hiirenhoito-opas

Pieni homeopaattinen hiirenhoito-opas

1.Miksi hiiri?
2. Kesyhiiren elintavat
3. Perustamme hiirikodin
tyttö vai poika?
varusteet
sijoituspaikka
herkkujen top ten

Takaisin kotisivun alkuun

Esipuhe

Pieni homeopaattinen hiirenhoito-opas jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäinen on tiivis tietopaketti hiirien elintavoista ja hoidosta. Tärkeimmät tietolähteet omien kokemusten ohella ovat Horst Bielfeldin Hiiret -kirja (suom. Tuula Syvänperä, Tammi 1985), David Aldertonin Pikkujyrsijöiden hoito (suom. Tuula Palmunen, Gummerus 1990) sekä Nick C. Maysin teos Your First Mouse (T.F.H. Publications, 1991).

Toisessa osassa esittelen omien opintojen puitteissa kertynyttä tietoa siitä, miten homeopatia voi auttaa kohentamaan hiiren elämänlaatua. Pääasiallisia lähdekirjojani ovat olleet Christopher Dayn The Homoeopathic Treatment of Small Animals (The C. W. Daniel Company Limited, 1984, reprint 1990) sekä soveltaen Ulla Kivimäen Koiran luonnonmukainen hoito (WSOY 1994).

A. Hiiri lemmikkinä

1. Miksi hiiri?

Hiiri on kaunis, suurisilmäinen ja suurikorvainen eläin. Kymmenet vuodet laboratorioissa ja eläinkaupoissa ovat tehneet hiirestä salonkikelpoisen lemmikin. Kesyhiiri on hieman ruskeanharmaata kotihiirtä sirompi ja väriltäänkin se on useimmiten jalostettu vaaleaksi tai kirjavaksi.

Hiiri on mainio lapsi. Pehmoinen, liikuttava, eläväinen ja voittopuolisesti hyväntuulinen. Se ei itke perääsi, kun lähdet töihin. Sille saa puhua vauvakieltä, eikä sen luonne siitä tuhoudu. Se ei vaadi ympärivuorokautista huolenpitoa eikä kysele liian vaikeita kysymyksiä.

Sen ylläpitoon voi upottaa rahaa, mutta köyhinä kausinasi myös hiiri tulee toimeen vähällä.

Hiirissä on paljon sosiaalisia piirteitä. Ne pitävät huolta toisistaan ja puolustavat pesäänsä, mutta reviirinsä ulkopuolella ovat uteliaita ja säyseitä. Ne ovat taitavia kiipeilijöitä ja aktiivisia kuoputtajia. Hiirten elämää on mielenkiintoista seurata.

Tämän oppaan neuvot koskevat häkkiolosuhteisiin sopeutunutta lemmikkihiirtä. Villieläimen pyydystäminen ja lemmikiksi ottaminen on kielletty Suomen laissa.

Oletko hiiri-ihminen?


Hiiren kanssa on seurusteltava joka päivä, jos haluaa sen kesyyntyvän. Se on päästettävä usein vilistämään myös vapaana, esimerkiksi hiiripöydälle (ks. luku 3, Perustamme hiirikodin) tai leveälle ikkunalaudalle. Sille voi rakennella labyrintteja, mutta mitään suurta päättelykykyä vaativia temppuja ne eivät opi, mutta sen kiipeilyä ja eläinten keskinäistä kommunikaatiota on hauska seurata.

Kesyä hiirtä voi kuljettaa mukanaankin, kunhan pitää huolta, ettei se pääse karkuun. Hiiri oppii tuntemaan hoitajansa ja osoittaa luottamuksensa monin tavoin. Hiiren kesyttäminen on haaste.

Hiiren omistajan on pidettävä häkki ja muut hiiren käyttämät paikat puhtaana, koska puhtaassa häkissä hiiri pysyy terveempänä. Häkin pohjalle tippunut ruoka on poistettava joka päivä ja juomavesi vaihdettava noin kolmesti viikossa. Ruoka-astiat on välillä tyhjennettävä, häkki ja juoksupyörä pestävä (joskus myös desinfiointiaineella) ja huuhdottava hyvin vähintään pari kertaa viikossa. Oma nenä kyllä käskee.

Hiiri seurustelee sujuvasti päivälläkin, mutta yleensä se on yökyöpeli. Koska se on virkeimmillään klo 22:n jälkeen, se ei ole erityisen suositeltava illantorkun tai pienen lapsen lemmikki. Hiiri on myös liian hento eläin pienen lapsen lujasti rutistavaan hoitoon.

Esikouluikäinen lapsi (noin 6 vuotta) kykenee jo hoitamaan hiiren, kun oikeat otteet opastetaan. Muitakin perheenjäseniä on opastettava hiiren hoidossa. Omistajalle voi tulla aikoja, jolloin hän ei voi huolehtia lemmikistään. Silloin on tärkeää, että muu suku auttaa häntä. Lasta ei saa uhkailla sillä, että eläin hävitetään, ellei sitä hoideta.

Horst Bielfeldin kysymyslista hiiren hankintaa harkitsevalle:

Jos voitte vastata myöntävästi kaikkiin näihin kysymyksiin, hiiri voi hyvin luonanne.

Takaisin hiirioppaan alkuun

2. Kesyhiiren elintavat

Kadulla öisin

Hiirten huoneesta kuuluva juoksupyörän tunnelmallinen rutina ja iloinen rapina todistavat sen, mitä itse jaksat vain harvoin valveilla seurata. Hiiret valvovat kaikki yöt. Kun sitten aamulla heräät virkeänä ja valmiina seurustelemaan lemmikkiesi kanssa, ne vuoraavat pesänsä nihkeillä salaatinlehdillä ja vessapaperitupoilla ja sanovat hyvää yötä.

Printterilahjakkuus

Hiiret rakastavat juoksemista. Jos niitä ei voi pitää vapaana esim. ikkunalaudalla tai pöydällä kovin usein, sitä tärkeämpää on antaa niiden juosta juoksupyörässä. Sitä voi jatkua yhteen menoon monta tuntia. Juokseminen vilkastuttaa hiiren aineenvaihduntaa, virkistää mieltä ja pitää linjat kurissa.

Nopein on muovinen, häkin kylkeen kiinnitettävä juoksupyörä. Jotkut hiiret jyrsivät sitä, mutta osta uusi metallinen, jos entisen puitteet alkavat harventua. Harvahko hamsterijuoksupyörä on hiirelle hiukan liian iso, "hidas" ja jopa vaarallinen. Tiheämmällä ritilällä varustettu jaloillaan seisova malli on ehkä hiirelle mukavin.

Sanovat, että hiiri voi tulla juoksupyörästä riippuvaiseksi, joten on keksittävä muutakin hupia: liukumäkiä, portaita tai rei'itettyjä lieriöitä (ikkunalaudalla tai sanomalehdellä päällystetyllä pöydällä). Hiiriä kiinnostavat kaikki pahvilaatikot ja muut uumenet, joissa ne tuntevat olevansa kotoisasti turvassa. Niille voi rakentaa kiipeilyverkkoja ja keinuja. Hiiri pitää kyllä onkaloista, mutta se ei kaipaa häkkiinsä niin paksua kuivikekerrosta kuten esim. gerbiilit.

