Yleisesti ajatellaan, että pienten lasten rokottaminen lastentauteja vastaan on hyvä asia sekä lapselle itselleen että koko yhteisölle. Tästä voisi päätellä, että kaikkien lasten rokottaminen johtaisi näiden tautien eliminoimiseen ja yleiseen terveydentilan nousuun. Kuitenkin kriittinen katsaus alan lääketieteelliseen kirjallisuuteen osoittaa joukon ristiriitaisuuksia. Näyttää siltä, että tarinalla on toinenkin puolensa.
Homeopaateilla on todisteita siitä, että lapsen sairastumistaipumus voi muuttua huonompaan suuntaan rokotuksen jälkeen. Tämä tietopaketti on tehty siksi, että olisitte paremmassa asemassa tehdessänne päätöstä lastenne rokottamisesta.
Kun uuden tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokotteen (MPR, Morbilli-Parotiitti-Rubella) ottamista mainostava kampanja käynnistyi Englannissa lokakuussa 1988 (Suomessa rokotetta on annettu 1982 lähtien), annettiin ymmärtää, että yksi rokotuskerta antaisi elinikäisen suojan kaikkia kolmea tautia vastaan. Kuitenkin, jos katsomme vain yhtä rokotteen komponenttia, vihurirokkorokotetta, on vain vähän todisteita siitä, että rokottamalla saavutettu immuniteetti sairautta vastaan olisi yhtä täydellinen ja pitkäaikainen kuin se suoja, jonka saa sairastamalla itse taudin. Rubella eli vihurirokko on yleensä lievä lastentauti, mutta saattaa vahingoittaa syntymätöntä lasta, jos nainen saa sen raskauden varhaisvaiheessa. Yhdysvalloissa, jossa MPR-rokote on ollut voimassa jo kymmenen vuotta (tätä kääntäessä 18 vuotta), monet tutkimukset ovat osoittaneet, että suurella osalla lapsista ei ole viiden vuoden päästä rokotteen saamisesta enää verikokeessa todettua immuniteettia vihurirokkoa vastaan.
Suurin vastustus hinkuyskärokotteen (DPT-rokotteen P-komponentti) ottamiselle on syntynyt siitä, että se saattaa aiheuttaa aivovaurion. Glasgowissa aiheesta 1977 julkistetut tiedot osoittivat, että rokotus antoi vain vähän suojaa alle kuusikuukautisille imeväisille, jotka ovat suurimmassa vaarassa taudin suhteen. Suuri osa vanhemmista lapsista, jotka olivat saaneet hinkuyskän, oli rokotettu ohjeiden mukaan.
Tähän mennessä ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että juuri joukkorokotukset olisivat lasten tarttuvien tautien häviämisen syynä. Esimerkiksi kurkkumätä oli jo laantumassa merkittävästi ennen kuin rokotukset aloitettiin 1940-luvulla. Jotkut aikoinaan yleisistä taudeista ovat lieventyneet ja esiintyvät harvemmin johtuen parantuneista hygienia- ja ravitsemusohjeista. Tulirokko on nykyään harvinainen, mieto tauti, ja silti sitä vastaan ei ole koskaan edes kehitetty rokotetta.
Kun rokote usein tarjoaa vain osittaisen suojan tautia vastaan, saattaa ilmetä muuntuneita oireita, jotka vaikeuttavat diagnoosia ja hoitoa. Esimerkiksi rokotetuilla lapsilla on todettu olleen hinkuyskä, vaikka tunnusomainen hinkuva ääni puuttuikin.
Monet lapset reagoivat rokotukseen. Muutamasta tunnista muutamaan päivään rokotuksen jälkeen he saattavat olla ärtyneitä ja kiukkuisia ja saattavat olla kuumeisia. Rokotuskohta voi olla kivulias, voi tulla yskä ja nuha. Myös vakavampia reaktioita voi tulla - esimerkiksi MPR-rokotteen valmistajan omien lääkärien jakamassa tiedotusmateriaalissa mainitaan seuraavat: välitön allerginen reaktio, kuumekouristuksia, imurauhasten turpoamista, väliaikaisia niveloireita, ohimeneviä hermostollisia häiriöitä kuten toispuoleista halvaantumista, kuuroutta ja aivotulehdusta. Jotkut näistä oireista ilmaantuvat vasta muutamien viikkojen päästä rokotuksesta.
Kun ruiskutetaan rokote suoraan kehoon, ohitetaan tärkeä osa sitä järjestelmää, jolla keho tavallisesti reagoi vieraisiin aineisiin. Esimerkiksi jos lapsi saa tuhkarokkoviruksen hengittämällä sisään tartunnan saaneen lapsen yskä- ja aivastushiukkasia, mitään ei tapahdu kymmenen tai neljäntoista päivän inkubaatio- eli itämisajan sisällä. Mutta pinnan alla virus alkaa monistua, ensin nielurisoissa ja kitarisoissa, sitten imurauhasissa, ennen kuin tulee verenkiertoon. Tätä kautta virus tavoittaa haiman, maksan, kateenkorvan ja selkäytimen, jotka yhdessä muodostavat suuren osan kehon puolustusjärjestelmää.
