Suuri homeopatiapaketti

© Tiina Nyrhinen


Mitä homeopatia on

Homeopatiassa korostetaan sairauden yksilöllisyyttä. Kukin elimistö reagoi ympäristöön tietyllä tavalla, ja vastustuskykyä lisäämällä pystytään sairastuminen välttämään. Homeopatialla hoidetaan sekä akuutteja että kroonisia vaivoja. Sen lähestymistapa on holistinen: yksittäisten elinten sairaustilojen sijaan tarkastellaan oireiden kokonaisuutta. Potilaalle annetaan lääkeainetta, jonka on lääkeainekokeessa todettu terveellä ihmisellä aiheuttaneen juuri hänen vaivojensa kaltaisia oireita. Homeopatiaa käytetään menestyksekkäästi aikuisten ihmisten ja pienten vauvojen, eläinten ja jopa kasvien hoidossa.

Samankaltaisuuden periaate

Lääketieteen isäksi kutsuttu Hippokrates (n. 400 ekr) esitti, että on olemassa kaksi parantamisen menetelmää. Contraria contrariis -periaate perustuu siihen, että kulloistakin oiretta vastaan taistellaan sille vastakkaisella, oiretta tukahduttavalla ainesosalla. Similia similibus -periaatteessa taas lähdetään siitä, että sairauden eliminoimiseksi pitää kärsiä samankaltainen sairaus, jolloin ne kumoavat toisensa ja ihminen paranee. Paracelsus esitti samansuuntaisia ajatuksia 1400-luvulla.

Saksalainen lääkäri ja kemisti Samuel Hahnemann (1755-1843) alkoi tutkia similia-periaatetta tarkemmin kääntäessään englantilaisen William Cullenin lääkeluetteloa saksaksi. Eräässä artikkelissa esitettiin Cinchona officinalis -kasvin eli kiinanpuun kuoren parantavan malariaa, koska kasvi on niin kitkerän makuista.

Tämä selitys ei riittänyt Hahnemannille, vaan hän kokeili kiinanpuun kuorta itseensä, ja lyhyessä ajassa hänelle kehittyivät kaikki malarian oireet. Hän toi oman näkemyksensä esiin pitkässä alaviitteessä, jossa hän esitti kiinanpuun kuoren parantavan vaikutuksen johtuvan siitä, että se pystyi terveellä ihmisellä saamaan aikaan tyypilliset malarian oireet.

Hahnemann teki useita kokeiluja eri kasveilla ja mineraaleilla ja havaitsi, että samankaltaisuuden laki toimi muitakin aineita käytettäessä. Hän antoi menetelmälle nimen kreikan kielen sanoista homoios pathos: samankaltainen sairaus. Hahnemann muotoili homeopatian tärkeimmän periaatteen latinaksi "Similia similibus curentur": samankaltainen parannettakoon samankaltaisella.

Kaikkihan tiedämme, että kahvi piristää, aiheuttaa joillekin jopa euforiaa. Homeopatiassa Coffea-niminen lääkeaine auttaa euforisen innostuksen aiheuttamaan unettomuuteen. Jokainen muistaa ensimmäisen savukkeensa, ja tupakan aiheuttaman pahanolontunteen, kuinka maailma hetkeksi heilahtaa ympäri ja oksettaa. Homeopatiassa Tabacum on tehokas lääke matkapahoinvointiin ja merisairauteen. Sipulia kuoriessa silmiä alkaa kirvellä, nenä vuotaa, ja alkaa aivastuttaa. Sipulista potensoitu Allium cepa on homeopaattista lääkettä, joka saattaa nopeasti parantaa tavallisen nuhan sen alkuvaiheessa.

Similia-periaatteen mukaista lääkeyrtin valintaa olivat monet etniset heimot käyttäneet jo vuosituhansia ennen Hahnemannia. Hahnemannin elämäntyön ansiosta tieto saatiin nyt lähes matemaattisen tarkasti muistiin ja käyttöön. On muistettava, että myös monien koululääketieteen valmisteiden teho perustuu samankaltaisuuden lakiin (esim. Digitalis-kasvi ja "nitro" sydänlääkkeenä, hopeanitraatti silmätulehdusten parantajana, rikkivalmisteet ihottumiin, kultainjektiot reuman hoidossa, boorivesi suun aftojen hoidossa). Koululääketieteessä ei tosin potensoida, vaan lääkeaineita määrätään homeopatian kannalta katsottuna rajuina annoksina.

Potensointi: minimaalinen annos

Hahnemann huomasi kokeissaan, että ihminen, joka oli altis jonkin raaka-aineen vaikutukselle, sai aluksi hyvinkin rajuja oireiden pahenemiskriisejä ennen kuin paraneminen pääsi käynnistymään.

Välttääkseen näitä aggravaatioita Hahnemann laimensi lääkeaineensa yhä laimeammiksi. Kun lääkeaineen teho kuitenkin samalla heikkeni, hän keksi alkaa ravistella nestettä voimakkaasti laimennusten välillä. Näin hän kehitti potensoinnin. Hän huomasi, että nyt aggravaatiot pystyttiin hallitsemaan paremmin, lääkeaineen similia-vaikutus oli jäljellä, ja lääkeaine tehosi aikaisempaa paremmin. Hän havaitsi, että herkälle elimistölle riitti minimaalinen annos. Potenssin määrä riippuu toisaalta sairauden vahvuudesta, toisaalta ihmisen elämänvoiman tasosta.

Hahnemann ehti elämänsä aikana kokeilla noin sataa lääkeainetta itseensä ja käytti myös oppilaitaan ja perhettään kokeiden tekijöinä. Halu tutkia lääkeaineita yksitellen perustui siihen, että hänen aikansa lääketiede käytti yhdessä lääkeaineessa aina vähintään neljää eri ainesosaa.

Yksi lääkeaine kerrallaan

Hahnemann tuli siihen tulokseen, että jokainen lääkeaine täytyy tutkia erikseen. Lääkeaineen vaikutusta tuli tutkia terveillä ihmisillä, jotka kokeilun aikana kirjasivat kaikki uudet oireet muistiin. Näin lääkeaineesta saatiin talteen myös mentaaliset ja tunteisiin liittyvät oireet. Hän kirjasi ylös myös kaikki oireita pahentavat ja helpottavat asiainseikat, kuten vuorokaudenajat, säätilat, huoneen lämpötilat, pukeutumisen. Lääkeaineen tulee olla mahdollisimman samankaltainen potilaan oireiden kanssa.

Hahnemannin aikaisen lääketieteen menetelmiä olivat mm. verenisku ja elohopeakylvyt. Homeopatian kehittäjän asenne kollegojen työhön oli hyvin kriittinen ja jyrkkäsanainen. Lääkeaineen laimentaminen ja potensointi olivat kollegoille se viimeinen pisara, joka herätti epäuskoa ja syvensi näkemysten kuilua. Hahnemannin keksintö jäi valtaväestön ulottumattomiin, vaikka sitä käytettiinkin menestyksekkäästi mm. Napoleonin sotien aikaisten koleraepidemioiden hoidossa.

Ankarasta vastustuksesta huolimatta homeopatia on pysynyt hengissä jo kaksisataa vuotta.

Homeopaattisia lääkeaineita on testattu jo yli 3000, ja tutkimustyö jatkuu. Homeopatiassa on ja on ollut myös muita koulukuntia, joissa on erkaannuttu Hahnemannin ajatuksista kliinisempään suuntaan. Niinsanotun modernin, kompleksihomeopatian edustajat määräävät potilailleen monta homeopaattista lääkeainetta yhdistettyinä.

Esimerkiksi vaihtoehto-nobelin 1997 vastaanottanut kreikkalainen homeopaatti George Vithoulkas on tehnyt paljon työtä alkuperäisen, klassisen homeopatian elvyttämiseksi.

Hahnemann muotoili myös oman teorian kroonisten sairauksien synnystä ja parantamisesta. Organon der Heilkunst (1810-1842) ja Chronische Krankheiten (1828-1835) ovat hänen pääteoksensa, joissa hän selkeästi puhuu sairauden perinnöllisyydestä, huomattavasti ennen geenien löytymistä. Jo vuonna 1795 hän oli artikkelissaan esittänyt, että liikunta, dieetti, puhdas juomavesi ja käsien peseminen sekä riittävä uni olivat välttämättömät terveyden ylläpitämiseksi. Hän näki myös, miten köyhyys, huonot perhesuhteet ja koulutuksen puute masensivat ihmistä ja altistivat sairastumiselle. Nämä teemat ovat päässeet lääkäreiden huulille vasta viime vuosikymmeninä.

Jo 1830-luvulla hän puhui steriilien välineiden käyttämisen hyödyllisyydestä koleran ehkäisyssä, kolmekymmentä vuotta ennen Louis Pasteuria. Pasteurkin myönsi, että bakteerit eivät yksin aiheuta sairauksia, vaan sairastumiseen tarvitaan myös maaperä.

Hahnemannin systeemi ei vaatinut sairaudelle nimeä, ei bakteerien tai virusten tunnistamista ennen hoidon aloittamista, ei röntgenkuvausta, verikokeita eikä solukemian tai fysiologian tuntemusta. Muu lääketieteen maailma alkoi tehdä töitä juuri toiseen suuntaan, ottaen kaiken irti kemiallisten ja fysiologisten vaikutusten tutkimuksesta.

Homeopatia tänään

Entisaikojen homeopaatit olivat lääkäreitä. Useimmat rupesivat homeopaateiksi yritettyään ensin todistaa, että se ei toimi. Nykyäänkin homeopaateilta vaaditaan joissakin maissa lääkärin tutkinto.

Suomessa koululääketiede ei tunnusta homeopatialla olevan mitään vaikutusta, joten homeopaatit joutuvat toimimaan yksityisyrittäjinä virallisen lääketieteen instituutioiden ulkopuolella. Koska homeopatia ei toistaisksi kuulu rekisteröityjen vaihtoehtohoitojen piiriin, kuka tahansa voi kutsua itseään homeopaatiksi. Jotkut lääkärit ovat ottaneet homeopatian yhdeksi hoitokeinokseen, mutta lääketieteen koulutuksella ei automaattisesti saavuteta hyviä homeopaattisia tuloksia.

Tarvetta homeopatian kaltaiselle hoitomuodolle on kuitenkin ilmiselvästi olemassa. Suomessa on muutama yksityinen koulu, jossa opiskellaan 3-4-vuotisen opetusohjelman mukaisesti. Opiskelu on oman työn ohessa tapahtuvaa etäopiskelua ja luentoja on noin kerran kuukaudessa. Homeopatian opiskelijoilla ja valmiilla homeopaateilla on myös oma järjestö, Suomen homeopaatit ry.

Homeopaatin koulutus sisältää myös peruslääketieteen opinnot. Koulutukseen kuuluu myös klinikkaopetusta, jonka aikana opetellaan homeopaatin työn kannalta keskeistä potilashaastattelun tekemistä ja tapauksen analysointia. Homeopaatilla on suuri vastuu potilaasta, ja vaikeissa tapauksissa kehotetaan konsultoimaan aina myös koululääketieteen edustajaa.

Nykypäivän homeopatia onkin ideaalisimmillaan yhteistyötä koululääketieteen kanssa. Homeopatialla on kuitenkin oma teoriansa kroonisista sairauksista, jota koululääketieteessä ei tunnisteta.