Aina nurkassa

Hiiri pitää lämpimistä koloista, pimeistä nurkista ja jääkaapin taustoista. Kun se on kesyyntynyt tarpeeksi, se viihtyy hyvin sylissä puseronhelman alla tai hihassa. Varsinaisena kiipeilijäihmeenä ja tahmatassuna se pysyy vaivatta ihmisolalla. Miellyttävä kutittava tiskausseura!

Hiiri on näppärä labyrinttieläin. Sen takatassuista erittyy tuoksuvaa ainetta, ja näitä hajujälkiä seuraten se voi sitten päätellä, missä oikea paluureitti on.

Hiiri merkkaa reittinsä myös virtsalla, joka varsinkin uroksilla haisee, joten älä uhraa vastapestyä silkkipaitaa hiiren seikkailuille. Hiiren tuoksuihin tottuu itse melko nopeasti, mutta hiiren reittinä toiminut paita päällä ei ehkä kannata lähteä työpaikkahaastatteluun.

Sukurakas - mutta rajansa kaikella

Hiiri viihtyy parhaiten toisen hiiren seurassa. Jos ei heti halua perheenlisäystä, kannattaa valita kaksi samaa sukupuolta olevaa hiirtä (ks. kpl 3, Perustamme hiirikodin). Jos ne ovat olleet samassa pesueessa jo pienenä, ne viettävät hyvin sävyisää elämää rapsutellen ja nuoleskellen toisiaan.

Jos häkissä on liikaa eläimiä, saattaa syntyä pieniä kahinoita. Uroksilla on "nokkimisjärjestyksensä". Naaraat ovat sosiaalisempia ja sopuisampia.

Tyttöhiiristäni Pepistä ja Annikasta toinen (tietenkin Annika) paljastui pojaksi, ja yhtäkkiä kahden hiiren asemesta minulla olikin 15 hiirtä ja lähes yhtä monta hiirenhoito-ongelmaa.

Kun Annika-uroksen harmoninen yhteiselämä Peppi-vaimon kanssa katkaistiin, seuraksi tuotiin kolmen viikon yksinäisyyden jälkeen pieni arka poikalapsi Tirppu. Aluksi kaikki sujui kohtalaisen hyvin, sillä pikku Tirppu alistui kyllä. Mutta mitä suuremmaksi Tirppu kasvoi, sitä kovemmalla otteella isä alkoi sitä pomotella. Tilanteet alkoivat käydä liian väkivaltaisiksi ihmisen katseltaviksi ja Tirpulle rakennettiin oma pesä ikkunalaudalle. Lyhyiden tapaamisten aikana urokset eivät ole osoittaneet jälleennäkemisen riemua saatikka hieroneet sovintoa. Tirpun turkki alkoi heti oman kodin perustamisen jälkeen kiiltää. Stressi helpotti!

Niinpä yksinäinen uros on ehkä parempi jättää yksin. Silloin sen kanssa pitää tietenkin olla enemmän, rapsutella ja leikkiä.

Hankalien tilanteiden välttämiseksi: hanki hiiri asiantuntevalta omistajalta, joka osaa määrittää sukupuolen taatusti oikein.

Takaisin hiirioppaan alkuun

3. Perustamme hiirikodin

Tyttö vai poika?

Jos hiiren häkille ei voi osoittaa omaa huonetta (esim. lämmin varasto), tyttöhiiri (/hiiret) puoltaa paikkansa lievempien tuoksujensa vuoksi. Hiiripoikia sanotaan aktiivisiksi ja uteliaiksi ja tyttöjä varovaisiksi.

Kun poikaset ovat neljän-viiden päivän ikäisiä, on otollinen hetki määrittää sukupuoli. Tyttöjen nännit näkyvät silloin selvästi, pojilla vatsapuoli on sileä.

Pieni tippa kynsilakkaa poikasen kynteen voisi toimia merkkinä, mutta esim. myrkyttömän, vedenpitävän tussin merkinnät on nuoltu ja hiottu pois parissa päivässä.

Jos tämä varhainen sukupuolenmääritys ei onnistu, seuraavan kerran sukupuolta kannattaa tosissaan määrittää vasta, kun lapset ovat jo yli kolmen viikon vanhoja.

Valitse yksi vertailuhiiri. Tartu poikasta tukevasti hännäntyvestä kiinni, anna hiiren tarttua etutassuillaan toisen kätesi sormiin, venytä hiiren kehoa ja vertaa peräaukon ja virtsarakon/sukuelinten etäisyyttä. Tytöillä peräaukko ja sukuelimet ovat alle sentin päässä toisistaan, pojilla etäämmällä. Jos poikaset ovat jo kuukauden vanhoja, pojilla alkavat kivekset orastaa ja peräpää on hännän kohdalta paksumpi kuin tytöillä. Suurikokoiset naaraat luokittaa helposti koiraiksi, mutta tärkeintä on sukuelinten etäisyys peräaukosta, ei eläimen koko sinänsä.

Minne meidän hiiri?

Kesyhiiret asuvat useimmiten häkissä tai muovisessa terraariossa (Lehmä-hiiri kommentoi: "Kaikista parhaiten hiiret viihtyvät kirjahyllyn tai sähköhellan takana".)

Lasista kala-akvaariota voi myös kokeilla, jos saumausten silikoni ei pursuile väleistä. Hiiri saattaa kuitenkin jyrsiä silikonin, saada mahanpuruja ja pahimmassa tapauksessa rojauttaa lasit niskaansa.

Lasiterraarion haittana on myös se, että hiiri ulostaa kotinsa nurkkiin. Haju tarttuu silikoniin, eikä sitä saa puhdistettua yhtä hyvin kuin muottiin valettua astiaa. Muovinenkin umpiterraario on siitä ikävä, ettei hiiri pääse kiipeilemään kuten häkissä. Puutteen voi tietenkin korvata tikasrakennelmilla.

Hiiren asunnoista mukavin lienee tilava metallinen häkki, jonka alaosasta noin 10 cm on muovia. Se on kätevä tyhjentää ja pestä. Hiiret kiipeilevät häkin seiniä ja kattoa pitkin, joten sopiva säleikön leveys on 5 mm. Normaalista 7 mm:n hamsterihäkistä alaikäinen hiiri löytää helposti karkutien.

Hiiren häkissä on oltava pesä, juoksupyörä, keraaminen tai lasinen ruoka-astia ja juoma-automaatti ja joitakin leluja. Pesän voi rakentaa perinteisestä kukkaruukusta. Kopautetaan vasaralla ruukun reunaan, ja hyvällä tuurilla saadaan juuri sopiva livahdusaukko. Ruukku on siitä hyvä, että siinä on katon ilmastointiaukko valmiina. Se on lämmin ja sen voi välillä pestä (hiiret eivät pissaa pesäänsä, pesän päälle kylläkin).

Uuteen kotiin siirretty, vähän säikky hiiri tottuu omistajiinsa paremmin, jos sillä ei ole aluksi piilopaikkaa. Hiiri voi jäädä kokonaan kesyyntymättä, jos se pääsee aina heti piiloon, kun vähän arastuttaa.

Hiiret eivät pidä tupakansavusta, liian kuumasta tai liian vetoisasta paikasta. Ne pysyvät terveinä parhaiten 20 asteen lämmössä.

