Torvisen projektit

Kello oli yli viisi aamulla, kun Torvinen pujotteli kohti telttaansa. Rottarallissa menee jostain syystä aina vähän pidempään kuin muissa kokoontumisissa.

Aamuyön usva aiheutti vilun väristyksiä Torvisen käsivarsissa, lyhythihainen paita olisi vaatinut puseron suojakseen. Läheisen metsälammen pinnalla olivat tiirat aloittaneet aamupalan pyynnin, ja pitivät kovaa meteliä.

Torvinen oli melkein teltallaan, kun hän huomasi Sportsterin. Keltainen runko ja tankki, leveät vanteet ja renkaat, apinakiikku, ja teleskoopin putket varmaan puoli metriä pidemmät kuin alkuperäiset.
Joku oli nähnyt vaivaa ja kuluttanut paljon aikaa, luultavasti myös rahaa. Torvinen istui alas nurmikolle, ja avasi povitaskussaan olleen olutpullon.
- "Helvetti, tossa... tossa... vittu siinä se on!" mutisi mies, eikä osannut irroittaa katsettaan pyörästä. Vasta kun pullo oli tyhjä, lähti hän jatkamaan matkaa teltalle päin.

Torvisen oma pyörä odotti teltan vieressä. Se oli ihan hyvä pyörä, vanha Yamaha 650 twini, eikä se ollut koskaan jättänyt Torvista niinsanotusti tien päälle. Sen ryhti oli kuitenkin jo väsähtänyt, ainakin Torvisen silmissä. "Vittu ens talvena mä teen tosta chopperin" päätti Torvinen, ja kömpi telttaansa. Tiirojen huuto ei häirinnyt, pikemminkin nukutti koska tuo ääni kuului niin läheisesti kesään.

Tuli syksy räntäsateineen. Torvinen vei pyörän talvisäilytykseen kerhon tallille, ja unohti sen sinne useaksi viikoksi. Jouluaattoa edeltävänä iltana tuli ajokaveri Unto käymään, hänellä oli mukanaan paksu nippu kesän aikana otettuja valokuvia. Ja siinä se taas oli... Unto oli ottanut parikin kuvaa Rottarallissa olleesta keltaisesta chopper-Sportsterista. Torvinen tuijotti kuvia pitkään, esitteli niitä myös vaimolleen, ja haki sitten jääkaapista lisää olutta.
- "Uskotteko, että siitä mun jytäristäkin sais tehtyä tollasen?"
- "No juu... saa kai... jos on rahaa... ja joku joka tekee..." vastasi Unto varovaisesti.
Vaimon kommentti olikin sitten paljon maanläheisempi.
- "Ja sää sitte tekisit vai? Kun et tota tippuvaa vesikraanaa edes osaa korjata..."

Aattoaamuna Torvinen pakkasi selkäreppuun pari banaania ja paketin makkaraa, ja lähti polkupyörällä kerhon verstaalle. Matkalla hän poikkesi huoltamolle ostamaan neljä purkkia keltaista spraymaalia, kolme askia tupakkaa ja korin olutta. Verstaalla hän aloitti työt, siitä mistä kaikki rakentaminen yleensä alkaa eli vanhan purkamisesta. Siinä kului useita tunteja. Iltapäivällä soi kännykkä, vaimo soitti.
- "Jumalauta Torvinen, nyt kotiin ja äkkiä, kakarat on jo ihan hermona..."

Torvinen hioi rungon, tankin ja lokasuojat sileiksi. Vähän ennen keskiyötä hän maalasi ne keltaisiksi. Puhelin soi taas.
- "Laitoin pennut nukkumaan, ne kyseli sua koko illan... ja mikä se känninen juntti oli jolle täytyi antaa satanen kun se oli muka joulupukki...?"

