Afgaanin turkki on rotumääritelmän mukaan pitkä ja silkinhieno. Ilman määrätietoista ja säännöllistä hoitoa se ei kuitenkaan sellaiseksi tule eikä sellaisena pysy. Afgaani on turkkinsa puolesta yksi suuritöisimmistä roduista, mikä koiraa hankittaessa täytyy tietää ja tiedostaa. Säännöllinen turkinhoito kuluu afgaanin elämään jatkuvana sen kaikkien ikävuosien ajan kotikoirasta näyttelytähteen, elämänsä parhaita vuosia elävästä kilpajuoksijasta harmaantuneeseen vanhukseen.

Jokainen, joka hankkii itselleen ensimmäisen afgaaninpennun, yllättyy huomatessaan millainen luiseva, voimakas, uskomattoman taitava ja sisukas koipeliini sama pentu voi olla vuoden kuluttua. Sen voima ja tahto taistella käsittelyä ja takkujen avaamista vastaan saattaa omistajan täysin vakuuttuneeksi siitä, että juuri hänelle on sattunut vaikein koira koko afgaanimaailmassa. Sen vuoksi ei voi koskaan liikaa korostaa, miten tärkeää on totuttaa koira jo pienestä pitäen käsittelyyn sekä tehdä itselleen ja koiralle selväksi kuka määrää milloin turkkia hoidetaan ja kenellä on valta kenen yli.

Alusta alkaen on syytä opetella turkin hoitotavat ja valita hyvät työvälineet:

-hyvälaatuinen harjasharja
-nylonharja, jossa muovipiikkejä
-metallipiikkinen harja
-metallikampa
-suihkupullo turkin kostuttamiseen

Karstan käyttö ei ole suositeltavaa.

Tärkeätä on valita itselleen ja koiralle sopiva paikka, jossa työskennellään. Hoitopöytä on harjaajan selän kannalta suositeltavin. Hoitopöydäksi sopii mikä tahansa tukevajalkainen, tilava pöytä, jolle levitetään liukumaton makuualusta. Makaava koira pääsee helpommalla, koska voi rentoutua ja rentoutuessaan jopa nukahtaa harjauksen aikana. On hyödyllistä opetella harjaamisjärjestys, jota noudattaa. Ei ole viisasta rapsutella sieltä täältä, siten ei tule koskaan valmista. Harjaaminen suoritetaan aina kerroksittain jakauksia tehden alhaalta ylöspäin siten, että päällimmäiset karvat harjataan viimeisenä. Löysät takut hajotetaan sormin ennen harjausta, tiiviimmät takut voidaan jakaa kammankärjen avulla. Turkin katkeilemisen estämiseksi ja sähköisyyden poistamiseksi turkki kostutetaan hoitoaine-vesiseoksella, myös vesiliukoista öljyä voi käyttää mikäli turkki on hauras ja kuivan tuntuinen.

Afgaanin kylvetykseen tulee käyttää kohtuullisesta pesuainetta ja hoitoainetta sekä runsaasti vettä ja aikaa. Turkki kastellaan lämpimällä vedellä perusteellisesti. Shampoo laimennetaan vedellä. Pesussa on syytä käyttää määrätynlaista järjestystä kuten harjauksessakin. Voidaan aloittaa korvista ja päästä ja siirtyä kohta kohdalta takapäähän unohtamatta häntääkään. On varottava pyörittäviä liikkeitä, jotta turkki ei pesussa takkuunnu. Huolellisen huuhtelun jälkeen hierotaan hoitoainetta varsinkin turkin latvoihin. Hoitoainetta voi huuhtomisen yhteydessä jättää turkkiin muttei iholle, jossa se saattaa aiheuttaa hilseilyä. Vesi puristellaan käsin vähemmäksi, kuivatellaan turkkia pyyhkeillä painelemalla, ei hieromalla. Lopuksi koira peitellään pyyhkeillä ja huovilla. Kun koira on jonkin aikaa levännyt ja turkki osittain kuivunut, harjataan turkki kohta kohdalta läpi. Kuivaamista voidaan jouduttaa kuivaajan avulla.

	Afgaaninomistajana välillä tuntuu että Suomessa yleisin keli on kurakeli. Jos ei halua pestä tassuja monta kertaa päivässä voi kokeilla pitää koiralle kuratöppösiä ulkoilutettaessa. Muuten koti peittyy hetkessä hienoon pölyyn.
Vaikka talvi on afgaanille ja omistajalle siistein vuodenaika, voi suojakelin aikana törmätä tällaiseen ongelmaan. Tässä auttaa nopeimmin lämmin vesisuihku tassujen päälle.