Hahnemann nimittäin totesi, että akuuttien sairauksien tukahduttaminen ei suinkaan paranna ihmistä, vaan elimistö saattaa kehittää vaikeamman, syvemmällä vaikuttavan sairauden. Tämän ajatuksen pitävyys on tullut homeopaatin vastaanotoilla monesti testattua. Paranemisprosessin aikana ihminen saa usein takaisin vanhoja oireitaan. Näiden oireiden läpikäyminen ja poistaminen homeopaattisten lääkkeiden turvin on edellytys paranemiselle.

Epätasapainosta tasapainoon

Akuuttien sairauksien hoitaminen on homeopatialla usein nopeampaa kuin koululääketieteen menetelmillä. Kroonisten sairauksien hoito sensijaan vaatii kärsivällisyyttä. Vaivat ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, joten ne eivät päivässä hellitäkään.

Ihmisen terveys on näinä ympäristökatastrofien ja ydinkokeiden aikakaudella entistä suuremmassa vaarassa. Omat elintapamme lisäävät rasitusta: liikaa sokeria, jatkuva stressi, stimulantit, lisäaineet, liikalihavuus, ammattitaudit jne.

Homeopatialla vahingollisia vaikutuksia voidaan yrittää ehkäistä ja elimistön vastustuskykyä parantaa. Ihmisen ei tarvitse uskoa homeopatiaan saadakseen apua homeopaattisista lääkkeistä. Kuitenkin tarvitaan tietyllä tasolla potilaan omaakin motivaatiota. On ymmärrettävä, että kuume on kehon oma säätelymekanismi, jota ei pitäisi häiritä, eikä esim. flunssan eritteitä pitäisi tukahduttaa. Ihmisorganismi on pitkälle itseään säätelevä, konettakin viisaampi systeemi. On osattava levätä silloin, kun keho lepoa kaipaa.

Keho yrittää ilmaista epätasapainoa kaikin mahdollisin keinoin ja yrittää säästää aivojaan, sydäntään ja mieltään viimeiseen asti. "On paljon helpompaa puhua päänsärystä kuin loukatusta itsetunnosta".

Homeopaattinen lääkeaine auttaa potilasta pääsemään eteenpäin, ja monesti vaikutus ulottuu kaikille elämänalueille, ei ainoastaan fyysisiin oireisiin. Constantine Heringin muotoileman paranemisen säännön mukaan oireet helpottuvat sisältä ulospäin, joten paranemisen ensimmäisenä merkkinä näkyykin usein mielialan rauhoittuminen.

Lääkeaineen tarkoituksena on tasapainottaa häiriö ja antaa potilaalle enemmän vapautta edetä persoonallisessa tahdissaan.


Homeopaatin vastaanotolla

Tietoja paikkakunnallasi toimivista homeopaateista saat puhelinluettelon keltaisilta sivuilta, erilaisista vaihtoehtoisten hoitomuotojen hakemistoista, ja hänet löytää myös vaihtoehtoisen terveydenhuollon vastaanotoilta työskentelemässä samoissa toimitiloissa hierojien, vyöhyketerapeuttien, akupunktiohoitajien, osteopaattien ym. kanssa. Homeopatia ei vielä kuulu Suomessa korvattavien hoitomuotojen piiriin. Homeopaatti ei voi määrätä sairaslomaa.

Klassisen homeopaatin koulutus kestää kolmesta neljään vuotta. Tänä aikana opiskellaan homeopatian filosofiaa ja opetellaan tuntemaan yleisimmin tarvittavat lääkeaineet. Opiskelija harjaantuu terapeutin ammattiin tekemällä jo kouluaikana potilashaastatteluja ja raportoimalla omien potilaidensa edistymistä. Homeopaatin koulutukseen kuuluu myös lääketieteen perusteiden hallinta.

Homeopaatissa on ripaus salapoliisia ja toinen puoli terapeuttia. Lääketieteellisistä diagnooseista ei aina ole hänen työssään apua, mutta hän pyrkii tarvittaessa olemaan yhteydessä potilasta hoitavan lääkärin kanssa. Jos tila vaatii välitöntä sairaalahoitoa, potilas lähetetään eteenpäin. Vakinaista lääkitystä ei koskaan kehoteta lopettamaan ilman konsultointia hoitavan lääkärin kanssa.

Klassiset homeopaatit eivät käytä mitään teknisiä apuvälineitä analyysia tehdessään. Iirisdiagnostiikka, hivenaineanalyysit ja energiamittaukset ovat joidenkin homeopaattien apukeinoja, mutta nämä vempaimet eivät korvaa huolellista haastattelua. Haastattelun jälkeen homeopaatti saattaa käyttää tietokoneohjelmaa nopeuttaakseen lääkeaineen valintaprosessiin kuuluvaa, täysin matemaattista ristiintaulukointia. Tärkeintä on kuitenkin saada haastattelussa mahdollisimman paljon hyödyllistä tietoa potilaalle tyypillisistä oireista.

Akuutit ongelmat

Jos potilaalla on akuutti ongelma, puolen tunnin vastaanottoaika saattaa riittää. Homeopaatti kyselee vaivan alkuperästä ja kivun luonteesta: helpottuuko se liikkeestä vai paikallaanolosta; paheneeko tai helpottuuko oire tiettynä vuorokaudenaikana, tietyssä asennossa tai tietyssä lämpötilassa; helpottaako tietyn ruoka-aineen tai juoman nauttiminen oiretta. Hän määrää lääkeaineen otettavaksi joko yhtenä annoksena tai useamman kerran, veteen sekoitettuna tai asetettuna kielen alle. Akuutissa vaivassa oireet voivat helpottua hyvinkin nopeasti.

Akuutin vaivan hoito homeopaattisesti saattaa säästää monelta tulevaisuuden ongelmalta. Oikein valittu homeopaattinen lääkeaine voi vähentää jälkitautien riskiä lastentaudeissa. Homeopatian filosofiaan kuuluu, että ihmisen oman elimistön annetaan toimia vapaasti omassa tahdissaan. Jos akuutit vaivat tukahdutetaan kerta toisensa jälkeen, oireilu voi siirtyä tärkeämpiin elimiimme. Esimerkiksi nuhatippojen käytön jälkeen nuha kyllä häipyy, mutta tilalle saattaakin kehittyä astma.

Krooniset vaivat

Ihminen säästää aivoja ja sydäntä viimeiseen asti. Ensimmäinen elimistön hälytysmerkki epätasapainosta saattaa olla fyysinen oire. Monet potilaat hakevat homeopatiasta apua, koska muualla heidän hämäriä vaivojaan ei osata diagnosoida eikä hoitaa. Kroonisesta vaivasta kärsivän potilaan on vastaanotolle tullessaan hyvä miettiä jo etukäteen omaa sairastumishistoriaansa. Monet tietävät itsekin, että jokin tietty tapahtuma elämässä toimi sairauden laukaisijana: koulunvaihdos, avioero, työpaikan menettäminen, onnettomuus, läheisen ihmisen kuolema. Jotkut potilaat ovat sairastelleet lapsesta lähtien, ja silloin on myös hyvä tutkia, mitä sairauksia suvussa on esiintynyt. Jotkut sairaudet ovat lisäaineiden ja ympäristöongelmien synnyttämiä. Homeopatialla on hoidettu menestyksellisesti myös allergiatapauksia.

Mitä avoimemmin potilas on valmis kertomaan vaivoistaan ja oudoistakin tuntemuksistaan, sitä paremmat edellytykset homeopaatilla on parantamiseen. Jos potilaana on vauva, homeopaatti analysoi lapsen rakennetta ja yhdistää omat havaintonsa ja tietonsa vanhemmilta saatuihin tietoihin. Homeopatialla voi auttaa myös eläimiä. Omistajan on kirjattava lemmikkinsä käyttäytymisessä tapahtuneet muutokset ja oireet erityisen tarkasti.

Kroonisen potilaan ensimmäinen vastaanottokäynti saattaa kestää kaksikin tuntia. Homeopaatti kyselee paitsi fyysisistä oireista, myös ammattiin liittyvistä asioista, ihmissuhteista, unista ja peloista. Tämän hän tekee siksi, että eri lääkeaineet erottaa parhaiten toisistaan juuri ajattelun ja tunne-elämän eroavuuksista. Homeopaatin tehtävänä on yhdessä potilaan kanssa hahmottaa kokonaistilanne ja motivoida paranemisen alkuun. Usein jo pelkkä asioista puhuminen saattaa helpottaa. Homeopatia voi auttaa myös pääsemään eroon tupakoinnin kaltaisista terveyttä uhkaavista tavoista.

Suurimman muutoksen saa kuitenkin aikaan itse lääkeaine - nuo pienenpienet rakeet, joita kroonisen hoidon alkaessa otetaan yleensä vain yksi annos, tai sitten pieni suullinen veteen sekoitettua lääkeainetta tietyn rytmin mukaan. Vanhat vaivat saattavat hoidon aikana tulla takaisin. Vaikka potilas kokee tämän kiusalliseksi, homeopaatille lievä oireiden paheneminen on merkki siitä, että lääkeaine on lähtenyt toimimaan. Homeopatian periaatteisiin kuuluu, että paranemisen on tapahduttava sisältä ulospäin, tärkeämmästä elimestä vähemmän tärkeään ja käänteisessä järjestyksessä, jossa vaivat ovat ilmestyneet.

Krooniset vaivat ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, ja myös paraneminen voi kestää kauan. Kroonisen potilaan tilasta ja vaivasta riippuen aikaa saattaa kulua 1/2 - 3 vuoteen. Kriisiä ei kuitenkaan aina tarvita, jos lääke on tarkalleen oikea ja potenssi oikein valittu.


Käsittely ja käyttö

Homeopaattisten valmisteiden käyttö eroaa muiden lääkeaineiden käytöstä monella tavalla. Niiden potensoiminen on tarkkaa työtä, samoin siis niiden säilytys ja nauttiminen.

Tiiviisti suljetussa lasipullossa ja oikein säilytettynä homeopaattiset lääkeaineet säilyvät pitkään. Lääkeaineita ei saa pitää pitkään auringonvalossa tai kuumassa paikassa. Paras paikka on viileä pimeä kaappi, ei kuitenkaan sellainen jääkaappi, jossa on ruokatarvikkeita. Jos rakeet putoavat lattialle, niiden teho heikkenee. Niitä ei pitäisi kosketella tarpeettomasti käsin, ne tulisi annostella esimerkiksi taitetun paperin välityksellä suoraan suuhun.

Valmisteita saa pieninä tai keskisuurina globuleina, pehmeinä tabletteina tai kovina tabletteina. Lääkeainetta ei nielaista, vaan sen annetaan liueta suussa kielellä tai kielen alla. Tietyt lääkeaineet sekoitetaan veteen, josta otetaan pieni annos päivittäin. Kaikkea syömistä ja juomista tulisi välttää 15 minuuttia ennen lääkeaineen ottamista ja 15 minuuttia jälkeen.

