Ensimmäinen dokumentoitu maininta homeoprofylaksiasta on vuodelta 1801. Homeoprofylaksiasta (HP) puhutaan silloin, kun homeopaattista lääkeainetta käytetään ehkäisemään tartuntataudin puhkeaminen.
Vuonna 1801 homeopatian perustaja, tohtori Samuel Hahnemann kirjoitti esseen "Tulirokon hoito ja ehkäisy" jossa hän kuvaa menestystään Belladonna 30:n käytössä tulirokkopotilailla. Hän myös kuvailee, miten hän käytti tätä lääkeainetta ehkäistäkseen infektion toisilla.
Lääkeaine oli valittu, koska tiedettiin Belladonnan tuottamien oireiden ja yleisten tulirokko-oireiden välinen samankaltaisuus. Homeopaatit ovat käyttäneet tätä samankaltaisuuden lain - homeopatian peruslain - sovellusta lääkeaineen valinnassa sekä hoitona että ehkäisynä vuodesta 1801, jotta voitaisiin tarjota taudille spesifiä ehkäisyä. Niiden homeopaattien lista, jotka ovat käyttäneet HP-lääkeaineita ehkäisemään sairauksia on sama kuin mestarillisten homeopaattien lista.
Kuitenkin sekä koululääketieteen parissa toimivat lääkärit ja jotkut homeopaatit vastustavat HP:n käyttöä. Ensinmainitut väittävät, että se ei toimi (sitä he väittävät myös homeopaattisesta hoidosta), kun taas jälkimmäiset väittävät sitä filosofisesti sopimattomaksi ja sanovat, että sitä pitäisi käyttää ainoastaan akuuteissa tilanteissa.
Tutkin molempia näkökantoja seuraavassa. Ensin osoitan todisteita HP:n turvallisuudesta ja tehosta. Toiseksi kuvaan päävasta-argumentteja HP:n käyttöä vastaan ja yritän vastata väitteisiin. Tällä tavalla toivon esittäväni tasapainoisen kuvan tästä vaikeasta ja joskus ristiriitoja aiheuttavasta aiheesta.
2. Historiallinen todistus homeoprofylaksian tueksi
Kuten mainittiin, monet homeopaatit Hahnemannin jälkeen ovat kuvailleet HP:n käyttöä. Heihin kuuluvat Bönninhausen 1849 (s303), Burnett 1884, Kent 1900 (p.229) Close 1920 (s. 20), Shepherd 1967, Sankaran 1972, Speight 1982, Eizayaga 1991 (sivut 282-286) ja monet muut (ks. listaa lopussa).
Tämän listan pitäisi herättää HP:tä vastustavissa homeopaateissa mietintää, miksi he uskovat että Hahnemann ja nämä muut mestarit olivat väärässä, kun taas he ovat oikeassa!
On järkevää kuvailla omia kokemuksiani HP:sta. Olen tarjonnut vanhemmille HP-ohjelmaa vuodesta 1986. Aloin kerätä tilastotietoa tuona aikana, ja olen juuri analysoinut uudelleen ensimmäiset 10 vuotta kysymyskaavakkeita, jotka lasten vanhemmat ovat palauttaneet. Olen kerännyt 1 305 kysymyskaavaketta, joista kukin sisältää yhden vuoden lapsen elämästä. Analyysi ei ole tilastollisesti täydellinen, koska vastausprosentti jäi alle 70 prosentin, mutta se sisältää paljon ainutlaatuista käytännön informaatiota.
Ohjelmaani noudattavien vanhempien lisäksi minuun ottavat säännöllisesti yhteyttä muut vanhemmat ja kollegat. Olen myös julkaissut kaksi kirjaa aiheesta, ja kirjoittanut monia artikkeleita ja esiintynyt tärkeimmissä medioissa. Siten, vaikka HP ei muodosta keskeistä osaa tuloistani, käytän siihen suuren osan ajastani ja energiastani.
Taulukko 1 esittelee ohjelman, jota käytän. Taulukko 2 vetää tutkimustulokset yhteen.
3. HP:n turvallisuus ja tehokkuus
a) Turvallisuus
Kaikki keskustelun osapuolet ovat yhtä mieltä että HP- lääkeaineet, kuten kaikki homeopaattiset potenssit, ovat myrkyttömiä. Tämä ei silti tarkoita, että ne eivät ajoittain voisi aiheutta reaktioita. Kuten homeopaattisessa hoidossa, myös HP:ssa lääkeaineet voivat stimuloida potilaan parantavaa energiaa ja niillä voi olla puhdistava ja myrkkyjä ulosajava vaikutus.
