Apinakiikku
Kätkä oli sopinut Hahlon kanssa, että tänä vuonna lähdettäisiinkin Kontioralliin jo keskiviikkona, heti kun työt olisi tehty ja pyörät kuormattu. Hän kurvasi huoltamon pihaan, katsoi kelloaan ja huomasi että Hahlo on myöhässä. Kätkä heitti repun selästään, riisui koirannahkakintaat, ja ryhtyi tankkaamaan apinakiikkua.
- Jumalauta, on pojalla pyörä...
Kaksi sotaveteraanin oloista herraa pysähtyi bensamittarin viereen. Siinä vieressä seisoi tilausajobussi, muut matkalaiset olivat jo siirtymässä huoltamon baariin mutta nämä kaksi ihmettelivät liekkikuvioin maalattua moottoripyörää.
- Eiks toi ole vähän semmonen tappovehje...?
Kätkä kiersi tankin korkit kiinni, mietti hetken, ja otti vakavan ilmeen naamalleen.
- Juu kuule... semmonen se just on, hyvä kun huomasit... et viitsis siirtyä vähän kauemmas kun tää on jo kolmea purrut tänään...
Äijät katsoivat Kätkää, näkivät pirullisen ilmeen, ja siirtyivät sisälle baariin. Kätkä meni perässä, maksoi bensat, ja tuli takaisin pihalle odottelemaan Hahloa.- Terve Kätkä, ootko Kontioon menossa?
Viereen ajaneen Corollan avonaisessa ikkunassa näkyi tuttu naama, kerhon varapomo Nurminen.
- Joo, Kontioon joo, odottelen Hahloa... sää et sitte taida tulla kun myit sen pyörän pois?
- Niin myin... tuli ajatus että kyllä elämässä täytyy muutakin olla kun joku moottoripyöräily, jää rahaa muuhunkin, nyttenki olen juuri menossa ostamaan uutta pesukonetta!
- Niinpä... no me nyt kuitenki sinne mennään, nähdään sitte joskus kun tullaan takasin...
Nurminen lähti Corollan renkaat vinkuen. Kätkä katsoi valtatielle ja näki suoran toisessa päässä kovaa vauhtia lähestyvän pyörän. Se oli Hahlo, aika kovan riskin se näytti ottavan koska vauhtia oli pitkälle toistasataa.
- Moro juu, mitäs sanot Kätkä jos ostettais kaljat jo tästä niin ei tarvi pysähtyä niiden takia missään matkan varrella?Huoltamon olutvarastot olivat aika niukat. Hahlo kierteli vähän aikaa kylmäkaappien ja korien ympärillä, löytämättä mitä etsi.
- Vittu... täällä ei taida olla Carlsbergii...
- No minkä takia sen just Carsbergia pitäis olla?
- Kato kun se laittaa niin julmasti panettaan, ja sillon aina jotain löytyy kun on semmonen sopiva puhti päällä...Kätkä sulloi ostamansa tölkit sivulaukkuun, ja sulki remmit. Viereen ilmestyi ruutupaitainen vanhempi lippalakkimies.
- Mitähän tuollainen moottoripyörä mahtaa maksaa?
Kätkää alkoi pikku hiljaa kyllästyttämään nämä kyselijät. Hän heitti savukkeen maahan, sotki sen, ja sylkäisi perään.
- No mitähän se olis... sopisko vaikka sata tuhatta?
- Ei helvetti... sillähän sais jo kaks Ladaa!
- Juu... ja tiedäks mitä, mää olenkin tässä koko päivän miettiny että ostan kaks Ladaa heti kun joku vaan kertoo että mihin mää niitä voisin tarvita...!Ruutupaitamies näki Kätkän ilmeestä, että nyt on parempi lähteä pois. Hän käveli huoltamon kulman taakse, ja hetken kuluttua sieltä tuli kerman värinen Lada näkyviin ja kurvasi valtatietä kohti. Paksu, pahalle haiseva sininen savu jäi leijailemaan pihalle. Hahlo tuli huoltamon myymälästä ulos, oli ostanut sittenkin Karhua. Muutaman minuutin päästä pyörät olivat jo liikkeellä kohti pohjoista.
