|
MATIN
KANNANOTTOJA
- päivitetty 25.9.1996 -
|
- Koulutustoimen työnjako
- Aamulehti, yleisönosasto 12.5.1996
- Tampereen pyörätiet vaarallisia
- Aamulehti, yleisönosasto 26.5.1996
- Yrittäjäkoulutusta Pirkanmaalla
- Aamulehti, yleisönosasto 6.6.1996
- Seutukunnat saatava yhteen
- Helsingin Sanomat, yleisönosasto 10.6.1996
- Oppisopimuskoulutus on mainio väline
UUSI
- Invalidityö-lehti, mielipidekirjoitus 5.7.1996
- Pirkanmaan liitolle uusia tehtäviä
- Aamulehti, yleisönosasto 23.7.1996
- Esikoulun järjestäminen Tampereella
- Valtuustokysely 26.7.1996
- Tapahtuuko aivopesua kouluissa
- Aamulehti, yleisönosasto 31.7.1996
- Tunneli itsenäisyyden kadulle poliittista haihattelua
- Aamulehti, yleisönosasto 7.8.1996
- Tampere ei jaa huumeruiskuja, jos se minusta riippuu
UUSI
- Aamulehti, yleisönosastokirjoitus 22.8.1996
- Reinivaaran läksiäiset
UUSI
- Kaupunkiviesti, lukijankynästä -kirjoitus 26.8.1996
- Sotaveteraanien vapaa matkustusoikeus Tampereen liikennelaitoksen linja-autoissa
UUSI
- Valtuustoaloite 4.9.1996
- Puutietokeskuksen toimintastrategia
UUSI
- Työryhmäesitys, Matti J. Mäkelä 6.9.1996
- Tampere toteuttaa oppisopimuskoulutusta tehokkaasti
UUSI
- Nyky Tampere, mielipidekirjoitus 9.9.1996
- Puu on Pirkanmaan jalka vaan ei puujalka
UUSI
- Aamulehti, yleisönosastokirjoitus 13.9.1996
- Lineaarikiihdytin Pirkanmaalle
UUSI
- Aamulehti, yleisönosastokirjoitus 15.9.1996
|
Koulutustoimen työnjako
Aamulehti, yleisönosasto 12.5.1996
|
|
Tampereen koulutuslautakunta päätti kokouksessaan 9.5. muuttaa koulutoimen hallinnointia, minkä AL uutisoi 10.5. koulutoimenjohtajan työt kolmelle otsikolla, joka on vähintäinkin lukijaa harhauttava. Koulutoimenjohtaja Alpo Reinivaara jää eläkkeelle, joten lautakunnalla oli oivallinen tilaisuus katsella koko koulutustoimialaa uudistuvan lainsäädännön tuomat muutokset huomioiden. Reinivaaralle kuului kouluviraston johtaminen eli lukion ja peruskoulun hallinnointi Tampereella.
Opetusministeri Heinonen on halunnut koko koulutuslainsäädännön uudelleen tarkastelua, niinpä lukio ja ammatillinen koulutus ovat tässä näkökulmassa löytäneet toisensa aivan uudella tavalla. Tampere on tosin kokeillut ammattikoulu lukioyhteis Ōtyötä jo 80 -luvun alusta, OAJ:n vastustuksesta huolimatta, ja vakinaistanut ammattikoululukiokoulutuksen jo 1989. Joten oli luonnollista, että koulutuslautakunta huomioi olevat tosiasiat ja tulevan kehityksen. Jatkossa koluvirastoa johtaa peruskoulutoimenjohtaja vastaten peruskoulusta, lukiotoimesta vastaa johtava rehtori ja ammatillisesta koulutuksesta vastaa myös johtava rehtori, kyseiset viranhaltijat ovat myös lautakunnan esittelijöitä.
