TANSSIAISET LINNAN REDOUTENSAALISSA
[Taustalle koko ajaksi:
Mozart, saksalaisia tansseja.]
Keskiviikko
tammikuun 19. päivä 1791. Tanssiaissesonki on Wienissä nyt parhaimmillaan. Loppiaisesta
alkanut karnevaali- tai laskiaisaika päättyy
helmikuun lopulla paastoviikkojen alkamiseen. Tanssiaisia järjestetään sekä
aatelisten että rikkaitten porvareitten saleissa, ja mm. Mehlgrube -nimisessä
rakennuksessa
Neu-Marktin
laidalla, vain kahden kulmauksen päässä Mozartien asunnolta, järjestetään
julkisia Balleja. Niihin
porvaristokin on saanut osallistua jo kymmenen vuoden ajan.
Mutta
kaikkein muhkeimmat tanssiaiset pidetään keisarillisen palatsin Redoutensaalissa.
Juhlapaikan kahteen saliin mahtuu peräti 3000 ihmistä - mutta silloin tungos on
jo sietämätön. Kahden ylimmän yhteiskuntaluokan (ja niiden lukemattomien välimuotojen)
sekaantumista auttaa palatsissa niinkuin muuallakin naamioituminen. Onhan vain kaksi asua, jossa ihminen on jotakuinkin
vapaa yhteiskunnallisesta asemastaan: täydellinen alastomuus, tai naamio
(siihen liittyvine rooleineen).
Wienin
palatsin Redoutensaal-tanssiaiset ovat tässä 1700-luvun lopun maailmassa
jo maailmankuulut. Turismi on jo
keskiajalta asti ollut merkittävä taloudellinen ilmiö, jonka seurauksena myös matkaoppaitten
julkaiseminen on jo kauan ollut kannattavaa puuhaa. Matkakertomuksia ilmestyy
kaiken aikaa kaikilla eurooppalai-silla kielillä, ja vaikka niissä vielä joskus
liioitellaan ja kerrotaan kummallisia asioita, ne kumminkin lisäävät kansojen välistä
tietämystä ja tuttuutta, ja luovat omalta osaltaan jälleen kerran tätä meidän
eurooppalaista identiteettiämme.
Näissä
matkaoppaissa on kerta toisensa jälkeen ihasteltu Wienin hovitanssiaisia, ja
ihmetelty niiden hyvää järjestystä. Muuan italialainen kirja ihmettelee juuri tätä
yhteiskuntaluokkien sekoittumista, ja sitä ettei tanssiaisissa juuri esiinny järjestyshäiriöitä,
ja että vartiomiehet ja poliisit ovat täällä melkein tarpeettomia. Täällä voi nähdä
eleganttina sekoituksena nuoruutta, rakkautta, kauneutta, hyvää makua ja
loisteliaita pukuja, kertoo italialainen "travelling
guide", ja ylistää tämän mainion ja hyvinkäyttäytyvän kansakunnan
rauhallista luonnetta.
Jossain
muussa pahantahtoisemmassa tai kriittisemmässä esityksessä kyllä vihjailtiin,
että naamioituminen saattoi toki myös antaa joillekin hiukan suurempia
vapauksia töniä, ohimennen kosketella ja jopa nipistellä naisia, mutta että tämmöinen
käyttäytyminen kyllä on ankarasti kiellettyä.
Kyllähän
se tietysti onkin, ja imperiumin kaikkeinarmollisinta johtoa kovin
huolestuttaakin nykyään kaikki tämänkaltainen. Naamioitten käyttäminen on
tietysti erityisen vaarallista, ja yksinvaltiaan ja vanhaa järjestystä
palauttavan keisari Leopoldin
kannalta se on aivan erityisen erityisen arveluttavaa. Tuleekin tässä
mieleen, miten kohtalokasta saattaisikaan olla, jos esimerkiksi vuoden ja kahden
kuukauden kuluttua sanokaamme vaikka Ruotsin ihana kulttuurikuningas Kustaa III panisi
oopperatanssiaisissa
kasvoilleen 'kauniin naamion', ja varsinkin, jos joku kapteeni Anckarström sattuisi (niinikään
naamioituneena) tulemaan tanssiaisiin...
Keisari
Joseph-vainaa ei paljon piitannut
noobelista eristäytymisestä, ja saattoi kertomusten mukaan tulla ämpärinkantajana
mukaan jos naapurissa syttyi tulipalo. Tosin Josephille oli vähällä käydä
niinkuin hänen 1700 vuotta vanhemmalle ja ainakin aluksi yhtä ihanteelliselle
Rooman keisari-kollegalleen Tiberiukselle:
keisari nimitti näet poliisipäällikökseen kreivi Johann Anton Pergenin, joka poliisipäällikkö Sejanuksen tavoin kasvatti omaa valtaansa keisarin pelkoja
ruokkien.
Mutta
uusi keisarimme, tämä Leopold, on
toista maata. Kahden vuoden kuluttua hän tulee antamaan yksityiskohtaisen
asetuksen hovitanssiaisistakin. Se kuuluu näin:
Senjälkeen
kun Hänen keisarillis-kuninkaallinen apostolinen Majesteettinsa on myöntönyt
armollisimman hyväksymisensä sille, että alkavana vuonna 1793 järjestetään
laskiaisaikana Redoutensaalissa tavanomaiseksi tulleita tanssiaisia, ja että
niissä yleisön suuremman viihtymisen vuoksi sallitaan naamioituminen, niin,
jotta kukaan ei väärinkäyttäisi tätä kaikkeinarmollisinta suosionosoitusta,
vaan että jokainen käyttäytyisi näissä tilaisuuksissa säädyllisesti, määrätään asiassa
seuraavasti:
Ensiksi: naamioituminen
sallitaan vain täällä pidettävissä naamiais-tanssiaisissa, mutta ei missään
muualla, ei julkisissa eikä yksityisissä laskiaishuveissa;
Toiseksi: naamiaistanssit
aloitetaan kuudentena tammikuuta, mutta seuraavista ilmoittaa teatteriosasto;
Kolmanneksi:
näihin Redoutensaal-tanssiaisiin hyväksytään jokainen henkilö, oli hän mitä säätyä
tahansa, mikäli hän on säädyllisesti ja kunniallisesti naamioitunut, tai tuli omissa
vaatteissaan, kunhan hänellä on puolinaamio tai jokin muu tunnistettava tanssiaismerkki,
ja on maksanut säädetyn pääsymaksun; ainoana ja ehdottomana poikkeuksena
palvelijat herraskaisissa livreepuvuissaan;
Neljänneksi:
…
...
hyvänen aika, meidän aikamme loppuu kohta, ja sääntöjä on vielä vaikka kuinka.
Ensi viikolla meidän pitäisi mennä linnan juhliin; muistattehan nyt varmasti nämä
ensimmäiset kolme sääntöä? Kannattaisi myös harjoitella ranskankielen
knoppisanastoa: on hienoa ja sivistynyttä höpistä fraaseja ranskankielellä. Kun
hätä tulee, ja pitäisi sanoa jotain tärkeämpääkin, olisi hyvä osata vähän
italiaa.
Muuten
selviää kyllä ihan tavallisella saksankielellä; ja sitähän useimmat tosiasiassa
käyttävätkin heti kun korva välttää...
Aiheemme
kannalta on tähdellistä lopuksi huomauttaa, että säveltäjä Wolfgang Mozart on jo virkansakin takia useasti käynyt linnan
juhlissa, sekä kapellimestarina että tanssijana, ja että hänellä juuri nyt on
valmistumassa pinkka uusia Redoutensaal-tansseja...