Tutkimukseni osoittaa, että noin 10 prosenttia lapsista, jotka käyttivät ohjelmaani, reagoivat jollain tavalla. Suurin osa reaktoista oli hyvin mietoja ja hyvin nopeita. Kiinnostavia olivat ne kommentit, jotka yhdistivät taudin ilmenemisen ja reaktion lääkeaineisiin. Esimerkiksi monet vanhemmat, joiden lapset saivat reaktioita Diptherinum-nosodista ilmoittivat sairastaneensa kurkkumädän lapsena. Lääkeaineella oli puhdistava ja myös, todennäköisesti, parantava vaikutus.
Vanhempien kommenteista näkyy, että lasten yleinen terveydentila oli yleensäottaen erinomainen, ja yhä uudelleen vanhemmat väittivät, että heidän lapsensa ovat olleet paljon terveempiä kuin ikätoverinsa.
Niinpä tutkimuksessani ei ollut mitään todisteita, että HP olisi madaltanut lasten yleistä terveydentilaa. Päinvastainen oli totta. Siksi voimme päätellä, että HP tarjoaa myrkyttömän, pehmeän menetelmän sairauden ehkäisyyn.
b) Tehokkuus
Tutkimukseni esittää, että HP tarjoaa 89-prosenttisen
suojan.Tämä sisältää raportoinnit taudeista, jotka olivat
niin mietoja, että ajoittain oli epävarmuutta, oliko lapsi
saanut kyseisen taudin vai ei. Uskon että 89 prosenttia
on konservatiivinen arvio tehosta.
Tämä tehokkuustaso on enemmän kuin vertailukykyinen rokotusten antamaan suojaan. Nämä vaihtelevat 75 ja 95 prosentin välillä, ja niitä pidetään parhaina arvioina. Mikään tällä planeetalla ei voi tarjota 100 prosentin suojaa tartuntatautia vastaan.
Tutkimukseni todellinen tärkeys on siinä, että se tukee HP:n historiallista todistusaineistoa. Vaikka mitään muita pitkäaikaisia tutkimuksia ei olekaan tehty, meillä on paljon kliinistä todistusaineistoa 200 vuoden takaa, joka osoittaa HP:n tehokkuuden torjunnassa.
Oma tutkimukseni, kokemukseni ja muiden kokemukset osoittavat vahvasti, että HP tarjoaa korkeamman tason sairauskohtaisen ehkäisyn kuin ne keinot, joilla ei käsitellä osumatarkasti jotain sairautta.
Tätä me intuitiivisesti odotamme, ja se ei missään nimessä vähennä sitä suurta arvoa, joka on näillä menetelmillä, joilla kohotetaan yleisesti immuunivastetta - kuten kunnon dieetti, vakaa emotionaalinen ympäristö, kiropraktiset ja osteopaattiset korjaukset, ja tärkeimpänä antimiasmaattinen, homeopaattinen konstituutio- eli rakennehoito.
C) Johtopäätös
Ylläolevasta käy ilmi, että HP tarjoaa myrkyttömän,
sairausspesifin ehkäisymenetelmän, ja että se stimuloi
parantavia voimia, joka joskus johtaa mietoihin
reaktoihin, ja että se tarjoaa merkittävän suojan, ainakin
rokotteisiin verrattavan.
Jos ei muuten, niin ainakin siksi on järkevää päätellä, että HP on loistava vaihtoehto rokotuksille.
Seuraava kysymys kuuluu, pitäisikö meidän antaa tällaista suojaa, ja jos näin, onko HP paras mahdollinen keino. Vastataksemme tähän mietimme nyt joitakin HP:n vastaisia väitteitä, joita jotkut homeopaatit esittävät.
4. Joidenkin homeopaattien vastaväitteitä homeoprofylaksia vastaan
Jotkut homeopaatit uskovat, että HP ei perustu homeopaattisiin periaatteisiin.
Kuten aiemmin sanottiin, homeopaattisten lääkeaineiden valinta perustuu samankaltaisuuden lakiin. Kuitenkin HP:ssa käytettyjen lääkeaineiden valinta perustuu samaan lakiin, eli HP-lääkeaine kykenee terveessä ihmisessä aiheuttamaan oireet, jotka ovat samankaltaiset kuin tautiin kuuluvat oireet, tai kykenee poistamaan sairaasta ihmisestä nämä oireet.
Homeopatiassa lääkeaineet annetaan minimaalisen annoksen lain mukaan, jossa sanotaan, että pienin määrä lääkeainetta tarvitaan johtamaan parantavaan prosessiin. Minun HP-ohjelmassani käytetään samaa lakia annoksen valinnassa kullekin sairaus / lääkeainekombinaatiolle, eli käytän pienintä annosta kutakin lääkeainetta, jonka uskon antavan uskottavan keskimääräisen suojavasteen kutakin sairautta vastaan.
