|
|
|
Mikkeli 11.7, kello 8.15.
Tankkasin moottoripyörän Visulahden Shellillä. Laakson Mikko todistajana laittoi lähtöajan sekä pyörän mittarilukeman ylös. Minä kirjoitin lokikirjaan päivämäärän, ajan ja paikkakunnan sekä mittarilukeman. Aika oli lähtenyt valumaan tiimalasissa. Oli aika lähteä liikkeelle. Kaverit toivottelivat hyvää ja turvallista matkaa.
Kun Markku Vlasow haluaa kokea elämässään jotain haastavaa ja ainutlaatuista, hän tekee sen mielellään moottoripyörän selässä. Jotkut haluavat mitata kestävyyttään juoksemalla maratonin, Markku Vlasow haluaa ajaa moottoripyörällä Suomen päästä päähän yhteen soittoon.
- Mielestäni moottoripyöräilyä voisi verrata urheiluun. Molemmissa on se kaikkein terävin kärki, joka kilpailee tosissaan. Sitten on se harrastajien taso, joka hakee haasteita harrastukseensa, jotakin muuta kautta kuin kilpailemalla. Kilpailemalla itseään vastaan, Vlasow vertaa.
Moottoripyöräily on saanut Markku Vlasowin sydämessä aina tilaa. Sivuvaunulla varustetulla englantilaisella BSA:lla Vlasow on vuosia sitten kiertänyt poikansa ja vaimonsa Maritan kanssa Suomen ja Ruotsin läpikotaisin.
- Vuosien ajan olen myös entisöinyt pyöriä paljon. BSA:ta rakensin neljä vuotta ja ajoin sillä vain yhden kesän. Minua viehättää rakentaa aina vain uusia ja uusia moottoripyöriä aina sen ajan hengen mukaan, mitä eletään, Vlasow miettii.
- Vuonna 1971 ostin ensimmäisen moottoripyöräni, 80-kuutioisen Yamahan. Siihen aikaan pyörällä tuli ajettua kesät talvet. Talvellakin ajoin karvahattu päässä OR:lle töihin, Vlasow muistelee menneitä.
Markku Vlasow on aina tuntenut suurta rakkautta moottoripyöriä kohtaan. Moottoripyöräily on miehelle harrastus numero yksi.
- Vaimoni on monta kertaa ystävilleen sanonut, että kun Markun päästää pariksi tunniksi pyörän selkään ja tienpäälle, naama on takaisin hänen tullessa takaisin kuin Hangon keksi, Vlasow lainaa vaimonsa sanoja.
Rautaperse -diplomin ja nimensä listoille voi hankkia suorittamalla jonkun lukuisista amerikkalaisen Iron Butt Associationin -kestävyysajoista. Markku Vlasow päätti aloittaa BunBurner 1500 -kestävyysajosta. Vlasow aikoi ajaa vähintään 1500 mailia eli 2414 kilometriä moottoripyörän selässä. Matkan pitäisi kaiken lisäksi taittua alle 36 tunnissa. Markku Vlasowia ennen ainoastaan yhdeksän suomalaista on ajanut saman kokeen läpi.
BunBurner 1500 -kestävyysajo on neljänneksi vaativin Iron Butt Associationin ajoista. Samalla BunBurner 1500 on toiseksi vaativin ajo, minkä voi suorittaa Suomessa. Suomen teiden nopeusrajoitukset eivät yksinkertaisesti anna mahdollisuutta lähteä ajamaan Iron Butt Associationin kahta vaativinta ajoa.
Ämmänsaari 11.7, kello 13.03. (km 450)
Nautin ajamisesta, vapaus, vaihtuva ympäristö ja kaikki erilaiset tuoksut tulevat esille, kun liikut moottoripyörällä. Olin pysynyt aikataulussa. Aikataulussa pysyminen edellyttää ajamista koko ajan. Tauot on pidettävä minimissä.
Jälkeenpäin Markku Vlasow jakoi Rautaperse -koettelemuksen kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäinen tuhannen kilometrin pätkä Mikkelistä Ivaloon oli selkeää nautiskelua. Vapaus on motoristin paras kaveri. Ajaminen sujui leikiten ja kädet ja jalat, eikä takamus olleet vielä puuduksissa.
- Ensimmäinen tuhat kilometriä oli tosi helppoa. Väsymys vilu ja tuska alkoivat seuraavien 700 kilometrin aikana. Viimeiset runsaat 800 kilometriä olivat kujanjuoksua aikaa, fyysisiä ja henkisiä voimia vastaan, Vlasow summaa matkaansa.
