| |
|
|
Eero Ojanen:
Filosofian etsiminen yleisten kirjastojen hyllyiltä ei aina ole aivan yksinkertaista. Vaikka filosofialla onkin aivan oma pääluokkansa eli luokka 1, niin sen sisällä on paljon tavaraa, joka ei filosofiaan varsinaisesti kuulu, ja toisaalta paljon aika selkeästikin filosofista tavaraa on myös muissa luokissa.
Kirjastojen tarkempi luokitus on myös kaiken aikaa elävä systeemi ja nimenomaan filosofian alaluokat ovat viime vuosinakin kokeneet muutoksia. Esimerkiksi aiemmin varsin keskeinen luokka 19, filosofian historia, näkyy nyttemmin erillisenä luokkana lakkautetun.
Kannattaa siis etsiytyä sinne päin, mistä luokituksen numerointi alkaa, muttei aivan alkuun eli 0-luokkaan - vaikka itse asiassa siitäkin löytää yhtä ja toista filosofisesti kiinnostavaa.
Myöskään luokka 10 ei ainakaan sanan ankarimmassa mielessä ole filosofiaa, vaan se sisältää erilaista mietelmäkirjallisuutta, aforismikokoelmia, kirjailijoiden tuotannosta poimittujen viisauksia ja sellaista, joka siis saattaa olla hyvinkin sisällyksekästä ja parhaimmillaan viisaampaa kuin monen filosofin teokset yhteensä mutta ankarilla kriteereillä se ei ole varsinaista filosofiaa.
Luokka 11, Filosofien yleisteokset, sen sijaan on nykyisessä systeemissä kirjastojen filosofian varsinainen ydin. Jos etsii jotain klassikkoa, tai haluaa yleissilmäystä, miten klassikkoja on satavilla, tai haluaa yleiskatsauksen siihen, mitä filosofiasta nyt kaiken kaikkiaan on tarjolla, niin luokka 11 on se, josta kannattaa aloittaa.
Tässä luokassa ovat siis useimmat filosofian suuret nimet ja klassikot, samoin monet oppikirjat ja yleisteokset sekä filosofian historiat. Ja toisinpäin käytännössä kaikki, mitä tässä luokassa on, on hyvin vaativastikin rajattuna filosofiaa. Yleisiin kirjastoihin ei yleensä oteta muita kuin varmoja ja tuttuja nimiä. Toki joukossa voi olla jonkin verran myös ei-akateemisten kirjoittajien teoksia, mutta nekin käsittelevät selkeästi filosofian perinteisiä ydinalueita. Myös filosofien kootut teokset -tyyppiset sarjat löytää parhaiten tästä osastosta, jota nykyään ulkonaisestikin monessa kirjastossa hallitsevat Platonin, Aristoteleen ja Wittgensteinin teosten aika pitkiksi kasvaneet rivit.
Logiikka on filosofian sisällä kehittynyt yhä selvemmin omaksi erityisalakseen tai jopa kokonaan omaksi erityistieteekseen. Logiikalla on yleisissä kirjastoissa edelleen oma luokkansa luokka 12, mutta se on määrällisesti varmaan kirjastojen pienimpiä luokkia. Logiikka on varsin spesifi eikä suuren yleisön niinkään paljoa harrastama alue. Logiikan perusoppikirjoja tarvitsee kuitenkin jokainen, joka opiskelee filosofiaa systemaattisemmin, esimerkiksi arvosanan suoritus mielessä. Ne löytää siis tästä luokasta - ja aika helposti, koska tarjontaa ei ole paljoa.
Määrällisesti kaikkein suurin filosofian hyllyissä oleva luokka sitävastoin taitaa useimmissa kirjastoissa olla luokka 14, joka ei ole filosofiaa ollenkaan, vaan psykologiaa. (Ja itseasiassa pääluokka 1 onkin usein nimikoitu tasaveroisesti näiden kahden kesken: filosofia, psykologia).
14:n alaluokkiin kuuluvat erilaiset psykologian osa-alueet eikä tämän luokan teoksissa tarvitse siis olla minkäänlaista filosofista kytkentää. Syy tällaiseen aivan toisen tieteen sijaintiin filosofian keskellä on lähinnä aatehistoriallinen eli psykologia on varsin myöhään irtaantunut filosofiasta omaksi erityistieteekseen. Vielä 1900-luvun alussa psykologia on liittynyt olennaisesti filosofiaan, esimerkiksi Suomessa psykologia nykymielessä eriytyi omaksi erityistieteekseen vasta 1920-luvulla, ja kirjastojen luokituskin alkaa jo olla aika vanha.
Sen sijaan 14: sta, kuten melkein minkä tahansa alan hyllystä, löytää yksittäisiä filosofisia tai filosofian kannalta tärkeitä teoksia. Freudit, Jungit ja sen kaltaiset klassikot ovat juuri tässä luokassa.
Pääosin filosofian ulkopuolelle lankeaa myös luokka 15, joka kylläkin saattaa olla kirjastoissa yksi näiden hyllyjen suosituimpia alaluokkia, rajatieto nimittäin.