Siten ei ole oikein sanoa, että HP olisi vastoin homeopaattisia periaatteita jotka Hahnemann laati. Sen vuoksi Hahnemann itse käytti HP:ta, ja puhui joissakin tilanteissa voimakkaasti sairauksien ehkäisyn puolesta.
Jotkut uskovat, että meidän pitäisi ennemmin antaa potilaittemme saada tartuntoja, ja sitten hoitaa oireita joita ilmenee, kuin yrittää ehkäistä sairauksia.
Osaltaan tämä argumentti lähtee siitä ideasta, että HP olisi homeopatian lakien vastainen, kun taas olemme osoittaneet, että se ei ole.
On totta, että monet tartuntataudit ovat melko mietoja terveillä lapsilla, ja että heitä on helppo hoitaa homeopaattisilla lääkeaineilla. Tämä edellyttää tietenkin, että kokenut homeopaatti on saatavilla, ja tämä tilanne ei aina toteudu maantieteellisesti laajoissa maissa kuten Australiassa.
Se myös edellyttää, että lapsella on jo tietty immuunivaste, jota huonosti ravituilla lapsilla, jotka elävät epähygienisissä olosuhteissa, ei aina ole. Kuitenkin on totta, että yksinkertaisten tartuntatautien saaminen ja niistä selviytyminen auttaa lapsen immuunisysteemiä kehittymään yli varhaisten vuosien.
Minulla ei ole tietoa mistään todisteista, jotka puoltaisivat sitä, että lapsen on saatava kaikki tartuntataudit ollakseen täysin terve. Itse asiassa tuollainen ehdotus kuulostaa ja on aika typerä.
Henkilökohtaisesti minulle ei ole ongelmia siinä, että annan terveiden lasten saada tuhkarokon ja sikotaudin kaltaisia tauteja, ja sitten hoitaa heitä. Näin teen omien lasteni kohdalla. Kuitenkaan en epäröi mieluummin ehkäistä hinkuyskän tuloa pienellä vauvalla kuin hoidan jälkeenpäin (jonka olen tietenkin tehnyt monia kertoja), vaikka homeopatialla onkin monia erinomaisia hoitokeinoja. Prosessi on mahdollisesti traumaattinen sekä lapselle että vanhemmille.
Teen selväksi ohjelmassani, että vanhempi saa päättää, mitä sairauksia he haluavat ehkäistä.
Jotkut homeopaatit uskovat, että vanhempien ei saisi valita sairauden ehkäisyn menetelmää lapsilleen.
Ensinnä tämä kuulostaa tyrmistyttävältä ehdotuksesta monien lukijoiden mielestä. Kuitenkin jotkut homeopaatit pyhästi uskovat, että a) rakennehoito on ainoa kunnon menetelmä sairauden ehkäisyyn ja b) se, että annetaan lapsen saada tartuntatauteja ja sitten hoitaa niitä on ainoa oikea homeopaattinen menetelmä.
Nämä homeopaatit uskovat, että heidän tehtävänsä on ohjata vanhempia siihen suuntaan, jonka homeopaatti näkee parhaaksi lapselle, ja jos vanhemmat eivät aluksi ymmärrä tai ole samaa mieltä, homeopaatin pitäisi käännyttää heidät.
Totta kai tämän lähestymistavan arvo riippuu siitä, ovatko homeopaatin näkemykset oikeat. Minä en itse usko a):han tai b):hen, eikä ilmiselvästi myöskään homeopatian perustaja joka käytti HP:ta.
Uskon, että taudin ehkäiseminen on yksi vaikeimmista kysymyksistä jonka vanhempi voi kohdata. Jos vanhempi tekee mitä he uskovat olevan parhaaksi heidän lapselleen, mietittyään erilaisia näkökantoja, he eivät voi tehdä enempää. Itse henkilökohtaisesti olen iloinen voidessani tukea vanhempia, mikä tahansa heidän päätöksensä onkaan.
Minulla on potilaita jotka rokotuttavat lapsensa. Olen valmis auttamaan heitä, riippumatta omista henkilökohtaisista näkemyksistäni rokotuksia kohtaan. Minulla on potilaita jotka käyttävät ainoastaan rakennehoitoa eivätkä HP:ta, jotkut käyttävät HP:ta, ja jotkut käyttävät homeopatiaa akuutteihin ongelmiin eivätkä harjoita mitään sairauden ehkäisyä. Nämä kaikki saavat minun tukeni.
