Aikaa vain ei tahtonut millään olla. Lopulta päätin ajaa sen elokuun lopulla, vaikka vapaata ei silloinkaan liiemmälti ollut. Lähtöpäivä olisi sunnuntai 26.8.2001.
Iltavuoro päättyi klo 3.00 yöllä, josta syystä en päässyt heti aamusta lähtemään reissuun. Aikaa oli vähän, koska jo tiistaina klo 7.00 piti olla työpaikalla.
Reitistä pidin itsepäisesti kiinni, vaikka helppoa ei sen ajaminen tulisi olemaan. Päätin, että sunnuntaina ajan vain Inariin, jossa voin isäni mökillä nukkua pimeimmän ajan. Toisena päivänä lähden sitten Utsjoen kohdalta Norjaan. Silloin matkaa on noin 1700 km, joista suuri osa norjalaisten tunturien seassa.
Pakkasin kamppeeni ja lähdin ajamaan Kajaanista klo 14.20. Aloitustankkauksen suoritin Prisman Shell-automaatilla. Kuittiin tuli aika 14.38. Sen jälkeen Bemarin keula kohti pohjoista. Koska yötauolle matkaa ei ollut kuin 900 km, arvelin, että voin nyt ajaa yhteen menoon pitkiäkin etappeja liikaa väsymättä. Siksi ensimmäisen pysähdyksen suunnittelin vasta Rovaniemen napapiirille, jolle matkaa tuli 343 km. Hyvin alkoikin reissunteko, ei ollut mahdottomasti liikennettä, keli aurinkoinen, lämmin ja tuuleton. Paltamo ja Puolanka menivät lähes huomaamatta ohi. Tuttuja maisemia kun oli, niin ei tarvinnut keskittyä kuin ajamiseen.
Pudasjärveltä käännyin kohti Rovaniemeä. Nopeusrajoituksia en jaksanut kovin tarkkaan seurailla, alitajuisesti luulin ajavani jo 100 km/h:n rajoitusta. Minut pääsi täysin yllättämään poliisin moottoripyörä, joka tuli vastaan. Pyörä näytti punaista pysäytysvaloa, enkä voinut muuta kuin ajaa tien sivuun. Poliisi ilmoitti, että olin ajanut jonkin verran ylinopeutta. Helpotuksekseni hän rupesi kirjoittamaan minulle vain huomautuslappua. Samalla selvitin hänelle millaisella matkalla olen. Poliisi toivotti hyvää matkaa kehuen ensin pyöräni hyväkuntoisuutta ja varoitellen Norjan puolella olevasta poliisin käytännöstä ylinopeuksien suhteen.
Seuraavaksi pysähdyin Napapiirin Shellillä. Matkalla sinne tulin miettineeksi, mitenkähän Norjan puolella varhain aamusta saan kuitteja todistamaan ajoani. Norjan Lappi, kuten Suomen Lappikaan, tuskin on kovin tiheätä asuinseutua, ja siksi myös tankkauspisteetkin saattavat olla mitä sattuu. Shelliltä löysin kertakäyttökameran, jolla voisin kuvata paikkakuntia, joissa käyn. Samalla norjalaiset maisemat tulisivat kuvatuksi. Enpä tiedä, miten kuvat käy todisteeksi, vaikea niitä on sitoa tiettyyn aikaan. Päätin heti Rovaniemellä kuvata pyörän ja huoltoaseman, ja jatkaa käytäntöä koko matkan ajan. (343 km, klo 17.55).
Rovaniemeltä ajoin Sallaan, jossa pankkiautomaatilta otin tiliotteen. (486 km, klo 20.05) Seuraavaksi Savukoskella sama homma. (567 km, klo 21.00) Sen sijaan, että olisin ajanut suoraan Sodankylään ajoin tämän lenkin, jotta saisin kilometrejä mahdollisimman paljon ennen yöpaikkaa.