Jouluaamuna kahdeksalta alkoi alumiiniosien kiilloitus. Siinä meni pitkälle iltapäivään. Torvinen yritti myös soittaa Turun Stormille että olisivat lähettäneet pikavuorolla 2 leveää vannetta, apinakiikun ja pisimmät saatavissa olevat teleskoopin putket, mutta siellä oli automaattinen vastaaja päällä toivottamassa hyvää joulua.

Illalla oli oluet loppu, mutta kerhon jääkaapista löytyi avaamaton Long John pullo, jonka kylkeen oli liimattu pätkä maalarinteippiä. "Unton myrkkypullo, älä juo" luki teipissä. Torvinen maistoi, ja totesi että myrkkyähän se, sitä oikeata, maltaista tislattua. Puolilta öin oli myrkkypullo tyhjä, ja Torvinen päätti soittaa vaimolleen.
- "Täs nyt menee viäl vähän aikaa..."
- "Anna mennä vaan... ja Torvinen hei, saat jäädä sinne verstaalle vaikka asumaan, mulla on täällä nyt sellanen mies kaverina että se osaa korjata tippuvat hanat ja muut jutut!"

Torviselle tuli suunnaton kiire. Hän otti polkupyörän, ja yritti ajaa sillä kotiinsa. Taluttamiseksi se kuitenkin meni. Eteisessä hän rojahti vatsalleen, kompastuttuaan suureen työkalupakkiin.
- "No mitäs Torvinen, joko apinakiikku on valmis?"
Torvinen näki Unton kasvot. Hänen piti kysyä jotain, mutta Long John oli tehnyt sen ettei tärkeä kysymys muistunut millään mieleen.
- "Mene Torvinen nukkumaan, poikkean huomenna niin jutellaan sitte..."
Vaimo tuli vetämään saappaat Torvisen jaloista, ja auttoi hänet petiin. Viimeinen asia minkä Torvinen kuuli, oli se kun Unto löi peltisen työkalupakin kannet kiinni ja kolisteli ovissa.

Tapaninpäivänä kello näytti jo neljää iltapäivällä kun Torvinen heräsi. Vaimo istui keittiön pöydän ääressä kahvikuppi edessään, ja häntä vastapäätä istui Unto. Tenavat leikkivät lattialla.

Torvinen kävi pesemässä hampaansa, ja istui kahvipöytään.
- "Korjasit sitte sen hanan vai?"
- "Juu korjasin, se oli sellanen kymmenen minuutin homma."
- "Oliko muita hommia kans... mitä piti korjata... tai muuten laitella...?"
- "Oli yks, se olikin vaikee juttu, kun oli yks äijä hukassa ja piti saada se takasi kotiinsa"
Torvinen katsoi varovasti vaimoaan, mutta huomasikin äkkiä että sehän hymyilee!
- "Niin siis tää oli Unton ajatus, kun sää et mua uskonu. Ja tiedäkkö mitä, tosi hieno nähdä että se pyörä jäi tässä jutussa hopeelle."

Helmikuussa Torvinen keräsi moottoripyörän osat pahvilaatikoihin, ja vei laatikot Unton autotalliin.
- "Olis vähän laiteltavaa... ehditkö ennen kesää roplaamaan?"

Huhtikuun toisella viikolla Torvinen opetti pihalla vanhempaa tenavaa ajamaan kolmipyöräisellä, kun tieltä kuului kova mutta tutulta kuulostava ääni.
- "Jytäri... Unto perkele" sanoi Torvinen, ja näki kuinka kirkkaan keltainen moottoripyörä kurvasi pihaan. Tankkiin oli maalattu punaisia liekkejä, ja etupää oli rakennettu järkyttävän pitkäksi. Ohjaustanko oli vaihdettu metrin korkuiseen apinakiikkuun, ja äänenvaimentimien tilalle asennettu suorat torvet.
Unto sammutti pyörän, ja sytytti savukkeen.
- "Olis tän voinut paremminkin tehdä... ei vaan ollu aikaa..."

