin kesken. Sillä leikkiähän moottoripyöräily kuitenkin loppujen lopuksi on.
Niin, ja renkaiden pinnat kannattaa tarkistaa ennen lähtöä - muutenkin kuin urien syvyys. Matkamme aikana takarenkaani rengaspaine laski melkoisesti, ja syy selvisi vasta Andorrassa. Keskellä kulutuspintaa oli paksu naula läpi renkaan...
Ajoreitti. Kartta: Route 66 Europe CD-ROM.