Jotkut homeopaatit uskovat, että on tarpeetonta väliintuloa, jos annetaan potilaalle homeopaattisia lääkeaineita silloin kun tautia ei ole paikalla.
Käytännössä meidän tietomme homeopaattisista lääkeaineista perustuu prosessiin nimeltä lääkeainekokeet. Täydellinen kokeilu on itse asiassa kaksoissokko-, plasebo-kontrolloitu koe.
Tämä prosessi sisältää homeopaattisten potensoitujen lääkeaineiden antamisen ihmisille, kun tautia ei ole paikalla. Hahnemann itse sanoi, että oikein suoritetut lääkeainekokeet eivät vahingoita ketään, ja itse asiassa auttavat parantamaan potilaan terveyttä.
Samalla tavalla, ei ole syytä olettaa, että perusteltu HP- lääkeaineiden käyttö olisi yhtään erilaista kuin tavallinen lääkeainekoe ja kuten sanoin edellä, empiirinen tutkimukseni tekee selväksi, että lapset, jotka ovat käyttäneet ohjelmaani ovat olleet erinomaisen terveitä.
Toinen seikka on, että monet homeopaatit, jotka väittävät HP:n keskeyttävän lapsen terveyden kehittymistä, ovat samaa mieltä siitä, että hyvin hoidetut tartuntataudit auttavat lapsen immuunisysteemiä kehittymään.
On esitetty, kunnollisen sairaus-spesifin lääkeaineiden käyttö itse asiassa tuottaa samanlaisen haasteen kuin hyvin mieto sairaus itse. Tätä ehdotusta tukevat osaltaan vasta-ainestimulaatiosta saadut raportit sen jälkeen kun sairaus-spesifejä lääkeaineita on annettu (on myös raportteja, joissa vasta-aineet eivät stimuloituneet).
Jos tämä on oikein, silloin perusteltu HP:n käyttö auttaisi turvallisesti kehittämään lapsen immuunijärjestelmää. Tämä mahdollisuus vastaa vanhempien raportteja yleisestä terveydentilasta ja hyvinvoinnista niillä lapsilla, jotka ovat käyttäneet HP-ohjelmaani.
Jotkut homeopaatit uskovat, että meidän pitäisi käyttää vain rakennehoitoa ehkäisemään tartuntatauteja.
Tämä seuraa siitä tietoisuudsta, että rakennehoito lisää yleistä vastustuskykyä kaikkia sairauksia vastaan ja vähentää oireiden vakavuutta jos tauti tarttuu.
Vastaanotollani on monia potilaita, jotka eivät käytä HP-lääkeaineita lainkaan ja luottavat täysin rakennehoitoon tarttuvien tautien ehkäisynä. Olen ihan tyytyväinen tähän, koska vanhemmat tietävät ja ymmärtävät, mitä ovat tekemässä, ja he jakavat minun luottamukseni tämän lähestymistavan arvoon.
Kuitenkin monet vanhemmat eivät tyydy pelkkään rakennehoitoon (monet jotka tulevat vastaanotolleni eivät edes tiedä mitä homeopatia on). Kun olen selittänyt homeopatiasta heille parhaan kykyni mukaan, en usko että tehtäväni on sen jälkeen joko saada heitä muuttamaan mieltään tai kieltäytyä heidän järkevästä pyynnöstään käyttää luotettavaa sairauden ehkäisykeinoa, joka on turvallisempi kuin rokottaminen.
Kerron vanhemmille heidän vaihtoehtonsa, ja jatko on heidän päätettävissään.
Haluan sanoa selkeästi taas, että uskon rakennehoidon olevan hyvin tehokas ja paras mitä voi tehdä ajan mittaan lapselleen täydellisen terveyden saavuttamiseksi. Uskon myös, että rakennehoito ei ehkäise yksittäisiä tartuntatauteja yhtä tehokkaasti kuin oikein valittu sairaus-spesifi lääkeaine.
Kun luokseni tulee vanhempia jotka haluavat käyttää sekä rakennehoitoa että HP:ta, silloin ensinmainittu aloitetaan ensin, ja HP-lääkeaineet ajoitetaan sopimaan rakennelääkkeen annosteluun. HP-ohjelma on yksinkertaisesti viivytetty kun on soveliasta. Sellainen vihjaus, että en käyttäisi rakennehoitoa kunnes HP- ohjelma on täysin käyty läpi, on täysin väärä.
Jotkut homeopaatit uskovat, että ohjelmani sisältää liian monia annoksia lääkeaineita.