Matka Kiilopäälle vei kaksi vuorokautta, ja oluet loppuivat jo ensimmäisenä iltana joten niitä hankittiin matkan varrelta lisää parikin kertaa. Kätkän apinakiikku on mukava ajaa, mutta pieni polttoainetankki ja suhteellisen kova tärinä aiheuttavat sen että on pakko pitää taukoja. Ensimmäisen yön matkailijat viettivät Kannonkoskella ja toisen Pudasjärvellä. Molemmilta leirintäalueilta löytyi kohtuuhintaiset pienet mökit, joten aamuisin ei tarvinnut tuhlata aikaa telttojen pakkaamiseen.
Perillä odotti melkoinen yllätys. Ensimmäinen oman kerhon jäsen jonka kaverukset näkivät, oli Nurminen.
- Niin tota... kyllä mää sitä pesukonetta ihan oikeesti menin ostaan, mutta sitä ennen ajattelin poiketa siihen yhteen pyöräliikkeeseen... ja siellä oli toi Tuutti... ostin sen sitte pois...Nurmisen moottoripyöräily on sitä, että keskimäärin kaksi kertaa vuodessa se lopettaa sen totaalisesti, ja yhtä usein se näkee sitten jonkin mielenkiintoisen pyörän joka on ihan pakko ostaa. Näin on ollut kohta kaksikymmentä vuotta.
- Ajoin tullessa hirveä päin... tai siis meinasin ajaa... vedin pään alas ja tähtäsin sieltä jalkojen välistä mahan alta...
Kätkä kuunteli tarinaa, ja huomasi että Nurminen on juonut jo aika paljon.
- Niin varmaan juu... ja purit siinä ohimennen siltä hirveltä vielä pallit hajalle, vai mitä...?Viereen ajoi pari brittipyörää, Lapuan rymyt Erkkilä ja Hannula.
- Noo pojaat... mitäs täällä, selvin päinkö te vielä ootta?
Erkkilä tempaisi repun selästään, avasi sen, ja latoi ruohokentälle kahdeksan pulloa Koskenkorvaa.
- Siinähän nuita. Juotavaks tuotu, ne ei ole näytillä...!
Hannula ei ehtinyt edes kypäräänsä riisumaan, kun oli jo puoli pulloa Koskenkorvaa mennyt.
- Arvatkaas pojaat mitä löyty Kokkorallista ku lährettiin... ihan ehjä retkipatja, köytin sen Arielin völjyyn ja aattelin notta nyttehän nukutaan niinku paremmakki herrat!
Kokkorallin kotimatkalla Hannula oli todellakin omistanut hetken aikaa retkipatjan. Myöhemmin kun se oli poikennut tupakalle johonkin levähdysalueelle, se oli tapansa mukaan tutkinut TVH:n vihreän roskiksen.
- Täys pahvilaatikko minuuttivelliä! Yli sata pussia! Eikä ollu päiväys pahasti vanha. Niin notta meillähän on ton Erkkilän Laten kanssa sitä velliä täälläki eväänä... patja vaan piti sotkee sinne roskiin kun ei ollu Arielin takaritsillä enään tilaa...Kätkä ehdotti Hahlolle, että nyt pitäisi lähteä tupakin ostoon alueella olevaan kahvioon. Kävellessään baarin ulko-ovea kohti he näkivät kuinka joku saksalainen rallivieras yritti avata ovea, työntämällä sitä sisäänpäin. Kätkä asteli viereen ja veti oven auki. Saksalainen katsoi hetken aikaa Kätkää, ja kysyi sitten huonolla englannilla että miksi ovet Suomessa aukeavat ulospäin kun ne muualla Euroopassa avautuvat sisään. Hahlo ehti selittämään.
- Juu sii... if juu aar in ö haus änd ouppen tö door... juu kän push tö wulfs änd bears öwei, juu sii...
Saksalainen tuijotti hetken Hahloa, pudisteli päätään, ja meni varovasti sisään. Kätkä nauroi katketakseen.
- Näikkö sen ilmeen? Se taisi uskoa ton jutun...Baarissa olikin olutmyyntiä, ja kaverukset viihtyivät siellä useita tunteja. Jossain vaiheessa Kätkää alkoi sen verran väsyttämään, että oli pakko lähteä omaan leiriin. Hahlo oli jo ehtinyt telttansa pystyttämään, mutta Kätkän aika oli alkuillasta kulunut lähinnä Lapuan humujen seurassa. Yhteistyöllä se vanha kangasteltta lopulta kuitenkin nousi harjaan.