Juhannusviikolla Torvinen aloitti kesälomansa, ja päätti ajella parin päivän lenkin kaakkoiseen Suomeen, ehkä johonkin Haminan tai Kotkan suunnalle. Jossain Mäntsälän lähellä ajoi poliisiauto rinnalle, laittoi vilkut päälle, ja ohjasi Torvisen linja-autopysäkille. Kartanlukijana istunut konstaapeli astui autosta ulos.
- "Joopa joo... minä olen vanhempi konstaapeli Harri Hileen, näytäs poika yksikin asia mikä tässä sun härvelissä olis laillista..."
Torvinen katsoi konstaapelia ihmeissään, eikä osannut vastata mitään. Kuljettajana ollut konstaapeli tuli myös ulos autosta.
- "Voi vittu Hileeni... katos vähän... eihän tää ole Harley Daavidsonni, annetaas pojan mennä!"
Poliisit menivät takaisin Mondeoonsa, ja lähtivät renkaat kiljuen jatkamaan matkaansa. Torvinen poltteli pari tupakkaa, ja ihmetteli tapahtunutta. Näinkö tää nyt menee? Laiton pyörä alla, ei edes vakuutuksessa, ainoa alkuperäinen osa on runko ja sekin muutettu raskaalla kädellä. Torvista alkoi harmittamaan. "Olis nyt tullut edes sakot tai jotain, niin ei olis menny koko urakka hukkaan..."

Kesän aikana tuli sitten kokoontumisajoissa pari pokaalia parhaiten rakennellusta pyörästä. Torvinen vaan ei edelleenkään ollut tyytyväinen. Tällä japanilaisella sai ajella kaikessa rauhassa ihan mihin tahansa, ilman että poliisit kiinnostuivat siitä. Samaan aikaan eräät Torvisen tuttavat joilla oli Harley, kertoivat kuinka jo pelkkä pakoputkien vaihto aiheutti rekisterikilpien irtioton ja katsastusmääräyksen. "Vittu on tää niin väärin" mietti Torvinen. Sitten hän keksi ratkaisun.

Syyskuussa Torvinen osti naapuriklubin kavereilta vanhan pannupään koneen, ja yhdessä Unton kanssa se istutettiin Yamahan runkoon. Tankkiin laitettiin Harley-Davidson tarrat. Ja kun koeajo koitti, tapahtui se mitä Torvinen oli pitkään odottanut. Poliisiauto tuli vastaan, kääntyi perään, ja pysäytti Torvisen.
- "Tästä lähtee kilpi, eihän tässä ole mitään laillista" totesi toinen poliiseista, ja ruuvasi kymmenen millin kiintoavaimella rekisterikilven irti. Poliisi oli vanha tuttu Harri Hileen.
- "Ollaan pikku hiljaa saatu tarpeeksemme teistä helvetin terroristeista..."

Torvinen odotti bussipysäkillä siihen asti kun poliisien Mondeo oli riittävän kaukana, käynnisti sitten pyörän ja ajoi kerholle. Hän soitti Untolle, joka lähtikin siltä istumalta apuun. Yamahan runkoon vaihdettiin alkuperäinen moottori, tankista irroitettiin tarrat, ja seuraavana päivänä pyörä vietiin Unton Hiacella katsastuskonttorille. Virkailija katseli Torvisen pyörää pitkään, ja soitti sitten puhelun. Viimeinen lause ennen yhteyden katkaisemista oli
- "Kuulkaas nyt pitsinnyplääjät, te ette tiedä näistä vehkeistä mitään, keskittykää te vaan niihin ylinopeuksiin!"