Nämä homeopaatit voivat olla samaa mieltä, että HP tepsii, mutta uskovat että annokset annetaan liian tiheästi, tai että potenssit ovat liian korkeita.
Pääohjelmassa neuvotaan ottamaan lääkeaineita 28 kertaa viiden vuoden aikana, keskimäärin yksi annos joka kahden kuukauden välein. Käytännössä annokset annetaan harvemmin kuin kahden kuukauden välein, koska kaikki vanhemmat eivät ota ohjelman joka sairautta, ja monet ottavat annoksia myöhässä. Mutta tämä ei tietenkään koske vanhempia, jotka seuraavat täyden ohjelman.
Pidän kolmoisannosta 200, M ja 10M jotka otetaan 24 tunnin aikana, yhtenä voimallisena lääkeaineen annoksena. Kolmoisannos toimii näin hoidettaessa, ja tekee sen myös ehkäisyssä.
Lääkeaineet, joita useimmin annetaan ohjelmassa ovat Hemophilus, Lathyrus sativus ja Tetanus, ja ne annetaan vain viisi kertaa viiden vuoden aikana - keskimäärin harvemmin kuin kerran vuodessa. Käytännössä, homeopaatit huomaavat annostelussa ongelmia vain, kun lääkeainetta toistetaan lyhyin aikavälein - kriittinen väli riippuu suuresti potilaan herkkyydestä.
Vuosittainen annostaminen aiheuttaa tuskin tällaista ongelmaa, tai aiheuta "pruuvauksen" tyyppistä aggravaatiota. Jälleen viittaan käytännön kokemukseen joka näkyy tutkimuksessani, että pitkän aikavälin terveysongelmia ei ole ilmennyt, joita yliannostaminen saattaisi aiheuttaa.
Alussa annetaan yksi annos C 200:a jokaista lääkeainetta, ja tällä tavoin havaitaan yliherkät potilaat, joille kolmoisannos saattaisi olla liian vahva. Heidän annostuksensa muunnetaan järkeväksi.
Jotkut homeopaatit uskovat, että meidän pitäisi käyttää HP-lääkeaineita ehkäisemään tartuntatauteja vain silloin, kun on epidemia.
He viittaavat aivan oikein siihen, että suurin osa HP- kirjallisuudesta viittaa tilanteisiin, jolloin lääkeaineita on käytetty akuuteissa tilanteissa. Tämä tosiasia ei missään mielessä osoita, että lääkeaineita ei voisi käyttää pitkäaikaiseen ehkäisyyn.
Itse asiassa viittaukset kuvaavat monien epidemioiden luonnetta 1700- ja 1800-luvuilla Euroopassa, jolloin selkeästi tunnistettavat ja ennustettavat aallot kulkivat yli Euroopan.
Homeopatia "näytti hampaansa" hoitaessaan ja ehkäistessään menestyksekkäästi tuollaisia epidemioita. On suuri häpeä että tätä historiallista faktaa ei opeteta kaikissa lääketieteellisissä kuin myös naturopaattisissa ja homeopaattisissa oppilaitoksissa. Jos siitä puhuttaisiin, olisi vähemmän keskustelua ja enemmän hyväksyntää HP:lle.
Monissa kehittyneissäkin maissa monet sairaudet ovat jatkuvasti läsnä.
Australiassa on hinkuyskää koko ajan, mainittiin siitä hysteerisesti mediassa tai ei. Samoin on tuhkarokkoa. Polio on myös mahdollinen uhka niissä maissa, joissa käytetään suun kautta annettavaa rokotetta.
Joten ongelma heillä, jotka haluavat rajoittaa HP:n käyttöä epidemioihin on tämä: he uskovat että HP toimii, he uskovat että sitä pitäisi käyttää ehkäisemään tiettyjä sairauksia "epideemisissä" tilanteissa; jotkut näistä sairauksista ovat jatkuvasti läsnä yhteisössämme.
Kysymys johon heidän pitää vastata on: koska on epidemia? Kuinka monen lapsen pitää saada sairaus (jonka homeopaatti halusi ehkäistä) ennen kuin homeopaatti päättää, että on luvallista antaa ehkäisevä lääkitys? Kuinka monta pyyntöä sairauden ehkäisystä pitäisi kieltää ennen kuin se annetaan? Onko sopivaa kieltäytyä antamasta lääkeainetta, jos vanhempi ajattelee, että on tarpeeksi todisteita siitä, että sairaus on läsnä?
Vaikka vastakkaista väitetään, en ole koskaan kuullut tyydyttävää vastausta näihin kysymyksiin.