Kemijärvi 11.7, kello 16.25. (km 740)
Tuntui, että ajo menee leikiten läpi. Väistelin muutamia poroja ja niitä kuvaamaan pysähtyneitä saksalaisia. Kemijärven Essolla ajattelin ottaa pastaa, että saisin hiilihydraatteja. Otin kuitenkin tonnikalaleivän ja kahvin. Jälkeenpäin tajusin, että ravinto on kaiken a ja o. Luotin yksinkertaisesti siihen, että mukaan ottamani hiilihydraattijuomat, patukat ja geelit riittävät energian saamiseen.
Markku Vlasow on kuntosaliyrittäjä. Työssään hän antaa päivittäin ohjeita asiakkailleen, kuinka tuleviin koviin urheilusuorituksiin täytyy valmistautua. Vaikka Vlasowilla on tietoa energiatankkauksesta vaikka muille jakaa, valmistelujen suurimman virheen hän teki juuri tankkauksessa.
- En tiedä mistä johtui, että en osannut valmistautua matkaan tarpeeksi huolellisesti. Kolme vuorokautta ennen koitosta olisi pitänyt tankata energiaa. Mutta minäpä läksin tällaiseen rääkkiin ihan normaalilla ruokavaliolla ilman mitään tankkauksia, Vlasow naureskelee.
Ivalo 11.7, kello 19.39. (km 1019)
Sade on edelleen pysynyt piilossa. Kova länsituuli teki ajosta vähän raskaamman.
Markku Vlasowilla on moottoripyöriä talli täynnä. Ajopelikseen yli 2·500 kilometrin matkalle hän valitsi italialaisen Ducati Monster 900 -pyörän. Pyörän, jonka kanssa ote ajamisesta ei voi herpaantua hetkeksikään. Ducati on puoliverinen kilpuri. Kilpuri, mitä pitää ajaa koko ajan.
- Ducatin kanssa pitää olla koko ajan tarkkana. Esimerkiksi rekkaa ohittaessa pitää tarkasti tietää, mistä tuulee. Muuten saattaa olla pöpelikössä.
Markku Vlasow olisi saanut tehtyä matkastaan myös helpomman. Starttaamalla esimerkiksi tallistaan vuoden 1973 Moto Guzzin, vanhan poliisipyörän. Vlasow halusi kuitenkin ajokokeeseen haastetta. Mikään ei saa tulla liian helpolla, on miehen motto. Siksi Ducati oli ylivertaisin kaveri kestävyysajoon.
- Kokeesta tulee varmasti helpompi, jos on lähtisi matkaan esimerkiksi Honda Gold Wing -pyörällä, jossa katteet suojaavat tuulelta. Sellaisessa pyörässä ajoasento on äärimmäisen hyvä ja stereoista voit laittaa vaikka musiikkia soimaan, Vlasow sanoo.
Sodankylä 11.7, kello 21.51. (km 1183)
Vihdoin saavuin Sodankylään. Tankkasin ja maksoin bensat. Kysyin myyjältä, että voisinko ostaa vielä jotain. Myyjä sanoi sulkemisajan tulevan juuri. Koska varusteeni olivat aika kosteassa kunnossa ukkossateiden vuoksi, myyjä sanoi voivansa pitkittää aukioloa.
Markku Vlasow joutui ajamaan matkansa aikana paljon myös sateessa. Sade alkoi ennen Sodankylää. Välillä vettä tuli niin paljon, että matkanopeus oli vain 40-50 kilometriä tunnissa.
Energiatankkauksen unohtaminen ei ollut ainoa ratkaiseva virhe, minkä Vlasow teki matkallaan. Toinen ratkaiseva virhe tapahtui viime hetken valmisteluissa.
- Kun tankkilaukun sisältö piti saada mahdollisimman pieneksi, jätin sadeasun kotiin. Jotenkin sitä vain luotti Suomen kesään ja siihen, että aurinko paistaa koko ajan.
- Kun yöllä ajoin nahkapuku märkänä 12 asteen lämpötilassa, niin tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä, Markku Vlasow pyörittelee päätään.
Sen lisäksi, että väsymys ja kylmyys alkoivat painamaan Vlasowia, mielessä kalvoi jatkuvasti epävarmuus siitä, että tuleeko matkan päätepiste vastaan koskaan.
Oulun paikkeilla Vlasow ajatteli etsiytyvänsä yöpaikkaan, koska parin tunnin unet olisivat olleet aikataulun mukaan mahdolliset. Väsymys oli kuitenkin tylsyttänyt ajatuksen parhaimman terän. Kaikkein paras ja yksinkertaisin ratkaisu olisi ollut etsiä suoraan hotellihuone. Vlasow kuitenkin harhaili leirintäalueelta toiselle, joista yösijaa ei löytynyt yöpäivystäjän puuttuessa. Aikaa oli kulunut aivan liikaa harhailuun. Matkan oli jatkuttava kohti etelää.