Hiiren asunto on hyvä sijoittaa silmän korkeudelle, jotta eläimen kanssa on helppo seurustella. Kun hiiri kesyyntyy, se tulee vastaan ystävällisesti nuuhkien ja viiksikarvojaan värisytellen. Ylhäältä alas kurkottuvaa kättä hiiret säikähtävät.

Terve hiiri puhtaassa häkissä

Hiirellä on muihin pikkueläimiin verrattuna heikko puolustusjärjestelmä sairauksia, varsinkin infektioita vastaan. Puhtaus on paras keino pitää hiiret terveinä. Ota tavaksi puhdistaa häkki ja tarvikkeet jo ennen kuin ne alkavat haista. Kuivikkeet olisi vaihdettava joka toinen päivä tai kaksi kertaa viikossa, kerran viikossa häkki ja kaikki tarvikkeet olisi pestävä desinfiointiaineella (esim. Tolu).

Kuivikkeista paras on hajua imevä kissanhiekka. Myös pelkät heinät sopivat, silloin koko häkin alaosa on pestävä noin kerran viikossa. Sahanpuru ja hake imevät kyllä hiiren eritteet, mutta tuplaavat hajun. Paperipohjaiset, kevyet kissanpurut eivät nekään kykene peittämään hiiren hajua. Poikien häkin hiekka on vaihdettava joka toinen päivä, jos se sijaitsee esim. makuu- tai olohuoneessa.

Hiiripöytä on (ainakin ihmisen kannalta) hieno keksintö. Se on mikä tahansa (puhdistettavissa oleva) pöytätaso, jonka jalat eivät lähde suoraan reunoista vaan keskemmältä. Reunassa on hyvä olla pieni lista, etteivät papanat ja kuivikkeet varise lattialle. Hyvä vastine hiiripöydälle on vanhoissa kivitaloissa leveä maalattu ikkunalauta, jota on helppo siivota.

Vapaan kasvatuksen hiiri

Kun hiiri on kesyyntynyt tarpeeksi, sitä voi pitää pitkiäkin aikoja myös vapaana lattialla. Tulet huomaamaan, että se etsii vaistomaisesti kodistasi juuri hiirimäisimmät paikat.

Se piiloutuu pölyisimpiin nurkkiin, kuten pesukoneen tai sähköhellan alle tai patterin väliin. Varmista, ettei kerrostaloasunnostasi ole pääsyä muihin asuntoihin. Omakotitalossa hiiren vapaaksipäästämisessä on aina pieni riski, sillä hiiri saattaa löytää niin sanotun hiirenkolon ja paeta ulkomaailmaan, jossa ei kuitenkaan omin nokkineen kovin hyvin pärjää.

Kirjahyllyn sokkeli on myös sen mielipaikkoja, ja kivaa jyrsimistä se keksii vaikkapa tapetista tai kirjankulmasta. Jos vaatekaapin ovi jää auki, se vilahtaa välittömästi sukkiesi sekaan. Jos petivaatteet on jätetty roikkumaan lattialle asti, löydät hiiren nukkumasta peittosi alta.

Ja vaikka hiiri tajuaakin korkeuserot eikä yleensä hyppää yli 50 cm:n korkeudelta, se saattaa myös vahingossa muksahtaa maahan. Hiiri ei silti välttämättä loukkaannu edes 80 cm:n pöydältä tippuessaan. (Lehmä: "Siinä mielessä muistutamme aika paljon kissaa!") Varo kuitenkin erityisesti kirppuikäisiä (16 pv) poikasia ulkoiluttaessasi! Äläkä jätä hiiriä pöydälle kauaksi aikaa valvomatta.

Kadonneen hiiren metsästys

Hiiren omistajan on myös hyvä tietää, miten lemmikin saa takaisin hellan tai pesukoneen takaa, jos se on päässyt karkuun.

Oman, tutuntuoksuisen pesäruukun asettaminen piilopaikan lähietäisyydelle saattaa toimia. Pitkä lieriö, esim. julistekäärö, saattaa petkuttaa hiiren ulkomaanmatkaltaan. Jos pääsee ojentamaan kätensä haisteluetäisyydelle, ruokaöljy, jäätelö ja kermavaahto ovat herkkuja, joita hiiri ei vapaudessakaan halua jättää väliin. On vain oltava nopea ja vähän hiirtä ovelampi: asetettava kätensä esteeksi sinne, minne hiiri todennäköisemmin yrittää paeta. Hiiren "elintilaa" voi yrittää rajata, jolloin kiinniottaminen on helpompaa.

Turhan monimutkaisia barrikadeja tai ruoka-ansoja on hiirelle jokseenkin turha rakennella, jos se hukkuu keittiöön. Jokaisen keittiöstä nimittäin löytyy leivänmuruja, herneitä, riisiä ja kuivettuneita keitetyn ruoan tähteitä viikoksi pienelle hiirelle. (Lehmä: "Eikä seikkailuhenkinen hiiri ei ihan heti ehdi ajatella ruokaa!")

Takaisin hiirioppaan alkuun

4. Hiiri syö jyviä

Hiiren ruokakupit on pestävä säännöllisesti ja salaatit tarjoiltava pestyinä, muttei märkinä. Hiiri ilahtuu ateriansa vaihteluista siinä kuin ihminenkin.

Tässä hiiren huippuherkut:

Suklaa, jäätelö, kermavaahto (hyviä kesytysmakupaloja, mutta ei jokapäiväiseen käyttöön. Hiiret lihovat helposti!), Jogurttinapit Hirssikimput, hirssisuurimot (nekin lihottavat), Kokonaiset tattarinjyvät (tummanruskea kuori), Rapea, tuore keräsalaatti Grahamkorppu, kuivattu leipä (hyvää hampaille), Makea ja hyvin säilytetty porkkana, Koivunsiemenet (poimi varastoon syksyllä), Tummat koirankeksit, vaalea näkkileipä , Kaura kaikissa muodoissaan (lyhde, jyvät, suurimot, puuro), Ohra, vehnä, seesaminsiemen ja riisi Kaupan siemensekoitus (pelletit eivät maistu), Mantelilastut.

Mihin jäi klassinen hiirinami, juusto? Aluksi yritin tyrkyttää erilaisia emmentaleja ja tuorejuustoja - turhaan. Ainoat maitotuotteet, jotka ovat villiinnyttäneet hiireni ovat olleet kermavaahto, jäätelö, jogurttinapit ja hyvin kermainen tuorejuusto. Edes raskaana ollut Peppi ei koskenut kananmuna-annokseen tai viiliin.

Aina voi yrittää krassia, selleriä, omenaa, appelsiinia, viinirypäleitä.

Hieman liharuokaakin mahtuu sen valioon: pieniä suolattomia määriä jauhelihaa, jauhomatoja, keitettyä kanaa, naudansydäntä tai muuta vähärasvaista lihaa. Perusruokavalioltaan hiiri on kuitenkin jyvän- ja kuivanmuonansyöjä ja salaatinnakertaja.

Esimerkiksi tällaisen perussekoituksen voi tehdä itse: vehnä 10 %, kaura (kuorittu) 20 %, tattari 5 %, ohra 5 %, maissi 10 %, riisi (tumma) 10 %, hirssi 15 %, kanariansiemen 10 %, heinänsiemenet 10 %, auringonkukansiemen (kuor.) 1 %, hamppu 1 % ja pellavansiemenet 3 %.