Tampereen koulutustoimiala on ollut nykyisen valtuustokauden aikana mittavassa kehityksessä, va ammattikorkeakoulun kunnallistaminen, oppisopimuskoulutuksen antaminen kuntayhtymän hallinnoitavaksi, ammattikorkeakoulun vakinaistamisluvan haku ja positiivinen päätös, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu oy:n osakkaaksi meno, terveydenhoito-oppilaitoksen kunnallistaminen ja lisää tulee esimerkiksi Pyynikin ja Hervannan ammattikoulujen yhdistäminen ja taloudellisteknillisen oppilaitoksen synnyttäminen vastaamaan teknikko- ja merkonomikulutuksesta.
Valtavista muutoks 4ista on selvitty kunnialla, asialle antaa lisäsyvyytä, kun muistamme tapahtuneen toimialajohtajan vaihdoksen Kaarina Suonion tullessa valituksi maaherraksi ja Lasse Eskosen tultua seuraajaksi. On ollut miellyttävää seurata läheltä sitä voimakasta työhönpaneutumista, minkä lautakunnan esittelystä vastaavat ovat tässä muutoksessa tehneet, esitysten palauttamiset ja pöydällejätöt ovat olleet tosi harvinaisia.
Tulevat sukupolvet arvioivat olemmeko tehneet virheitä lähentäessämme lukiota työelämään ja ammatilliseen koulutukseen. Minusta nyt, kun rakenteet ovat kunnossa, pitää lautakunnan paneutua opilliseen sisältöön. Minusta matemaattisluonnontieteelliselle osaamiselle pitää antaa aivan uusi arvo kultturiorjentoituneessa Tampereessa.
Matti J. Mäkelä
koulutuslautakunnan jäsen
|
Takaisin alkuun
Tampereen pyörätiet vaarallisia
Aamulehti, yleisönosasto 26.5.1996
|
|
Tampereen seudun liikenne 2010 työryhmä julkaisi suuntaviivansa pyöräilyn kehittämistä seutukunnassa siten, että se turvallisesti kaksinkertaistuu vuosikymmenessä. Tämä tietää myös pyöräilyonnettomuuksien kaksinkertaistumista, ellemme todella tee asialle jotain. Pyöräilykulttuurin on pystyttävä kasvamaan määrän myötä, muutoin olemme väärällä tiellä.
Kulttuurin pitäisi muuttua myös vastuullisten suunnittelijoiden päässä, jostakin syystä Tampereelle on valittu Pohjoismaiden vaarallisin tapa toteuttaa kevyttä liikennettä. Todennäköisyys joutua kevyen liikenteen onnettomuuteen on Tampereella viisinkertainen verrattuna esimerkiksi Osloon. Karmein tilanne on Itsenäisyyden kadulla, voimakkaasti viettävälle jalkakäytävälle on ohjattu pyörätie ilman kaistoitusta. Samassa sopassa ovat vauhdin hullaannuttamat pyöräilijät, epätoivoiset jalankulkij ¸at ja turhaantuneet yrittäjät, jotka epätoivoisina odottavat asiakkaita. Vaatii todellista uhrimieltä uskaltautuessaan kauppaan Itsenäisyydenkadun kiitoradan varren kauppoihin.
On käsittämätöntä ja vastuuntunnotonta suunnittelua ohjata tietoisia riskejä vilkkaalle jalkakäytävälle, kun vieressä on liki kuollut väylä kuten Tammelankatu. Mikäli pyöräily ohjattaisiin Tammelankadulle, niin saataisiin luonteva ohjaus Murtokatua etelään tai pohjoiseen ja näin vältettäisiin kiihdytysajot Itsenäisyydenkadun jalkakäytävillä.
Nyt meiltä tamperelaisilta odotetaan sopeutumista liikenteeseen, johon päivä päivältä tulee lisää kevyttä liikennettä. Parhaiten sopeutuminen sujuu, kun toteutamme ministeri Linnainmaan esityksen keskusta-alueiden nopeuksien laskusta. Laskiessamme nopeuden 50 km/h:sta 30 km/h:iin laskee kevyen liikenteen riskit merkittävästi.