Eniten häiriöitä homeopaattisten lääkeaineiden toiminnassa on havaittu ihmisillä, jotka juovat paljon kahvia päivittäin. Monet homeopaatit kieltävät tämän takia kahvinjuonnin kokonaan homeopaattisen hoidon aikana. Myös ylenpalttista tumman teen juomista tulisi välttää. Kaikki voimakkaan eteeriset tuoksut voivat häiritä lääkeaineen vaikutusta. Esimerkiksi piparminttu, kamferi, voimakashajuiset huulirasvat, linimentit ja hajuvedet ovat kiellettyjen listalla. Yrttiteet ovat lääkinnällisiä aineita, ja herkillä ihmisillä nekin saattavat sekoittaa toivottua hoitotulosta. Myöskään hampaiden pesua piparminttupitoisella tahnalla ei suositella juuri ennen tai jälkeen lääkkeen ottamisen.

Homeopaattiset lääkeaineet eivät ole myrkyllisiä, ja niitä voi käyttää turvallisesti myös raskauden aikana. Ne eivät sotke tavallisten lääkkeiden vaikutusta, mutta niitä ei silti kannata ottaa yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Kroonisesti sairaiden lääkeaineen määrittelyn tekee homeopaatti. Akuutteja tapauksia varten voi itsehoitoa opiskella oman homeopaatin opastuksella.

Voit myös osallistua itsehoitokurssille, joita monet homeopaatit järjestävät eri puolilla maata. Tietoa kursseista saa ottamalla yhteyttä lähimpään homeopaattiin.


Annostelu

Homeopaattisen lääkeaineen annostelussa tärkein sääntö kuuluu: anna kunkin lääkeaineen vaikuttaa rauhassa. Lopeta siis lääkkeen ottaminen heti, kun oireet helpottuvat. Älä uusi annosta ennen kuin oireet tulevat takaisin.

Elimistö tarvitsee usein vain minimaalisen sysäyksen, jolla paranemisprosessi käynnistyy. Uusi, liian pian toistettu annos saattaa vain mutkistaa tilannetta ja sekoittaa elimistön hienon mekanismin.

Nyrkkisääntö numero kaksi: korkeat potenssit on paras jättää ammattinsa osaavalle homeopaatille. Esimerkiksi raskauden loppuvaiheessa tai kroonisten sairauksien terminaalivaiheessa ei suositella käytettäväksi korkeita potensseja.

Potenssi viittaa lääkeaineen tehoon; mitä korkeampi numero kirjaimen jälkeen tulee, sitä syvempivaikutteinen lääkeaine se on. Oikean lääkeaineen ja potenssin löytäminen vaatii vuosien harjoittelun, ja siksi on paras aloittaa matalilla potensseilla. Akuuttien tilanteiden kotihoitoon sopivat hyvin matalat D- ja C-potenssit (D 6, D 12, D 30 ja C 6, C 12, C30). Joidenkin lääkeaineiden kohdalla on varottava myös tätä matalampia potensseja.

Jos tautiprosessi on hyvin voimallisessa vaiheessa, ensimmäinen annos ei matalissa potensseissa aina välttämättä tehoa. Silloin voi annoksen uusia vaikka joka kymmenes/viidestoista minuutti, kunnes potilas tuntee tilansa helpottuvan: oksentelu loppuu, ripuli hellittää, yskä vähenee tai potilas nukahtaa syvään uneen.

Lääkettä ei enää anneta lisää, jos potilas huomaa tilansa annoksen ottamisen jälkeen muuttuneen. Ellei reaktiota kolmen (ja viimeistään viiden) ensimmäisen annoksen jälkeen tule, lääkeaineen ottamista on turha jatkaa - valinta on alunperinkin luultavasti ollut väärä.

Potilas tunnistaa itsessään, onko lääkeaine toiminut. Hänen vointinsa paranee eri tavalla kuin esim. särkylääkkeen ottamisen jälkeen. Jos oireet palaavat, mutta niiden luonne on joltain osin muuttunut, on katsottava potilaan tila uudelleen ja mietittävä uusi lääkeaine.


Flunssan hoito homeopaattisesti

Kuumeinen lapsi

Nuha, yskä, korvat. . .

Aikuisen flunssa

Vilustuminen ja influenssa ovat kaksi eri asiaa. Suomen kielessä nämä vaivat sekoitetaan helposti, kun pienen nuhankin iskiessä puhutaan flunssasta. Influenssan oireet tulevat rajun kuumeen ja lihassäryn kera. Taudin voittamiseen kuluu enemmän aikaa kuin tavallisen nuhailun läpikäymiseen.

Influenssan aiheuttaa yleensä virus, joka pyyhkäisee koko maapallon yli tietyin väliajoin. "Flunssa" eli nuhakuume on yleensä koronaviruksen aiheuttama, useimmiten kevyempi versio samoista oireista, eikä se kaada petiin päiväkausiksi. Molempien seurauksena saattaa kuitenkin kehittyä "puoliakuutteja", kunkin potilaan rakenteelle tyypillisiä vaivoja. Yksi saa flunssan päätteeksi poskiontelotulehduksen, toinen oireilee pitkittyneen yskän kautta, kolmannella taudista muistuttaa vielä viikkojen jälkeen sinnikäs nivelsärky, neljännellä vaiva yltää keuhkokuumeeksi asti.

Antibiootit eivät pure viruksiin. Homeopaattisten lääkeaineiden avulla influenssan oireita voi merkittävästi helpottaa ja potilas voi välttyä ikäviltä jälkitaudeilta.

Nuhakuume ja influenssa tarttuvat helpommin kiinni väsyneeseen ja huolten painamaan elimistöön. Työstressit ja velvollisuudet on paras unohtaa pariksi päiväksi ja painua reilusti pehkuihin.

Jokainen sairastaa flunssan omalla tavallaan, ja homeopaatin on kirjattava tarkkaan taudin puhkeamiseen johtaneet tekijät, kuten säätila tai muut henkilön vastustuskykyyn kielteisesti vaikuttaneet tekijät.

Riskiryhmiä, kuten diabeetikkoja ja vanhuksia on rokotettu A-virusta vastaan jo syksyllä, ja sen peiton on arvioitu olevan 80 prosentin luokkaa. Homeopaattisessa hoidossa samaan ennaltaehkäisyyn pyritään antamalla rakennelääke hyvissä ajoin ennen varsinaisen epidemian puhkeamista.

Akuutissa vaiheessa ei yleensä käytetä monikirjoisia rakennelääkkeitä. Niiden aika tulee, kun akuutti vaiva on väistynyt. Esimerkiksi influenssaviruksesta potensoitu homeopaattinen valmiste tulee apuun silloin, kun potilaan yleiskunto ja vointi ei palaudu entiselleen influenssan jälkeen.

Lepo

Terveelle ihmiselle influenssa voi tarjota oivan tilaisuuden lepoon ja pysähtymiseen. Ensioireita ei pitäisikään heti lähteä väkivaltaisesti tukahduttamaan. Emmehän me lähde autoakaan korjaamaan siten, että repisimme irti punaisena vilkkuvan hätävalon johdot.

Jos esimerkiksi ihminen on stressaantunut ja masentunut, kuume saattaa olla yksi kehon keino pyrkiä eroon tukahduttavasta tilanteesta. Flunssaisena saa "vetistellä" rauhassa, saa enemmän huomiota osakseen ja jos akuutti vaihe ei muutu krooniseksi oireiluksi, normaali elämäkin sujuu taudin jälkeen paremmin.

Kofeiinipitoiset särkylääkkeet virvoittavat olon kyllä hetkeksi, ne lievittävät kipua ja pitävät työpaikalla pystyssä. Mutta kuumeen pitäisi antaa tehdä rauhassa työtään. Jos se tukahdutetaan, jäljelle jää yleinen väsymys ja entistä stressatumpi mieli. Nuhakin olisi ensin yritettävä niistää ulos. Sumutteilla taudin kulku vain pitkittyy ja mutkistuu.

Ruokavalio

Levon lisäksi myös ruokavaliolla pystyy helpottamaan oloaan paljon. Täysjyväpitoista ruokaa tulisi suosia ja maitotuotteita välttää, sillä maito, jogurtti ja erityisesti jäätelö lisäävät limaneritystä ja tukkoisuutta. Sitrushedelmät ja jäätelö pahentavat yskää, samoin makeiset, rasvaiset ruoat, tuliset mausteet ja tärkkelyspitoiset ruoat (leipä, pasta, peruna).

Hirssin ja tattarin kaltaiset viljatuotteet helpottavat tukkoista oloa, samoin juurekset ja salaatit. Mausteista suositeltavia ovat timjami ja salvia. C-vitamiinin lähteenä parhaita ovat kotimaiset tuoreena pakastetut marjat.

Kuumeisena ruokahalu yleensä heikkenee luonnostaan, eikä liika syöminen olekaan hyväksi. Sen sijaan on pidettävä huolta, että elimistö saa nestettä tarpeeksi.

Jos nuha ja yskä menee helposti - noin viikossa - ilman särkylääkkeitä ja nuhatippoja ohi eikä jälkitauteja ilmaannu, elimistön vastustukyky on hyvä eikä homeopaattista hoitoa tarvita. Jo taudin rehellinen läpikäyminen vahvistaa potilasta. Uudet nuhat eivät hetkeen tartukaan niin helposti.

Kuumeinen lapsi

Pienet lapset ja imeväiset voivat säikäyttää vanhempansa, kun influenssa iskee ja kuumemittarin pykälä nousee yli 39:n. Lapset kuitenkin sietävät kuumetta paremmin kuin aikuiset, eikä tätä terveen kehon mekanismia pitäisi heti lähteä häiritsemään.

Tilanne muuttuu, kun kuume nousee todella nopeasti ja lapsella esiintyy kouristelua ja hourailua. Terve lapsi oireilee ymmärrettävän voimallisesti erilaisiin viruksiin, etenkin jos hän joutuu niille alttiiksi ensimmäistä kertaa elämässään. Influenssa on akuutissa alkuvaiheessa hurja vastustaja, mutta kerran voiton puolelle päässyt lapsi on seuraavana talvena jo paljon tukevampi vastus virukselle. Akuutti vaiva voi myös edistää lapsen kehitystä, ei pelkästään nujertaa.

Tavanomaisten särkylääkkeiden ja suppojen sijaan voi siis hakea apua homeopaattisista lääkeaineista. Aconitum ja Belladonna kuuluvat itseoikeutetusti jokaisen lapsiperheen homeopaattiseen ensiapupakkaukseen. Ne ovat selkeästi tunnistettavia, lyhytvaikutteisia lääkeaineita. Niitä ei saa antaa kuumepotilaalle rutiininomaisesti, mutta silloin, kun potilaan oireet täsmäävät, ne saattavat säästää perheen unettomalta yöltä ja päivystysklinikalla jonottamiselta.

Aconitumia tarvitaan usein influenssan kuivassa ja polttelevassa alkuvaiheessa, jolloin edes nenä ei vielä vuoda. Tyypillinen tapaus on verevä lapsi, joka on kylmettänyt itsensä liian vähällä vaatetuksella pakkasviimassa ja kehittää kovan kuumeen illan myötä.