Minun vastaukseni on yksinkertainen. Jos johonkin tarttuvaan tautiin halutaan ehkäisyä ja jos tauti on läsnä yhteisössä, vaikkakin sen aktiviteetti saattaa vaihdella, käytä silloin HP:ta.
Se on saatavilla, edullinen, turvallinen, ja hyvin (vaikkei täydellisen) tehokas.
Jotkut homeopaatit uskovat, että HP-lääkeaineita ei ole kokeiltu eikä todettu tehokkaiksi tai turvallisiksi.
Kysymys mikä on todiste on mielenkiintoinen. Monet traditionaalisen lääketieteen toimintatavat on osoitettu toimiviksi kymmeniä ja satoja vuosia ennen kuin "lääketiede" hyväksyi tosiasian. Ennen kuin "lääketiede" pystyi todistamaan omilla käsitteillään, että hoitotavalla oli ymmärrettävä toimintamekanismi, se kieltäytyi hyväksymästä käytännön todellisuutta sen kliinisestä tehosta.
Hoitotavat kuten yrttilääkintä, akupunktio, naturopaattiset dieettiohjeet olivat kaikki "lääketieteen" naurun kohteita ja nykyään ne on myöhässä hyväksytty tehokkaiksi.
Homeopatialle nauretaan lääketieteilijöiden parissa, ja ajan mittaan heille osoitetaan että se toimii. Miljoonat jotka käyttävät homeopatiaa päivittäin tietävät jo nyt, että se toimii. He ovat todistaneet sen tärkeimmässä laboratoriossa: reaalimaailmassa.
Tosi tiede ei olisi niin ennakkoluuloinen tai ahdasmielinen. Jos menetelmä toimii, vaikka sitä ei ymmärrettäisikään vallitsevan lääketieteen valossa, tosi tiedemies näkisi tämän haasteena ja lähtisi tutkimaan uutta manteretta.
Aloin harjoittaa homeopaattista lääkintätiedettä kahdesta syystä: a) se oli filosofisesti hyvin perusteltu ja täydellinen, ja b) huomasin, että se toimi.
Siinä olivat kaikki todisteet joita minä ja tuhannet muut homeopaatit ovat tarvinneet käyttääkseen tätä hoitotapaa luottavaisina ja menestyksekkäästi. Tämä todiste koskee sekä hoitoa että ehkäisyä.
On hämmästyttävää löytää joitakin homeopaatteja jotka väittävät, että HP ei toimi, koska sitä ei ole todistettu "tieteellisin" ehdoin. Sitä ei ole - eikä ole homeopaattista hoitoakaan (kysy vaan useimmilta lääkäreiltä).
Eräs tuntemani homeopaatti näki paljon vaivaa kumotakseen pseudotieteellisin argumentein historialliset todistusaineistot, joka osoittaa HP:n toimivan. Hän myöhemmin perui puheitaan ja sanoi että lyhyen aikavälin HP ehkä toimi. Vielä myöhemmin hän tunnusti, että hän itse asiassa käyttäisi lyhyen aikavälin HP:tä.
Kuitenkin hän tuli siihen tulokseen, että pitkän aikavälin HP oli "epätieteellistä". Hän osoitti pikemmin oman virheellisen ajatusprosessinsa, eikä itse asiassa todistanut mitään.
Jotkut traditionaalisen hoitotavan harjoittajat tuntevat että meidän pitää näyttää "tieteellisiltä". Uskon, että meidän pitää olla uskollisia omalle järjestelmällemme ja tulla niin päteviksi kuin mahdollista. Tiede kuroo kiinni ajallaan.
En ehdota, ettei meidän pitäisi olla tarkkoja, tai ettei meidän pitäisi tutkia tai kerätä tietoa. Lukijat tietävät, että olen yrittänyt tehdä tätä itsekin. Uskon, että merkittävä tietoaines jonka olen kerännyt tarjoaa lisätodisteita HP:n turvallisuudesta ja tehokkuudesta, vaikka se ei olekaan tieteellisesti täydellinen.
Homeopatia ei ole teoria - se on käytännöllinen oppisuunta. Se on todistanut arvonsa toimiessaan, joten olkaamme ylpeitä siitä että olemme homeopaatteja, ei anteeksipyyteleviä, koska sitä ei hyväksy toinen hoitotapa, jolla ei ole filosofista pohjaa ja jossa on monia käytännön heikkouksia.
Jotkut homeopaatit uskovat, että HP:n tarpeen ilmaiseminen on potilaiden peloilla pelaamista.
He vetävät yhtäläisyyksiä niiden ilmeisten pelkokampanjojen välille, joita koululääketiede käy yrittäessään lisätä rokotusmääriä ja minun sanani, että HP on turvallinen ja verrattain tehokas vaihtoehto rokotuksille, ja että minä henkilökohtaisesti mieluummin ehkäisen joitain sairauksia kuin joudun hoitamaan niitä.