Matti J. Mäkelä
kaupunginvaltuutettu
|
Takaisin alkuun
Yrittäjäkoulutusta Pirkanmaalla
Aamulehti, yleisönosasto 6.6.1996
|
|
Maakuntavaltuustossa Juupajoen kokouksessa käsiteltiin aloitetta erityisen yrittäjäoppilaitoksen synnyttämiseksi Pirkanmaalle. Aloite on oikea aikainen, koska maamme koululainsäädäntöä uudistetaan kaiken aikaa. Nykyinen laki ammatillisesta koulutuksesta vuodelta 1987 velvoittaa ammattioppilaitoksia kasvattamaan oppilaitaan yrittäjyyteen.
Tampereella on työttömyys 4 prosenttiyksikköä yli maamme keskiarvon, mikä jo oikeuttaa kysymään, miten koulutus yrittäjyyteen on toteutettu pirkanmaalaisissa oppilaitoksissa.
Tampereen ammattikorkeakoulua suunniteltaessa yrittäjyys ja elinkeinoelämäsuhteet olivat keskeisessä roolissa jokaisessa koulutusohjelmassa.Pirkanmaan va ammattikorkeakoulun hakemuksessa yrittäjyyttä ja yritysyhteistyötä painotetaan merkittävästi. Opiskelijoiden sitouttaminen yritysyhteistyöhön on amk:n keskeisiä haasteita.
Uuden koululain tullessa lausuntokierro ˛kselle syksyllä tulee sen yrittäjyysläheisyys ottaa erityiseksi tarkastelukohteeksi. Uutta yrittäjäoppilaitosta Pirkanmaa ei tarvitse, mutta nykyisten toimintoja tulee tarkastella yrityselämän tarpeista eikä virkasopimusehdoista lähtien. Oppilaitokset on kyettävä tuomaan osaksi yrittäjyyttä, opettajien on miellettävä tehtävänsä yrittäjyyden sisäistäjinä. Oppilaan on oltava valmis avoimen sektorin työpaikkojen haasteisiin, koska suljettu, julkinen sektori ei jatkossa juurikaan tarjoa uusia työpaikkoja.
Oppisopimuskoulutus on oivallinen tapa kouluttaa yrittäjyyteen. Oppilas on yrityksessä oppimassa ammattiin, jolloin yrittäjällä tai yrityksen koulutusvastaavalla on tilaisuus iskosttaa yrittäjyys oppilaaseen. Oppisopimuksen ylivoimaisuutta todistaa myös yli 90 prosentin työllistyminen. Pirkanmaan oppisopimustoimisto itsessään on oivallinen esimerkki yritysystävällisyyttä, mikä sinänsä on osa yrittäjyyttä.
Matti J. Mäkelä
Pirkanmaan maakuntahallituksen
jäsen
|
Takaisin alkuun
Seutukunnat saatava yhteen
Helsingin Sanomat, yleisönosasto 10.6.1996
|
|
Professori Erkki Pystynen on esittänyt kuntien välille vapaita liittokuntia, joilla olisi oma seutuneuvostonsa. EU:n kokemuksiin ja käytännöihin veroten Pystynen esittää uutta kunnallista toimielintä kuntien yhteistyön lisäämiseksi. Suomalainen demokratia on jo riittävän pirstoutunut, emme tarvitse virkamiesvetoisia liittokuntia.
Suomi jakautuu maakuntiin ja maakunnat seutukuntiin. Pirkanmaa on jakautunut kahdeksaan seutukuntaan, jotka ovat syntyneet asukkaiden luonnollisen yhteenkuulumisen pohjalta eli ne muodostavat yht #enäisen työssäkäyntialueen. Todellisuus on yleensä vielä karumpi, seutukunnat ovat syntyneet osaksi viinan voimalla, eli lähin Alko on ohjannut liikkumisen luonteen.
Kuntien muodostuminen seutukunnista on todellisuutta jo lähi vuosina, jos toteutamme luonnollista yhteenkuuluvuutta. Seutukuntia yhdistää yhteiset edut ja palvelut, mutta meidän on myös muistettava uusi aluekehitysvastuu, jota toteutetaan seutukunnallisina suunnitelmina, maakuntaliittojen toimesta.