Sodankylässä tankkasin, ja sain kuitin. Sitten Ivalossa varmuuden vuoksi tankkasin, kun pohjoisen olosuhteista en tiennyt. (656 km, klo 22.00). Jo ennen Ivaloa rupesi illan kosteus ja kylmyys vaivaamaan, kypärän visiiri höyrystyi sekä sisä- että ulkopuolelta. Lämpömittari näytti Ivalossa 5 astetta. Tuli taas mieleen, että lämpökahvat olisivat aika mukavat, jos ne pyörässä olisi. (816 km, klo 23.47). Inarin kirkonkylän pohjoispuolelta kääntyy tie vasemmalle Riutulaan. Tätä tietä ajoin 18 kilometriä mökille, jonne saavuin klo 00.40. (874km). Kännykkään oli naisystävältäni Merjalta tullut puhelu, joten soitin hänelle heti ennen kuin edes pääsin sisälle mökkiin.
Aamu-usvaa Inarin Kettujoella 27.8.2001 kello 5.00, takana 874 km.
Saatuani kaiken valmiiksi aamua varten paiskasin maata. Uni ei vain tullut, seuraavan päivän urakka jännitti sen verran. Ehkä tunnin verran torkahdin, nousin ylös, ennen kuin kännykkäni herätystoiminto pirahti soimaan. Kauravellit ja kahvit naamariin ja lähtö jatkamaan matkaa klo 5.00. Kameralla kuvasin vielä mökin ja pyörän. Aamu-usva nousi komeasti Kettujoelta ja sekin oli kuvattava. Epäilin jo etukäteen, että näin varhain aamulla sumu saattaa alkumatkaa melkoisesti vaivata. Ei helpottanut yhtään kun epäilykset osoittautuivat oikeaksi. Umpikypärä huurtui ansiokkaasti, ja vaikka koko ajan pyyhin, visiiriin tiivistyi vesipisaroita jatkuvasti. Maisemiakin olisi ollut mukava nähdä, kun koskaan aikaisemmin Karigasniemen tienhaarasta Utsjoelle päin en ollut ajanut. Nyt vain en tiheän sumun takia nähnyt oikeastaan mitään.
Utsjoella tankkasin Esson seteliautomaatilla taas varmuuden vuoksi. Kuittia en saanut, joten kuvasin paikan. (1011 km, klo 06.25) Utsjoelta sitten komeaa siltaa yli Norjan puolelle. Tuli mieleen, että tullimiehet ehkä voisivat todistaa käyneeni paikalla, mutta kun kello oli vasta vähän yli kuusi aamulla en viitsinyt heitä vaivata, ja toisekseen, liekö ketään ollut edes paikalla. Oli niin hiljaisen näköinen tulliasema.
Utsjoen Essolla 27.8.2001 kello 6.25, takana 1011 km.
Ilma kostui kostumistaan ja kasteli jo tienkin. Saavuin Tana Bruhun, joka olikin iso paikkakunta. Shellin asema löytyi ja se toimi kortilla. Sain tankattua tankin täyteen, ja vielä kuitinkin. Oloa helpotti kummasti. Vaikka kello oli vähän yli kuusi paikallista aikaa liikkeellä oli jo bussi. Taksikuskikin ilmestyi Shellin pihalle. (1080 km, klo 07.10). Kuvasin tankkauspaikan ja lähdin jatkamaan matkaa. Tämän jälkeen ei sitten löytynytkään yhtään asemaa, mikä olisi ollut auki. Ohitin aution näköisiä kyliä toisensa jälkeen. Ilma oli todella kostea ja kasteli tien täysin. Tällöin tietysti tuli vastaan ensimmäiset jyrkemmät mutkat. Lippoja en halunnut missään nimessä vetää, ja ajelinkin mutkat hiljaa kieli keskellä suuta. Vastaan tuli kartassanikin näkyvä paikka Ifjord. Tankkauspiste siellä oli, mutta ei auki. Lakselviin lähtevässä risteyksessä pysäytin pyörän ja otin kuvan. (1167 km, klo 08.30).