Luokka 16 taas on sekameteliluokka, jossa on sekä filosofiaa että muuta. Tieteenfilosofia filosofian osa-alueena kuuluu tämän luokan piiriin ja koska tieteenfilosofia on 1900-luvulla ollut aika suosittu filosofian alue (aivan viime aikoina se on tosin jälleen taas vähän sivummalle), niin tästä luokasta löytää joitain hyvin tärkeitä 1900-luvun ajattelijoita ja nykyklassikkoja, kuten vaikkapa, Karl Popperin teokset. Myös Ilkka Niiniluodon teoksista useimmat ovat tässä luokassa ja samoin sieltä löytää nimenomaan tieteenfilosofiaa ja tieteen tekemistä pohtivia perusteoksia.
16:n alaluokista suurin on kuitenkin 16.8, joka käsittelee tiedepolitiikkaa, siis kaikkia mahdollisia aloja ja tieteellisen toiminnan yleisiä kysymyksiä, eikä siten ole varsinaisesti filosofiaa. Kuitenkin tieteen etiikkaa käsittelevät kirjat voivat kuulua myös tähän luokkaan.
Luokka 17 on sekoituksena vielä erikoisempi ja juuri tässä luokassa konkretisoituu se, miten hämmentävää filosofian etsiminen kirjastosta voi olla. Sellainen, joka on opiskellut filosofiaa yliopistossa ja omaksunut tiukan tieteellisen näkemyksen filosofiasta, joutuu usein aivan ymmälleen ja tuhahtelee, että täällähän on kaikenmmoista soopaa, joka ei ole filosofiaa lainkaan. Mutta kirjasto on jatkuvasti elävä oppitunti myös siitä ratkaisemattomasta kysymksestä, mitä filosofia oikeastaan on ja kuka sen rajat lopulta vetää. Jos filosofia on pohdiskelua, niin pohtiva kirjallisuus kuuluu filosofiana ja tätä vaatimusta kirjaston luokitus aika hyvin täyttääkin. Jos taas rajat asetetaan tietelelisemmin, niin tilanne on toinen. onneksi nykyinen alaluokitus on aika selkeä.
Alaluokka 17.1. on etiikka eli siinä ovat filosofien kirjoittamat etiikkaa ja moraalia käsittelevät teokset. Täältä löytyvät etiikan perusoppikirjat ja hylly tarjoaa myös etiikan soveltamista erilaisille aloille, ammattietiikkaan ym. Varsinaisten ammattifilosofien teosten ohella tässä luokassa on myös jonkin tietyn erityisalan kautta tulleiden eettisten pohdiskelijoiden, vaikkapa sitten johtamistaidon etiikan teoksia.
Alaluokka 17.5. on edellistä pienempi, ja myös selvärajaisempi: se käsittelee estetiikkaa ja sisältää siten täyttä filosofiaa. Estetiikan kohdalla ongelma on kuitenkin siinä, että estetiikka filosofian osa-alueena sisältää hyvin olennaisena osanaan taiteenfilosofian ja taiteenfilosofiaa käsitteleviä teoksia taas löytää muistakin luokista, esimerkkeinä 70 ja 86. Se, mihin luokkaan jokin teos sijoittuu, ratkeaa usein yksinkertaisesti sen nimen perusteella. Jos teoksen nimessä on sana estetiikka, kirja on luultavimmin sijoitettu luokkaan 17.5., mutta jos suunnilleen samaa estetiikkaa pohtivan teoksene nimi viittaa jotenkin vaikkapa taiteen perimmäisiin kysymyksiin, kirja voi löytyä myös taiteen alaluokasta 70.
Etiikan ja estetiikan väliin jää kuitenkin jälleen 17:n määrällisesti suurin alaluokka eli 17.3., elämäntaito tai -viisaus. Siinäkös vasta sekametelisoppa onkin! Kaikenlaista ihmissuhdeopasta, Ihmisen ääni -tilitystä ja arkipäivän elämänviisauskirjaa - ja kaikki siis aivan filosofisen etiikan vieressä tai rajamailla. Ehkä se on oikein hyvä asia.
Entäs ne muut?
Jos sitten jätämme nämä filosofian "varsinaiset" luokat, kannattaa palata myös sinne 0-pääluokkaan. Luokka 04, yleisteokset, sisältää hyvinkin paljon filosofiaa, sillä esseekokoelmat on hyvin yleisesti sijoitettu tähän luokkaan ja essee on filosofisesti hyvin antoisa laji. Montaigne, Camus, Sartre... monet kovimmista klassikoista löytyvät esseekokoelmien muodossa täältä, ei aina luokasta 11, missä ne periaatteessa voisvat olla. Tästä luokasta löytää myös monien filosofiaa sivuavien ja filosofisestikin kiinnostavien esseistien kokoelmia. 07, Joukkotiedotus, taas tarjoaa joitain nimenomaan joukkotiedotuksen, median ja tietoyhteiskunnan filosofisiin kysymyksiin liittyviä teoksia, kuten vaikkapa Pertti Hemanuksen filosofisestikin haastavia ja kantaaottavia teoksia.