Kuntalaisen kannalta on tärkeintä palvelut, jotta pystymme tarjoamaan jokaiselle kuntalaiselle tasa-arvoiset palvelut kulttuurissa, koulutuksessa, terveydenhoidossa, ympäristöhuollossa yms, ovat kuntaliitokset välttämättömiä.
EU-Suomi odottaa kunnilta tehokkuutta elinkeinopolitiikassaan, vain kuntien kilpailukyvyn nostamisella pystytää ]n poistamaan työttömyyttä. Palvelukykyinen ja elävä kunta pystyy tuottamaan riittävän infrastruktuurin työllistävälle yritystoiminnalle.
Kestävä kehitys vaatii myös vahvoja kuntayksiköitä, vähävaraisten ja tehottomien kuntien kyky vastata uuden kuntalain vaatimuksiin on olematon. Tulevaisuutemme on edelleen riippuvainen taloudellisesta kasvusta. Seutukunta yhtenä kuntana antaa tähän mahdollisuuden. Minun todellisuuteni 2001 alkavalla kunnallisvaalikaudella on, että Suomessa toteutetaan mittava määrä kuntaliitoksia eli nykyiset liki 500 kuntaa vähenevät noin 90 - 100 kuntaan. Pirkanmaan 35 kuntaa yhdistyvä kahdeksaksi kunnaksi, eli seuraaviksi Ikaalinen, Mänttä, Orivesi, Pälkäne, Tampere, Valkeakoski, Vammala ja Virrat.
Matti J. Mäkelä
Pirkanmaan maakuntahallituksen
jäsen
|
Takaisin alkuun
Oppisopimuskoulutus on mainio väline
Invalidityö, mielipidekirjoitus 5.7.1996
|
|
Elämä ja elämäntilanteet muuttuvat nopeasti samoin työn haasteet ja vaativuus ovat myös jatkuvassa muutoksessa. Ammattitaito ja osaaminen, millä eilen pärjäsi mainiosti onkin tänään vanhentunutta, ammatillinen kilpailukyky ei vastaakaan tätä päivää. Jokainen meistä törmää tähän tilanteeseen jossain elämänsä vaiheessa, vammaiselle tämä tilanne on usein todella vaikea.
Suomi uudisti oppisopimuslainiäädäntönsä 90-luvun alussa, vanha harvinaisten ammattien koulutusjärjestelmä sai rinnalleen todellisen koulutusvälineen, joka mahdollistaa elinikäisen oppimisen kaikki muodot ja tasot. Uusi oppisopimusjärjestelmä on otettu vastaan varsin myönteisesti, mutta yksi asia ihmetyttää. Missä ovat vammaiset oppisopimusten käyttäjät.
Minusta oppisopimus on todella hyvä väline ihmiselle, joka haluaa päivittää ammattitaitonsa, nostaa omaa kilpailukykyään tai muuttaa ammattiaan. Olen luottamustehtävässäni, Pirkanmaan oppisopimustoimiston johtokunnan puheenjohtajana, itsekin vammaisena, ihmetellyt, miksi oppisopimus ei kohtaa vammaisia. Onko vika meissä koulutuksen tarjoajissa, työantajissa vai tietämättömyydessä.
Toivon asiasta palautetta, jotta tilanteeseen voisi puuttua.
Matti J. Mäkelä
Tampere
email: mjm@sci.fi
P.S.
Toivon, että IT käsittelisi oppisopimuskoulutusta laajasti huomioiden kaikki sen tarjoamat mahdollisuudet, erityisesti huomioiden koululainsäädännön uudistumisen nykyvaiheen.
|
Takaisin alkuun
Pirkanmaan liitolle uusia tehtäviä
Aamulehti, yleisönosasto 23.7.1996
|
|
Valtion aluehallintoa käsittelevä mietintö Aluehallinto 2000, ottaa kantaa läänien vähentämiseen, mutta erittäin merkittävä esitys on uusien työvoima- ja elinkeinokeskusten perustaminen. Mietintö esittää nykyisten elinkeino- ja työvoimapiirijaon oleellista muuttamista ja niiden työn uudelleen organisointia.