Ifjordin tienristeyksessä 27.8.2001 kello 8.30, takana 1167 km.
Lopulta ilma rupesi vähän kirkastumaan, ja tiekin kuivui. Käänsin kaasukahvaa, jotta saisin taitettua matkaa vähän nopeammin. Maisemat olivat kuitenkin sen verran komeat, että piti jatkuvasti pysäytellä ja tallennella ne kameraani. Pari kertaa tein u-käännöksenkin palatakseni takaisin kuvaamaan näkymiä.
Suomen puolella olivat porot vaaraksi, Norjassa taas tiellä tallusteli lampaita ilman mitään näkyvää valvontaa. Osasivatpa nuo kuitenkin vähän paremmin liikennesääntöjä kuin suomalaiset porot. Lakselviin tankkaamaan Shellille, ja kuitti, enpä saanutkaan. Kone ilmoitti olevansa "out of order". Toisella puolella tietä oli kahvila, joka juuri kello 9.00 oli avannut ovensa. Sieltä ostin sämpyläkahvit. Kahvilassa hyväksyttiin suomalainen seteliraha. Sain takaisin 30 kruunua. Samassa yhteydessä paikalla on myös kauppa, josta ostin limpparipullon. Kassalta sain kuitin, jonka sain liitettyä todisteeksi papereihini. (1291 km, klo 10.01).
Lakselvista matka jatkui kohti Altaa. Aurinko rupesi kunnolla paistamaan, ja lämmitti jo melkein liikaakin. Jäämerelle päin rupesi puhaltamaan niin kova sivutuuli, että se tuntui selvästi pyörässäkin. Tie oli mutkainen ja yllättävän huonokuntoinen. Eivätpä pohjoisnorjalaiset tiet ole lähellekään yhtä hyviä kuin suomalaiset, vaikka Norjaa rikkaana maana olinkin pitänyt. Vähän ennen Altaa alkoivat ensimmäiset tietyöt. Vauhtia joutui reilusti vähentämään kuulalaakerisorapintaisella tiellä. Soratien olivat kastelleetkin. Seurauksena oli pyörän sotkeutuminen, kun se tähän asti oli pysynyt siistinä. Edessä oli myös melkoisen pitkä alamäki, joka kokonaan oli sorapinnalla. Altaan saavuttuani etsin Shellin huoltoaseman, jossa tankkasin ja sain kuitin. (1430 km, klo 12.30). Jatkoin matkaa kaupungin läpi. Altakin oli paljon suurempi kaupunki kuin olin luullut. Keskustaa vain jatkui ja jatkui. Lopulta pääsin pois taajama-alueelta, jonka jälkeen sain taas polkaista vauhtia pyörääni aikataulun kiinnisaamiseksi. Useiden pysähdyksien vuoksi olin siitä jo melkoisesti jäljessä. Maisemia olin pysähtynyt kuvaamaan monessa kohtaa. Pitihän ne tallentaa, kun näin kauas olin ajanut.
Vasemmalla vuonomaisemaa. Piti palata takaisin ottamaan tämä kuva.
Oikealla Jäämerta ennen Altaa 27.8.2001 kello 12.15, takana 1425 km.
