|
Valmennusohjeita |
|
Afgaanin kilpailuvalmennuksesta Hankkiessasi afgaanin mieleesi saattaa jossain vaiheessa tulla kokeilla miten se juoksee radalla tai maastossa "pupun" perässä. Ehkäpä ajattelet jopa aktiivista kilpailu-uraa afgaanillesi. Sinun tulee kuiten muistaa, että afgaani ei ilman muuta ole kilpajuoksija. Tullakseen varmaksi juoksijaksi se tarvitsee määrätietoisen koulutuksen ja valmennuksen, joka aloitetaan jo pentuiässä. Juoksuominaisuuksien kehittämiseen ja niiden säilyttämiseen vaikuttavat mm:
Koiran kilpailuttaminen ei suinkaan ole ratapaikkakunnilla tai niiden läheisyydessä asuvien etuoikeus, vaan koira voidaan vahnentaa ja opettaa melko pitkälle radalla käymättäkään. Kun pentu on tottunut isäntäväkeensä sille opetetaan perustottelevaisuus. Kilpailevan koiran tulee osata koiramaailman perusasiat (seiso, paikalla, seuraa, luoksetulo) tässä yhteydessä voidaan myös aloittaa koiran ajovietin kehittäminen. Tämä tapahtuu yhdistämällä koiran leikkimisvietti ja ajovaisto vetämällä pientä nahanpalaa tai rättiä narunpäässä pennun edellä. Leikki lopetetaan, kun se on hauskimmillaan. Näin tapahtuma pysyy koiran mielestä kiinnostavana ja se haluaa leikkiä uudelleen ja uudelleen. Tärkeätä on antaa pennun olla vapaana turvallisella paikalla ja opettaa se tulemaan luokse. Myöhemmässä vaiheessa on vapaana juoksulla suuri merkitys nuoren afgaanin valmennuksessa. Ulkona leikkimisellä pyritään siihen, että pentu oppii juoksemaan nopeita pyrähdyksiä. Kahden tai useamman koiran kesken tämä sujuu helposti niiden juostessa ja kirmatessa. Yksinäisen afgaaninpennun reippaasta leikistä on ulkoiluttajan pidettävä huolta heittelemällä koiralle palloa tai vanhaa tossua. Samaa toistetaan vain muutaman kerran, ettei pentu kyllästy. Pienen lepohetken jälkeen keksitään uudelleen jotain vauhdikasta, millä saadaan pentu iloiseksi. Puoli tuntia kerrallaan on riittävä pennun harjoitteluaika. (Kylmällä, tuulisella tai sateisella säällä on takki tarpeen.) Lämpötilan laskiessa -20°C alapuolelle pennun kanssa käydään vain tarpeilla. Afgaanisi tulee myös tottua muihin "nelijalkaisiin", sillä hyvä suhde toisiin koiriin on tärkeä edellytys kilpajuoksijalle. Muutaman kuukauden ikäinen pentu voidaan ottaa mukaan juoksuradalle. Tämä on tärkeä hetki, sillä pitäisihän juoksuradasta tulla sille myöhemmin hyvin mieluisa paikka. Koiria ei saa pitää vapaana juoksuradalla, vaikka niillä ei muualla olisikaan mahdollisuutta olla ilman hihnaa. Juoksurata on ainoastaan kilpajuoksupaikka, tarvitaan useita käyntejä ennen kuin nuori koira tottuu radan erikoislaatuiseen ilmapiiriin. Riittää, että koira on hihnassa radan lähistöllä ja saa katsoa vanhempien koirien juoksuja ja seurata kaipauksella radalla kulkevaa viehettä. Pentua ei saa koskaan väsyttää - tämä kullanarvoinen ohje pätee vielä nuoren afgaanin (6-12 kk) kohdalla. Tämän ikäisen koiran harjoittelussa on omistajan tärkeintä malttaa liiallinen opetushalunsa, koska koiran kasvu ja kehitys on vielä kesken. Lyhyitä vetoja vavan päähän kiinnitetyllä karvalla voi tehdä päivittäin, jolloin koira joutuu juoksemaan suhteellisen pienisäteistä ympyrää. Kaarretekniikkaa alkaa hioutua tässä vaiheessa ilman rataa. Karvaa eli viehettä on ympyrässä vedettävä vastapäivään, sillä ratajuoksut tapahtuvat samaan suuntaan. Ennen radalla tapahtuvaa vetoharjoittelua on koira totutettava lähtökoppeihin joko radalla tai kotona omatekoisen kopin avulla. Tämä tapahtuu siten, että kävelytetään koiraa muutaman kerran kopin lävitse hihnaa avuksi käyttäen. Koiran mennessä kopin lävitse vapaaehtoisesti voidaan sitä pitää kopissa hetken aikaa etuveräjä suljettuna. Vieheen vedon alettua avataan koppi nopeasti ja koira saa juosta lyhyen matkaa. Tämä uusitaan, kunnes koira osaa lähteä kopista ja jaksaa odottaa siellä keskittyneesti.