Kun nyt hyppäämme toista kertaa kulkiessamme - ja juuri tällaista edestakaisin kuljeskeluahan filosofin kirjastossa liikkuminen ja viihtyminen yleensä on - noiden varsinaisten filosofisen luokkien yli, tulemme pääluokkaan 2 eli uskontoon. Tämän hyllyn kohdalla filosofian ystävien tiet luultavasti jakaantuvast jyrkästi: filosofisen kirjallisuuden lukijoissa voi olla paljonkin sellaisia, jotka torjuvat kaiken uskontoon liittyvänkin jyrkästi eivätkä siten välttämättä ole kovinkaan sinuja tämän pääluokan kanssa.
Kuitenkin luokassa 21, uskonnonfilosofia, on filosofisesti laajemminkin kiinnostavaa kirjallisuutta, kuten K.V. Laurikaisen kiistakirjoituksia tieteen ja uskon suhteesta tai Feuerbachin klassista uskonnonkritiikkiä. Kaiken kaikkiaan tämä näyttää kuitenkin olevan todella kaikenkirjava luokka.
Jos taas etsii tietoja itämaisista filosofioista, niin luokka 29, ei-kristilliset uskonnot, on yksi koko kirjaston parhaita. Sieltä löytyvät monet niin taolaisuuden kuin buddhalaisuudenkin lähdeteokset. Tosin myös luokassa 11 on itämaista filosofiaa, esimerkiksi japanilaista samuraifilosofiaa, jolla ei ole niin selvää uskonnollista luonnetta kuin vaikkapa buddhalaisuudella.
Luokassa 30.1., eli sosiologian ja yhteiskuntatieteen yleisteoksissa on hyvinkin paljon filosofiaa, samoin luokassa 32 eli valtio-oppi, sillä yhteiskuntafilosofia ja poliittinen filosofia ovat varsinkin tällä vuosisadalla olleet suosittuja aloja. Myös vanhempia klassikkoja kuten Machiavelli tai Rousseau löytää täältä. Sellaiset luokat kuin 33, 36 ja 38 eli oikeustiede, taloustiede ja kasvatustiede taas tuntuvat hyvin spesifeiltä ja näiden aloijen ulkopuolisia vähän koskettavilta, mutta luokasta 33 löytää esimerkiksi Hegelin Oikeusfilosofian ja Marxin monet - nyttemmin yleensä varastoon siirretyt pääteokset taas löytyvät 36:sta. Luokassa 38 on esimerkiksi Reijo Wileniuksen kasvatusfilosofiaa.
Tämän jälkeen alkavat filosofisesti jo hieman niukemmat pääluokat, mutta kuitenkin esimerkiksi luonnontieteen yleisteoksia sisältävässä luokassa 50 tai biologian luokassa 56 on joitain hyvinkin olennaisia filosofisia teoksia. Samoin näistä luokista voi löytää näiden alojen filosofisestikin kiintoisaa aatehistoriaa.
Luokka 70, taiteen yleisteokset, taas tarjoaa varsin paljonkin filosofiaa, esimerkiksi eräät postmodernismin teorian kannalta laajemminkin kiinnostavat teokset on sijoitettu tänne. Jos taas kyse on nimenomaan kirjallisuuteen liittyvästä filosofiasta, kannatta etsiytyä luokan 86 pariin. Heti seuraava, 87, taas on kielitieteen luokka, josta löytää mm. Jaakko Hintikan filosofisia teoksia.
Yksi filosofista kirjastonkäyttäjää viime aikoina monet kerrat yllättänyt luoka on 90.1., kulttuurihistoria, johon on sijoitettu paljonkin sellaista kulttuurifilosofiaa ja aikalaiskritiikkiä, joka ei suppeassa mielessä liity vain historiantutkimukseen tai historianfilosofiaan. Esimerkiksi Ilkka Niiniluodon ja G.H. von Wrightin kulttuurikriittisiä esseitä löytää täältä. Luokka 99 eli elämäkerrat taas tarjoaa esimerkiksi Rousseaun tunnustuksia ja muitakin filosofian klassikoihin liittyviä teoksia.
Kun sitten lisää tähän sen, miten paljon kaunokirjallisuus, niin lyriikka, draama kuin proosakin lopulta käsittelekään filosofiaa ja miten filosofienkin teoksia (Sartre, Kierkegaard, Camus...) niin eipä siinä muuta kuin että filosofian etsijän on opeteltava ja hallittava suurin piirtein koko yleinen kirjasto: hänen polkunsa filosofiaan vievät aika ajoin melkein jokaiselle hyllylle ja jokaiseen välikköön; mikään inhimillinen ei täällä ole hänelle täysin vierasta.
Esimerkkejä tässä Polkuja filosofiaan -aineistossa mainittujen filosofien läsnäolosta yleisten kirjastojen valikoimissa. Luettelo ei väitä olevansa täydellinen ja eri kirjastojen valikoimat vaihtelevat niin paljon, että se voisikaan olla kattava, mutta tarjoaa joitain polkuja ajattelijoiden luokse.