Muutenkin nyt piti ruveta oikein laskemaan ajoaikoja ja -matkoja. Ehtisin ehkä vielä saada 1000 mailia täyteen vuorokauden aikana jos vähän pitäisin kiirettä. Yritin sitä, mutta tien mutkaisuuden takia keskivauhti ei kovin korkealle noussut. Väsymyskin rupesi jo painamaan. Laskin kuitenkin, että juuri ja juuri ehtisin saada mailit täyteen Storsletissa ennen vuorokauden täyttymistä. Jos kaikki hyväksyttäisiin, kilometrejä olisi silloin kasassa 1639. Storslettiin saavuin pari minuuttia ennen ajan päättymistä. Äkkiä ensimmäiselle huoltoasemalle tankille. Kortti koneeseen ja, perhanan perhana! Eipä hyväksynytkään luottokorttiani. No se siitä sitten. Storslett oli pieni kunta, enkä siellä ollenkaan saanut tankatuksi maksuvälineilläni. Rimi -nimisessä kaupassa kävin ostamassa limonadipullon, ja näin sain kuitin todistukseksi siitä, että olin käynyt siellä. Kuittiin tuli kellonaika 14.51, eli 13 minuuttia yli vuorokauden lähdöstä. Merjalta oli taas tullut puhelu ja tekstiviesti. Epäili, että olisin jättänyt leikin kesken. Soitin takaisin ja kerroin matkan jatkuvan yhä edelleen.
Bensan pitäisi hyvin riittää Skibotniin asti, eli tankkaisin siellä seuraavan kerran. Välissä oli kuitenkin Olderdalen, jossa oli Shellin asema. Pikainen tankkaus ja matkaan. (1687 km, klo 14.45). Olderdalenin jälkeen tuli vastaan ensimmäinen tunneli. Sekin oli vain noin puoli kilometriä pitkä. Lievä pettymys oli, kun niitä ei ollut enempää koko matkan aikana.
Skibotnin Shellillä ajattelin vielä tankata, koska sen jälkeen tie kääntyy kohti Suomea. Kortti koneeseen. Kone lykkäsi yllättäen kortin takaisin ja antoi kuitin ettei tankkaus onnistu. Todistuksen kuitenkin sain paikalla käymisestä, ja se minulle riitti. Vaikka matkaa Suomeen ei ollut kuin vajaa 40 km, näkyi vielä komeita lumihuippuisia vuoria ihan Skibotnin vieressä. Kuvathan niistä piti ottaa. (1754 km, klo 16.40).
Lumihuippuja Olderdalenissa 27.8.2001 kello 14.45, takana 1685 km.
Matkaan kohti Suomea ja Kilpisjärveä. Jo aiemmin vaivannut kova tuuli rupesi nyt enemmänkin rasittamaan, koska se mahdollisimman ikävästi tuuli sivuvastaisesti. Sain todella pitää pyörän sarvista kiinni pysyäkseni ajokaistalla. Käsivarsiani kivisti jo melkoisesti Norjan mutkateillä ajamisesta, eikä nytkään pystynyt ajamaan rennosti.
Kaaresuvannon nesteellä pysähdyin tankkaamaan. Vieressä oli kahvila, jossa päätin pikaisesti käydä. Enhän aamupalan jälkeen ollut syönyt kuin yhden sämpylän, ja matkaa olin kuitenkin taittanut jo lähes 14 tuntia. (1911 km, klo 18.20). Aikataulu ei edelleenkään antanut kovin paljon myöten ja siksi piti nopeasti jatkaa eteenpäin. Kova sivuvastainen jaksoi kiusata, vaikka luulin sen illaksi rauhoittuvan, vaan ei. Mistä se nyt tuommoisen tuulen kehitti?
Ajoin reissun pisimmän taipaleen yhteen mittaan, 287 km Ylitornioon. Kello oli tuolloin 21, ja enää ei suurempaa kiirettä tarvinnut pitää. Matkaa oli jäljellä noin 370 km ja aikaa yli viisi tuntia. (2197 km, klo 21.05). Paikkoja särki kyllä aivan tarpeeksi, ja mietinkin miten ihmeessä jaksan seuraavana aamuna seitsemältä töihin.
Seuraava tankkauspaikka oli Muhoksella, jossa tuli matkamittariin täyteen 2412 km eli 1499 mailia. Jos loppumatkalla tapahtuu jotain, niin voin ainakin riidellä yhdistyksen kanssa, jotta dokumenttini hyväksyttäisiin. Nimittäin Bemarini mittari näyttää mieluummin liian vähän kilometrejä, kuin yli. (klo 23.35). Mitään ei kuitenkaan sattunut. Kova tuuli vain edelleen kiusasi. Se kylläkin taisi puhaltaa usvat pois, joten siitä sitten ei ollut harmia.