Hiiret ovat herkkiä kloorille ja muille vahingollisille aineille, joita vesijohtovesi sisältää. Annetaan hiirille vain keitettyä, suodatettua tai seisotettua vettä. Myös vähäsuolainen ja hiilihapoton kivennäisvesi ja lähdevesi näyttää maistuvan. Veden sekaan voi ainakin talvisin lisätä yhden tipan vitamiinisekoitusta vilustumisen ja sairauksien ehkäisyksi.

Takaisin hiirioppaan alkuun

5. "Kesytämme" hiiren

Hiiri voi kesyyntyä melko pelottomaksi, varsinkin, jos se saa olla vapaana ja valita itse hetkensä, koska alkaa kiipeillä syliin.

Jos olet ostanut hiiren eläinkaupasta, kesyyntyminen voi kestää, sillä liian kauan suuressa eläinperheessä olleet hiiret säikkyvät ihmistä.

Kotona syntynyt polvi on yleensä lupaavampi, kiipeää kädelle luottavaisesti eikä ensimmäiseksi lattialle päästyään etsi ihan pienintä rakoa. Yksin elävät hiiret leimautuvat ihmiseen helpommin kuin laumaeläimet.

Hiirenpoikaa ei pidä ottaa käteen ennen kuin se on kahden viikon ikäinen. Sen jälkeen ihmiskäden kosketus on paikallaan, sillä se ei koskaan totu ihmiseen, jos on saanut olla nuoruutensa vain hiiriporukoissa.

Hiirten kanssa saisi seurustella vähintään tunnin verran joka päivä. Säännölliset ruoka-ajat hiiri oppii helposti ja alkaa odottaa vierailuasi.

Hiiren häkkiin ei kannata tehdä piilopaikkoja ihan alun tutustumisvaiheessa. Aluksi ojennetaan käsi häkkiin ja annetaan hiiren haistella sitä, sitten vasta aletaan taivutella hiirtä kädelle. Älä nosta hiirtä hännästä, koska hiirestä se tuntuu vastenmieliseltä ja eläin saattaa sitten loukkaantua pitkiksikin ajoiksi (henkisesti). Hätätilanteessa hiiren saa toki ottaa hännästäkin kiinni.

Kun olet saanut hiiren kädellesi, on jo helpompi hieroa tuttavuutta. Hiiri tajuaa olevansa korkealla ja muuttuu sävyisäksi, yrittää korkeintaan kiipeillä, mutta muuten haistelee ja suukottelee jo sovinnolla kuonoasi.

Sitten kun se tuskastuu esimerkiksi kourassa kyyhöttämiseen, huomaat sen kyllä - se osaa myös näykkäistä. Harvemmin se käyttää koko purentavoimaansa. Jos näin ikävästi kävi, pane takaisin häkkiin ja aloita uudelleen muutaman tunnin päästä vaikka mantelilastulla (tai jäätelöllä) lepytellen.

Olkapäällä tasapainottelu ei taida olla hiirille kovinkaan vastenmielistä. Pitkä tukka on hiirten lemppari. Väljä tasku, erilaiset paidan kangaspoimut ja väljät pitsiliivit ovat myös hiiren lempiympäristöjä. Pidä kostea rätti lähettyvillä pissakatastrofien välttämiseksi.

Kun hiiri on tullut luottavaiseksi, sille voi järjestää erilaista ohjelmaa. Paksuhkolla puuvillanarulla juokslentelu on poikaa, kunhan hiiri on totutettu siihen tarpeeksi pienenä. Myös labyrintit, laskumäet, rei'itetyn lieriön läpi pujottelut saavat hiiriin vipinää. Leikkivä hiiri on tyytyväisempi kuin passiivinen häkkivanki.

Takaisin hiirioppaan alkuun

6. Hankimme hiirilapsia

Toistetaan vielä: Ei kannata hankkia eri sukupuolta olevaa hiirtä (ei edes siskoa ja veljeä, isää ja tytärtä, äitiä ja poikaa) jos haluaa hoitaa ja seurata vain kahta eläintä. Jos sensijaan haluaa todistaa syntymisen ihmettä, on varauduttava (vähintään) kahden häkin miehitykseen. Ensimmäinen poikue menee vielä eksoottisuuden nimessä, mutta monikymmenpäinen hiiriheimo on turhan työläs, ellei omista viittä huonetta ja halua kokopäivätoimiseen hiirtenkasvatukseen.

Hiirille ei yleensä tarvita parittajaa. Ne kyllä pariutuvat, jos saavat naaraan kiiman aikana olla muutaman sekunnin kahdestaan. Naaras on sukukypsä kolmen viikon iässä, koiras reilun neljän viikon.

Hiiri on sukukypsä (1-2 vuoden) elämänsä aikana ensimmäisen vuoden ajan, terheimmät puolitoista vuotta.

Sisäsiittoisissa eläimissä on varmemmin perimävaurioita kuin eri suvuista yhytetyissä. Älkäämme naittako siskoksia.

Naaras kantaa poikasia kolme viikkoa. Viimeisellä viikolla raskaus alkaa jo näkyä lihapullana naaraan uumalla. Naaras ja koiras on erotettava eri häkkeihin.

Naaraalle on oltava häkissään lämmin pesämökki, sillä poikaset tarvitsevat n. 30 asteen lämmön. Naaras tiivistelee pesää vielä esim. nahistuneilla salaatinlehdillä.

Kun pesästä alkaa yön pimeinä tunteina (yleensä klo 22-04:n välisenä aikana) kuulua lip-lip-lip ja ui-ui-ui, on aika antaa naaraalle täydellinen rauha. Ei siis mennä auttamaan synnytyksessä, ettei naaras joudu paniikkiin. Koko tapahtuma ei kestä kuin puolisen tuntia. Aamulla friskin oloisen naaraan voi houkutella pöydälle juoksupyörän avulla, jotta voi tarkistaa poikasten lukumäärän.

Jos hiiriä syntyy yli 12, hiirenkasvattajat lopettavat yleensä ylimääräiset poikaset. Emällä on nimittäin 12 nisää, ja yli 12 poikasen pesueessa heikoimmat lapset jäävät ilman riittävää ravintoa.

(Meillä Se Kolmastoista hiiri, Tirppu, oli syrjitty, takkuisempi ja laihempi, mutta siitä kasvoi Kaikkien Aikojen kaunein, sympaattisin ja kiiltäväturkkisin hiirikoiras.)

Naaras on taas kiimassa n. 24 tunnin kuluttua synnytyksestä, joten isä on paras pitää kokonaan poissa näköpiiristä synnytyksen jälkeen. Naaraan kiima kestää noin 12 tuntia ja toistuu 3-6 päivän välein.

Tässä hiirten kehittyminen pääpiirteittäin:

Syntymä: 1-2 g, karvattomia ja sokeita.
3 päivää: karvojen kärjet esiin, korvat avautuvat.
4-5 päivää: aika erottaa sukupuolet toisistaan. Naarailla näkyvät nännit, koirailla ei.
1 viikko: poikaset ryömivät pois pesästä, emo kantaa takaisin.
9-10 päivää: täydellinen turkki, 4-7 grammaa
11.-13. päivä: etuhampaat puhkeavat
12.-14. päivä: silmät avautuvat, syövät myös oikeata ruokaa, ulostavat papanoita
15 päivää: 6-9 grammaa
16 päivää: kirppuikä (hyppivät säikähtäessään 1/2 metriä)
20 päivää: 8-12 grammaa
21 päivää: vieroitettava vanhemmistaan ja sijoitettava sukupuolen mukaan eri häkkeihin.
28-46 päivää: naaras sukukypsä
30 päivää: 12-20 g
32-54 päivää: koiraat sukukypsiä
4 kuukautta: täysikasvuisia.