Adorno, Theodor: Adornolta ei ole kokonaisia suomennettuja
teoksia, mutta artikkeleita on Jussi Kotkavirran toimittamassa Frankfurtin
koulun tekstien valikoimassa Järjen kritiikki, samoin Esa Sirosen ja
Jussi Kotkavirran toimittamassa Moderni/postmoderni -valikoimassa sekä
Juha Koivisto, Markku Mäen ja Timo Uusituvan kokoamassa Mitä on
valistus? -antologiassa. Myös ja hieman vanhemmassa Frankfurtin koulun
sosiaalifilosofia -nimisessä teoksessa löytää neuvostoliittolaista
kritiikkiä Adornosta ja kumppaneista.
Ahlman, Erik: 1970- ja 80-luvuilla uusintapainoksina ilmestyneet Kulttuurin perustekijöitä ja Ihmisen probleemi löytyvät monista kirjastoista, varastoissa saattaa olla vanhempaakin tuotantoa. Jyväskylän ylipiston filosofian laitos on 90-luvun alussa julkaissut Ahlmanin koko tuotannon, mutta sarjaa ei liene kaikissa kirjastoissa.
Aristoteles on viime vuosina ilmestynyt kirjastojenkin hyllyille arvoisalleen paikalle eli yhdeksi jopa näkyvimmistä yksittäisistä filosofeista. Syynä on kaiken aikaa hitaasti mutta varmasti etenevä Aristoteleen teosten täydellisen suomenkielisen laitoksen ilmestyminen. Aristotelesta on nyt moneen lähtöön ja eri alojen teoksia saa etsiä eri kirjastoluokista. Etiikan klassikko Nikomakhoksen etiikka sekä yhteiskuntafilosofinen Politiikka ovat hyviä ensituttavuuksia, samoin Runousoppi ja siihen läheisesti liittyvä Retoriikka. Länsimaisen filosofian kannalta kaikkein perustavimpia teoksia on kuitenkin Metafysiikka.
Juha Sihvolan kirja Hyvän elämän politiikka
käsittelee Aristotelesta ja hänestä on laaja esittelyt kaikissa
filosofianhistorioissa. Monet artikkelikokoelmat sisältävät
erilaisia Aristoteles -tulkintoja, esimerkiksi Jukka Kanervan toimittama
valikoima Politiikan teorian klassikoita. Suomen filosofinen yhdistys on
julkaissut useita ns. yhden sanan artikkelikokoelmia ostikoilla Minä,
Taito, Muutos, jne., ja näistä kokoelmista monissa käsitellään
myös Aristotelesta. Katsomisen arvoinen on myös mm. Juha Sihvolan
ja Holger Thesleffin kirjoittama kokonaisesitys antiikin filosofiasta. Aarne
Kinnusen ja Teivas Oksalan 70-luvulla kokoama Antiikin estetiikka -teos
käsittelee sekin myös Aristotelesta.
Benjamin, Walter: Messiaanisen sirpaleita -kokoelma löytyy esseiden joukosta, myös Silmä väkijoukossa -teos on monissa kirjastoissa.
Bloch, Ernst: hänestä ei hevin löydä muuta kuin yhden KSL:n vuonna 1987 julkaiseman teoksen Utopia, luonto, uskonto, mutta se onkin hyvä kokoelma artikkeleja Blochista ja myös tämän omia tekstejä.
Bonaventurasta ei löytäne juuri muuta kuin Sielun matka jumalaan-teoksen, josta on esittely toisaalla aineistossa, ja pieniä mainintoja filosofian historioissa.
Camus, Albert: Filosofisista esseistä on olemassa kaksikin suomennosvalikoimaa, Kapinoiva ihminen ja Esseitä, jotka kyllä kattavat suuren osan Camusin keskeistä esseistiikkaa, mutta ne ovat molemmat siis suomentajan kokoamia valikoimia, eivät Camusin itsensä julkaisemia kokoelmia. Keskeiset romaanit kuten Rutto ja Sivullinen löytynevät useimmista kirjastoista.
Cassirer, Ernst: 1900-luvun klassikko. jota ei ole suomennettu eikä hänestä filosofian historioistakaan paljoa tekstiä löydä. Tunnetuin ja populaarein teos An essay on Man löytynee joidenkin kaupunkien kirjastoista. Paras johdatus on Pekka Kallin väitöskirja Cassirer ja uuskantilaisuus, joka on ilmestynyt Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta -sarjasta ja löytynee myös monesta kaupunginkirjastosta. Myös Eero Ojasen filosofiat ja fasismi -teoksessa on suppea Cassireria käsittelevä osuus.
Deleuze, Gilles: Suomeksi on julkaistu Autiomaa sekä Guattarin kanssa kirjoitettu Mitä filosofia on? Ruotsiksi ilmestynyt Nomadfilosofi-niminen teos on monissa kirjastoissa, samoin erinomainen yleiskatsaus Vår tids filosofi, josta löytyy päteviä katsauksia moniin, moniin 1900-luvun filosofeihin. Deleuze on viime aikoina ollut sen verran suosittu,.että hänen teoksiaan on hankittu kirjastoihin myös mm. englanninnoksina.