Kun ensimmäiset tuhkarokon oireet ilmaantuvat, immuunijärjestelmä on jo alkanut tuottaa vasta-aineita virusta vastaan, ja nämä voi löytää verestä. Kun oireet ovat huipussaan ja tyypillinen ihottuma on ilmaantunut, myös vasta-aineiden määrä on huipussaan. Oireet voi nähdä kehon yrityksenä puhdistaa virus verestä, ja virus yskitään ulos sitä samaa tietä, mitä pitkin se alun perin tunkeutuikin elimistöön. Tällä tavalla koko puolustusjärjestelmää stimuloidaan perusteellisesti. Tuhkarokosta toipunut lapsi tulee sille immuuniksi loppuelämäkseen, mutta kykenee myös vastustamaan nopeasti ja tehokkaasti mitä tahansa muuta tätä seuraavaa tartuntaa. On esitetty, että tarttuvat taudit ovat tarpeellisia terveen lapsen immuunijärjestelmän kypsyttäjiä.
Kun rokote ruiskutetaan suoraan kehoon, stimuloidaan pelkästään vasta-ainetuotantoa, ei yleistä tulehduksenvastaista reaktiota. Rokotteesta jääneitä, virukseen liittyviä ainesosia voi löytää kehosta vielä pitkän ajan päästä rokotuksen jälkeen. Tämän takia jotkut terveydenhoitoalan työntekijätkin ovat sitä mieltä, että rokotukset saattavat itseasiassa tukahduttaa vastustuskyvyn kehittymistä.
Immuunijärjestelmä auttaa kehoa tunnistamaan ja sietämään omia solujaan ja samalla auttaa tunnistamaan ja eliminoimaan vieraita soluja ja ainesosia. Kun järjestelmä epäonnistuu erottelutyössään, seuraa autoimmuunisairauksia, joissa keho alkaa tuhota omia solujaan. Tällaisia tauteja ovat esim. reumaattinen niveltulehdus, multippeliskleroosi (MS) ja leukemia. Jotkut lääkärit ovat alkaneet miettiä, olisiko lisääntyneiden autoimmuunisairauksien ja rokotusten lisääntymisen välillä jokin yhteys. Tanskalainen tutkimus osoitti, että kun tuhkarokko oli tukahdutettu lapsuudessa rokotteella tai globuliiniseerumilla niin ettei tyypillistä ihottumaa näkynyt, mutta tuotettiin kuitenkin vasta-aineita, myöhemmin elämässä oli suurempi taipumus kehittyä niveltulehduksia, ihotulehduksia ja luusairauksia.
Monet lapset tuodaan homeopaatille toistuvien nuhien, ylähengitysteiden tulehdusten ja korvatulehdusten takia. Haastattelun aikana saattaa tulla esiin, että ongelma alkoi tietyn rokotteen antamisen jälkeen. Kun annetaan homeopaattista lääkeainetta lapsen yksilöidyn oirekuvan perusteella, terveys palautetaan pehmeällä tavalla.
Kuten Maailman terveysjärjestö WHO esittää: "Paras rokote yleisiä tarttuvia tauteja vastaan on kunnollinen ruokavalio". Kun tuetaan hyvää terveyttä vaihtelevan, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia sisältävän ruokavalion ja tasapainoisen elämäntavan avulla, lapsi ei ole niin herkkä sairastumaan, ja kun tämä tapahtuu, hänellä on hyvät aseet selviytyä sairauksista nopeasti ja tehokkaasti. Homeopaattinen hoito tehostaa yleistä hyvinvointia ja auttaa lasta käsittelemään myös perittyjä terveysongelmia. Koska homeopaattiset lääkeaineet määrätään oireiden kokonaiskuvan perusteella, lääkeaine ei tukahduta tautia, vaan auttaa kehoa nopeammin täydelliseen toipumiseen. Homeopaatit ovat hoitaneet menestyksekkäästi tarttuvia tauteja 1800-luvun puolivälin kolera- ja tulirokkoepidemioista lähtien.
Ei ole helppoa päättää, rokottaako lapsensa vai ei. On hyvä keskustella asiasta pätevän homeopaatin ja perhelääkärin kanssa.
Tämä kirjoitus on koskettanut vain joitakin teemoja monimutkaisesta kokonaisuudesta, ja lisää tietoa näistä aiheista voi saada kirjoista.
Täydellisin paketti lienee Suomessakin vierailleen luonnontieteen tohtori Viera Scheibnerin kirja Vaccination: The Medical Assault on the Immune System, 1993.
(SBN 0 646 15124 X)
Tämän tekstin on alunperin julkaissut englantilainen homeopaattien ammattijärjestö The Society of Homoeopaths vuonna 1990. Suomennos: Tiina Nyrhinen.
Lähde: Therapia Fennica, Kandidaattikustannus 1991.