Oireet tulevat yleensä pelottavalla voimalla. Aconitum-potilas saattaa olla niin kauhuissaan, että arvelee kohta kuolevansa. Potilas haukkoo henkeään, valittaa ääneen, mikään ei voi häntä rauhoittaa. Hän on kauttaaltaan jännittynyt ja kouristeleva: säpsähtelee, kiljuu, puree kynsiään ja rystysiään. Pienimmätkin äänet häiritsevät häntä. Kuumeeseen liittyy viiltelevää, hermosäryn kaltaista kipua, tunnottomuutta ja polttelua raajoissa. Nivelet ovat jäykät ja turvonneet. Kädet ovat kuumat, mutta jalat kylmät.

Aconitum-potilas on makuulla ollessaan punakka, mutta muuttuu kalpeaksi, kun hän nousee istualleen sängyssä. Häntä huimaa. Hänen ihonsa on kuiva ja kuuma, kasvoissa saattaa olla kirkkaanpunaista näppyihottumaa. Suu ja kurkku on kuiva, hengitys on vaivalloista. Yskä on kuivaa, potilaan on välillä noustava makuulta istumaan, että olo paranisi. Aconitum-potilasta janottaa, hän haluaa juoda paljon kylmää vettä, mutta saattaa oksentaa sen kohta ulos. Mahaakin kouristaa.

Myös äkillinen, voimakas korvasärky saattaa laantua Aconitumilla. Koko ulkokorva ja sen ympäristö ovat kosketusarkoja. Korva punottaa ja on turvonnut. Aconitumin oireilu puhkeaa yleensä nukkumaan mennessä tai siinä vaiheessa, kun lapsi on jo saatu nukkumaan. Yhtäkkiä hän herääkin kiljuen kivusta ja säikähdyksestä. Lääkeainetta annetaan annos tai kaksi, ja odotetaan oireiden lievittymistä. Sopiva potenssi on C 30 tai C 200.

Yleensä potilas nukahtaa lääkkeen jälkeen sikeään uneen ja kuume laskee hikoilun myötä unen aikana. Aamulla olo on voipunut, mutta influenssan kriittinen vaihe on ohi. Lepo hoitaa loput.

Belladonna-lapsi on terveenä joviaali ja seurallinen, mutta kuumeen noustessa hän muuttuu levottomaksi ja kärttyiseksi. Aconitumista Belladonnan erottaa parhaiten juuri mielentilan perusteella. Aconitumissa on olennaista kauhunomainen pelko, Belladonna-lapsi taas on kuumeen noustessa tokkuraisempi, hän hourailee ja pelkää mustia pieniä eläimiä ja kummituksia, joita hän näkee makuuhuoneensa seinällä.

Belladonnan oireet pahenevat selvästi kolmen jälkeen iltapäivällä ja uudelleen keskiyöllä. Lapsi nykii, kouristelee ja saattaa myös oksentaa. Posket hehkuvat kuumuutta ja ovat tummanpunaiset, lähes sinertävänpunaiset. Pään ja kaulan verisuonet tykyttävät näkyvästi. Jalat ja kädet ovat jääkylmät. Potilasta ei janota, vaikka kuume on korkea. Veri pakkautuu päähän, häntä huimaa ja näkökenttä on sumentunut. Pupillit ovat normaalia suuremmat ja silmät ovat hyvin valonarat. Hänen sängynlaidallaan ei saa istua, sillä pieninkin tärinä huonontaa oloa. Joka puolella tuntuu tykyttävää kipua. Olo helpottuu hieman, kun potilas tuetaan puoli-istuvaan asentoon tyynyin tuettuna.

Belladonna-oireisiin soveltuva potenssi on myös C 30 tai C 200. Kun hourailu, tykyttävät kivut ja kouristeleva kuume on rauhoittunut, lääkkeen antaminen pitää ehdottomasti lopettaa. Influenssan hoitoa jatketaan tarvittaessa muilla lääkeaineilla.

Maailman terveimmätkin lapset voivat sairastua influenssaan, mutta toipuvat viruksesta nopeasti entiseen kuntoonsa. Heikommassa asemassa ovat ne henkilöt, joilla on perinnöllistä taipumusta esimerkiksi pitkittyneeseen nuhanenäisyyteen, keuhkoputkentulehduksiin tai korvakipuiluun.

Näihin vaivoihin on homeopatiassa niin monia lääkeaineita, että tässä esitellään vain muutama helpommin tunnistettava: Pulsatilla, Chamomilla ja Hepar Sulphuris.

Pulsatilla on ehkä yleisin lasten korvasärkyyn käytetty lääkeaine. Lapsi muistuttaa hyvin tyypillistä suomalaislasta: hän on hieman pullukka, vaaleahiuksinen, sinisilmäinen, ja kasvot ovat kalpeat -- sairastuessa punakat. Sairas lapsi kaivautuu äidin syliin, kyynelehtii ja valittaa vienosti ja saa näin kaikkien myötätunnon osakseen. Hänen oloaan helpottaa rauhallinen kävely ja ulkoilma. Hän ei ole kuumeisenakaan janoinen.

Hän on herkkä saamaan nuhan, jos kastelee jalkansa tai hikoaa läpimäräksi raa'assa ilmassa. Erite on vihertävänkeltaista ja pahanhajuista. Koko nenään sattuu, ja nenänpielet hiertyvät punaisiksi. Nuhaan liittyy usein myös otsalle sijoittuva tylsä päänsärky, joka usein on merkki alkavasta poskiontelontulehduksesta.

Pulsatillan yskä on illalla ja yöllä kuivaa, mutta lohkeaa aamulla. Runsas erite on paksua ja vihertävää. Kuuma huoneilma pahentaa Pulsatillan oloa ja aiheuttaa hengitysvaikeuksia.

Korvakipuisen Pulsatilla-lapsen olo on tukkoinen, hän ei kuule kunnolla. Korvasta valuu pahanhajuista eritettä ja vaikkua. Erityisesti korvanlehdet ovat paisuneet ja punaiset. Pulsatillan oireet pahenevat illalla ja yötä kohti.

Chamomilla-potilaan hermosto on yliherkkä. Hänen elimistönsä kehittää usein akuutin sairauden suuttumuksen jälkeen. Kivut tuntuvat veitsenteräviltä ja repiviltä, ja potilas itkee ja huutaa heti vaativasti, kun fyysiset oireet alkavat.

Chamomilla kehittää usein ripulin samanaikaisesti flunssaoireiden yhteydessä. Hän on kuuma ja hikinen ja haluaa juoda paljon. Chamomillaa käytetään myös janoisten, kiukkuisten koliikkivauvojen hoitoon, ja kouristelut kuuluvatkin aina olennaisina tähän lääkeaineeseen, oli muu oireisto sitten korva-tai vatsakipua tai hammassärkyä.

Riitaisa, vihainen ja huonosti käyttäytyvä Chamomilla-lapsi ei herätä aikuisessa hoivaamisentarvetta. Ainoa, mikä saa lapsen vaikenemaan, on voimakas liike, kuten sylissä rytkyttäminen. Kylmät kääreet voivat jonkin verran helpottaa kipua. Aconitumista Chamomillan erottaa mielentilan perusteella, sekä siitä, että Aconitum-korvapotilaan särky helpottuu lämpimistä kääreistä, mikä Chamomillalla pahentaa oireita. Belladonnalla taas hourailun ja tummanpuhuvien kasvojen lisäksi on tyypillistä kivun oikeanpuolisuus.

Hepar sulphuris on astetta tukkoisempi kuin Pulsatilla, ja lähes yhtä ärtyisä kuin Chamomilla. Rauhaset ovat usein turvoksissa, ja puhe on epäselvää. Flunssa jää usein muhimaan poskionteloihin tai korviin. Kuumeisena potilas on yliherkkä vedolle, peiton pitää olla tukevasti päällä.

Heparia tarvitaan usein Aconitumin jälkeen. Oirekuvaan kuuluu usein, että kurkku- ja korvakipu iskevät samaan aikaan. Korvakipu alkaa vasemmasta korvasta ja on pistävä. Vahaa erittyy paljon, ja korva on yliherkkä kosketukselle. Jos Hepar-potilaalla on nuha, nenä on tukkoinen ja kipeä, ja erite tuoksuu voimakkaalta, kuin vanhalta juustolta.

Nielurisat paisuvat ja märkivät herkästi, ja yskän ja keuhkoputkentulehduksen potilas saa aina, kun vähänkin kylmettyy. Hengitys rahisee, yskä on haukkuvaa ja kuristavaa, mutta ei koskaan ihan kuivaa. Limaa tuntuu olevan paljon, mutta se ei irtoa helposti.

Aikuisen flunssa

Influenssa voi myös aikuisella iskeä Aconitumin tai Belladonnan kaltaisella voimalla. Useimmiten kuitenkin aikuisen näkee nuutuvan hieman matalamman kuumeen ja lihaskivun kourissa. Bryonia, Eupatorium perfoliatum ja Gelsemium tulevat silloin mieleen.

Tavallisen, hitaasti etenevän vilustumisen ensimmäisiin kuumeoireisiin auttaa usein Gelsemium. Gelsemiumin olo on tylsänraskas, silmäluomia ei jaksa pitää auki, ja vilunväreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Kova päänsärky, joka alkaa takaraivolta yli pään otsalle, on myös vaivana. Gelsemiumia tarvitsee usein heikkokuntoinen ja esiintymispelosta kärsivä henkilö. Hän sairastuukin usein jännityksen tai muun mielenliikutuksen seurauksena, tai kuultuaan huonoja uutisia. Hän haluaa kääriytyä vilttiin ja olla pimeässä. Hänen oloaan helpottaa virtsaaminen ja hikoilu.

Bryonia-potilas on vastuuntuntoinen työntekijä, joka sairastuessaan muuttuu kärttyisäksi ja sulkeutuneeksi. Kun kuume illalla yhdeksän maissa nousee, hänen lihaksiaan särkee, vatsanpeitteisiin koskee ja hän sanoo haluavansa mennä kotiin, vaikka olisi kotona. Hän puhuu koko ajan työasioista, on riitaisa ja kaikin puolin vaikea hoidettava. Bryonian oloa pahentaa pieninkin liike; jopa hengittämiseen tarvittava ponnistelu tuottaa pistävää kipua ja potilas pitelee siksi rintaansa. Bryonian yskä on kuivaa töräyttelyä ja vinkumista. Potilas haluaa olla yksin, hän on janoinen ja vaatii kylmää juotavaa. Lämpö helpottaa oloa.

Eupatorium perfoliatum voi muistuttaa Bryoniaa, mutta kivut ovat yhtäjaksoisempaa voimakasta särkyä, joka ajaa potilaan sängystä liikkeelle. Särky tuntuu kaikissa jäsenissä ja selkärangassa. Tunne on "kuin luut olisivat poikki". Nivelet voivat myös olla turvonneet.

Eupatorium perfoliatumin oireet pahenevat aamulla juuri töihinlähdön aikoihin. Ensioire on janoinen olo ja voimakas viluntunne, joka alkaa ristiselän tienoilta. Potilas ei hikoile tarpeeksi. Ruoan näkeminen tai haistaminen aiheuttaa pahanolontunnetta, johon liittyy myös rajuja vilunväristyksiä. Jos potilas yrittää syödä, hän saa kovia kipuja ja olo helpottuu ainoastaan oksentamalla.


Iho ja homeopatia

Homeopaatin hoidossa iho paranee viimeisenä. Iho-oireiden hoitaminen vahvoilla antibiooteilla, hormoneilla tai kortisonilla tuo nopeita tuloksia, mutta homeopatian periaatteiden mukaan oireiden tukahduttaminen saattaa aiheuttaa uusia ongelmia.

