Kun menee hermot...
Moottoripyörän ja television hajoaminen samana päivänä voi aikaansaada kovan jutun.
Mies herää aamulla omia aikojaan, ja huomaa nukkuneensa tasan tunnin liian pitkään. Hän herättää nopeasti vaimonsa ja kaksi lastaan, aikaa töihin ja kouluun ehtimiselle on hyvin vähän. Aamutoimet hoidellaan lyhyimmän kaavan mukaan, ja sitten perhe autoon ja kohti koulua. Lapset ehtivät, jää jopa 15 sekuntia ylimääräistä aikaa. Seuraavaksi vaimon kuljettaminen omalle työpaikalleen, siinä tuhraantuu muutama minuutti liikennevalojen takia, joten vaimo myöhästyy hiukan.
Tämän kaiken tehtyään Mies ehtii olla hetken siinä uskossa, että hyvinhän tämä vielä menee. Syystä tai toisesta osuu silmiin auton polttoainemittari. Tyhjä tankki. Ja lompakko kotona. Mies suorittaa nopeasti muutamia laskutoimituksia, ja tulee siihen tulokseen että on ajettava takaisin kotiin ja vaihdettava moottoripyörä alle. Työpaikalle asti ei autolla enää pääsisi.
Mies ajaa kotipihalle, jättää auton siihen, ja laittaa kypärän päähänsä. Oikeastaan tämä on ihan mukavaa joskus päästä moottoripyörällä töihin, ajattelee Mies ja käynnistää vanhan tuutti-Hondansa. Ilmakin näyttää sopivalta, pilviä on mutta sateesta ei merkkiäkään.
Töihin on matkaa parikymmentä kilometriä. Mies tietää myöhästyvänsä jonkin verran, mutta hän laskee selviytyvänsä siitä hyvällä selityksellä. "Auto hajosi, mutta onneksi on tuo moottoripyörä..."
Työpäivän jälkeen Mies on juuri kävelemässä kohti pysäköintialuetta, kun alkaa sade. Eikä mikä tahansa pikku kesäkuuro, vaan oikein kunnon kaatosade. Miehellä ei ole minkäänlaisia sadevarusteita mukanaan. Ja kotimatkalla pitäisi vielä ajaa huoltamon kautta ja ostaa muutama litra bensaa autoa varten. Mies ei hermostu tästä, eihän tämä ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun vaatteet moottoripyörän selässä kastuvat.
Mies ajaa huoltamolle bensamittarin viereen ja ryhtyy penkomaan roskiksia, jos löytyisi pari tyhjää muovipulloa bensiinin kuljettamiseen. Pullot löytyvät, ja Mies on juuri tarttumassa mittarin kahvaan, kun tulee inhottava olo. Se lompakkohan on edelleen kotona. No, pitää ajaa hakemaan se, samallahan siinä voi vaihtaa kuivat vaatteet ylle ja sadepuvunkin voisi pukea. Ei siinä varmaan kauan mene, vaimo voi hiukan työpaikallaan ihmetellä mutta selitän sen sitten myöhemmin, ajattelee Mies.
Mies istuu pyörän selkään, käynnistää sen, painaa kytkintä, ja sotkee ykkösvaihteen sisään. Kuuluu hirveä ääni, sellainen metallisorvin ja teurasporsaan yhdistelmä, ja pyörä sammuu. Miehelle tulee äkkiä sellainen olo, ettei tilanne enää ole täysin hallinnassa. Epävarmuus pyrkii hirvittävällä voimalla esiin, ja sekoittaa Miehen ajattelukykyä. Mitä helvettiä, eihän se näin ole ennenkään tehnyt, ajattelee Mies. Hän työntää pyörän kauemmaksi mittareista, ja sytyttää savukkeen. Nyt on pakko miettiä muutama minuutti.
Tässä vaiheessa Mies ei enää uhraa ajatustakaan sille, että sade jatkuu yhtä kovana kuin ennenkin. Hän polttaa loppuun savukkeensa, ja päätyy uuteen ratkaisuun. On pakko juosta parin kilometrin matka kotiin, noutaa lompakko ja joku tyhjä kanisteri, sitten juostava takaisin huoltamolle, sitten taas kotiin, auton tankkaus, peräkärry mukaan, ja pyörä sillä pois huoltamolta. Vaimo tottakai pitää siinä jossain välissä hakea kyytiin. Taidankin soittaa sille ja kertoa että olen vähän myöhässä, ajattelee Mies, mutta huomaa samassa että myös kännykkä on aamun kiireissä jäänyt keittiön pöydälle.