Descartes, Rene: Teoksia ja kirjeitä -valikoima on saatavana uutena pokkarina ja valikoimaan sisältyy mm. kuuluisa Metodin esitys -teos. Esipuhetta valikoimassa ei ole. Descartes on niitä perusfilosofeja, joita kaikki filosofianhistoriat käsittelevät ja myös perusoppikirjoista löytyy ainakin viittauksia Descartesiin. Kansankulttuurin sarjassa on aikanaan ilmestynyt Jakov Ljatker -nimisen tekijän Descartesia käsittelevä teos, jonka varmaan saattaa ainakin varastoista vielä löytää. Toivo Salosen ja Pekka Elon kokoamass Ajatukset -antologiassa on pieni näyte Descartesin kuten melkein kaikkien muidenkin uuden ajan filosofian suurimpien klassikoiden teksteistä.
Epiktetos: Käsikirja ja keskusteluja -teos löytyy kirjastoista ja jossain varastossa sama teos saattaa olla vanhempana suomennoksena Ojennusnuora -nimellä. Epiktetos ei kuulu kaikkein suurimpien klassikoiden sarjaa ja maininnat filosofianhistorioissakin saattavat jäädä aika niukoiksi.
Epikuros on filosofian harrastajalle tuttu nimi, mutta kun hänen nimensä naputtelee kirjaston yleisöpäätteelle, saalis on yhtä tyhjän kanssa. Koko filosofian historian tai antiikin filosofian yleiskatsauksiin on parasta turvautua.
Gaarder, Jostein: Kuuluisan Sofian maailman ohella löytynee Pasianssimysteeri -niminen suomennos.
Harva, Urpo: Kirjoja on eri luokissa runsaastikin, on varsinaista filosofiaa ja kasvatustiedettä ja saattaapa löytyä myös tiedepoliittisia pamfletteja ym. Inhimillinen ihminen Homo humanus, Etiikka, Etsin ihmistä ja sen kaltaiset filosofiset perusteokset löytyvät joko luokasta 11 tai 17.
Hegel, G.W.F: Hegelin Oikeusfilosofia on sisällöltään paljon laaja-alaisempi kuin mitä moelle ehkä vieraalta tuntuva nimi sanoo, kirja nimittäin käsittää Hegelin koko yhteiskunafilosofian. Suomennos on silti kirjastoissa usein sijoitettu luokkaan 33, oikeusfilosofia. Luokasta 90.1. löytyy toinen suomennos, Hegelin historianfilosofian johdanto-osa, joka on siis erillisenä pienenä niteenä suomennettu nimellä Järjen ääni. Suuremmista kaupungnkirjastoista toki löytyy myös Hegelin alkuperäisteoksia. Tutkijaliiton sarjassa on 80-luvulla ilmestynyt Kirjoituksia Hegelistä -kokoelma ja monesta kirjastosta löytänee ainakin varastosta Ovsjannikov -nimisen neuvostoliittolaisen filosofin kirjoittaman varsin populaarin kokonaisesityksen. Hegel- pohdiskelua löytää mm. Tuija Pulkkisen Valtio ja vapaus -teoksesta, Reijo Wileniuksen Filosofia ja politiikka -kirjasta ja useista muistakin artikkelikokoelmista. Erilaisia kannanottoja Hegeliin toki tarjoavat kaikki filosofianhistoriat ja yleisesitykset.
Heidegger, Martin: Heidegger on viime aikoina vihdoin ilmestynyt myös yleisten kirjastojen kokoelmiin. Taideteoksen alkuperä -teoksen suomennosta kannattaa etsiä luokasta 70 ja tarjolla on myös George Steinerin kokonaisesitys Heideggerista. Juha Varto on kirjoittanut kokoelman Heidegger-artikkeleja otsikolla Tästä jonnekin muualle ja Hintikka-Routilan vnhassa Filosofian tila ja tulevaisuus -kirjassa on analyysia Heideggerista. Tampereen yliopiston filosofisessa julkaisusarjassa on lmestynyt useita muitakin Heideggeriin liittyviä niteitä, joita kannattaa etsiskellä, niiden joukossa myös pienen Silleen jättäminen -nimisen teoksen suomennos. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisusarjassa puolestaan on Risto Niemi-Pynttärin tutkielma Heideggerin luonto -käsitteestä. Martin Kuschin teoksessa Ymmärtämisen haaste Heidegger on myös eräs keskeinen esillä oleva nykyfilosofi. Näitäkin voi ainakin paremmin varustetuista kaupunginkirjastoista saada.
Herakleitoksen Yksi ja sama -teos, pieni vihkonen oikeastaan, löytyy Pentti Saarikosken suomennoksena ja onhan Herakleitos toki inspiroinut myös filosofian historioiden kirjoittajia.
Himanen, Pekka, on viime aikoina ollut tuottelias nuori filosofi. Teoksia mm. Himeros sekä Bertrand Russellin haaste
Hintikka, Jaakko: Tieto on valtaa, aatehistoriailinen esseekokoelma 60-luvulta sekä Martin Kuschin kanssa kirjoitettu Kieli ja maailma -teos. Myös Ajatus ja analyysi -nimisessä suomalaisten loogikkojen kirjoituskokoelmassa on Hintikkaa.