Kuten tiedämme, työvoimahallinto varsinkin on itseään ruokkivaa valtiobyrokratiaa, joka on ajat sitten unohtanut perustehtävänsä, työllistämisen. Työttömyys on nostanut työvoimahallinnon keskeiseksi taloudelliseksi ohjaajaksi maassamme, joten lienee aika miettiä, miten työllisyysrahat parhaiten olisivat hallinnoituja.
Suomen liityttyä EU:n jäseneksi on yksittäisen kansalaisen ja hänelle läheisten organisaatioiden merkitys kasvanut. Kunnasta on tullut keksinen vaikuttaja ja erityisesti maakunnan merkitys kasvaa.
Aluehallinnon uudistusta pohdittaessa olisi vielä palattava tutkimaan maakuntaliittojen mahdollisuudet hoitaa elinkeino- ja työvoimapoliittinen rahanjako maakunnittain. Nykyinen lausuntomenettely, jossa laki velvoittaa piirihallintoviranomaisia kuulemaan maakuntaa, on näennäisdemokratiaa, joka vain lisää virkavaltaisuutta.
Taloudellinen päätöksenteko on ohjattava lähemmäksi kansaa, maakuntahallinto on tähän sopiva väline. Maakuntatasolla yksittäinen kunta ja kuntalainen tulee huomioiduksi.
Maakuntaliitot pystyisivät taatusti hoitamaan työvoimahallinnon tehokkaamin ja tuloksekkaammin, kuin nykyiset valtion virasto-orkesterit.
Matti J. Mäkelä
maakuntahallituksen jäsen
|
Takaisin alkuun
Esikoulun järjestäminen Tampereella
Valtuustokysely 26.7.1996
|
Valtioneuvoston kehittämisohjelman tavoitteena on, että koko ikäluokka osallistuu vuoden pituiseen esiopetukseen ennen peruskoulun alkua. Suunnitelman mukaan kunta päättää, annetaanko esiopetus peruskoulun vai päivähoidon yhteydess&aum
Arvoisa apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen kaupunginvaltuutettuna kysyn, miten
Tampereen kaupunki aikoo järjestää esikoulun.
Tampereella 26 päivänä heinäkuuta 1996
Matti J. Mäkelä
kaupunginvaltuutettu (Kok)
|
Takaisin alkuun
Tapahtuuko aivopesua kouluissa
Aamulehti, yleisönosasto 31.7.1996
|
|
Seitsemänkymmentäluvun radikaaleista virtauksista oli elävänä muistuttajana 30.7. Aamulehden alio Pirkkalan historiakokeilu oli aivopesuohjelma, missä kerrottiin seikkaperäisesti marxilaisten tiedostavan etujoukon luokkayhteiskuntahaaveista opetuksen välineenä. Vanha messukyläläinen vitsi kysyy, kesikö sosialismin tiedemiehet vai poliitikot. Kirjoitus antaa selkeän vastauksen, että Tampereen yliopiston poliitikot käyttivät tiedettä hyväkseen. Messukyläläisen vitsin taustalla on vastaus, jos sosialismin olisivat keksineet tiedemiehet, niin he olisivat kokeilleet eläimillä ensin. Pirkkalan kokeilua johti silloinen kouluhallitu s, mutta se toteutettiin petroskoilaisella historiamonisteella ja kokeilun kohteena olivat lapset. Tavoitteena oli nostaa pirkkalaisissa luokkaviha. Kokeilu loppui, kun valveutuneet vanhemmat puuttuivat lastensa manipulointiin.
Nyt olemme luomassa aivan uutta koulurakennetta, nimittäin esikoulua, joka toteutetaan eri kunnissa joko koulutoimen peruskoulun tai sosiaalitoimen päivähoidon toimesta. Tampere lopetti suuressa hallinnonuudistuksessaan koulukohtaiset johtokunnat, jotka seurasivat läheltä koulujen opetustyötä. Oletan, että Tampere valitsee esikouluratkaisun kolutustoimialan alaiseksi toiminnoksi, jolloin sitä hallinnoi kouluvirasto.