Mies hölkkää läpimärissä vaatteissaan kotitalolleen, vaihtaa vaatteet, etsii tyhjän kanisterin, ja varmistaa että lompakko on mukana. Kumma kun ei tenavat vielä ole kotona, ajattelee Mies, mutta ei jää sitä sen enempää pohtimaan. Kai ne on menneet kirjastoon tai kavereidensa luo.
Huoltamon kassaneiti katsoo hiukan tavallista pidempään Miestä, tämän tullessa juosten maksamaan neljää litraa polttoainetta. "Vähän märkä keli leikata nurmikkoa?", se yrittää avata keskustelun. Mies ei jää jaarittelemaan, vaan syöksyy kotimatkalle. Hitto, kun tuo kellokin on jo noin paljon. Niin joo, ja se kännykkä on edelleen keittiön pöydällä, mitähän vaimo mahtaa ajatella?
Kotona Mies ei mene edes sisälle asuntoon, tankkaa vaan autoon bensat ja lähtee liikkeelle. Vaimon työmaalla ei näy mitään liikettä, ja ulko-ovikin on lukossa. Mies polttaa päivän kolmannen savukkeen, ja miettii hetken. Pyörä paskana huoltamon pihalla, kännykkä keittiön pöydällä, vaimosta ja lapsista ei tietoakaan.
Mies ajaa takaisin kotiin, ja ajattelee hakea kännykän keittiöstä. On kuitenkin käynyt niin onnettomasti, että Miehen käydessä viimeksi sisällä ovat myös talon avaimet jääneet sinne asuntoon. Mies päättääkin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, kytkee kärryn autonsa perään, ja käy hakemassa Hondan pois huoltamon pihalta.
Juuri kun Mies läpimärkänä ja väsyneenä punnertaa moottoripyörää alas peräkärrystä, aukeaa kodin ulko-ovi. Siellä on vaimo. Hän huutaa Miehelle, että missä helvetissä olet taas viipynyt, miksei sitä koskaan voi tulla suoraan kotiin. Noiden moottoripyörien kanssa kyllä on aikaa touhuta.
Mies häkeltyy, ote Hondan tangosta irtoaa, ja pyörä kaatuu kyljelleen. Tankki osuu kärryn kulmaan, ja kuuluu kalliin oloinen pamaus. Bensaa tippuu pihasoralle. Mies jättää pyörän siihen, hengittää muutaman kerran syvään, ja laskee hitaasti kymmeneen. Sitten Mies menee sisään.
Eteisessä ovat vaimo ja lapset vastassa. Kehuvat menneensä syömään pizzaa, koska Miestä ei ollut näkynyt. Vaimo kertoo kahteen kertaan, miten oli joutunut sateessa kävelemään töistä kotiin. Miehelle tehdään selväksi, että hänen on aivan turha pyytää ruokaa koska ei noudata yhdessä sovittuja aikatauluja.
Mies ei puhu mitään, vaihtaa vaan hiljaisena vaatteensa, ja heittäytyy olohuoneen sohvalle. Kaukosäädin löytyy hetken etsimisen jälkeen, ja Mies ajattelee että tämä ilta menköön television katseluksi. Nuorin lapsista tulee, ja ottaa kaukosäätimen. "Telkkari on rikki, ei sieltä mitään näy", toteaa juniori ja katsoo Miestä syyttävän näköisenä. "Saisit olla joskus kotonakin, niin voisit vaikka korjata sen"...
Mies nousee sohvalta, kävelee eteiseen, ja pukeutuu. Ovesta ulos mennessään hän sanoo jotain, mutta sitä eivät muut kuule.
Kun kello on kaksi yöllä, tulee kulmapubin portsari tönimään Miestä, ja sanoo että eiköhän sinunkin olisi aika hiipiä kotiin. Mies kumartuu jakkaralla, putoaa otsalleen lattialle, riisuu kenkänsä, ottaa sukat jaloistaan, ja työntää ne portsarin taskuun. Siinä on, hiivi itse, sopertaa Mies ja päättää jatkaa pöydän alla uniaan...
- Gonzo Dog -
(syyskuu -02)