Alunperin vain pinnalla kosmeettisena vaivana esiintynyt oireyhtymä voikin saada vakavampia muotoja.

Homeopaattisen hoidon aikana tapahtuu usein, että jokin lapsena esiintynyt ihottuma tai murrosiän akne tulee hetkeksi takaisin. Tämä on onnistuneen hoidon merkkejä. Jos muut oireet ovat hävinneet, iho-oire on viimeisenä kertomassa, että ihmisen paraneminen on tapahtumassa oikeaan suuntaan.

"Ihollasi ei ole mitään tekemistä sinun itsesi kanssa", sanoi intialaissyntyinen, Sveitsissä toimiva tohtori Mohinder Singh Jus luennoidessaan Suomessa. Voikin sanoa, että potilas, jonka ainoana vaivana ovat iho-oireet, saa pitää itseään melko terveenä.

Toisaalta länsimaisessa yhteiskunnassa vaikea ihottuma tai akne saattaa rajoittaa sosiaalisia suhteita, vaikeuttaa jo muutenkin vaikeaa työpaikansaantia, eristää ryhmästä ja laukaista depression. Monet luulevat vieläkin, että ihottuma tarttuu.

Me poistamme nestettä ja kuona-aineita ihon kautta. Ihon kunnon toteaminen on yksi rutiininomainen osa homeopaattista haastattelua. Iho kertoo paljon terveydentilasta: onko potilas aneemisen kalpea vai violetinpunakka? Onko iho rasvainen ja finninarpinen vai rutikuiva ja ryppyinen? Hikoileeko potilas runsaasti, vai hikoileeko vain tietyiltä alueilta?

Mitään rutiininomaista lääkeainetta ei ihottumalle homeopatiassa ole, on vain ihottumapotilaita. Samannäköisistä iho-oireistaan huolimatta kaikki potilaat saattavat saada eri lääkeainetta.

Iho-oireet tulevat yleensä syvemmältä. Ne kertovat elimistön toimintahäiriöstä, ruokavalion vajavaisuuksista ja aineenvaihdunnan ongelmista. Myös hermoston ja verenkierron häiriöt ja veren koostumuksen puutteellisuudet voivat näkyä iholla, samoin munuaisten ja maksan puutteellinen toiminta. Sairaan näköisen tai "väärin" toimivan ihon takana voi olla myös häiriintynyt sisäeritysrauhasten toiminta.

Jos iholle tulee haava, se tulehtuu tai sille tulee pienehkö palohaava, potilas saattaa itsekin osata ottaa ensiavuksi Canthariksen ja Calendulan kaltaisia ensiapuaineita. Muissa tapauksissa ongelmavyyhti on aina selvitettävä yhteistyössä ammatti-ihmisen kanssa.

Homeopaatin vastaanotolla käy paljon esimerkiksi atooppisen ihottuman kanssa kamppailevia potilaita, joiden oloa kortisonisalvat hetkeksi helpottavat, mutta hetken kuluttua oireet jälleen palaavat. On myös potilaita, joiden iho-oireet tosin häipyvät, mutta allerginen nuha pahenee tai hengitys alkaa rahista.

Tällaisesta kierteestä pääseminen kysyy kärsivällisyyttä. Jos potilas on ollut atoopikko lapsesta saakka, tulokset eivät välttämättä näy hetkessä.

Homeopaatit antavat usein ihopotilaan lääkeainetta matalassa potenssissa tai LM-potenssissa. Tällä pyritään ehkäisemään korkeampien potenssien yhteydessä esiintyvää alkupahenemista. On hyvä merkki, jos ihottuma hetkeksi pahenee homeopaattisen lääkkeen ottamisen jälkeen, koska silloin lääkeaine on luultavasti ollut oikea, mutta potenssi vain liian korkea. Kuitenkin ihottumapotilaalle tila voi olla jopa hengenvaarallinen, jos suuri alue ihosta tulehtuu yhdellä kertaa. Siksi on järkevämpää edetä hitaasti ja varmasti.

Yksi varhaisista homeopaateista, Hahnemannin oppilas Constantine Hering muotoili paranemisen lain, jonka mukaan paraneminen tapahtuu sisältä ulos, ylhäältä alaspäin, tärkeämmästä elimestä vähemmän tärkeään, ja ajallisesti käänteisessä järjestyksessä.

Jos potilaalla on ihottumaa kainaloissa ja selässä, se saattaa hoidon aikana siirtyä kyynärtaipeisiin, ranteisiin ja viimeiseksi sormenpäihin. Kun jalkojen ihottuma siirtyy reisistä nilkkoihin, suunta on oikea. Jos käy päinvastoin, optimismiin ei ole aihetta.

Lisäksi on tärkeää, että ihottuman parannuttua potilas ei tule vastaanotolle kroonisen nuhan tai astman kanssa. Siinä tapauksessa on odotettava oireiden tasaantumista ja aloitettava hoito alusta.


Moni äiti on löytänyt homeopatian hakiessaan helpotusta raskaudenaikaisiin oireisiin, kuten pahoinvointiin, turvotukseen tai yleiseen väsymykseen.

Homeopaattisesti hoidettuina sekä äiti että lapsi valmistautuvat normaaliin synnytykseen. Kun äidin pelkoja ja jännitystä voi luontaisin keinoin lieventää, lapsikin tuntee olevansa tervetulleempi tähän maailmaan.

Oikein otettu homeopaattinen lääkeaine ei vahingoita sikiötä. Veteen laimennetusta ja potensoidusta lääkeaineesta ei jää materiaalisia haitta-aineita elimistöön. Lääke vaikuttaa elimistön energiatasoon ja vastustuskykyyn. Raskauden aikana myös sikiö pääsee hyötymään tästä vaikutuksesta.

Pahoinvointi- ja särkylääkkeet voivat vaikuttaa haitallisesti lapsen terveyteen. Siksi neuvoloissa tulevaa äitiä kehotetaankin vain kestämään ja kärsimään raskauden usein hankalat ja elämää rajoittavat sivuoireet. Homeopaattisten valmisteiden mukana närästys, pahoinvointi ja oksentelu voivat kuitenkin antaa periksi.

Lisäksi monet käytännön vinkit auttavat aamupahoinvointiin: hyväksi koettu keino on esimerkiksi aamiaisen nauttiminen sängyssä ennen ylösnousua. Vastenmielisiä ruoka-aineita ei edes kannata yrittää syödä akuutin pahoinvointikauden aikana. Lisävitamiinien ja mineraalien tarve kasvaa, jos äiti oksentelee paljon. B6-vitamiinin on sanottu lieventävän pahoinvointia.

Pahoinvointi on harvoin ainoa oire. Jos mikään myöhemmin luetelluista lääkeainekuvista ei kuitenkaan tunnu sopivan, voi akuutisti käytettynä yrittää apua seuraavista lääkeaineista.

Colchicum auttaa erityisesti sille, jota inhottavat kaikki ruoat ja erityisesti kala ja kananmuna. Tabacum-pahoinvointi on pahimmillaan jatkuvassa pienessä liikkeessä, kuten autossa, laiva- tai linja-automatkalla. Kreosotumilla esiintyy jatkuvaa pahoinvointia yhdessä polttavan, kutisevan ihottuman ja virtsatietulehdusten kanssa. Ipecacuanha-pahoinvointi on niin rajua ja pitkään jatkuvaa, että oksennuksen mukana tulee verta. Viimeisenä keinona, jos kaikki muut lääkeaineet jättävät pulaan, tulee Symphoricarpus racemosa, jonka oksentelu on voimallista ja verenmakuista.


Raskaus ei ole sairaus

Raskaudenaikainen hoito kuuluu ammattinsa osaavalle homeopaatille, sillä mitään homeopaattista lääkeainetta ei saisi käyttää rutiininomaisesti, vaan aina henkilökohtaisen oirekuvan mukaisesti.

Paras vaihtoehto olisi hakeutua vastaanotolle jo siinä vaiheessa, kun perheenlisäystä vasta suunnitellaan, ja hoitaa äidin lisäksi myös isää.

Aluksi tehdään normaali homeopaattinen haastattelu. Tulevan äidin on hyvä palauttaa mieleen kuukautisia koskevat tiedot, aikaisempiin raskauksiin liittyneet oireet, mahdollisten keskenmenojen kulku sekä myös oman äidin raskausaikaan liittyneet erikoisuudet. On myös syytä kertoa, jos tietää oman syntymänsä olleen vaikea.

Raskaus sinänsä ei ole sairaus. Naisen vaivat ovat ilmausta raskauden mukanaan tuomasta stressistä ja jännityksestä. Homeopaattisessa haastattelussa kartoitetaan myös pariskunnan suhtautuminen perhetapahtumaan, sillä homeopaatin on saatava käsitys kokonaistilanteesta. Vain sitä kautta hän voi tuoda apua lapsen tuloon liittyviin ongelmiin.

Käynti homeopaatin vastaanotolla voi olla terapeuttista myös siinä mielessä, että outoihin mielihaluihin suhtaudutaan asiallisesti ja niihin voi saada myös helpotusta. Esimerkiksi halu syödä kalkkia tai savea on todettu ainakin seitsemän homeopaattisen valmisteen testeissä.

Raskauden aikana naisen elämänvoima toimii aktiivisesti. Se voi olla myös puhdistavaa aikaa. Vanhat oireilut saattavat helpottua, ja nainen tuntee itsensä terveemmäksi kuin koskaan. Mutta on myös niitä, joiden jokainen vanha oire vain pahenee. Eikä ole outoa, että joku piilevä krooninen vaiva kuten herpes ilmaantuu raskausaikana.


Miten lääkkeet toimivat

Homeopaattiset lääkkeet poikkeavat särkylääkkeistä ja muista koululääketieteen valmisteista siinä, että ne eivät tukahduta oireita, vaan vahvistavat ihmisen vastustuskykyä ja sitä kautta auttavat pääsemään oireista eroon.

Kun uutta homeopaattista lääkeainetta tutkitaan, koehenkilö ottaa sitä useana päivänä peräkkäin ja merkitsee muistiin kaikki uudet oireet, joita kokeilun aikana ilmenee. Hän merkitsee ylös myös ne omat oireensa, jotka helpottuvat lääkkeen ansiosta. Näitä kokeita kirjaten ja lääkeaineiden yliannostus- ja myrkytystapauksia tutkien homeopaatit ovat saaneet selville, millaisia oireita vastaan kutakin lääkeainetta voi käyttää.

Kun valmistetta annetaan samankaltaisista oireista kärsivälle henkilölle, elimistö tunnistaa lääkeaineen pienimmästä mahdollisesta annoksesta. Tästä impulssista elimistö saa lisää vastustuskykyä oireiden eliminoimiseen.

Oireet ovat myös raskausaikana elimistön tapa ilmaista epätasapainoa. Raskauteen kuuluvaa oksentelua, päänsärkyä, masennusta tai turvotusta esiintyy niin monen lääkeaineen testauksissa, että omin päin on kenties vaikea löytää tarkalleen samankaltaista valmistetta. Mitään patenttilääkettä raskaana oleville naisille ei siis ole homeopaatillakaan.