Hobbes,Thomas: Niitä filosofian suuria klassikoita, joita ei monesta kirjastosta löydä lainkaan. Suuremmissa saattaa sentään olla pääteos Leviathan alkukielellä. Suomalaiset tutkijat ovat kuitenkin kirjoittaneet Hobbesista aika paljon, joten etsijän ei tarvitse jäädä vain filosofian yleisesitysten varaan. Edellä mainitun Kanervan toimittaman klassikkoantologian lisäksi kirjastosta voi esimerkiksi Stig Rönnholmin teosta Länsimaisen oikeusfilosofian pääpiirteet tai Matikainen-Tuorin toimittamaa kirjoituskokoelmaa, joissa on artikkelit Hobbesista.
Hume, David: Myös heikosti saatavilla olevia klassikoita.
Pääteos Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä löytynee
vielä monen kirjaston varastosta Eino Kailan 30-luvun suomennoksena.
Kaksi suppeampaa artikkelia löytyy suomeksi artikkelikokoelmasta Mitä
on valistus?, toimittajinaan. Koivisto-Mäki-Tuoreita Hume on kuitenkin
sen tason nimi, että filosofian historian yleisesitykset käsittelevät
häntä suhteellisen laajasti.
Husserl, Edmund: Ainoa suomennos on Fenomenologian idea -niminen suppea ja tiivis perusteos, jonka lisäksi löytyy mm. Matti Juntusen 1986 ilmestynyt Edmund Husserlin filosofia -niminen teos. Hintikka ja Kusch käsittelevät Kieli ja maailma -teoksessaan Husserlia, SFY:n kirjasarjasta tai Ajatuksesta voi löytää mm. Leila Haaparannan kirjoituksia hänestä ja Juha Varto on hänestä kirjoittanut, samoin Eero Ojanen filosofiat ja fasismi -teoksessaanon historikatasaus fenomenologian idean kehitykseen. Hintikan ja Routilan tomittama Filosofian tila ja tulevaisuus -teos on ikänsä puolesta luultavimin jo varastossa, mutta se sisältää hyviä kirjoituksia fenomenologiasta ja Husserlista.
Kaila, Eino: Kailan valitut teokset ilmestyivät kahdessa osassa 1980-luvulla. Niteisiin on kyllä valkoitu kaikki tärkeimmät kirjoitukset mutta niiden suhteen on tehty hieman outo ratkaisu eli julksisu teoksia lyhennelminä. Kailan tärkeimmät teokset kuten Syvähenkinen elämä ja Persoonallisuus ovat hyllyissä kyllä sangen tuoreina painoksina erikseenkin, Persoonallisuus psykologian hyllyssä. Varastosta kannattaa kysellä muitakin vanhoja teoksia.
Kant, Immanuel: Siveysopilliset pääteokset on
olemassa pokkarina, tämä J.E. Salomaan pieni käännösvalikoima
sisältää tärkeimpänä osanaan Kantin Käytännöllisen
järjen kritiikin. Ikuiseen rauhaan -niminen pamfletti löytyy myös
uudelleen julkaistuna suomennoksena. Se ei oleKAntin tieteellisiä pääteoksia,
mutta hyvä esimerkki hänen filosofiansa laaja-alaisuudesta ja
osallistuvuudesta. Hiljattain on ilmestynyt myös uusi käänös
eli Prolegomena -teoksen suomennos. Yksittäisiä artikkeleita löytyy
suomennettuna ainakin aiemmin mainitusta Mitä on valistus -antologiasta
sekä Kari Kantasalmen toimittamasta Yliopiston ideaa etsimässä
-teoksesta. J.E. Salomaan 1960 ilmestynyt teos on ainoa kokonaisvaltainen
johdatus nimenomaan Kantiin, mutta Aspelin, Saarinen ja muut käsittelevät
Kantia filosofian historioissaan varsin laajasti. Kaikki moraalifilosofian
samoin kuin estetiikan perusoppikirjat joutuvat väistämättä
viittaamaan Kanti perustavanlaatuisiin ajatuksiin näillä nimenomaisilla
aloilla.
Ketonen, Oiva: Ketosen kirjoja löytää useita ja useilta aloilta. Filosofisesti kiintoisimpia ovat ehkä jo vanhemmat aatehistorialliset teokset Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomus ja Se pyörii sittenkin, mutta Ketoselta on pohdintaa myös lääketieteen etiikasta (Rajalla) sekä Suomen historian kipeistä murrosvaiheista, samoin menneiden aikojen korkeakoulupoliittisista kiistoista.
Kierkegaard, Sören: Saatavuus on parantunut viime aikoina paljon Torsti Lehtisen uutteran käännöstyön ansiosta. Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus, Anti-Climacus sekä Välisoittoja löytyvät monista kirjastoista, samoin Lehtisen oma Kierkegaard -kirja. Mutta Kierkegaar oli äärimmäisen monipuolinen, yllättävä ja ristiriitainen kirjoittaja, siksi häntä on myös suomennettu eri aikoina varsin erilaisista näkökulmista ja kirjastojenkin valikoima saattaa tarjota myös aivan toisenlaista Kierkegaardia. Uskonnon puolelta, luultavimmin luokista 23ja 24 löytyvät esimerkiksi sellaiset teokset kuin Kedon kukka ja taivaan lintu sekä lähinnä hartauskirjallisuuteen luettava Rakkauden teot.
