3.4.5. Tieteen etiikka ja moraali

Tieteeseen liittyviä eettis-moraalisia näkökohtia voidaan tarkastella useammastakin näkökulmasta. Arviointia voidaan suorittaa niin tutkimusaiheiden/-tavoitteiden kannalta, käytettävien tutkimuksellisten menettelyjen kannalta kuin tutkijoiden henkilökohtaisen toiminnankin kannalta.

Ensin mainitussa mielessä epäeettiseksi voidaan katsoa (ääri)esimerkiksi tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää miten kätevimmin saadaan suuri määrä ihmisiä pois päiviltä. Toisessa tapauksessa kyse voi olla vaikkapa eläinkokeiden käytöstä muutoin tavoitteiltaan eettisessä tutkimuksessa. Kolmas näkökulma kattaa tutkijoiden etiikan yksilöinä (tieteellinen vilppi, tulosten väärentäminen ja varastaminen, taloudelliset väärinkäytökset jne.).

Tutkimuskohteiden tasolla geenitutkimuksesta on tullut ylivertaisen aktuaalinen asia. 'Jumalan leikkimisen' oikeutukseen ja seurauksiin on otettu vahvasti kantaa niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin keskustelussa. Kansalaisten tähän liittyvät kannat hajoavat melko paljon muodostamatta mitään selvää mielipidesuuntaa. Runsas kaksi viidesosaa (43%) yhtyy näkemykseen 'vaikka geeniteknologiaan (kuten lajien perimän muunteluun) liittyykin riskejä, sitä koskeva tutkimustoiminta on suureksi hyödyksi ihmiskunnalle'. Väitteen torjuu noin joka kolmas (30%, kuvio 54a.).

Vaikka kysymys viittaakin ensisijaisesti po. tutkimuksen riskeihin, arviointien voidaan katsoa perustuvan myös etiikkaa koskeviin vaikuttimiin; kyseessä ovat ainakin eettiset riskit. Kysymys jakaa näkyvästi kaikkien väestöryhmien kantoja. Keskimääräistä myönteisemmin geeniteknologiaan(kin) suhtautuvat koulutetuimmat. Koulutusaloittain korkeimmat luvut saadaan teknis-luonnontieteellisen koulutuksen saaneilta. Sukupuolen mukainen ero jää verrattain heikoksi miesten ollessa asennoitumisessaan vain melko vähän naisia myönteisempiä. Iän mukaan kriittisyys kasvaa 'nuoruuden suuntaan' (kuvio 55.).

Mikäli kannanotoista etsitään voimakkaasti keskimääräisestä poikkeavia arvoja eri taustatekijöitä kombinoimalla, voidaan detaljina todeta että erityisen geeniteknologiamyönteisiä ovat korkeakoulutasoisen teknis-luonnontieteellisen koulutuksen saaneet miehet (81% hyväksyy; luku on suuntaa-antava tilastollisen epävarmuuden kasvaessa ryhmäkoon pienentymisen myötä).

Verrattaessa tulosta kolme vuotta aiemmin saatuun (mittari sisältyi myös EVAn kansallisen asennetutkimuksen aineistoon syksyllä 1998; Mielipiteiden sateenkaari. Raportti suomalaisten asenteista 1999.), suhtautumismuutos jää vähäiseksi. Aihetta koskevan julkisen keskustelun kiihtyminen ei täten ole heijastunut kannanottoihin (kuvio 56.).

Toinen geenitutkimusta koskeva kysymys tuottaa yksiselitteisemmän tuloksen. Valtaenemmistön (83%/8%) mielestä hankkeet ihmisen kloonaamiseksi tulisi ehdottomasti kieltää kaikissa maissa. Vaade on absoluuttisuudessaan paljonpuhuva (kuvio 54b.). Väestöryhmittäisiä näkemyseroja ei voida juuri havaita - yksimielisyys ulottuu niihinkin ryhmiin jotka muutoin tuntevat vetoa geenitutkimusta kohtaan. Naiset ovat kannanotoissaan vieläkin ehdottomampia kuin miehet (ei kuviota).

Eläinkokeiden oikeutusta (suhtautumista eläinten kloonaamiseen ei tiedusteltu - oletettavaa kuitenkin on että myös siihen olisi suhtauduttu varauksellisesti) koskeva väite saa olennaisesti hyväksyvämmän vastaanoton. Teesin 'vaikka eläinkokeisiin liittyy eettisiä ongelmia, niistä saadaan niin arvokasta tietoa, ettei niitä ole syytä kieltää kokonaan' allekirjoittaa jopa kaksi kolmesta (68%). Eri mieltä on vain noin joka viides (21%, kuvio 54c.).