Jos jokin menee pieleen. . .

Keskenmeno lienee suurimpia pelonaiheita raskauden aikana. Joissakin tapauksissa homeopatialla voidaan estää uhkaava keskenmeno, mutta epämuodostuneet yksilöt abortoituvat, oli äiti homeopaattisessa hoidossa tahi ei. Silloin syynä on esimerkiksi tuulimunaraskaus, kromosomimuutos, rypäleraskaus tai jokin muu rakenteellinen häiriö sikiössä. Kohdussa voi olla rakennevika tai kasvain. Keltarauhanen voi toimia vajaateholla.

Myös äidin yleissairaus, myrkytys ja erilaiset infektiot voivat olla keskenmenon syynä. Myös isän siittiöiden muutokset ja alkoholismi on todettu keskenmenon altistajiksi.

Keskenmeno alkaa tavallisesti kirkkaalla verenvuodolla, johon liittyy jaksottaisia vatsanpohjan kipuja sekä ristiselkäsärkyä. Alkuraskauden aikainen verenvuoto on uhkaavan keskenmenon merkki, ellei jotain muuta syytä tälle löydetä.

Viburnum opulus voi auttaa aivan raskauden alkuvaiheen äkillisissä tiloissa, joihin liittyy kouristavaa kipua ja verenvuotoa. Belladonnan oireet tulevat väkivaltaisella voimalla. Vuotoa on paljon. Kasvot punottavat ja ohimosuonet tykyttävät, potilaalla on tunne kuin kaikki veri pakkautuisi päähän. Apis-tilassa keskenmenoon kuuluu polttavaa, pistävää kipua, turvotusta ja runsas, tumma vuoto.

Jos uhkaavalle keskenmenolle on tietty syy, kuten kaatuminen, putoaminen tai muu onnettomuuden aiheuttama fyysinen tai psyykkinen shokki, Arnica voi olla avuksi. Jos äiti on säikähtänyt jotakin kuollakseen, Aconitum rauhoittaa. Surun kohdatessa Ignatia voi helpottaa oloa.



Lääkeainekuvia raskauden aikaan

Tässä on muutamia esimerkkejä siitä, miten lapsen odottaminen näkyy eri homeopaattisissa lääkeainekuvissa. On silti muistettava, että hyötyäkseen jostakin lääkeaineesta potilaan ei tarvitse kärsiä kaikista lääkeaineen oireista. Nainen voi sitäpaitsi neljänkymmenen viikon aikana käydä läpi monelle muullekin lääkeaineelle tyypillisiä oireita.

Itsehoito ei ole raskauden aikana suotavaa. Jos tunnistat itsesi näistä kuvauksista, käy varmistamassa asia ammattitaitoiselta homeopaatilta.

Ailahteleva Pulsatilla

Pulsatilla on yleinen raskausajan lääkeaine. Tulevan äidin mielialat ailahtelevat helposti: hän on välillä riemunsa kukkuloilla, välillä taas surumielinen ja ahdistunut. Hän tarvitsee paljon tukea ja hellyyttä mieheltään. Hän epäröi koko raskauden mielekkyyttä ja uutta rooliaan äitinä. Oireetkin muuttuvat päivästä toiseen.

Raskauden edetessä viimeiseen kolmannekseen Pulsatillan fyysiset oireet yltyvät. Hän saa helposti suonikohjuja ja verenpaine nousee tavallista herkemmin. Hänellä saattaa esiintyä normaalia pahempaa anemiaa. Virtsa karkailee kun hän yskii.

Pulsatilla on lämminverinen ja hänen hapenottokykynsä on huono. Hän tulee toimeen vähällä vaatetuksella ja haluaa ikkunat auki. Mutta ailahtelevainen kun on, hän saattaa välillä olla hyvinkin viluinen.

Pulsatillaa on joskus käytetty apuna raskauden loppuvaiheessa, kun lapsi ei ota kääntyäkseen normaaliin takaraivotarjonta-asentoon. Aivan takuuvarma tämä keino ei ole, eikä varsinkaan, jos äiti on muuta kuin Pulsatilla-tyyppiä. Saattaahan esimerkiksi napanuora olla niin lyhyt, ettei kääntyminen ole kerta kaikkiaan mahdollista.

Väsynyt Sepia

Myös Sepia vaikuttaa voimakkaasti naisen hormonitoimintaan. Jos äiti on ärtyisä, hänelle nousee herpes-rakkuloita huuleen tai alapäähän, jos hän oksentelee vähimmästäkin ja kohtu supistelee voimakkaasti, hän saattaa hyötyä Sepiasta.

Sepiaa tarvitsee usein nainen, jolle odottaminen (tai koko avioliitto) ei enää tuota uusia elämyksiä tai tyydytystä. Jopa oman miehen haju saattaa käynnistää oksennusreaktion. Seksi ei kiinnosta. Ruoankäryä ja tupakansavua hän ei siedä. Hän saa päänsärkyä ja voi pahoin, iltapäivisin hän on hyvin väsynyt.

Sepialle raskauden toinen kolmannes on vaikeaa aikaa. Alavatsan lihakset ovat veltot, ja potilaalla on tunne, että sikiö voi tulla ulos millä hetkellä tahansa. Siksi hän usein istuu jalat ristissä ja jopa kävellessään pinnistelee alaspäin painavaa tunnetta vastaan. Myös selkävaivat kuten iskias kuuluvat Sepian oireisiin.

Sepian lääkeainekuvaan kuuluu myös voimakkaasti kutiseva, candida-tyyppinen valkovuoto raskauden aikana. Myös ruskeat tai värittömät alueet kasvojen iholla voivat viitata Sepiaan.

Flegmaattinen Calcarea

Tyypillinen Calcarea carbonica -äiti on ylipainoon taipuvainen vaaleaverikkö. Raskauden aikana hän on kömpelö ja väsynyt. Melankolia kasvaa tilan edetessä -- hän ei pysty katsomaan kauhuelokuvia tai orpolasten kohtalosta kertovia dokumentteja, koska eläytyy liiaksi vähäosaisten kohtaloon. Hänellä on usein myös korkeanpaikan kammo.

Hänen jalkansa ja kätensä ovat kylmänkosteat, ja hän kärsii usein suonenvedosta öisin. Hänen päänsärkynsä ovat moninaiset.

Calcarea-tyypillä on taipumusta outoihin mielitekoihin, kuten kalkin, hiilen ja lyijykynien pureskeluun. Hänen ruoansulatuksensa ei toimi hyvin, maha on turvoksissa ja erityisesti lehmänmaito tuottaa ongelmia.

Romanttinen Ignatia

Ignatia-äiti on yltiöromantikko. Hän on vihdoin löytänyt elämänsä miehen, tullut raskaaksi, ja nyt hän haluaa kaiken olevan täydellistä. Vauvan sänky on koristeltu pastellivärisin röyhelöin jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa.

Ignatia on mielialoissaan ailahteleva, ja vaatii mieheltään kenties välillä mahdottomia. Jos asiat eivät suju hänen odottamallaan tavalla, hän saattaa muuttua hysteeriseksi. Kuten odottaa sopii, lääkeaineelle tyypillinen huokaileminen ei raskauden aikana suinkaan vähene. Hänellä on pahoinvointia, häntä heikottaa ja vatsassa on tyhjäntuntuinen olo.

Usein tämän tyypin oireilun taustalla on voimakkaita tunnepitoisia negatiivisia kokemuksia ja surua, joka purkautuu hysteriana silloinkin, kun kaikki ulkoiset puitteet jo näyttäisivät olevan kunnossa.

Puhekone Lachesis

Lachesis-potilas on puhelias; hän väsyttää seuralaisensa omalla tajunnanvirrallaan. Hän jatkaa puhettaan, vaikka toinen osoittaisi ettei enää kuuntele.

Hänen elimistönsä käy jo muutenkin ylikierroksilla, ja siksi raskaus on hänelle kovaa aikaa. Hänellä on taipumusta verenpaineeseen ja tykytyskohtauksiin, ja varsinkin nukkumaan mennessä hänellä on tukahduttava tunne ja hengenahdistusta. Hänellä on kuumia aaltoja ja naama punottuu helposti. Suonikohjut ja peräpukamat pahenevat raskauden aikana. Vaikka muuten kaikki oireet ovat vasemmanpuoleisia, iskiaksen Lachesis kehittää oikealle puolelle.

Kiristävät vaatteet ahdistavat häntä, ja mahan kasvaessa hän tuntee tukehtuvansa. Lachesis-tyypin avainoireisiin kuuluu normaalia runsaampi hiustenlähtö raskauden aikana.

Masentunut Cimicifuga

Cimicifugan fyysiset oireet ovat rajuja ja mielentilat hyvin voimakkaita. Hän saattaa olla raskauden aikana syvässä depressiossa ja peloissaan tulevasta synnytyksestä. Hänestä tuntuu kuin suuri, raskas pilvi olisi laskeutunut hänen päällensä.

Kuten Lachesis, myös Cimicifuga on normaalioloissa kova puhumaan, hän on touhukas ja työssään tehokas. Hän kärsii voimakkaista kuukautiskivuista, ja myös raskauden aikana hänen kohtunsa supistelee. Kivut ilmenevät jo raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, ovat terävämpiä kuin Sepian, kulkevat mahan poikki ja aiheuttavat myös huimausta.

Lantionseudun lisäksi myös niska ja selkäranka ovat Cimicifugalle arkoja paikkoja. Ylimääräinen paino lisää oireilua entisestään.

Onnellinen Phosphorus

Raskausaika on Phosphorus-äidille helppoa. Hän on usein joutunut yrittämään lapsensaantia kauan, ja kun vihdoin tärppää, hänen onnellaan ei ole rajoja. Hän laulaa, kertoo juttuja syntymättömälle lapselleen ja antaa sille kaikkia mahdollisia virikkeitä jo vatsanpeitteiden läpi.

Phosphorus-äiti on seksuaalisesti aktiivinen koko raskauden ajan samoin kuin imetysaikana. Hänen ongelmiaan ovat erilaiset synnyttimistä tulevat verenvuodot ja anemia: lääkäri määrää hänelle rautatabletteja, mutta hän ei halua ottaa mitään, mikä tuntuu epäluonnolliselta raskauden aikana.

Touhukas Apis

Apis-tyyppi on raskauden aikana hieman muissa maailmoissa, pudottelee esineitä eikä osaa ajatella kovin selkeästi. Häntä on vaikea miellyttää, hän on helposti itkuinen, ja toisaalta taas saattaa nauraa vakavillekin asioille.

Apiksen raskaus sujuu kiireisten askareiden parissa, hänen energiansa tuntuu riittävän loputtomiin. Hän ainakin väittää voivansa hyvin, vaikka raskauden loppuvaiheessa lääkäri saattaakin todeta ylenpalttista turvotusta etenkin kasvojen ja käsien alueella, valkuaista virtsassa, ja pahimmillaan muitakin alkavan raskausmyrkytyksen (eli pre-eklampsian) oireita.


Synnytys ja homeopatia

Synnytyksen aikana koko elimistö on sekasortoisessa tilassa, ja sen aikana voidaan tarvita muutamaakin eri lääkeainetta. Harvemmin käytetään ihmisen kokonaistilanteen ja -rakenteen mukaista lääkeainetta, koska kyseessä on tavallaan akuutti stressitilanne, jolloin ihminen saattaa reagoida yllättävälläkin tavalla.

