joka uskoo minuun ei ikinä kuole"
Kristus nousi kuolleista. Halleluja!
Rakkaat seurakuntalaiset ja ystävät!
Paastonajan alussa jaettiin messussa tuhkaristi. Näin olemme ymmärtäneet, että Jumalan tahto on kutsua meitä kääntymiseen ja parannukseen. "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" lausuttiin jokaiselle erikseen. Katolilaisina pidämme tuhkaa merkkinä elämän muutoksen etsimisestä ja pyrimme löytämään sen. Silloin tulee mieleen, että suursiivous ajatuksissamme, sanoissamme ja teoissamme on tarpeen. Laiminlyönnitkin muistuttavat itsestään. Mitä pitäisi tehdä tilanteen korjaamiseksi? Oma kirkkomme voi opastaa meitä siinä.
Paastonajan ensimmäisellä puoliskolla messuissa kuultu Jumalan sana osui meihin kuin lääkärin antama diagnoosi oireitaan valitelleelle ja sitten tutkitulle potilaalle. Lukukappaleet messun aikana kertoivat, miten elämää haittaavan levottomuuden, epäjärjestyksen ja syyllisyyden takaa paljastui usein se, että ihminen oli valinnut väärän tien. Vanhan Testamentin profeetat näkivät, miten ihmiset olivat luopuneet Jumalasta. Meidän kohdallamme saattaa helposti käydä samoin. Silloin Jumalan ja Kirkon käskyt ovat unohduksissa ja me arvelemme itse keksivämme, mikä on hyvää ja oikein elämässä. Tästä seuraa, että hylkäämme pyhän messun ja sakramentit, rukouksen ja oman seurakunnan yhteyden. Näin olemme menneet omille teillemme ja uskomme sieltä löytävämme jotakin iloa ja onnea…Tuossa tilanteessa voimme kuitenkin tuhlaajapojan kanssa joutua kokemaan, ettei enää voidakaan elää kaukana, eksyksissä ja yksin. On käännyttävä takaisin ja palattava. "Poika meni itseensä ja ajatteli…Nyt menen isäni luo ja sanon: " Isä, minä olen tehnyt syntiä". Jeesuksen kertomuksessa isä jo odotti poikaa kotiin. Isä oli anteeksiantava ja laupias. Poika sai pojan aseman uudelleen ja oli ilojuhlan aika…Kirkossa Jumalan sana osuu meihin ja näyttää totuuden. Se varoittaa sydämen paaduttamisesta ja neuvoo katuen etsimään anteeksiantoa ja aloittamaan uudelleen. Kirkkomme kehottaa paastonaikana katumaan, tunnustamaan synnit ja osallistumaan kommuunioon. Rukous, paasto ja itsekkyyden kukistaminen ovat lääke syntiä vastaan. Otammeko Kirkon opetuksen avuksemme?
Paastonajan toinen puolisko muistuttaa meitä Jumalan armahtavaisuudesta. Varsinkin paaston viimeinen viikko on kirkas osoitus Jumalan armosta ihmistä kohtaan. Jumala itse oli tullut ihmiseksi ja Jeesuksen täydellinen kuuliaisuus Isälle vei hänet Jerusalemiin, jossa hän rakkaudesta meihin joutuu kärsimään ja kuolemaan puolestamme. Hänen pelastava uhrinsa vapauttaa meidät ja antaa mahdollisuuden uuteen elämään. Voittaen pahuuden ja nousten kuolleista hän avasi meille oven maailmaan, johon meidätkin on kutsuttu. Se edellyttää, että seuraamme Ylösnoussutta Herraamme ja kuljemme Hänen osoittamaansa tietä. Tästä syntyykin se ilo, jota saamme kokea lähestyvän pääsiäisjuhlan vietossa. Ottakaamme se kiitollisin mielin vastaan ja jakakaamme se toistemme kanssa.
Riemukasta ja siunattua Pääsiäistä toivottaa Teille kaikille
Pyhän Ursulan Seurakunta ja isä Stanislaw khra