Jakauman vinoutta voimistanee argumentin vahvojen perustelujen ohella 'kokonaan' -määreen tarjoama takaportti (ei ihan kokonaan, vaikka enin ja tarpeettomin koetoiminta lopetettaisiinkin). Myös tämän asian kohdalla mielipidevaihtelu jää verrattain vähäiseksi. Naisista eläinkokeiden totaalisen lopettamisen kannalla on suurempi osa (27%) kuin miehistä (15%, ei kuviota).

Tieteen etiikan kolmatta kategoriaa, tutkijoiden henkilökohtaisia edesottamuksia, koskevat kysymykset tuottavat pääasiassa positiivisia tuloksia. Näin siitä huolimatta, että tiede on tältä osin saanut julkiseen kuvaansa kolhuja. Kansakunnan rötösherragalleria on viime aikoina täydentynyt turhankin tiuhaan uudentyyppisillä jäsenillä, tieteen edustajilla. Mediajulkisuus asiassa on ollut mittavaa.

Tähän viitattiin myös kysymyksenasettelussa. Useampi kuin kaksi kolmesta (70%) yhtyy näkemykseen, jonka mukaan maamme tieteen piirissä esille tulleet taloudelliset väärinkäytökset ovat poikkeustapauksia, joiden perusteella ei pidä leimata koko tutkijakuntaa. Eri mieltä on vain noin joka kymmenes (11%) ja vailla kantaa joka viides (19%, kuvio 54d.).

Vaikka tuomio on yleissävyltään vapauttava, tiettyä 'ehdollista' se ehkä kuitenkin tieteentekijöille tarjoaa, määrittelemättömällä koetusajalla. Ryhtymättä ruotimaan argumentin sanojen sävyjä (koko tutkijakuntaa ei luonnollisesti tarvitse leimata, merkittävän osankin leimaaminen olisi ongelmallista jne.), voidaan kysyä mikä olisi eksplisiittisesti hyvä tai riittävä tulos tieteellisen toiminnan perimmäinen luonne ja eettiset normit huomioon ottaen. Koska mitään eksaktia mittakeppiä ei ole, vastaus jää auki.

Tämän tyyppisiin pohdintoihin ohjaa myös raportissa edellä esille tullut. Tieteen tilaa koskevissa näkemyksissä (luku 3.2.1.) kansalaisten arviot tutkijoiden ja tutkimustoiminnan etiikasta ja moraalista jäivät huomiota herättävän vaisuiksi.

Kannanottojen väestöryhmittäiset erot ovat asiallisesti vähäisiä. Kaikki ryhmät yhtyvät laajasti käsitykseen väärinkäytöstapausten poikkeusluonteesta, ja kääntäen, yhtään 'luottamuksensa menettäneiden' ryhmää ei voida identifioida (kuvio 57.).

Toinen asiaa lähestyvä mittari tuottaa niinikään tiedeyhteisöä huojentavan tuloksen. Näkemys, jonka mukaan suomalainen tiedeyhteisö toimii vastuullisesti ja tuntee yhteiskunnallisen vastuunsa, hyväksytään enemmistöisesti (59%). Vastustusta (8%) olennaisesti suuremmaksi nousee epätietoisuus (33%, kuvio 54e.). Kuten edellä, mielipidevaihtelu jää vähäiseksi. Siltä osin kuin eroja esiintyy, ne noudattavat jo tutuksi tullutta logiikkaa - myönteisimmät arviot saadaan akateemisilta jne. (ei kuviota).

Tulosten arvioinnissa on paikallaan huomioida myös vastaajien omaehtoinen palaute. Eettisiä kysymyksiä koskevia kommentteja oli lukumääräisesti melko vähän ja niitten osuus kaikista kommenteista oli suhteellisen pieni (kvalitatiivista aineistoa ei kvantifioitu tapausluokiksi, joten sitä ei voida kuvata tarkoin luvuin). Näistä vain osa sisälsi kannanottoja väärinkäytöstapahtumiin. Ja edelleen, kyseisten kannanottojen sävy oli lähinnä pahoitteleva ja tieteen arvostuksen laskusta huolta kantava. Myös joitakin tuomitsevia, henkilönimillä operoivia kannanottoja tuli esille. Kaiken kaikkiaan palaute ei ilmentänyt merkittävää kritiikkiä tieteen/tutkijoiden etiikkaa kohtaan ja vain harvoissa tapauksissa viittasi luottamuksen kadottamiseen tai muihin tiedettä koskeviin kannanmuutoksiin.