Homeopaattiset lääkeaineet valmistavat äitiä synnytykseen ja vähentävät kipua itse tapahtuman aikana. Kohdunkaulan jäykkyyttä voidaan hellittää, supistuksia tehostaa ja lyhentää näin synnytysaikaa. Homeopaattisten lääkeaineiden merkitys synnytyksen helpottamisessa on tulevaisuudessa merkittävä, sillä niiden yhteydessä ei tarvitse pelätä lapsen saavan vieraita lääkeaineita elimistöönsä.

Mitään lääkeainetta ei homeopatiassa määrätä rutiininomaisesti. Jos siis synnytys näyttää sujuvan normaalisti, homeopaattista hoitoa ei anneta.

Turvallisimmin homeopatian käyttö synnytyksessä sujuu tietenkin homeopaatin opastuksella. Keskeisimpien lääkkeiden käytön synnytystilanteessa voi homeopaatti neuvoa myös synnytyksessä avustavalle isälle. Suomessa alkaa olla myös homeopaatin koulutuksen saaneita kätilöitä.

Liian hitaasti etenevään synnytykseen yleisin lääkeaine on Caulophyllum.

Joissakin kirjoissa neuvotaan ottamaan tätä valmistetta matalassa potenssissa jo viikkoja ennen laskettua aikaa. Näin ei kuitenkaan kannata menetellä, sillä Caulophyllum auttaa ainoastaan silloin, kun oireet vastaavat sen lääkeainekuvaa: silloin, kun supistukset heikentyvät ja kohdun lihaksista tuntuu menevän kaikki voima.

Homeopatian yleisiin lainalaisuuksiin nimittäin kuuluu, että lääkeaine saattaa väärään aikaan, liian usein ja matalassa potenssissa otettuna aiheuttaa juuri ne oireet, jotka on haluttu eliminoida. Niinpä matalapotenssisen Caulophyllum-kuurin varaan laskeva äiti voikin joutua kärsimään pitkästä ja vaikeasta synnytyksestä.

Kipua ja tulehdusta vastaan

Vaikka homeopaattista hoitoa ei muuten tarvitsisikaan, yksi lääkeaine kannattaa pitää valmiina synnytyksen varalta: Arnica Montana. Se on yleisin lääkeaine käytettäväksi suurten ponnistusten edellä ja etenkin niiden jälkeen.

Arnica ennen synnytystä antaa siis äidille voimia selvitä fyysisestä ponnistuksesta ja jälkeenpäin se rentouttaa ylirasittunutta elimistöä. Koska Arnican toiminta-alueeseen kuuluvat erityisesti ihonsisäiset verenvuodot ja kudosvauriot, se on korvaamaton apu synnytyksen jälkeiseen hakattuun, mustelmaiseen oloon.

Arnican erityisominaisuuksiin kuuluu myös istukan irtoamisen helpottaminen. Koska lapsen pää joutuu syntymässä koville, Arnican antaminen äidille on tässäkin mielessä perusteltua. Lääkeaineen vaikutus siirtyy imetettäessä vauvaan.

Välilihan leikkauksesta aiheutuvaan kipuun ja myös lapsen syntyessä tuntuvaan terävään hermokipuun auttaa Hypericum. Myös sektion jälkeisiin leikkauskipuihin Hypericum on oiva valmiste.

Synnytykseen usein liittyvien kuolemanpelkotilojen varalta kannattaa mukaan pakata Aconitum. Äiti on äärimmäisen levoton, hänellä on sydämentykytystä ja hikoilua. Jälkikivut voivat olla vaikeat. Äiti saattaa myös pelätä lapsen kuolemaa enemmän kuin omaansa. Aconitumia voi antaa myös lapselle, jos hän on sininen ja heikko. Myös virtsaumpi äidillä tai lapsella helpottuu usein Aconitumilla.

Erikoistilanteita

Jos äiti on kovassa kuumeessa, oireisiin liittyy tykyttävää kipua ja yliherkkyyttä kaikelle tärinälle ja valolle, hän voi olla Belladonna-tilassa. Nämä oireet syntyvät äkillisesti, ja kasvot ovat turvonneet, tumman sinipunaiset ja usein oireisiin liittyy myös päänsärkyä.

Jos äiti on äärimmäisen kipuherkkä, Coffea voi auttaa häntä keskittymään paremmin synnytykseen. Kaikki aistit ovat tämäntyyppisillä äideillä herkistyneet, hän ylireagoi kaikkiin ääniin ja valoihin.

Jos äiti on kipuherkkä ja sen lisäksi vielä äärimmäisen ärtyisä, suorastaan vihainen, Chamomilla voi auttaa. Hän on vaikea potilas: pyytää jotain, ja kun saa haluamansa, ei haluakaan enää sitä. Kivut säteilevät reiden sisäpintaa myöten.

Gelsemium on arvokas lääkeaine synnytystä jännittävälle äidille. Lihakset menevät heikoiksi, hän voi olla myös uninen ja väsynyt. Gelsemiumia voi antaa myös synnytyksen loppuvaiheessa, kun äidille tulee voimaton, tärisevä olo, johon liittyy usein myös oksetus- ja ripulikohtaus.

Cimicifugan synnytys kestää pitkään. Se johtuu siitä, että hänen paikkansa ovat ahtaat. Hierominen helpottaa hänen oloaan. Hän saattaa olla hysteerinen, näkee hiiriä ja rottia synnytyssalissa. Hän pelkää ettei synnytys koskaan lopu.

Myös Pulsatillan synnytys on arvaamaton, ja supistukset ovat epäsäännöllisiä. Hän on tottelevainen synnyttäjä, ei halua olla itse aktiivinen.

Platina-äiti tietää itse parhaiten, miten kaiken pitäisi sujua. Hän puhuu jatkuvasti ja antaa ohjeita. Hänen kontrollintarpeensa voi lähestyä paranoiaa.

Ignatiaa voi tarvita sellainen äiti, joka on juuri kokenut menetyksiä elämässään; kuolemaa lähipiirissä, tai lapsen isä onkin hylännyt perheen. Ignatia-tilassa voi olla myös äiti, joka ei haluaisi että raskaus olisi ohi. Hän itkee ja nauraa vuorotellen, huutaa ja on kenties hysteerinen.

Leikkaushaavan hoitoon soveltuvat Hypericumin ohella myös Calendula ja Staphisagria. Calendulan hyödyllisyyttä tässä tilanteessa lisää vielä sen kohdun takaisinsupistumista edistävä vaikutus.

Parhaimman homeopaattisen hoidon varmistaa käymällä homeopaatin vastaanotolla jo hyvissä ajoin ennen synnytystä.

Soveltuva potenssi synnytyksessä on C30. Homeopaattista lääkettä ei pidä koskaan uusia, ennen kuin oireet palaavat. On myös muistettava, että synnytyksen aikana eri tilanteet ja tilat voivat seurata toisiaan hyvinkin nopeassa tahdissa.


Kotisynnytys ja muita vaihtoehtoja

Synnytys on parhaimmillaan silloin, kun hetkeen on valmistauduttu kunnolla. Uuden elämän syntymä voi olla koko perhettä yhdistävä ja lähentävä tapahtuma.

Lahtelainen Sara Vesikko synnytti nuorimmaisensa kotona. "Ilman tietämystä homeopatiasta en olisi uskaltanut ryhtyä kotisynnytykseen", hän sanoo.

Homeopaattiset valmisteensa saa ottaa myös sairaalaan mukaan. Niiden avulla voi voimistaa supistuksia, vähentää kipua ja verenvuotoa ja auttaa tuoreeltaan myös vastasyntynyttä.

Suomalainen synnytys tapahtuu useimmiten sairaalassa. Englantilaisen mallin kaltaisia poliklinikkasynnytyksiä, kotisynnytyksiä tai vesisynnytyksiä ei tunneta tarpeeksi, että niitä osattaisiin vaatia.

Kotisynnytykseen päätyy tutkimusten mukaan vain 2-4 suomalaisperhettä vuodessa. Sairaanhoitaja-homeopaatti Sara Vesikon perheessä kotisynnytys koettiin, kun kuopus Joonathan tuli maailmaan.

"Synnytykseen valmistauduttiin hyvin koko perheen voimin. Kollegani, kätilö-homeopaatti Lea Putus-Talja oli koko ajan läsnä, mutta antoi myös tilaa. Hän oli myös koko ajan tietoinen synnytyksen edistymisestä: sekä vauvan että äidin hyvinvoinnista."

"Usein aikuisten omat pelot estävät päästämästä lasta lähelle synnytyksen kaltaista äärimmäistä tilannetta," Sara Vesikko uskoo. Hänen nuorimmaisensa Joonathanin syntymää avustivat kätilön ja isän lisäksi myös silloin 7-vuotias poika Christian.

"Monet päivittelivät minulle esikoisen mukanaoloa, mutta lapsi itse otti kaiken hyvin luontevasti vastaan, ja taatusti tämä on lähentänyt sisarusten suhdetta. Nelivuotias isosisko Henriikka tuli mukaan heti tapahtuman jälkeen. Hän kylvetti Christianin kanssa vauvan heti syntymän jälkeen. Minä lämmittelin sillä aikaa saunan lauteilla."

Sara Vesikolla on takanaan alan kokemusta sekä sairaanhoitajana synnyttäneiden osastolla että klassisena homeopaattina. Hän myös valmentaa yhdessä Lea Putus-Taljan kanssa odottavia äitejä aktiiviseen synnytykseen.

Suo itsellesi hyvä synnytys

Homeopatiaa osataan jo melko usein käyttää apuna synnytyksessä. Sairaalasynnytykseenkin saa ottaa mukaan omat homeopaattiset lääkkeensä, ja yleensä tämä ratkaisu on Sara Vesikon kokemusten mukaan synnytysosastoilla otettu hyväksyen vastaan.

"Kätilöt kyllä kunnioittavat potilaan oikeuksia. On kuitenkin parempi, jos äiti ja koko perhe osaa valmistautua synnytykseen niin, että toiveet tiedetään jo hyvissä ajoin", hän korostaa.

Tähän valmentautumiseen kuuluu ennen kaikkea äidin henkinen valmistautuminen synnytystapahtumaan. "Meiltä on kadonnut vaistonvaraisuus, taito kuunnella itseämme tässä tilanteessa. Äidin on raskauden aikana pystyttävä suomaan itselleen positiivinen, hyvä synnytyskokemus. Ei aina kaikki johdu pelkästään 'kauheasta' kätilöstä, kyllä kätilö antaa tilaa, kunhan äiti on määrätietoinen ja tietää, mitä haluaa."

"Koko perheen olisi valmentauduttava jo hyvissä ajoin syntymän hetkeen. Ei riitä, jos äiti laittaa muutamaa viikkoa ennen lapsen syntymää vaatteet kuntoon ja odottaa, että kaikki tehdään hänen puolestaan."

Kokeile eri asentoja

Esimerkiksi eri synnytysasentoja on uskallettava kokeilla ja löydettävä se itselle paras asento. Yhä harvemmin suositaan 1600-luvulla Euroopassa omaksuttua synnytysasentoa, jossa nainen makaa selällään synnytyspöydällä.