Hiirten uskomatonta kasvuvauhtia on hauska seurata. Poikaset imevät äidin välillä läähätyskuntoon, mutta runsas, vihanneksia ja valkuaista sisältävä ravinto ja homeopaattinen apu pitävät äidin tiellä.

Kun poikaset alkavat kömpiä pois pesästä, äidin liikuntaharrastus on hoidettava häkin ulkopuolella, esim. pöydällä. Juoksupyörä on kuin auto: vaarallinen liikenneväline, jonka vauhtiin pienemmät eivät osaa suhtautua tarpeeksi vakavasti. Äiti juoksee hurmiossa, ja uteliaat poikaset panevat päänsä helposti juoksupyörätelineen ja pyörän väliin. Päänsä murjonutta poikasta ei voi enää pelastaa.

Hiiriperhe on viehättävä niin kauan kuin poikaset alkavat näyttää jo täysikasvuisilta (vaikkakin äitiään pienemmiltä). Mutta sitten häkki alkaa käydä liian ahtaaksi ja tappelujakin saattaa ilmetä. Suloisen kasvuvaiheen jälkeen on huolehdittava, että ystävät tai eläinkauppiaat ottavat hiiresi hoitaakseen. Eläinkaupoista hiiriä tosin ostetaan myös pythonin- tai tarantellanruoaksi.

Etsi kiltit hoitajat! Tai osta vielä yksi häkki lisää...ja toinen.. ja kolmas...

Takaisin hiirioppaan alkuun


B. Hiiren homeopaattinen hoito

Takaisin hiirioppaan alkuun

1. Mitä homeopatia on

Homeopatian historiasta ja kehityksestä saat tietoa kotisivuni osastosta Suuri homeopatiapaketti. Tässä esitellään kuitenkin joitakin homeopatian keskeisiä periaatteita:

A. Oirekokonaisuus

Homeopatiassa hoidetaan potilasta hänen oirekokonaisuutensa pohjalta. Yksittäisen oireen tukahduttaminen särkylääkkeillä tai muilla oireita tukahduttavilla keinoilla heikentää vastustuskykyä vain entisestään.

B. Yksi lääkeaine kerrallaan

Kerrallaan annetaan vain yhtä, terveillä ja vapaaehtoisilla ihmisillä kokeiltua lääkeainetta. Useita lääkinnällisiä aineita annetaan yhtä aikaa vain akuuteissa tilanteissa, jolloin myös elimistön tilassa ja oirekokonaisuudessa tapahtuu suuria muutoksia lyhyen ajan kuluessa.

C. Samankaltaisuus

Lääkeaineen on vastattava potilaan oirekokonaisuutta. Sama lääkeaine, joka on terveellä koehenkilöllä aiheuttanut tietyt oireet, parantaa ne sairaalla. Jos lääkeaine on tarkasti samankaltainen ja potenssi valittu oikein, potilas paranee ilman sivuvaikutuksia tai riippuvuutta.

D. Minimaalinen annos

Elimistön terveyden palauttamiseen tarvitaan minimaalinen annos. Tämä tarkoittaa sitä, että lääkeainetta potensoidaan eli laimennetaan ja ravistetaan tietyn dynaamisen vaikutuksen saamiseksi. Potensoitua lääkeainetta annetaan samankaltaista sairautta potevalle ihmiselle, eläimelle tai kasville, ja jos potilaan "värähtely" vastaa lääkeaineen värähtelyä, minimaalinen annos lääkeainetta riittää neutraloimaan sairauden.

E. Elämänvoima

Sairaus on aina ensin dynaaminen tai toiminnallinen häiriö. Ihmisessä vaikuttaa elämänvoima, joka reagoi ympäristöömme hyvin herkästi. Homeopaattisessa lähestymistavassa voidaan erottaa ennakoivat, toiminnalliset oireet sekundaarisista, jo patologisista. Homeopatian avulla on mahdollista huomata monia sairautta edeltäviä oireita ja estää niiden kehittyminen sairaudeksi. Homeopatia ei sinällään tuhoa bakteereja, mutta ihmiselimistö saa samankaltaisen lääkeaineen ansiosta voimia taisteluun taudinaiheuttajia vastaan.

F. Potilaskohtainen hoito

Vaikka kymmenen potilasta sairastaisi samannimistä tautia, kukin heistä oireilee omalla persoonallisella tavallaan. Homeopaattinen lääkeaine määrätään oireiden, ei lääketieteellisten diagnoosien perusteella. Siksi sama lääke, joka pelasti sinut nielurisatulehdukselta, ei välttämättä tehoakaan naapuriisi.

Takaisin hiirioppaan alkuun

2. Hiiren sairastaessa

Jos yhdessä eläimessä ilmenee sairauden oireita, se on erotettava toisista. Taudinaiheuttaja on jo saattanut kulkea kaikkien eläinten kautta ja tuottanut oireet heikommalla, mutta muidenkin sairastumisen vaara kasvaa, jos bakteerien määrä kohoaa häkissä kohtuuttomasti.

Hyvä ehkäisykeino epidemian aikana on antaa samaa, oikein valittua homeopaattista lääkettä koko laumalle. Jos sairas yksilö on viluinen, infrapunalampun lämpö voi auttaa.

Hiiren elämä on lyhyt, yleensä 1 -2 vuotta, joskus harvoin se yltää 3 vuoden ikään. Silti se saattaa tarvita homeopaattista hoitoa jo pienestä pitäen.

Takaisin hiirioppaan alkuun

3. Hiiri homeopaatin vastaanotolla

Hiiri voi tulla homeopaatin vastaanotolle hyvin monenlaisista syistä. Hiiri voi olla emotionaalisesti epävakaa, se voi olla korkean kuumeen tai silmätulehduksen kourissa. Vaikka hiiri ei helposti loukkaannukaan pudotessaan, se voi joutua monenlaisiin onnettomuustilanteisiin. Esim. juoksupyöräonnettomuuksien jälkeiset murtuma- ja ruhjevammat ovat yleisiä.

Kaikki traumat, esimerkiksi liian varhainen vieroitus tai partnerin kuolema lisäävät sairastumisherkkyyttä. Lisäksi sisäsiittoisuus saattaa selittää hiiren rakenteellista heikkoutta. Myös paranemisen esteenä olevat seikat on osattava huomioida. Näitä voivat olla esim. aikaisempi lääkitys, murtumat ja vieraat esineet kehossa.

Homeopatiassa merkitsevät erityisesti erilaiset kivun tuntemukset, mielenliikkeet ja tunnetilat, kun etsitään oikeaa lääkeainetta. Kun hiiri sairastuu, hän ei tietenkään pysty ihmisen lailla ilmaisemaan tuntemuksiaan ja kipujensa laajuutta. Tottunut hiirenhoitaja oppii kuitenkin ymmärtämään hiirtänsä.

