Aika hyvä päivä...
Perjantai-ilta on Luojan lahja ihmiskunnalle. Keskinkertainen, keskiluokkaa edustava kansalainen saa sekunnin aikaa vetää henkeä.
Istun olohuoneemme nurkassa mustalla, jousitetulla (keinuvalla) toimistotuolillani, ja tuijotan vuorotellen näyttöruutua ja näppäimistöä. Mitähän näppäintä pitäisi nyt painaa, että saisi nämä neljännen oluen esiintyöntämät ajatukset nättiin riviin.
Käännän päätäni 45 astetta, ja näen Television. Kun käännän päätäni vielä hiukan enemmän, näen nuo kolme naista, jotka ilmeistä päätellen ovat täydellisen keskittyneitä seuraamaan television tarjontaa. Taitaa tulla Kotikatu, Salatut elämät, Kymppitonni, Napakymppi tai joku muu niistä kolmestakymmenestä "pakollisesta" jutusta joita sieltä viime vuodet on tunkeutunut terrorisoimaan normaalia (vanhanaikaista?) perhe-elämäämme.
Television ruudussa näen kyllä näyttelijöiden suiden liikkuvan, taitavat lausua jotain viisasta, mutta kiitän Buddhaa siitä etten kuule mistä siellä puhutaan. Muutama vuosi sitten tein kertakaikkiaan upean sijoituksen, ostin hyvätasoiset korva- kuulokkeet, joissa on se hyvä puoli että kaikki äänet soivat kirkkaina. Kuitenkin vain ne äänet, jotka minä haluan soivan. Nytkin mulla soi CD-soittimesta Tarrega; Bachia kitaralla. Kun tilanne on näin otollinen, käännänkin katseeni takaisin kohti näyttöpäätettä ja näppäimistöä...
Aamu oli rehellisesti sanoen perseestä. Vanha haperokontiaisen syömä corolla (ilman karvanoppia) ei halunnut ollenkaan uskoa että vielä olisi yksi työpäivä edessä tällä viikolla. Tiukan väittelyn jälkeen se kuitenkin suostui kuljettamaan minut energiafirman parkkipaikalle. Tosin 15 minuuttia myöhässä.
Juuri kun riisuin takkia, tuli Esimies ja sanoi että olet nyt myöhässä, ja sulla on kolme varttia aikaa tehdä se raportti johtoryhmän kokousta varten. Meinasin hermostua, ja pudotin kännykän lattialle. Akun suojakotelosta lohkesi kulma, ja oli pakko poiketa varaston puolelle lainaamaan pikku pätkä ilmastointiteippiä. Ajattelin, että nyt taitaakin olla yksi niitä päiviä kun olisi ollut parempi jäädä lakanoiden väliin.
Onneksi on internet. Imuroin sieltä 28 sivua tuoreinta tietoa siitä, millaisen sopimuksen kaukolämpöasiakkaat ja -myyjät nykyään tekevät, jos haluavat pelata kuluttaja-asiamiehen hyväksymillä pelisäännöillä. Tulostin ne paperit neljänä kappaleena, ja vein esimieheni pöydälle. "Hienoa", totesi esimies, "Arvasin että teet tämän kunnolla". Joopa joo.
Kymmenen aikaan soitti muuan somerolainen. "Laitoin illalla sun tilille sen 1100 markkaa mikä jäi silloin syksyllä auki". Todellakin, myin kyseiselle kaverille syyskuussa osan niistä Triumph-projektini osista, eikä sillä ollut silloin tarpeeksi täppiä. "Kiitos, vitun hyvä" totesin ja suljin kännykän.
Kun tein lähtöä ruokatunnille, tuli työkaveri ovissa vastaan. Sillä oli kolmesataa kourassa, ja se lykkäsi ne minulle. "Siinä on se Yamahan akku, aattelin maksaa sen näin tilipäivänä". Kiitin, ja vedin saman tien jo toiset henkselit tunnin aikana siihen vihkoon missä on kaikkien muiden tekemät synnit.
Viimeistään siinä vaiheessa kun Autokeitaalla oli makkarapannu ruokalistalla, aloin uskoa että ei tästä ihan paska päivä voi tulla.
Palatessani työmaalle siellä oli yllätys odottamassa. Herrat oli lähteneet jatkamaan sitä johtoryhmänsä kokousta johonkin hyvätasoiseen syöttölään, ja tiesin samalla sekunnilla mitä tekisin. Neiti Irja Haljoki (ikä about 60 ja risat) lääninhallituksesta oli lähettänyt minulle alkuviikolla Ilves-Meetingin olutlupaa varten hakukaavakkeet, ja hyökkäsin niiden kimppuun. Tein kaikki kymmenkunta tarvittavaa liitettä, ajoin välillä hakemaan Forssan nimismiehen kansliasta pari lomaketta lisää, ja äkkiä huomasin että siinähän se oli koko fucking shit. Nuolin kuoren kiinni, ja liimasin merkin (onneksi maailma on kehittynyt niin paljon ettei nykyään enää tarvitse merkkejä nuoleskella).