"Äiti on siinä kuin koppakuoriainen selällään", Sara Vesikko kuvailee. Kun synnytys tapahtuu pystymmässä asennossa, lantion tilavuus on 30 prosenttia leveämpi kuin makuulla.

"Selällä maatessa olo helposti tukaloituu, kipu lisääntyy, pelko kasvaa ja supistukset heikkenevät, ja lapsi saattaa alkaa kärsiä hapenpuutteesta. Supistusten heikentyessä aloitetaan yleensä äidillä oksitosiinitiputus. Samalla äidin oma hormonitoiminta lamaantuu, ja kohta ollaankin kipulääkityskierteessä. Tämä supistusheikkous on sitten usein syynä hätäsektioon tai imukuppisynnytyksen suorittamiseen."

"Nämä ovat jo suhteellisen rajuja toimenpiteitä, joiden käyttöönottoa voi eri asentoja kokeilemalla ja homeopatian avulla ehkäistä", Vesikko sanoo.

"Jos synnytys ei etene normaalisti, naiselle jää helposti sellainen olo, että hän ei 'pärjännyt'. On koko äitiydelle merkittävää, jos nainen saa olla mukana vahvasti ja kokea hallitsevansa tilanteen."

Ehtiikö äiti mukaan?

Hidas synnytys voi olla uuvuttava ja stressaava, mutta liian nopea syöksysynnytys ei sekään ole äidin kannalta ihanteellinen. "Jos kaikki huutavat, taksinpyörät vinkuvat ja joku ottaa koppia, ei äiti tai lapsi voi kokea sitä kovin positiivisena!"

Sara Vesikko on hoitanut myös tällaisista synnytyksistä kärsineitä äitejä, ja seuraavassa synnytyksessä äidille ja lapselle onkin jäänyt enemmän aikaa sopeutua tilanteeseen.

Myös sellaiset äidit, jotka valmistautuvat keisarinleikkaukseen eli sektioon, voivat saada apua homeopatiasta. "Eikä äidin tarvitse tässäkään jäädä tekniikan vietäväksi tai kärsiä huonommuudentunteista. Sektiokin voi olla hyvä ja luonnollinen tapa saada lapsia. Tällä tavallahan syntyy 10 prosenttia suomalaislapsista."

"Jos lantio on liian ahdas, lapsi on viistotilassa tai jos istukka peittää kohdunsuun, sektio on ainoa mahdollisuus. Jos aikaisemmat lapset ovat syntyneet leikkauksella, on olemassa kohdun repeämisvaara, ja lapsivettä voi päästä äidin verenkiertoon. Tämä on vaarallinen tilanne, jonka ehkäisyksi sektio yleensä tehdään."

"Homeopatia voi auttaa äitiä esimerkiksi heräämään nukutuksesta. Samoin virtsaumpea ja suoliston ilmavaivoja pystytään homeopaattisesti helpottamaan. Joskus leikkaushaavan kivuliaisuus voi olla äidille paha ongelma."

Luettavaa synnytykseen valmistautuessa:


Mökki- ja loma-apteekki pähkinänkuoressa:

Arnica onnettomuustilanteisiin
Ledum kurjannäköisiin haavoihin ja hyttysenpistoihin
Lachesis kyynpuremiin
Apis turpoaviin pistoksiin (hyttynen, mehiläinen, amppari)
Hypericum kipunoivaan särkyyn hermonpäissä
Belladonna auringonpistoksen kuumotukseen ja kuumeiluun, rajuun tykyttävään päänsärkyyn
Cantharis limakalvon kirvelyyn (virtsatiet) sekä palovammoihin
Aconitum tai Gelsemium lentopelkoisille
Arsenicum ruokamyrkytyksiin
Cocculus merimatkalle ja tunkkaiseen autooon
Petroleum myös automatkalaisille
Bryonia akuutin vatsakivun lieventämiseen (umpisuolioireisto)
Nux vomica juhannuspäivän pelastukseksi ja grillipartyjen jälkitiloihin
Calendula haavojen ja maantieihottuman hoitoon sekä äkkinäisestä soutamisharrastuksesta kehkeytyneisiin rakkuloihin.


Lomalääkkeet lähikuvassa

Homeopaattinen lomahoito kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Esimerkiksi lentopelosta monet kärsivät jo viikkoja ennen varsinaista matkapäivää. Lentopelkoon voi liittyä ahtaan paikan kammoa, paniikkihäiriön oireita, tai sitten potilas vain tietää vuorenvarmasti, että tuleva lento päättyy onnettomasti.

Kun edellä kuvatun kaltaista jännitystä ilmenee, henkilö saattaa rauhoittua Aconitumin avulla. Juuri ennen lentoa ilmenevää jalat alta vievää heikotusta, ripulia ja vapinaa kannattaa yrittää auttaa myös Gelsemiumilla.

Lennonaikaiset paineenmuutokset aiheuttavat joillekin tykyttävää päänsärkyä, johon liittyy myös kuumeisen tuntuinen olo ja kasvojen tumma punotus. Jokainen liikahdus, tärähdys ja kirkas valo pahentavat oireita. Tällöin pyydetään apua Belladonnalta.

Jos lento muuttuu pelottavaksi ja huimausta aiheuttavaksi erityisesti laskuvaiheessa, on parasta turvautua Boraxiin.

Merellä ja maantiellä

Merenkäynnin arvaamattomuus voi koitua loman tuhoksi. Kova aallokko panee vatsan sekaisin ja pään pyörryksiin. Kaksi lääkeainetta kannattaa varata sekä kotimaiseen purjevenematkailuun että Venetsian biennaalin vaporettokeinutukseen: Tabacum ja Cocculus.

Tabacum-potilas on viluinen, mutta haluaa viilentää vatsanseutuaan, hänen jäsenensä jäykistyvät, häntä vapisuttaa ja oksettaa. Cocculusta tarvitsevalla on myös kramppeja, mutta lisäksi hänen silmänsä ovat valonarat ja suussa on metallinen maku. Pahoinvoinnin yhteydessä esiintyy usein päänsärkyä. Olo on potilaalla niin heikko, ettei pysty nostamaan päätä tyynyltä.

Cocculus auttaa myös autopahoinvoinnista kärsivää; etenkin, jos oireet alkavat mutkaisella ja mäkisellä mökkitiellä. Toinen autossa huonovointisen apu on Petroleum, jonka oireisiin liittyy myös riitaisuus, päättämättömyys ja turha murehtiminen - ei mikään outo oireyhtymä, kun autokunta huomaa olevansa pahasti eksyksissä. . .

Täytyy olla jotakin mitä söin

Kaukomailla ja Etelä-Euroopan rantalomakohteissa saattaa odottaa toisenlainen yllätys: vesi, jäätelö tai hedelmäsalaatti ei täyttänytkään pohjoismaisia hygieniakriteerejä.

Keskiyötä lähestyttäessä lomailijan valtaa suuri voipumus, kylmä hiki kihoaa otsalle ja seuraa oksennus- ja ripulikohtaus, joka on niin raju, että potilas pelkää kuolevansa siihen paikkaan. Jälkeenpäin vatsaan ja ruokatorveen jää polttava kipu, jota pienin siemauksin juotu haalea vesi tai kuuma tee helpottaa. Arsenicum album lievittää näitä oireita, hälventää pelkotilan - ja näin pelastaa ainakin yhden lomapäivän.

Jos pahoinvointisuus tulee aamulla, tilanteeseen on kenties liittynyt alkoholinkäyttöä ja monenlaisten ruokien sekoittamista, suorastaan ylensyöntiä, Nux vomica auttaa.

Bryonian vatsakipu taas muistuttaa klassista "kivi vatsassa" -oloa, eli vatsa on hellä, siihen ei saa koskettaa, liikkuminen on mahdotonta. Potilas ei saa oksennettua. Hän käpertyy sängynpohjalle ja haluaa että muut jättävät hänet rauhaan - kunhan tuovat hänelle sängyn viereen ison lasillisen vettä.

Voi kun pian tulis pakkanen! (Papu & pojat: Helle, 1983)

Älä kärvennä itteäs! Turha sanoa suomalaiselle, nyt kun aurinko viimeinkin lämmittää.

Auringonpistoksen tyypillisemmät oireet ovat kova äkillinen kuume, kuuman polttava ja tummanpunainen iho, kova tykyttävä päänsärky ja pahoinvointi. Belladonna -lääkeaineen oireistossa on niin paljon samankaltaisuutta, että tällä voi kyseisiä oireita hyvin lähteä lievittämään. Jos iho on päässyt palamaan rakkuloille asti, Cantharis voi helpottaa oloa. Jo rikkoutuneiden rakkuloiden paikalliseen desinfioivaan hoitoon voi käyttää Calendula-voidetta.

Myös mehiläisen- ja ampiaisenpistot estävät täydellisen loman elämystä. Jotkut saavat jopa ensimmäisistä hyttysen pistoista kuumottavan, pistelevän, kosketusaran ja heleän punaisen turvotuksen, jolle sauna ei sovi, mutta vilvoittelu kylmässä järvessä helpottaa. Tämäntyyppisiin turvotuksiin voi apua tuoda Apis mellifica.

Kyyn puremaan jokaisella mökillä on varauduttu kyypakkauksella. Sen rinnalle voi nyt hankkia homeopaattista Ledum-valmistetta sekä Lachesista. Ledumin toiminta-alueeseen kuuluvat kyynpureman kaltaiset turvottavat kipu- ja tulehdustilat, joissa kipu ja turvotus tuntuvat nousevan raajan ääripäästä ylöspäin. Myös tulehtuneen haavan aiheuttava imuteiden tulehdus (vanhan kansan verenmyrkytys) vaatii Ledumia. Ledum on myös pistämätön tulehduksen estäjä, kun lomailija astuu aikansa kuluksi vaikkapa naulaan. Lachesista tarvitaan väistämättä, , kun raaja on syvän purppuranpunainen ja turvonnut.

Ponttilaudan ja punamullan neroille

Remonttia tekevän lähimmäisen homeopaattiseen lääkekaappiin pitäisi kuulua edellisten lisäksi ainakin Hypericum vasaran alle jääneen sormenpään rauhoittamiseen ja Arnica tikapuilta putoamisesta aiheutuvaan säikähdykseen ja ruhjeisiin ja Calendula-voidetta kirvettä pienemmillä teräaseilla aiheutettujen haavojen desinfioimiseen. Syvemmät haavat pitää toki muistaa ompeluttaa lähimmässä terveyskeskuksessa.

Jos loma päättyy ikävästi luunmurtumaan, hoito alkaa jälleen Arnicalla, jota yleensäkin pitäisi löytyä kaapista. Sitä otetaan aina ensimmäisenä onnettomuuden sattuessa.

Hypericum helpottaa viilteleviä hermokipuja poliklinikalle mennessä, ja näitä lääkeaineita voikin tarvita useamman annoksen ennen kipsaukseen pääsyä. Kipsauksen jälkeen on vaihdeltava Rutan, Arnican ja Rhus toxicodendronin välillä. Luutumisen edistämiseen otetaan Symphytumia. Kipsikauden loppuvaiheessa jo ylen tyytymättömäksi käyneen potilaan psykofyysiseen tilaan sopii erinomaisesti Calcarea phosphorica.


© Tiina Nyrhinen