Kontiomäen Shell oli kesäöisin auki, joten päätin ajaa sinne tankkaamaan. Samalla voisin henkilökuntaa pyytää todistamaan ajoni lopetuksen. Shell vain ei enää ollut auki. No, samapa tuo ajaa sitten Kajaaniin asti, samalta tankilta otin lopetuskuitin, kuin olin aloituskuitinkin ottanut. (2572 km, klo 01.19). Kaupungin läpi Purolaan Merjan luokse nukkumaan, ja reissu oli tehty.
Kokemuksia
Jaksaa sitä näköjään ajaa vaikka mitä, kunhan pyörä on toimiva. BMW pelasi koko matkan täysin moitteetta. Ranteisiin vain kävi, samoin kuin takamukseen ja reisiin. Aamuksi olin kuitenkin hyvin palautunut ja jaksoin työpäivänkin ihan kohtuullisesti.
Helpommalla ajon olisi voinut suorittaa ajamalla johonkin muualle kuin Pohjois-Norjaan. Mutta kun halusin siellä käydä, en nimittäin ollut kovin paljon Inaria pohjoisempana useinkaan käynyt. Näin ei reissu tuntunut miltään pakkoajamiselta, yhdistyi nimittäin huvi ja no, huvi?!
Alkukesästä ajetun 1000 mailin ajoon verrattuna tämä jo tuntuikin todella pitkältä. Moneen kertaan matkalla ajattelin, etten tämmöistä ajoa toista kertaa tule suorittamaan. Aika kuitenkin nopeasti kultaa muistot, ja ensi kesänä tavoitteena on ajaa 2000 mailia kahdessa vuorokaudessa. Niin, ja kyllähän tuo 1500 mailia vuorokaudessa kiehtoo.
Ajoin tämän 1500 mailia yksin. Se on tosiaankin huomattavasti nopeampi tapa kuin porukassa. Vauhtiakaan ei tarvitse samaan malliin pitää. Tauot lyhenevät kummasti, kun ketään ei tarvitse odotella. 1000 mailin ajossa meitä oli viisi, ja aina joku jäi tauoilla viimeiseksi jota sitten joukolla odoteltiin, ennen kuin matka jatkui. Turhia juttutuokioitakaan ei tule yksin ajellessa.
Parempi kypärä on melkeinpä hankittava tulevia reissuja varten, avattavaa mallia, ja jossa huurteenpoisto pelaa paremmin kuin nyt käytössäni olevassa Shoein umpitunnelissa. Ajoasuna oli MP-asun halvimpia sateenkestäviä malleja. Olen tyytyväinen, ei väännä mistään ja pitää kosteuden ulkopuolella.
Pyörä: BMW K 100 RS, vm: -84, rek.no: JK-540.
Matkaan lähtiessä matkamittarissa 92341 ja palatessa 94921.
Virallisissa aloituspisteessä 92346 ja lopetuspisteessä 94918.
Matkaa kertyi mittarin mukaan 2572 km, keskivauhti 74,2 km/h.
Matka kartan mukaan 2575 km.
Tehollisen ajon keskivauhti 91,75 km/h.
Tehollinen ajoaika 28 h 02 min.
Kulutus 5,7 l / 100 km. (145,68 litraa, rahana noin 1000 markkaa).
Jälkipuinnit
Sähköpostiin tuli hyväksyntä ajosta 12.10.2001. Jostain syystä matkaksi oli saatu vain 1503 mailia, eli 2419 km. Ilmeisesti jokin oikotie on jäänyt minulta huomaamatta. Itse kuitenkin pidän kiinni laskemastani matkasta. Pyörän mittari ja kartasta laskettu matka heitti vain kolme kilometriä.