Krohn, Sven: Krohnin suomeksi julkaistu tuotanto painottuu hänen myöhempään ikävaiheeseensa - 1903 syntynyt Krohn on vielä 1990-luvulla julkaissut useita uusia teoksia! - ja Krohnin teoksia on kohtuullisesti kirjastoissa. Ihminen, luonto ja logos on filosofinen avainteos, jota mm.Ydinihminen, Etsin ihmistä sekä Valkoinen aukko -teokset edelleen jatkavat ja täydentävät. Mutta jos Krohnista on vähääkään kiinnostunut, ei pidä unohtaa hänen runojaan, joita myös on jo useampi kokoelma. Minä -teoksessa samoin kuin eräissä muissakin Suomen filosofisen yhdistyksen julkaisuissa on Krohnin artikkeleja, samoin Jaana Venkulan Tieteen päivien pohjalta kokoamissa kirjoissa, esimerkiksi Tieteen ilot -teoksessa..
Krapotkin, (myös muodossa Kropotkin) Pjotr, lienee
filosofeja, joita aika turhaan saa kirjastoista etsiä. Pentti Airaksen
teos Anarkismin ideologia ja terrori tarjoaa sentään edes jotain
anarkismin klassikoista yleensä. Leivän valloitus -nimisen Krapotkinin
klassikon suomennos voi hyvällä onnella jonkun kirjaston varastosta
vielä löytyä.
Kungfutse: Karl Jaspersin kirjassa Ajattelun suunnanantajat on laaja katsaus Kungfutseen.
Laotse: Tao te chingistä kannattaa aloittaa, vaikka se ei nimenomaisesti Laotsen teos olisikaan, samaa taoa kaikki tyynni ja täyttä tavaraa, niin viisasta kuin filosofia nyt voi olla.
Locke, John: Tutkielma hallitusvallasta on hiljan ilmestynyt pätevänä suomennoksena ja hyvän esipuheen kera. Filosofian historiat käsittelevät kaikki Lockea verraten laajasti, samoin jo mainitut yhteiskuntafilosofiset perusteokset tai kirjoituskokoelmat kuten Rönnholmin kirja länsimaisen oikeusajattelun historiasta, Matikainen-Tuorin kokoelma Yhteiskuntasopimuksesta yhteisöön sekä Kanervan klassikkokokoelma. Ilkka Patoluoto on käsitellyt Lockea 80-luvulla julkaistussa Oikeuden ja elämän arvot -kirjoituskokoelmassa.
Marx, Karl: Marx käännettiin suhteellisen kattavasti etenkin1970-luvun aikana, Kommunistisen puolueen manifesti, filosofian kurjuus, Kansantaloustieteen arvostelua ja Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset löytyvät visusti varastoon kiikutettuina Kansankulttuurin tai neuvostoliittolaisen Edistyksen aikanaan julkaisemina pokkareina, puhumattakaan Pääomasta, joka sekin varmaan kirjastoissa jossain on. Marx-kirjallisuudesta on tarjolla McLellanin varsin hyvä elämäkerta sekä erilaisia kirjoituskokoelmia.
Montaignen Esseitä on yleisestä saatavilla, siis nimenomaan tällä nimellä, ja lsäksi on myös Tutkielmia -nimellä kulkeva teos, jotka molemmat ovat osittaisia suomennosvalikoimia Montaignen laajasta esseetuotannosta.
Nietzsche Friedrich, on määrällisesti yksi kirjastojen parhaiten esillä olevia filosofeja. Uusia painoksia ilmestyy aina tuolloin tällöin ja ne pääsevät tietysti hyllyihin, joilta vanhemmat niteet taas ovat voineet joutua varastoihinkin. Epäjumalten hämärä, Antikristus, Näin puhui Zarathustra, Iloinen tiede, Hyvän ja pahan tuolla puolen ovat keskeisiä teoksia. Tarmo Kunnaksen Nietszche kirjan lisäksi voi varastosta löytyä vaikkapa Aarne kinnusen vanhempi, kirjallisuustieteen näkökulmasta lähtevä Nietzsche -teos, mutta suomenkielisten lisäksi monestakin kaupunginkirjastosta voi löytyä vaikkapa Deleuzen Nietzsche -teos.
Platon on tällä hetkellä ylenpalttisesti saatavilla. Kootut teokset ovat 7-osaisena pienissäkin kirjastoissa, lisäksi on Holger Thesleffin elämäkerta sekä hiljattain ilmestyneet Juhani Pietarisen ja Pirkko Pitkäsen Platon -kirjat. Oppikirjoissa ja filosofian historioissa on laajat katsaukset Platoniin, ja monista, monista filosofisista kokoomateoksista tai artikkelikokoelmista löytyy Platon -tekstejä, esimerkkeinä Pirkko Pitkäsen toimittama Hyvän elämän filosofia, Kanervan Politiikan teorian klassikoita tai Kinnunen-Oksalan Antiikin estetiikka.