Voin ymmärtää, että jotkut homeopaatit, jotka pitäytyvät jyrkästi joissakin näkökannoissa joita olen esitellyt edellä, saattavat olla tuota mieltä.
Pelko, joka liittyy menetelmään (rokottaminen), joka ajoittain tuo huolestuttavampia seurauksia kuin sairaus jota vastaan se on suunniteltu, on aiheellista. HP voi vähentää tai poistaa tämän pelon, koska se ei sisällä elimistölle haitallisia ainesosia.
Mitä tulee tautitartunnan saamisen pelkoon - kuten sanoin ylempänä joissakin tapauksissa tämä on oikeutettua, ja epäoikeutettua toisissa. En usko, että vanhempien pelkoja lisätään tarjoamalla heille kokeiltuja vaihtoehtoja, ja tukemalla heidän päätöksiään.
Käytännössä huomaan usein, että vanhemmat jotka käyttävät ohjelmaani kertovat, kuinka suuri on heidän helpotuksensa, kun he löytävät turvallisen ja melko tehokkaan menetelmän tautien ehkäisyyn.
Minä, kuten useimmat homeopaatit, olen joutunut käsittelemään vanhempien pelottelukampanjojen vaikutuksia, enkä usko että järkevä HP voisi leikitellä vanhempien peloilla. Itse asiassa muutamat ääneen puhuneet homeopaattiset HP:n vastustajat tuntuvat saavan aikaa melkoista epäilyä (ja siksi pelkoa) vanhempien mielissä, kun epäilyt HP:n turvallisuudesta ja tehokkuudesta eivät todella ole tarpeen.
5. Miten homeoprofylaksis toimii?
Kuten tavallisen homeopaattisen hoidon kohdalla, ei ole mahdollista antaa selitystä HP:n mekanismista ja toiminnasta nykypäivän tieteellisin termein.
Kehitelmät kvanttimekaniikan piirissä, veden muistin tutkimuksissa, tutkimukset entsyymien toiminnasta ja muut sellaiset antavat lopulta tieteelle mallin, jolla he pystyvät ymmärtämään ja hyväksymään.
Homeopaattinen lääkintätiede on ollut turvallinen ja tehokas hoitotapa 200 vuotta. Se toimii hoitotapana. Se toimii sairauksia ehkäisevänä. Nämä ovat osoitettavissa olevia faktoja kaikille, paitsi erityisen suppeakatseiselle havainnoijalle.
HP:n toimintamekanismi voidaan selittää homeopaattisin termein puhumalla sairastumisalttiudesta tai herkkyydestä - jotain mitä homeopaatit kutsuvat idiosynkrasiaksi.
Tiedämme, että jotain on ollut olemassa ennen molekyylien reaktioita antigeeneille. Esimerkiksi, eurooppalaiset toivat itselleen yksinkertaisia tauteja Etelämeren saarille kun kansat kohtasivat ensimmäisen kerran. Monet saarelaisista kuolivat, vielä useammat sairastuivat, ja merkittävä vähemmistö ei osoittanut mitään merkkiä sairaudesta vaikka olivatkin olleet tartunnan piirissä.
Heitä ei ollut rokotettu eikä heidän veressään kiertänyt vasta-aineita - joten mikä suojasi tämän vähemmistön?
Samalla tavalla, miksi monet meistä jotka joudumme tekemisiin influenssan, rauhaskuumeen tai tavallisen nuhakuumeen kanssa, pysymme terveinä vaikka toiset eivät - ja päin vastoin.
Homeopatiassa sanomme, että jos henkilö ei ole idiosynkraattinen dynaamiselle antigeenin haasteelle (jokaisella fysikaalisella aineella on uniikki energiaprofiilinsa) fysiologinen reaktio, jota lääkärit kutsuvat "sairaudeksi" ei ilmene.
Henkilön idiosynkrasiataso voi yleisesti muuttua rakennehoidon avulla, tai se voi muuttua tietyiltä osin vasta-ainespesifin lääkeaineen avulla.
Joten soveltuva lääkeaine muuttaa vastaanottajan tautispesifiä herkkyyttä tai idiosynkrasiaa tietyn vasta- aineen luomalle dynaamiselle haasteelle. Tämä dynaaminen stimulus ehkäisee tai vähentää fysiologisten muutosten voimakkuutta.