Hahlo istui oman telttansa edustalle nauttimaan vielä yhden oluen, ja katseli samalla kuinka Kätkä yritti suunnistaa pienen kuturysän oviaukosta sisään. Lopulta se onnistui, ja hetken aikaa oli hiljaista. Sitten teltta heilui, ja Kätkä syöksyi ulos.
- Vittu tuolla on joku kuollu haiseva raato, ei sinne voi mennä!
Hahlo kurkisti sisään Kätkän telttaan, ja näki raadon. Se oli puoliksi syöty makkarapaketti, tuotenimeä ei enää voinut tunnistaa koska se paketti oli jäänyt telttaan joskus edellisenä kesänä. Hahlo heitti makkarapaketin kauas heinikkoon, mutta huomasi että haju jäi silti.
- Noo... Kätkä hei... nythän on mukavan lämmin yö, nukut tässä ulkona... kun toi aurinkokin on kohta taas jo aika korkeella...Kätkä teki ratkaisun jonka vain kolmen promillen kunnossa voi tehdä. Hän ryömi jalat edellä telttaan niin että hartiat ja pää jäivät teltan ulkopuolelle, ja veti vetoketjun kiinni. Tyynyksi kelpasivat koirannahkaiset ajokäsineet. Minuutin päästä kuului jo kuorsaus.
Hahlo joi oluensa loppuun, sitten vielä loput kaksi, ja suunnitteli juuri omaan telttaansa siirtymistä kun huomasi ettei Kätkällä ole nyt kaikki niinkuin pitäisi. Mies kierähteli edes takaisin, yski ja pärski, hikkakin siinä taisi välillä ahdistaa. Sitten alkoi kova kamppailu teltan vetoketjun kanssa. Hahlo ei kyennyt auttamaan, istui vaan ja ihmetteli.
Kätkä sai lopulta vetoketjun auki ja työnsi päänsä sisään telttaan. Äänestä päätellen niin mahalaukku kuin suolistokin tulivat tyhjäksi. Hahlo hymyili ensin, nauroi sitten, ja kieriskeli lopulta oman telttansa edustalla vatsaansa pidellen. Siinä vaiheessa kun hän näki Kätkän repivän teltan takaseinän halki ja syöksyvän ulos, hän ei enää hallinnut kaikkia lihaksiaan koska housut kastuivat.Seuraavana päivänä asiasta ei puhuttu. Kätkän rikkinäinen, pahalle haiseva teltta heitettiin nuotioon ja katseltiin tuulen yläpuolelta miten se vähitellen musteni pois. Sitten lähdettiin kotimatkalle, samassa ryhmässä muiden kerholaisten kanssa. Lokan tekojärven kohdalla etummaisena ajanut Kätkä koukkasi sivuun, riisui kypärän ja koirannahkakintaat, pisti tupakaksi, ja tuijotti peilityynelle järvelle. Hahlo käveli viereen.
- No, mikäs nyt tuli?
- Ei tässä mitään... mutta yks juttu olis... jos kytät pysäyttää niin olis hyvä jos te muut pysähdytte ja mää kurvailen siitä johonki vähän sivummalle...
- Sulla on nyt joku ongelma ton apinakiikun kanssa?
- Niin no... se nyt sattuu oleen verojen takia ajokiellossa... ja toi kilpi on velipojan Hondasta... ja ajokorttikin meni hyllylle viime maanantaina kun tuli ajettua autolla karvan verran kovempaa mitä lääkäri määrää...
- Kuule Kätkä, ei puhuta tästä muille, ajelet siinä porukan keskellä niin pääset siitä poikkeemaan mihin haluat. Eikä meillä mikään kiire ole. Perjantai-iltana kun ollaan Rymättylässä niin se riittää. Ja kilpiä on maailma täynnä...!Kätkä katsoi Hahloa hetken, ja sytytti uuden tupakan. Sitten hän käveli porukan muiden jäsenten luo.
- Meinattiin tossa Hahlon kanssa, että tässähän olis upee paikka telttailla ensimmäinen yö... jos teille sopii... ja jos mää pääsen jonkun toisen telttaan... tai voinhan mää ulkonakin nukkua niin ei tule sanomista...?Perjantai-iltana porukka oli Rymättylän Saaristoajossa. Kätkän apinakiikussa oli jo kolmas kilpi kahden viikon sisällä, mutta niin kai se on että kortit on pelattava sen mukaan kuinka jako menee…
- Jousimies -
(joulukuu -01)