Olin selvästi voiton puolella. Kaksi paskamaista projektia jo hanskassa, ja rahaakin lompakossa.
Päätin hoitaa yhden pikku asian. Soitin työnantajan piikkiin Lenox Inn -nimiseen hotelliin Ohioon (USA) ja varasin neljäksi vuorokaudeksi huoneen. Menen sinne huhtikuussa ennen Vappua, lentolippuja ei vielä ole mutta pelisäännöt on muuten selvillä. Siellä on maailmanlaajuinen moottoripyöräkerhojen tapaaminen nimeltään "Global Conference" ja mulla on vahva ajatus mennä sinne vaihtamaan kuulumisia.
Sitten tuli kiire. Se talo, jossa kerhon tilat sijaitsee, on vaihtanut omistajaa. Eka-osuuskunta (tai mikä se viimeksi oli) on myynyt sen forssalaisille kaveruksille, näille jotka omistaa mm. Bar 54:n eli Markku Viljarannalle ja Kimmo Leinolle. Olin viime perjantai-iltana siellä "viisnelosen" kinkereissä sopinut Viljarannan kanssa, että menen neuvottelemaan tänään kolmen aikoihin niistä kerhon vuokra-asioista. Viljaranta oli varmaan noteerannut perjantaisen olotilani (olihan meitä siellä bussikuorma SMOTO:n visio-konferenssin motoristeja kaljottelemassa) ja muistutti lyhyellä puhelulla asiasta.
Aika hauska firman nimi niiden ovipielessä: Mace Cake Oy. Sisällä oli ensin vaan tämä "holjanteri" eli Tervomaan Eki, joka ei ollut lainkaan perillä asiasta. Sitten tulikin itse isännät, ja alkoi puolentoista tunnin kädenvääntö.
Kerho on nyt maksanut 2700 mk/kk niistä tiloista. Ukot ehdotti aluksi ihan pokkana, että pitäisi saada 4000 mk/kk. Keräilin pöydältä papereita salkkuuni, ja sanoin että jos toi on tilanne niin mun valtuudet loppui tähän. Holjanteri toi munkkikahvit, polteltiin tupakat, ja päätettiin jatkaa. Lopputulos oli sitten se, että vuokra pysyy vuoden ajan ennallaan, mutta siihen liittyy pari sellaista yksityiskohtaa joista olen henkilökohtaisesti vastuussa. Ensinnäkin (koska tiedän kaukolämpö- ja LVI-asioista jotain) teen selvityksen kiinteistön hyötysuhteesta. Se ei ole vaikee juttu, ja tiedän että ne lämmönjakohuoneen laitteet on nyt säädetty päin sanonko mitä.
Toinen juttu on se, että vastaan omalla nimelläni siitä että kerho suorittaa vuokrat ajallaan. Tää ei sinänsä ole ongelma, koska vastaavan sitoumuksenhan jouduin tekemään jo silloin kun Eka-yhtymän kanssa tehtiin sitä viimeisintä sopimusta.
No, pakkoa kai tämäkin on julkisesti nyt kertoa: JOS jostain syystä kerho jättäisi vuokrat maksamatta ja ne menisi perintään ja sitä kautta listoille, niin siellä ei lukisi pelkästään Jokioisten Moottoripyöräilijät r.y. Siinä olisi heti perässä että Keijo Lumme, Roimalanpolku 4, 31600 Jokioinen.....
Näin se vaan menee. Onneksi siellä kellarissa nyt kuitenkin touhu saa jatkua, eikä vuokrakaan noussut! Ja jos se minusta vähänkään riippuu, niin hommat menee just niin ettei se mun nimi kulkeudu mihinkään listoille.
Nyt kun käännän päätäni taas sen 45 astetta, huomaan että yksi draamasarja tai tietokilpailu on vaihtunut johonkin toiseen. Vaihdoin hetki sitten soittimeen Tarregan kitaramusiikin tilalle jotain ihan muuta. Se on sellanen punakantinen CD, siinä lukee "Popeda vieraissa". Juuri nyt Pate Mustajärvi kähisee että "Asiaan, Anita".
Taidan kääntää vähän kovemmalle nää nappulat, ja hakee jääkaapista viidennen Sandelssin... Hyvä tekosyy vois tällä kerralla olla se, että tästähän tuli lopulta ihan hyvä päivä!
- Kekku -
(maaliskuu -90)