Esimerkiksi jos potilas on allerginen (yliherkkä tai idiosynkraattinen) Rhus tox-pensaille, antamalla potensoitua Rhus toxia potilaan herkkyys vähenee ja mahdollisesti katoaa. Toisin sanoen oikein annettu vasta-aineen potenssi voi muuttaa potilaan herkkyystasoa tuolle vasta-aineelle.
Samalla tavalla oikein annetut potensoidut tuhkarokkovasta-aineet voivat muuttaa vastaanottajansa herkkyyttä tuolle vasta-aineelle. Näin HP toimii yksinkertaistettuna. Täydellisempi selitys toimintamekanismista ei mahdu tähän kirjoitukseen.
Jotkut lukijat voivat pitää tätä selitystä "epätieteellisenä" ja täysin epähyväksyttävänä. Tämä on ymmärrettävää. Heidän pitäisi kuitenkin muistaa, että peruskysymys kullekin terveydenhoitotavalle on se, toimiiko se käytännössä.
HP on toiminut 200 vuotta, se toimii nyt, ja se toimii vielä 200 vuotta yhdestä yksinkertaisesta syystä: se perustuu luonnon lakiin. Samankaltaisuuden lain todistusvoima on vankkumaton.
6. Johtopäätökset
Tämän kirjoituksen tarkoitus on ollut antaa lukijoille lyhyt johdatus HP-ohjelmani käyttöön, ja tutkimukseen, jota olen tehnyt yli 12 vuotta tukeakseni ohjelman turvallisuutta ja tehokkuutta. Tämä tutkimus on osoittanut tukevansa 200 vuoden kliinistä kokemusta, jonka aikana homeopaattisia lääkeaineita on käytetty menestyksekkäästi sekä hoitamaan ja ehkäisemään tarttuvia tauteja.
Olemme ottaneet huomioon joidenkin homeopaattien nostamat pääkritiikit tai kysymykset jotka koskevat HP:ta. Uskon, että olen tarjonnut järkevän vastauksen kaikkiin huoliin - mutta vain lukija voi tehdä lopullisen päätelmän.
Uskon joustavuuteen lain sisällä. HP perustuu samankaltaisuuden lakiin - peruslakiin, johon homeopaattinen lääkintätiede perustuu. Sen käyttö voi vaihdella tarpeen mukaan. Sen käyttö voi vaihdella potilaan tarpeiden mukaan - potilaista jotka käyttävät HP:ta vain epidemioiden aikana niihin, jotka ottavat keskitason ehkäisevän ohjelman tiettyjä tartuntatauteja vastaan.
HP:ta voidaan käyttää yhdessä rakennehoidon kanssa jos niin halutaan. Sitä voivat käyttää potilaat joilla ei ole aavistustakaan, mitä homeopatia on. Vastaanotollani olen huomannut sen hyödylliseksi johdatukseksi aiheeseen monille vanhemmille, jotka ovat siirtyneet sitten yleisempään homeopaattisen lääkintätieteen käyttöön perheessään.
Se on myrkytön menetelmä, ja erittäin turvallinen, jos se toteutetaan oikein. Se on osoittautunut yleisesti (vaikkei täydellisesti) tehokkaaksi yli 200 vuotta.
Uskon, että homeopaatit voivat olla sekä ylpeitä että kiitollisia, että Samuel Hahnemannin työn kautta meillä on parantamisen tapa joka ei ainoastaan tarjoa turvallista ja tehokasta sairauden hoitoa, mutta myös yleistä ja sairausspesifiä ehkäisyä.
HP on jatkossakin niille, jotka ymmärtävät sen käytön, pieni mutta erittäin merkittävä osa suurta hoitotiedettä, jota kutsutaan homeopaattiseksi lääkintätieteeksi.
Homeoprofylaksiaviitteitä kirjallisuudessa:
Sankaran, P, 1971, Prophylactics in Homeopathy.
Hom. Medical Publishers.
Boenninghausen, C, 1849, ‘Brief Instructions for non-
physicians concerning the prophylaxis and
treatment of asiatic cholera’, Lesser Writings, Jain,
1986.
Burnett, J 1884, Vaccinosis and its Cure by Thuja; with
Remarks on Homoeoprophylaxis, repub. WHL 1992.
Kent, J 1900, Lectures on Homoeopathic Philosophy,
repub. Jain, 1954.
Close, S 1920, The Genius of Homoeopathy, repub.
Jain 1991.
Shephard, D 1967, Homoeopathy in Epidemic
Diseases, Health Science Press, 1981.
Speight, L 1982, Homoeopathy and Immunisation,
Health Science Press.
Eizayaga, F, 1991, "Treatise on Homoeopathic
Medicine", E Marecel, Buenos Aires.