Onnettomuustilanteissa toimintatapa on luonnollisesti sama, oli kyseessä ihminen tai eläin.

Hiiren käyttäytymisessä ja syömä- ja juomatavoissa tapahtuneet muutokset on hyvä kirjata, samoin ulosteen tai eritteen koostumuksessa ja värissä tapahtuneet muutokset. Onko hiiri viluinen, nukkuuko tai valvooko se normaalia enemmän? On myös havainnoitava, mikä helpottaa oiretta ja mikä pahentaa sitä; onko oireilla tietty rytmi (joka toinen päivä / keskiyöllä / kerran kuukaudessa). On myös huomioitava, esiintyykö oireen yhteydessä säännöllisesti joitain muita vaivoja.

Toiset hiiret ovat vielä muitakin arempia. Onko hiiri lauman johtaja vai alistuja? Siisti vai sottainen, kömpelö vai huolellinen, impulsiivinen vai vakaa?

Takaisin hiirioppaan alkuun

4. Lääkkeen antaminen hiirelle

Homeopaattiset lääkeaineet on useimmiten imeytetty pienenpieniin maitosokerirakeisiin. Lääkepulloa pitää säilyttää suojassa valolta ja kuumuudelta. Turhaa rakeiden käsittelyä pitää välttää.

Lääkeainetta ei tulisi ottaa heti ennen tai jälkeen syömisen. Kuitenkin yleisin tapa antaa lääkeaine on ottaa rae pullosta ja liuottaa se hiiren juomaveteen. Jos homeopaattisi kehottaa antamaan hiirelle vain yhden annoksen tiettyä lääkeainetta, sekoita se erilliseen juomavesilasiin ja anna hiiren juoda siitä. Heitä loppu laimennos menemään.

Kotikäyttöön sopivat potenssit ovat D 3 - 30 sekä C 3 - 30. Korkeampien potenssien käytöstä on konsultoitava homeopaattia.

Lääkkeen antamisen jälkeen on tarkkailtava, tapahtuuko eläimen voinnissa olennaista muutosta. Jos kaikki oireet häviävät, annosta ei saa uusia. Muussa tapauksessa saattaa olla tarpeen antaa kolmekin annosta. Ellei kolmen annoksen jälkeen tila ole mitenkään muuttunut, on kokeiltava eri lääkeainetta.

Jos oireet aluksi näyttävät pahenevan, ei kannata vielä huolestua. Jos lääkeaine on ollut oikea, oireet kuitenkin useimmiten pienen odottelun jälkeen helpottuvat ja vaivakin häipyy pahenemisensa jälkeen. Tätä ns. alkuaggravaatiota ei juurikaan esiinny matalia potensseja käytettäessä.

Takaisin hiirioppaan alkuun

5. Hiiren kotiapteekki

Homeopatialla voidaan auttaa monissa ensiaputilanteissa. Hyvästä hiiren kotiapteekista löytyvät ainakin seuraavat lääkeaineet. Jos oireet eivät muutaman annoksen jälkeen helpotu, ota yhteyttä eläinlääkäriisi ja/tai homeopaattiin.

Arnica Montana

Jos hiiri putoaa, sen päälle astutaan tai se joutuu puristuksiin, se voi saada sisäisiä vammoja. Arnica montana auttaa näissä tilanteissa.

Kaikki onnettomuustilanteet; shokki. Hiiri on lyönyt päänsä tai taittanut jalkansa, pudonnut pöydältä ja selvästi pyörällä päästään, saanut suuren haavan tai joutunut tappelussa mukiloiduksi. Arnica on aina ensimmäinen lääkeaine, jota käytetään mustelmien ja sisäisten verenvuotojen ehkäisyyn, turvotusten laskemiseen ja kivun vähentämiseen. Ennen kirurgisia toimenpiteitä, ennen synnytystä ja voimakkaan fyysisen suorituksen jälkeisiin lihassärkyihin.

Aconitum

Jos hiiri on selvästi shokissa onnettomuustilanteessa, annetaan Aconitumia. Hyvin traumaattisen tapauksen jälkeen: esim. kohtaaminen isomman eläimen tai kovakouraisen ihmisen kanssa, jolloin hiiri on pelännyt kuolevansa. Myös ilotulitusraketteja säikkyneen eläimen rauhoittamiseen.

Hypericum perforatum

Kaikkiin ruhjeisiin. Hiiren häntä tai varpaat ovat jääneet oven väliin. Hypericum auttaa kaikkiin hermoston kiputiloihin, joissa kivun voi olettaa kulkevan edestakaisin hermoratoja pitkin. Amputoidun jäsenen haamukipuun.

Calendula officinalis

Verta vuotavat haavat hoituvat Calendulalla, jota on saatavana sekä voiteena että tinktuurana. Alkoholipitoinen tinktuura käy myös desinfioijasta, mutta kirvelee. Voide on lempeämpi tapa saada haava umpeen. Auttaa myös tulehtuneen ihottuman hoidossa.

Staphisagria

Tämän lääkeaineen tiedetään edistävän kirurgisesti tehdyn leikkaushaavan ja muiden terävien viiltojen paranemista.

Symphytum

Jos hiiren luu murtuu, on Arnican jälkeen annettava Symphytumia luiden toipumisen edistämiseen ja nivelsiteiden paranemiseksi. Myös silmäonnettomuuksien hoitoon (musta silmä) Symphytum auttaa.

Apis mellifica

Apis on pistämätön apu, jos mehiläinen tai ampiainen pistää hiirtäsi ja aiheuttaa turvotuksen (tätä lääkeainetta kutsutaan homeopaattiseksi kortisoniksi). Myös muut ödeemankaltaiset turvotukset laskevat Apiksen avulla; esim. "näärännäpyt", jotka paisuttavat silmää.

Urtica urens

Ensimmäisen asteen palovammojen hoitoon sisäisesti. Voidaan antaa myös ulkoisesti, punoittavalle rikkoontumattomalle iholle.

Causticum

Toisen asteen palovammat: iho rakkulainen ja halkeillut. Annostus uusitaan, kun potilas alkaa uudelleen kipuilla.

Cantharis

Kaikenlaiset palovammat, myös kolmannen asteen vammat. Polttavan kipeät limakalvot ja erityisesti virtsatientulehdus kuuluvat Canthariksen vaikutuspiiriin.

Ledum palustre

Jos hiiri astuu esim. äärimmäisen pieneen ruosteiseen naulaan ja jäykkäkouristus on pelättävissä, Ledum voi auttaa ehkäisemään oireyhtymän. Samoin ns. verenmyrkytys, joka lähtee liikkeelle haavasta. Ledumin vaikutuspiiriin kuuluvat kivut kulkevat aina alhaalta ylöspäin.

Bryonia alba

Kovat vatsakivut, jotka pakottavat makaamaan aivan liikkumatta. Potilas on janoinen ja ärtyisä. Umpisuolentulehduksen oireet helpottuvat Bryonialla. Näitä lääkeaineita voi käyttää myös isompien eläinten ja ihmisten hoitamiseen, jos oireet kuulostavat edellä kuvatuilta.

Belladonna

Nopeasti kehittyvät tulehdukset, kuten korvatulehdus, kurkkukipu, kuumottava ihotulehdus, nisätulehdus. Tulehduksen alue on tummanpunainen, tykyttävä ja kosketusarka. Belladonnalla on usein kouristuksia ja pulssi tuntuu voimakkaana. Hiiri on erittäin levoton ja kuume on noussut äkillisesti hyvin korkeaksi.