Koppiharjoittelu on tärkeää, sillä kilpailuissa saatetaan sulkea koira pois lähdöstä, ellei kopitus tapahdu nopeasti. Koppiharjoittelussa ei saa koskaan käyttää pakkoa, ettei koira alkaisi peläta lähtökoppia. On myös muistettava, että radalla juostessa on aina oltava kuonokoppa, joten totuttelu on syytä aloittaa jo kotona vähän kerrallaan. Vetoharjoittelu aloitetaan lyhyillä matkoilla ja kerta kerralta lisätään varovasti matkan pituutta. Koiran tulisi ainakin joskus saada viehe kiinni ja "tappaa" se. Suoran matkan vetoja voidaan harjoitella omatekoisella käsivetolaitteella muuallakin kuin juoksuradalla. Jälleen on muistettava, ettei vetoja jatketa kyllästymiseen asti. Koiran hallitessa koppilähdön ja saavuttaessa viehevarmuuden jatketaan harjoituksia varman, puhtaasti juoksevan koiran kanssa. Vähitellen lisätään juoksukumppaneita kunnes saadaan täysiä lähtöjä. Kun nähdään, että koira juoksee puhtaasti muiden kanssa, se voidaan viedä ns. koejuoksuihin. Kilpailukirjan Afgaani voi saada kun se on juossut hyväksyttävät koejuoksut ja täyttänyt 18 kk. Afgaani voi aloittaa koejuoksut ollessa 15 kk ikäinen. Saatuaan kilpailukirjan, se voi osallistua virallisiin ratajuoksukilpailuihin. Nuorta koiraa tulisi kuitenkin kilpailuttaa säästeliäästi, ettei se ylirasitu. Kilpailutilannehan on ilmapiiriltään aivan erilainen kuin harjoitukset. Nuoren koiran kuntoa on kehitettävä vähitellen ja sen raajojen kestokykyä on tarkkaan seurattava. Mikäli nivelet antavat myöten, voivat raajat kiertyä pahoin. Jos jotain tavallisesta poikkeavaa esiintyy nivelissä, jos koira ontuu tai aristaa liikkeitään, on juoksuharjoittelu keskeytettävä ja neuvoteltava eläinlääkärin kanssa. Kilpailevan afgaanin harjoitusohjelma on hyvin yksilöllinen ja se on jokaisen omistajan itse kokeiltava. Aiheesta on olemassa erilaisia ohjekirjoja ja aina kannattaa myös kääntyä kokeneempia "treenareiden" puoleen, ettei tekisi korvaamattomia virheitä. Eräitä perusasioita on kuitenkin jokaisen afgaaninomistajan huomioitava: Kilpailevan koiran peruskunto hankitaan jo talvella juoksuttamalla koiraa lumihangessa vaihtelevassa maastossa. Hankittua kuntoa pidetään yllä säännöllisellä lenkkeilyllä. Peruskuntoa ei koskaan saa hakea juoksaradoilta. Sääolosuhteet tulee ottaa huomioon, kuten ilman lämpötila, tuuli ja sade - afgaani vilustuu herkästi märkänä. Ruokailusta pitää olla kulunut vähintään 4 tuntia, ennen kuin koira saa juosta radalla. Samoin syöttäminen ja juottaminen heti juoksun jälkeen ei ole suositeltavaa. Lääkityksessä olevaa koiraa ei saa rasittaa eikä tuoda kilpailuihin eikä harjoituksiin. Juoksuaikaisen nartun vieminen radalle on ehdottomasti kielletty. Voimakkaasti valeraskaana olevaa narttua ei saa juoksuttaa vieheen perässä. Paras liikuntatapa on reipas lenkkeily. Koiran mieliala tulee ottaa huomioon. Kiihottuneessa tai järkyttyneessä tilassa olevaa koiraa ei pitäisi myöskään tuoda radalle. Koira, jonka turkkia on leikattu rotumääritelmän vastaisesti, ei saa osallistua kilpailuihin. Kivesvikaiset urokset eivät voi osallistua arvokilpailuihin Afgaaninomistajien on syytä muistaa, ettei kaikista afgaaneista tule ratajuoksijoita. Kaikki tarvitsevat kuitenkin riittävää ja oikeaa liikuntaa. Edelläannetut ohjeet sopivat siten sekä kilpa-, näyttely-, että kotikoirille. Kun alat kouluttaa afgaanistasi kilpajuoksijaa, muista että sen valmentaminen on pitkäjänteisyyttä ja uutteruutta vaativa tehtävä. Mutta toisaalta se on myös hyvin avartava ja opettava kokemus. On sykähdyttävää seurata oman hyvin valmnennetun afgaaninsa kilpailusuoritusta. Kirjoitus on lainattu
Vuosikirjasta 1986-1990,
Vinkkejä vinttikoirien
hierontaan: Lihas- ja
selkärankavaurioiden oireista: |