Raahe 12.7, kello 04.29. (km 1628)
Tulin Raaheen, tankkasin automaattiasemalla, otin hiilihydraattijuomaa ja geelin. Ristiriitaiset tunteet velloivat sisälläni. Toinen minä halusi, että lepään. Toinen minä patisti jatkamaan matkaa.
Vlasow jatkoi matkaansa vielä Raahen ohitse Kalajoelle. Kalajoella yösija löytyisi Tuomaan tuvalta. Tuomaan tuvalle saavuttuaan pettymyksekseen Vlasow huomasi ovessa ainoastaan yöpäivystäjän puhelinnumeron.
- Ajattelin, että ei tässä ole aikaa soitella yöpäivystäjille, Vlasow kertoo kilpajuoksustaan ajan kanssa.
Matka jatkui vielä Kokkolaan saakka, vaikka Kalajoelta olisi löytynyt vielä hotellikin, jossa olisi ollut varma yösija. Kokkolassa Vlasow ymmärsi viimein etsiä suorilta käsin hotellin. Nukkumaan kello 6.30. Herätys vajaan parin tunnin kuluttua kello 8.15. Nopea aamupala ja jälkeen peltiratsu ärjäisi Kokkolan Grand Hotelin pihassa.
Rauma 12.7, kello 13.28. (km 2149)
Katsoin kartasta, että matkaa on jäljellä noin 450 kilometriä ja aikaa kuusi ja puolituntia. Fyysinen kestävyyteni oli huonossa jamassa. Lähdin ajamaan eteenpäin, tarkkailin koko ajan olotilaani ja kävin itseni kanssa henkistä taistelua väsymystä vastaan. Rauhoitin mieltäni ja hoin itselleni: "Aja rauhallisesti". Lähtiessään matkaan Markku Vlasow ei tiennyt millaiseen rasitukseen hän joutuu. Kun matka tekee miehestä väsyneen, riskit liikenteessä kasvavat kokoajan. Markku Vlasow huomasikin itsensä miettimästä, että onko tällainen kestävyysajo normaalin liikenteen seassa turvallista. Vlasowin pähkäilyn lopputulos oli hyvin yksinkertainen. Ei.
- Loppumatkan jouduin keskittymään koko ajan, että ajan keskellä kaistaa. Ei saanut ajaa liikaa vasemmalla eikä liikaa oikealla, koska tarkkaavaisuus ei missään nimessä ollut enää parasta mahdollista, Vlasow tunnustaa.
Mikkeli 12.7, kello 19.38. (km 2571)
Vihdoin koitti se hetki, jolloin taiteilin moottoripyöräni Kiiskinmäen Esson pihaan. Oli pakko istahtaa huoltoaseman pihalle ja vetää henkeä. Olin kesyttänyt 1500 mailin Bun Burner -ajon. En ole koskaan kokenut näin kovaa henkistä ja fyysistä rasitusta.
Markku Vlasow tankkasi moottoripyörän jälleen Mikkelissä. Mikko Laakso oli jälleen antamassa nimikirjoituksensa todistukseksi, että Vlasow on saapunut Mikkeliin annetun ajan puitteissa.
- Aluksi ajattelin jättää moottoripyörän Esson pihalle ja mennä vaimon kyydissä kotiin. Kolmen vartin aikana, mitä Essolla olin, ehdin kuitenkin palautua sen verran, että jaksoin ajaa pyörän kotiin.
Kotonaan Markku Vlasow lämmitti itselleen saunan. Ruoka ja yksi kylmä olut pehmittivät miehen viimeistään sänkyyn. - Sängyssä ei paljoa tarvinnut unta odotella. Teksti-tv:stä olin selaillut hetken pörssilistoja, mutta uni vei voiton. Nukuin kellon ympäri. Pari päivää käsi ja takamus olivat vielä hieman puutuneita.
Tällä hetkellä Markku Vlasowin suoritukseen liittyvät dokumentit ovat matkalla kohti Yhdysvaltoja. Lokikirja, kuittaukset, bensiinikuitit ja kaikki tarvittava, joka todistaa Vlasowin tehneen ajonsa ilman minkäänlaista vilppiä.
Muutaman viikon kuluttua Vlasow saa jenkkilästä paluupostia. Kunniakirjan ja pinssin. Lisäksi Vlasow pääsee ruuvaamaan Ducatinsa rekisterikilven alle laatan, jossa lukee hänen tavoittelemansa teksti: "Iron Butt Association, World´s Toughest Riders - Rautaperseyhdistys, Maailman sitkeimmät kuskit".
Kaikkea se moottoripyörähulluus teettää.
Kuvat: Teuvo Karjalainen
Reittikartta: Genimap YT 2.2 CD-ROM