Takaisin hiirioppaan alkuun

6. Apua hiiren tyypillisimpiin vaivoihin

  • Hiirellä samoin kuin rotalla voi esiintyä kosteudeltaan ja lämpötilaltaan vääränlaisessa ympäristössä hännän verenkierron häiriöitä, joka voi johtaa hännän tippumiseen. Secale on hyvä lääke vaivan ehkäisyyn, mutta ikävä kyllä se huomataan useimmiten, kun on jo liian myöhäistä pelastaa häntää.

    Myksoplasmoosi on hiirillä yleinen, mykobakteerin aiheuttama "Tarttuva katarri". Siihen kuuluvat läähätys, vinkuva tai hakkaava hengitys, nuha ja vuotavat silmät. Eläin kyhjöttää tylsänä selkä köyryssä häkissään, turkki on pörröinen ja karvakin lähtee. Tartunnan jälkeen kestää 10-14 päivää ennen kuin sairaus puhkeaa, mutta sitten se pahenee nopeasti.

    Mercurius solubilis voi auttaa oireisiin, mutta usein tauti on eläimelle kohtalokas.

    Jyrsijähaavauma on erityisesti hiirillä ja rotilla yleinen leesio, joka kehittyy kehon iholle. Se kutisee voimakkaasti ja laajenee vähitellen. Jatkuva kutina ja mahdollinen sisäelinten sairaus heikentää hiiren kuntoa voimakkaasti. Selkä menee köyryyn ja hiirestä tulee levoton hötkyilijä. Hoidoksi näille eläimille suositellaan Coniumia, Fluoricum acidumia, Mercuriusta, Nitricum acidumia tai Sulphuria.

    Ulkoloisia saanut hiiri yritetään ensin käsitellä eläinkaupasta, apteekista tai eläinlääkäriltä saatavalla torjunta-aineella (esim. Ektosid). Eläintä ei saisi panna toisten hiirten joukkoon ennen kuin 2-3 viikon kuluttua. Hoito olisi toistettava kahdesti, jotta myös munista kehittyvät loiset kuolisivat.

    Laimenna Ektosid 2-prosenttiseksi (esim. 2 ml ainetta, 2 dl kädenlämpöistä vettä), pane seos sopivan kokoiseen astiaan ja dippaa hiiri siihen nopeasti niin, ettei ainetta mene sen suuhun. Ota desinfioitu ripsiharja tai -kampa ja sivele hiiren pää ja kaula pesuaineella. Pane hiiri pyyhkeen sisään ja kuivaa sen läpi eläintä hiustenkuivaajalla, jotta se ei saa kylmää.

    Väiveet elävät turkissa ja iholla ja syövät karvan- ja ihonpalasia. Kun hiiri rapsuttaa itseään, joskus syntyy verta vuotavia haavoja. Jos eläin ei saa hoitoa sen vastustuskyky heikkenee niin paljon, että se lopulta kuolee keuhkokuumeeseen. Sulphur on ykköslääke väiveiden karkoituksessa.

    Punkit ovat pieniä, eikä niitä voi nähdä paljain silmin. Ne aiheuttavat rohtumaa ja rupeutumista varsinkin suun, kuonon ja korvien alueella. Korvapunkit huomaa siitä, että korvasta erittyy ruskeata tai punaista vaikkua, ja myös mätää saattaa erittyä. Korvanlehdet saattavat joutua koville. Usein hiirillä nähdyt lohkeamat korvanlehdissä johtuvat korvapunkeista. Tehokkaita lääkeaineita ovat Psorinum ja Sulphur sekä Conium. Kirppuja ja täitä hiirellä on harvemmin. Vaikeissa tapauksissa hiiret voivat kärsiä pahasta verenhukasta ja saavat silloin myös helposti tartuntatauteja.

    Madot. Hiiret voivat saada heisi- ja sukkulamatoja. Hiiri laihtuu, ripuloi, turkki on takkuinen ja eläin on väsynyt. Jos löydät ulosteesta matoja tai niiden palasia, kokeile Cinaa tai Sulphuria.

    Raaputteleminen, pölyisten nurkkien koluaminen ja oireiden paheneminen pesemisestä kuuluvat hiiren perusolemukseen. Ne oireet kuuluvat myös homeopaattiselle Sulphur -lääkeaineelle, joka saattaa hyvinkin lisätä hiiren elinaikaa antamalla lisää vastustuskykyä ihon pinnalle pyrkiviä loisia vastaan.

    Kutinaa aiheuttavien iho-oireiden hoidossa yleisimpiä vaihtoehtoja Sulphurille ovat Arsenicum, Psorinum, Rhus tox., Natrium muriaticum sekä Urtica urens.

    Kutiava ja raaputettu iho tulehtuu, siihen tulee rohtumia tai haavaumia. Aminohappojen puutekin voi aiheuttaa tulehduksia ja ajoksia. Niitä on valkuaispitoisessa, varsinkin eläinkunnasta peräisin olevassa ravinnossa. Hiiret tarvitsevat vain vähän tällaista ravintoa, mutta sen on oltava sitten hyvää ja tuoretta.

    Jos iho on kuiva ja halkeillut, kyseeseen voivat tulla Antimonium Crudum, Graphites ja Petroleum.

    Kovettuvat kasvaimet voivat helpottua seuraavista: Calcarea fluorica, Ignatia, Silica, Tarentula ja Thuja.

    Allergistyyppisten turvotusreaktioiden kohdalla on Apiksen lisäksi muistettava Bovista, Chamomilla ja Urtica urens.

    Jos iholla on rakkulamaisia näppyjä, kannattaa käyttöön ottaa Antimonium crudum, Rhus tox. ja Sulphur.

    Ihojen tulehdustilojen rauhoittamiseen ja desinfiointiin sopii Calendula-voide.

    Jos hiiren silmistä tulee keltaisenvihertävää rähmää aamuisin, Pulsatilla saattaa auttaa. Jos silmät sensijaan ovat punaiset, turvonneet ja vetistävät voimakkaasti, tarkempi lääkeaine on Euphrasia. Jos hiirellä on samaan aikaan myös voimakasta aivastelua eikä Euphrasia helpota, Allium Cepaa kannattaa kokeilla.

    Jos hiiren oireet eivät tällä helpotu, eläinlääkäri saattaa määrätä silmätippoja. Seuraavat vinkit voivat olla tarpeen.

    Jos hiiresi on tottumaton olemaan kädellä, pane se muoviseen verkkoon, joita saa ruokakaupasta esim. valkosipulin ympärille kiedottuna. Verkossa se pysyy paremmin paikoillaan sen sekunnin ajan, kun laitat silmätippaa. Kädellesi tottuneen hiiren liikkeet voi yrittää vaientaa painamalla määrätietoisesti hiiren otsasta, jolloin se yleensä kyyristyy ja hiljenee.

    Silmään osuminen tiputtamalla on hankalaa, sillä neste pakkaa tarttua pitkiin viiksi- ja kulmakarvoihin. Tipauta aine puhtaan sormen päähän ja siirrä sitten aine hellästi hiiren silmälle.

