Takaisin luontoon

Meidän juoksuharrastuksemme alkoi Oulun Mourungissa noin viisitoista vuotta sitten. Afgaanien lähdöt olivat tuolloin ylivoimaisesti vauhdikkaimpia, ja tunnelma usein sähköinen kuin karvalankamattojen puistelutelineellä. Istuimme silloin ajanotossa ja katselimme levollisesti nurmikosta sinkoilevia multamättäitä. Itse kani piilotettiin juoksun jälkeen sankoon, jos ehdittiin.

Radan tunnelma on edelleen tiivis. Kilpailut vedetään läpi valveutuneella asiantuntemuksella ja nykytekniikalla. Lähdöt etenevät kuin liukuhihnalta, ja illan kisat ovat ohi parissa tunnissa. Lisäksi videokamera eliminoi kaikki sekundääriset spekulaatiot. Koirille rata on turvallinen, sillä pupu liukuu aina samaan suuntaan. Tämän vuoksi kilpailija voi keskittyä nopeutensa maksimointiin jo lähtökopilta alkaen.

Koirat esitellään yleisölle samalla, kun ne talutetaan rataa pitkin lähtöpaikalle. Innokkaimmat katselijat pelaavat totoa, josta oikein arvanneet voivat voittaa esinepalkintoja. Lajia vähemmän seuranneet arvailevat voittajaa kilpailuesitteestä aikaisempien suoritusten perusteella. Kilpailun henkilökunta asettuu paikoilleen, ja jännitys tiivistyy. Kanimoottorin äänen kuullessaan koirat aloittavat ulinan. Lähettäjän lippu heilahtaa, ja lähtökoppien luukku avautuu.

" Startti onnistui, koira numero kolme neloskopista valkoisella manttelilla saa parhaan lähdön, mutta kuutoskopista lähtenyt koira numero yksi punaisella manttelilla saavuttaa sen jo ennen ensimmäistä kaarretta. Koirat etenevät takasuoraa hetken rinnakkain ja punainen koira numero yksi ottaa johtoaseman säilyttäen sen maalilinjalle saakka"

Juoksukilpailuissa kaikki koiranomistajat seisovat kuvainnollisesti saman kalkkiviivan takana, sillä koirien suorituksiin ei enää lähdön jälkeen voi vaikuttaa. Sen yhteisen viivan takana voimme vain kannustaa suojattejamme ja toivoa parasta. Koirat eivät itse paljonkaan välitä hienoista voittoajoista tai palkintopokaaleista, joten yritämme saavuttaa niiden ajattelun tason: leikkikanin jahtaaminen on hauskaa.

Rotumääritelmäänsä arvokkaasti edustavat juoksua harrastavat afgaanit viettävät aika tavallista koiran elämää. Niiden turkit pestään ja harjataan kerran viikossa. Usein koirat pestään ennen kilpailuja sekä niiden jälkeen. Ruokavaliota tarkkaillaan, ja koirien annetaan juosta vapaina koirapuistossa tai muualla luonnossa (aidatulla alueella) monta kertaa viikossa. Puistossa afgaanit juoksevat ja painivat kavereidensa kanssa sekä villitsevät laumaa aerodynaamisilla kiihdytyslähdöillään. Muutoin ne ulkoilevat fleksissä tai tavallisessa talutushihnassa muutaman kerran päivässä.

Maastojuoksukisoihin lähdetään aikaisin aamulla ja motivoidutaan koko päivän kestävään koitokseen. Jo edellisen illan valmisteluista ja pakkaamisesta koira arvaa, minne ollaan lähdössä. Huomattuaan kuonokopan ja kilpailumanttelin, koira ei ummista silmiään koko yönä. Sen sijaan näyttelyhäkin pakkaaminen haukotuttaa oikein kunnolla. Maastoihin lähtö on afgaanille selvästi jännittävää, ja tututtujen kilpakumppaneiden tapaaminen riemuisaa. Laumassa on aina mukavampaa.

Kanjonit kaikuvat valtoimenaan metsästysulinasta. Jänis on paikallistettu. Pistävät silmät tuijottavat kaukaisuuteen. Eloton viehe kiitää narun perässä mutkitellen rinteitä ja hiekkakumpareita pitkin. Me katselemme ajoa henkeämme pidätellen.

"Lähtö on tasainen. Sinisellä manttelilla kilpaileva koira saa nopeamman startin. Toisessa käännöksessä takaa tuleva koira punaisella manttelilla oikaisee rajusti ja siirtyy johtoon. Koirat juoksevat tasaisesti pupua tarkkaan seuraten. Ennen maalilinjaa sinistä manttelia kantava koira ohittaa kanssakilpailijansa ja saapuu ensimmäisenä maaliin"

Afgaani, tuo eleganssin huipentuma, säilyttää imagonsa myös juostessaan muovisen suikalekanin perässä hiekkakivien sinkoillessa loppumattomien yllätysten sävyttämässä maastossa.

Kunkin maastokisan luonnetta on vaikeaa arvailla etukäteen, sillä radat vaihtelevat vaikeusasteeltaan ja pituudeltaan. Tuomarit tuovat peliin oman jännityksensä. Hienointa on laaja kiinnostus lajiin, ja se näkyy osallistumisluvuissa. Sääolosuhteet vaihtelevat ja koettelevat joskus kestokykymme äärirajoja. Kuitenkin aina kovankin rankkasateen ja tuulen riepotteleman koitoksen jälkeen tutkimme taas uteliaina kilpailukalenterin seuraavaa päivämäärää.

Me luemme antaumuksella juoksuharrastukseen liittyvää informaatiota historiasta nykypäivään, ja seuraamme internetin Lure Coursing sekä Oval Track Racing -palstoja.

Tarkastellessamme Suomen rata-, maasto- ja näyttelyharrastusta kansainvälisestä näkökulmasta, toteamme iloksemme, että ne ovat täällä kokonaisuudessaan erittäin vakaalla ja terveellä pohjalla. Meidän ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas kotimaastamme, kun huomaamme yhden rotumääritelmän tarkoittavan kahta toisistaan selvästi poikkeavaa afgaanityyppiä.

Onneksemme juoksemme siis lemmikkiemme ehdoilla. Harrastus antaa elämäämme paljon iloa ja ystäviä. Myöskin koirien omistajat pysyvät hyvässä fyysisessä kunnossa. Kilpailujen jännitys tasapainottaa arjen rutiinit ja vie työstä aiheutuvan stressin mennessään. Koirat saavat tuulettaa ylimääräisen energiansa hiekan mukana taivaalle. Samalla ne ikään kuin lataavat vanhat patterinsa uusilla, entistäkin positiivisemmilla ajatuksilla. Lahjomattoman luonnon helmassa niin ihmisten kuin eläintenkin sydämiin tulvii valoa, ja arkipäivän ongelmat näyttävät huomattavasti pienemmiltä. Siksi palaammekin luontoon ystäviemme kanssa yhä uudelleen.

Afgaanimme elävät kanssamme arvoistaan elämää, ja jatkavat edelleen arvoituksellista matkaansa. Kuinka mielellään ne kiipeävätkään vuorten laelle tähyilemään aavikkoa. Niiden koko olemus viestii meille arvokkuudesta ja kyvystä kahlita luonnonvoimia. Tuuli uskaltautuu koskettamaan vain kevyesti niiden silkinhienoa karvaa. Se on kuin kosketus menneisyydestä, tuhansien vuosien takaa.