Pesu 1-2 viikon välein ja sen yhteydessä suoritettu perusteellinen harjaus takaavat, ettei koira pääse toivottomaan takkuun. Afgaani vaihtaa pentukarvansa 1-2 vuoden ikäisenä ja tällöin on koira harjattava jopa päivittäin. Tätä ajanjaksoa lukuun ottamatta koira harjataan vain pesun yhteydessä. Myös aikuisen koiran suhteen saattaa jokaiselle kuitenkin syntyä tilanteita, joissa koira pääsee takkuuntumaan. Ensikertalaisesta tuntuu tilanne silloin toivottomalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, on vain korkea aika ryhtyä työskentelemään. Yleensä pahastikin takkuinen turkki voidaan avata. Tähän tarvitaan kuitenkin erittäin paljon aikaa, jopa useita päiviä, ja aimo annos kärsivällisyyttä. Ei pidä aristella pyytää asiantuntevaa apua silloin, kun tilanne sitä vaatii.

Takkuista koiraa ei saa ryhtyä kuiviltaan repimään. Karvoja on syytä suojella katkeamiselta öljypitoisella hoitoaineella. Likainen koira on ensin syytä pestä ja jättää turkkiin hoitoainetta jolloin takkujen selvittäminen käy helpommin. Työtä jatketaan eikä anneta turkin kuivua. On hyvä, jos tässä työssä on kaksi henkilöä, toinen tekee varsinaisen työn ja toinen pitelee koiraa. Takut avataan varovasti joko käsin tai kammalla, aloittaen takun reunoista ja edeten vähän kerrallaan takun keskustaan. Lopuksi koko turkki harjataan huolellisesta ja tarkistetaan, että takkukohdat ovat juureen saakka avautuneet. Tällainen juuri avattu turkki on melko säkkäräinen ja takkuuntuu helposti uudelleen. Tämän välttämiseksi on syytä pestä koira vielä uudelleen hoitoainepitoisella pesulla. Hoitoaine huuhdellaan kevyesti pois.

Pahimmat kohdat, joihin takut itsepäisesti aina ilmaantuvat, ovat kainalot, korvantaukset ja -alustat, takajalkojen nivustaipeet ja istuinpaikat. Urosten kohdalla on syytä tarkkailla vielä kivespussin seutua ja reisien sisäpintoja ja huolehtia, ettei sinne pääse syntymään takkuja, koska ne voivat vaikeuttaa jopa liikkumista. Täältä voi takut poistaa saksen avulla samoin kuin "pistoolin" edestä, mutta muuten saksia ei pitäisi käyttää.

Tassujen kuntoon on myös syytä kiinnittää huomiota. Tassut joutuvat yhä enenevässä määrin tekemisiin saasteiden ja myrkkyjen kanssa. Ruosteenpunainen karva tassunpohjassa on jo merkki siitä, että ärsytystä on tapahtunut. Iho saattaa olla vielä terve, tai vain lievästi punoittava. Värjäytynyt karva leikataan pois, jotta ihoa voisi paremmin puhdistaa. Kynsien juuret ja varpaiden välit on myös tarkistettava. Tulehdus voi hiipiä huomaamatta ja aiheuttaa ontumista ja aristusta. Selvät ja aristavat tulehdukset kannattaa aina näyttää eläinlääkärille, koska esimerkiksi kynsien juureen pesiytynyt tulehdus vaatii usein myös sisäisen lääkekuurin.

Jokainen koira kasvattaa laadultaan ja määrältään sellaisen turkin, jonka se saa perintötekijöistään. Turkkia ei voida millään aineilla lisätä tai laatua muuttaa, mutta sen kuntoa voidaan huolellisella hoidolla huomattavasti parantaa. Heikko, veltto ja eloton karva saattaa olla merkki väärästä ruokinnasta, jostain puutoksesta tai suolistoloisista. Kihartuva turkki on myös ominaisuus, jota ei voi poistaa. Kostean turkin saa suoraksi harjan ja kuivaajan avulla, mutta se vetäytyy helposti uudelleen kiharaan kosteassa ulkoilmassa. Kihartuva turkki ei ole virhe, mutta suorana turkki näyttää pidemmältä ja kauniimmin laskeutuvalta.

Totuta koirasi alusta asti käsittelyyn ja olemaan paikallaan vaikka pienikin hetki kerrallaan, jo silloin kun sillä ei ole vielä turkkia eikä takkuja. Koira ei voi tajuta turkinhoidon tärkeyttä. Se kokee sen aluksi epämiellyttävänä ja kipuakin tuottavana, jolloin se tietenkin vastustelee. On ihmisen velvollisuus totuttaa se hoitotoimenpiteisiin puhumalla sille rauhoittavasti ja tarvittaessa määrätietoisesti alistamalla se käsittelyyn. Opeta se ymmärtämään, että ihmisen kädet ovat sille ystävät eikä viholliset. Vaadi koiraltasi kärsivällisyyttä, mutta vaadi sitä myös itseltäsi. Hyvään yhteistyöhön pääsemiseen kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa, ettei turkista muodostu molemminpuoleista piinaa, vaan se on koiramme hyvinvoinnin ulkoinen merkki.

(lainattu SA-FA:n vuosikirjasta -95)