    Ripulin ilmetessä on pidettävä huolta siitä, että häkki on puhdas. Jos häkki on likainen, siellä on pilaantunutta ruokaa tai saastunutta vettä, ripuli on todennäköinen. Myös toiset sairaat eläimet, kärpäset ja syöpäläiset aktivoivat tai levittävät ripulin taudinaiheuttajia.

    Homeopaattisista lääkeaineista ripulin hoidossa on muistettava seuraavat eri vaihtoehdot:

    Arsenicum album: Hiiri on syönyt sopimatonta ruokaa tai myrkkyä (!), oksentelee ja ripuloi pahanhajuista, vetistä ulostetta samaan aikaan, on hyvin heikko. Tila pahenee puolenyön jälkeen tai keskipäivällä.

    Podophyllum: Vetinen ja limainen, voimakas ripuli, johon liittyy kouristavaa kipuilua. Suolisto kurisee. Olo on pahimmillaan aamuisin.

    Aloe: Äkillinen, vetinen, limainen ripuli. Saattaa ilmestyä vilustumisen jälkeen.

    Nux Vomica: Liian maustetun ruoan jälkeen, ylensyönnin seurauksena ruoansulatusvaivoja. Ärtyisä eläin.

    China: Ehkäisee tehokkaasti nestehukkaa kaikissa ripulitapauksissa. Voipuneen eläimen yleiskunnon kohotukseen.

    Chamomilla: Pienten hiirten ilmavaivoihin ja ripuliin. Ärtyisä koliikkivauva, jonka oloa ainoastaan raju kanniskelu helpottaa.

    Veratrum album: Vetinen ja riisiryynimäinen ripuli, pahimmillaan neljältä aamuyöstä. Limakalvot sinertävät. Eläin on viluinen ja kylmäntuntuinen, suuta kuivaa.

    Suuret lämpötilanmuutokset, veto ja kosteus altistavat hiiren usein vilustumissairauksille. Katso, että hiiri ei saa vetoa ja varmista, että lämpötila on 20 astetta. Pidä myös huoli monipuolisesta ravinnosta, puhtaasta juomavedestä ja vitamiineista.

    Muista, että kuume on elimistön tapa tuhota haitallisia bakteereja. Jos kuume on jatkuvaa, se voi viitata sisäelinsairauksiin tai kasvaimiin.

    Aconitum: Annetaan levottomalle ja kuumeiselle hiirelle flunssan alkuvaiheessa, etenkin jos tauti on saanut alkunsa lämpimän ilman vaihduttua äkillisesti kylmäksi. Liittyy usein korvasärkyä.

    Belladonna: Sairastumisen korkeakuumeisessa alkuvaiheessa, jos hiiri on levoton, säikky, ja suonet tykyttävät näkyvästi iholla.

    Hepar sulphuris: Kärttyisälle, yskäiselle hiirelle, joka on erityisen herkkä vedolle. Tätäkin lääkeainetta pitäisi osata antaa oireiden alkuvaiheessa.

    Hiiren tanssitauti on aivolisäkkeen ja sisäkorvan vauriosta johtuva tauti. Älä hanki tanssihiirtä lemmikiksesi. Sen oireissa ei ole mitään viihdyttävää.

    Hännän epämuodostumat ovat myös perinnöllisiä sairauksia. Häntä voi olla mutkalla tai lyhyt tai siinä voi olla paksunnoksia tai peräti kaksi päätä.

    Myös karvattomat hiiret ovat perinnöllisesti sairaita eläimiä.

    Monia sairauksia ei ole helppo arvata perinnöllisiksi: epilepsia, halvaukset, kouristukset, naksahteleva tai vinkuva hengitys voivat olla myös perinnöllisiä.

    Kampurajalat, puuttuvat tai ylimääräiset varpaat, epämuodostuneet hampaat ja eräät muutkin epämuodostumat kuuluvat perinnöllisiin vikoihin. Vältä sisäsiittoa!

    Jos hiiren hampaiden kasvussa ja kehityksessä ilmenee ongelmia, on syytä antaa homeopaattista kalsiumia, Calcarea carbonicaa. Myös nuolukivestä saatavat kivennäisaineet ovat hyödyksi.

    Jos hiiri on terve ja sitä hoidetaan oikein, etuhampaat kasvavat harvoin liian pitkiksi. Kova jyväruoka ja kuiva leipä huolehtivat siitä, että hampaat kuluvat tasaisesti.

    Lisäksi ylä- ja alaleuan etuhampaat hioutuvat toisiaan vasten. Jos etuhampaat kuitenkin kasvavat liian pitkiksi, eläinlääkäri voi lyhentää niitä.

    Takaisin hiirioppaan alkuun

    7. Raskausaika ja ensimmäiset päivät

    Hiiri on kolmiviikkoisen raskautensa aikana melko vaivaton eläin. Kuitenkin hormonaaliset muutokset saattavat aiheuttaa hiirelle rasitusta. Kaksi tärkeintä lääkeainetta raskausajan helpottamiseksi ovat Pulsatilla ja Sepia. Pulsatillaa annetaan hiirelle, joka on hellyyden- ja huomionkipeä, Sepiaa väsyneelle ja eristäytyvälle emolle ennen synnytystä ja etenkin imetysvaiheessa, jos emo ei jaksa hoitaa poikuetta ja on aikeissa hylätä koko lauman.

    Synnytystä ennen kannattaa emolle antaa Arnicaa synnytyksen sujuvuutta ja kohdun supisteluja edistämään, Hypericumia synnytyksen jälkeen kipujen lieventämiseen. Äidille kannattaa antaa myös Calcarea carbonicaa, joka auttaa imetyksen onnistumisessa ja auttaa hiirenpoikasten luuston ja hampaiden kehitystä. Jos hiirellä on lisäksi taipumusta syödä kaikkea sopimatonta, kuten seinänlaastia, muovia ja hiekkaa, Calcarea carbonica sopii todella hyvin.

    Kun poikaset on vieroitettu ja annettu pois, emo saattaa tarvita homeopaattista suru- ja ikävälääkettä Ignatiaa.

    Takaisin hiirioppaan alkuun

    8. Vanha eläin

    Hiiret vanhenevat hyvin eri ikäisinä. Paljon riippuu perinnöllisistä tekijöistä, mahdollisesta sisäsiittoisuudesta ja ravinnosta. Jotkut hiiret alkavat väsähtää jo vuoden vanhoina, useimmat oireilevat tavalla tai toisella ennen 2-vuotissynttäriään.

    Ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä ovat liikunnan väheneminen, turkin kiillottomuus ja ruokahalun pieneneminen. Ulkoloiset pesiytyvät helposti hiireen, jonka puolustuskyky alkaa pettää. Sitten seuraavat kyttyräselkä, karvattomat paikat turkissa ja näppylät ihossa. Hyvän- ja pahanlaatuisten kasvainten ilmestyminen tulee todennäköisemmäksi. Monet eläimet vain laihtuvat laihtumistaan, kunnes lopulta kuolevat.

    Levottomalle ja syyhyiselle vanhalle hiirelle voi avuksi olla Arsenicum album. Vielä voipuneemman, terminaalitilassa olevan hiiren elvyttämistä ja olon helpottamista voi yrittää Carbo vegetabiliksella.

    Takaisin hiirioppaan alkuun

    Copyright: Tiina Nyrhinen

    Postia Tiinalle