Tampereella on siirrytty koulukohtaisiin opetusohjelmiin, joiden demokraattinen valvonta on lähinnä koulutuslautakunnall ‡a. Hallinnonuudistus teki koulutuslautakunnastakin superlautakunnan, joka on joutunut delegoimaan monet tärkeät tehtävät virkamiehille, niin myös opetussuunnitelmat. Koulukohtaisen demokraattisen hallinnon puuttuminen johtaa oppilaiden vanhempien kasvaneeseen vastuuseen opetuksen sisällöstä.
Aktiivinen opettaja omaa rajattomat valtuudet toteuttaa omaa manipulaatiotaan opetustyössään. Esikoululainen on erityisen altis vivahteille, onhan hän käytännössä ottamassa ensi askeleitaan kodin ulkopuolella. Vielä meidän on syytä muistaa, että sosiaalitoimi on valinnut lastentarhojen opettajat kasvatuksellisin kriteerein ei opetuksellisin, koulutoimi puolestaan painottaa opettajavalinnoissan koulutuspätevyyttä.
Olemme siirtymässä esikoulun myötä aikaan, joka on erityisen altis Pirkkalanmallin mukaiselle yhteisteiskuntaa murtavalle aivopesukaudelle. Nyt lasten vanhempien on oltava erityisen kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä.
Matti J. Mäkelä
isä
|
Takaisin alkuun
Tunneli itsenäisyyden kadulle poliittista haihattelua
Aamulehti, yleisönosasto 7.8.1996
|
|
Tampereen kaupunki halusi kaunistaa suojatieonnettomuustilastojaan poistamalla Itsenäisyydenkadun ja Murtokadun risteyksestä suojatien. Samalla toteutui liikennelaitoksen bussikuskien unelma tunnelista sataa mäkeen, niin saa lurutella Yliopistonkadun valoihin. Varastaessaan suojatien kaupunki unohti ratkaisunsa työllisyysvaikutuksen ja yrittäjät, mutta erityisesti halveerattiin rationaalista tammelalaista ihmistä, joka kulkee suorinta tietä.
Valtuutettu Kusti Syväjärvi (sdp) teki populistisen valtuustoaloitteen tunnelin rakentamiseksi Itsenäisyydenkadun alitse, vähintäin yhtäsuurta vaalipopulismia on kaupungin hurskas telu suunnittelukilpailusta asian ratkaisemiseksi.
Vuokralaisistani ja yrittäjistäni vastuullisena isännöitsijänä olen asian tutkituttanut jo ajat sitten. Silta Tullinkamarilta Rastille yli Itsenäisyydenkadun on mahdollinen, mutta maho, eivät jalankulkijat kiipeä taivaisiin. Tunneli Murtokadulta Tullintorille on kaunis ajattelemattoman poliitikon haihattelu. Itsenäisyydenkadun pinnan alla kulkee merkittävä tietoliikenne- ja- energiaverkosto, nämä vielä voitaisiin kohtuudella alittaa. mutta Tammelan ja Kalevan pääviemärit kulkevat myös Itsenäisyydenkadun alla noin 5-8 metrin syvyydessä. Murtokadun risteyksessä viemärit on perustettu noin 6 metriin eli tunnelin tulisi mennä noin 10-15 metrin syvyydessä, mikä on taloudellisesti järjetön toteuttaa. Tilan puute on toinen #$ asian estävä tekijä, tunnelin suuaukoille ei löydy tilaa.
Inhimillisesti ainoa järkevä ratkaisu on suojatien pikainen maalaaminen Murtokadun risteykseen ja ajoradan keskelle kylmäpoliisin tekeminen jalankulkijoiden suojaksi. Tiedän, että liikennelaitoksen kuskit menevät vaikka lakkoon, jos suojatie palautetaan. Siistimpää kaupungille lienee jalankulkijoiden pelko ja kauppiaiden kuolema eli Itsenäisyydenkadun kaaos jatkuu liikennelaitoksen ehdoilla.
Matti J. Mäkelä
Rastin isännöitsijä
|
Takaisin alkuun
|