Rousseau, Jean-Jacques: Yhteiskuntasopimuksesta on olemassa
varsin uusi painos, mutta suomennos on vanha, 1918 ilmestynyt eikä
sisällä kunnollista esipuhetta. Emile löytyy aivan eri paikasta.
Mitä on valistus -antologiasta löytyy Rousseaun haastava ja kuuluisa
artikkeli Takaisin luontoon. Kanervan Politiikan teorian klassikoissa on
luku Rousseausta, samoin monessa muussakin yhteiskunta- tai politiikan filosofiaa
käsittelevässä kokoomateoksessa. Ajatukset -antologiassa
Roussau on myös mukana.
Sartre, Jean-Paul: Eksistentialismin filosofiset ydinajatukset löytyvät yleistajuisessakin muodossa kirjasta Esseitä I, joka monessa kaupunginkirjastossa lienee jo varastotavaraa, sekä kirjasta Mitä kirjallisuus on. Romaani Inho sekä eräät näytelmät (esim. Altonan vangit) ovat hyviä johdatuksia myös filosofisiin kysymyksiin. Esa Saarisen aikanaan nuoruuden innolla kirjoittama Sartre-kirja löytyy toki hyllystä edelleen ja Saarinen on käsitellyt Sartrea myös Vuosisatamme filosofia -teoksessa.Olli-Pekka Lassilan Sartrea käsittelevä väitöskirja voi löytyä joistain yleisistä kirjastoista. Eksistentialismista on maailmalla ilmestynyt erilaisia yleisteoksia, esim. Mary Warnockin, joita sattaa myös löytää kaupunginkirjastoisatakin. Myös Vår tids filosofi kirjoittaa paljon Sartresta.
Spinoza: Saatavuus on viime aikoina parantunut paljon.On Etiikan uusi suomennos, jossa Vesa Oittisen asiantunteva esipuhe, on Juhani Pietarisen kokonaisesitys ja lisäksi Spinozaa koskevia artikkeleita löytää mm. Suomen Filosofisen Yhdistyksen kirjasarjan samoin kuin Ajatus -vuosikirjan joistain niteistä. Maija-Riitta Ollila, Olli Koistinen ja muutkin ovat viime vuosina kirjoittaneet Spinozasta. Ajatukset -valikoimassa on myös näyte Spinozalta.
Tenkku, Jussi: Vanhan- ja keskiajan moraalifilosofian historia - niminen teos on jo hieman ikääntynyt, mutta se kannattaa etsityttää vaikka varastosta, se on yhä parhaita suomenkielisiä opastuksia etenkin keskiajan filosofiaan.
Varto, Juha: Varto oli varsinkin 90-luvun alussa hyvin tuottoisa kirjoittaja, jolta löytyy monista kirjastoista perusoppikirjoja (eräät niistä vielä Juha Teräväisen nimellä), laadullisen tutkimuksen metodologinen oppikirja sekä tutkielmia mm. Platonista ja Heideggerista. Näissä Tampereen julkaisusarjan teksteissä Varton väkevä tyyli on usein omimmillaan. Liisa Veenkiven kanssa käytyihin radiokeskusteluihin pohjautuva teos Näkyvä ja näkymätön on myös todella hyvä.
Weil, Simone: Suomeksi julkaistu valikoima Painovoima ja armo löytyy monistakin kirjastoista, mutta lisäksi kannattaa etsiä Tampereenyliopiston filosofisessa julkaisusarjassa ilmestynyttä Jukka Hankamäen julkaisua. Yleisiset filosofian historiat eivät Weilin kaltaisista nykyajan ajattelijoista paljoa kerro, mutta Ajatukset -antologiasta Weiliakin löytyy.
Wilenius, Reijo: Wileniuksen kirjoja on kirjastoissa tavallisesti useita, esimerkiksi Aatteiden maailma, Filosofia ja politiikka, Kasvatuksen ehdot, Ihminen ja työ. Lisäksi hän on ollut tekemässä useampaakin oppikirjaa.
Winch, Peter: Winch tunnetaan lähinnä teoksestaan Yhteiskuntatieteet ja filosofia, joka kirjastoista varsin hyvin löytyykin. Myös Ajatukset -antologiassa on Winchiä.
Wright, Georg Henrik von: Humanismi elämänasenteena -teosta löytyy luokasta 11 ja 17 ehkä moninkin kappalein, mutta von Wright on yksi niistä, joiden kohdalla hankintojen vähennykset tälä vuosikymmenellä kyllä näkyvät. Uusin kokoelma Ihminen kulttuurin murroksessa saattaa löytyä luokasta 90.1. ja von Wrightin myöhemmän tuotannon tärkeimpiin teoksiin kuuluva Tiede ja ihmisjärki taas luokasta 16. Myös vanhemmat teokset Logiikka, filosofia ja kieli sekä Ajatus ja julistus (sisältää osin samaa materiaalia kuin Ihminen kulttuurin murroksessa) löytynevät useimmista kirjastoista.