Torvinen sai kilven takaisin, ja katsastusmies tarjosi vielä munkkikahvit. Hän kertoi, kuinka viime aikoina oli tullut ongelmia poliisin kanssa. Nämä kun tuntuivat olevan kovin innokkaita ottamaan rekisterikilpiä pois tietyn merkkisistä moottoripyöristä. Kaiken huippu oli ollut, kun paikallisen kirjapainon toimitusjohtaja oli ostanut uuden Harleyn, ja jo kolmantena iltana oli pyörä ilman kilpeä.
- "No, juttu menee rosikseen, ja voi olla että tämä Hileen saa pikku varoituksen..."

Seuraavana talvena Torvinen myi Yamahan pois, ja teki isohkon velan pankkiin. Hän osti kolme kesää ajetun Harleyn, täysimittaisen lowriderin. Vaimo tietysti piti asiasta lukuisia saarnoja ja vertaili asioiden tärkeysjärjestystä... kylpyhuoneen remontointia, nahkaista sohvakalustoa ja muita sen suuntaisia, mutta Torvinen piti pintansa. Ja kun toukokuun alku koitti, oli Torvinen tien päällä. Tälläkin kerralla oli suuntana Hamina tai Kotka, ehkä jopa Vaalimaa.

Torvinen oli myös ostanut nahkaliivin, ja kirjoittanut sen selkään punaisilla kirjaimilla "Fuck MC". Kääntyessään kehä kolmoselta Porvoon tielle, hän näki peilistä sinisen vilkkuvalon. Tapahtumat etenivätkin sitten jo rutiinilla, Torvinen pysäytettiin ja pyörä tutkittiin, ja rekisterikilpi irroitettiin.
- "Kuules Hileen... saanko mää kysyä yhtä asiaa...?"
- "Sinä et poika kysele yhtään mitään, mehän tässä poliiseja ollaan!"
- "Niin... mutta sano mulle yks juttu... onko sulla ollu koskaan moottoripyörää...?"
Poliisimies Harri Hileen pillahti itkuun.
- "No ei ole... kun ei isä antanu lupaa... vaikka mieli teki niin saatanasti...!"
Torvinen taputti Hileeniä olalle.
- "Älä välitä, hommaat sen sitte isompana, jooko?"
Konstaapeli Hileen niisti nenänsä virkatakin hihaan, ja katsoi Torvista silmiin.
- "Meinaatko että uskaltaisin?"
- "Juu, kyllä sää uskallat, iso poika..."
Hileen ojensi Torviselle rekisterikilven takaisin, niisti toiseen kertaan nenänsä, ja kaivoi taskustaan kymppimillin avaimen.
- "Jos laitat ton kilven itse takaisin... meille tulee varmaan kohta joku toinen keikka..."

Lopun kesää Torvinen sai ajella rauhassa. Rakentelijan palkintoja ei tehdastekoisella pyörällä tullut, mutta sitäkin enemmän lämmitti se tieto mitä muut kertoivat. Oli kuulemma ollut harvinaisen erikoinen kesä, kun rakennelluillakin pyörillä sai ajella tien päällä kaikessa rauhassa, ilman että joka viikonloppu joutui vaikeuksiin poliisien kanssa ja seuraavalla viikolla sitten hakemaan kilven takaisin konttorilta.

Jouluviikolla tuli postikortti. Etupuolella oli joulupukki pitkäkeulaisen harrikan puikoissa, lahjasäkki selässään. Kääntöpuolelle oli kirjoitettu vastaanottajaksi "Torvinen / Fuck MC", sitten hyvän joulun toivotukset, ja lähettäjänä "H. Hileen / Assholes MC". Kortin alareunaan oli kirjoitettu pieni teksti "See You Brother"...

Torvinen vei kortin klubille, ja kiinnitti sen nastalla seinään. Klubin varapresidentti Nurminen tuli sattumalta paikalle, ja kysyi "Kuka vittu on Hileen?"
Torvista nauratti, mistäpä Nurminen olisi Hileenin tuntenut.
- "Se nyt vaan on yks tuttu... sellanen aika hyväkin tuttu...nykyään..."

- Jousimies -

(marraskuu -02)

Takaisin