Virtuaalipärtsäilyä

Millaisia kokemuksia tarjoaa moottoripyöräily, jos sitä harrastaa vain näyttöruudun ja näppäimistön kautta?

Tietokoneet ovat tulleet jäädäkseen. Lähes jokainen meistä joutuu työssään - ammatista riippumatta - käyttämään niitä tavalla tai toisella.
Sitten on vielä tuo harrastuspuoli, jonka tunnetuin muoto erilaisten pelien jälkeen on Internet. Tunnen tyyppejä, jotka saattavat viettää jopa kuusi tuntia illassa koneensa ääressä, kommunikoiden toisten kaltaistensa kanssa ja saaden tästä henkistä tyydytystä.
Itse en ole ollenkaan yhtä innostunut näistä systeemeistä. Minulla on kyllä laitteet, yhteydetkin toimii, mutta käytän niitä vain jos on pakko. Pari kertaa kuukaudessa käyn tutkimassa sähköpostini, ja kotisivutkin laitan ajantasalle vasta kun riittävän moni on lähettänyt minulle huomautuksen asiasta.
Ystäväni Unto ryhtyi kerran tutkimaan, että miksi muutamat kerhon tyypit ei enää osallistu kerhoiltoihin ja kokouksiin yhtä aktiivisesti kuin ennen. Tulos oli järkyttävä.
"Ei ne ehdi, kun ne näpelöi niitä tietokoneitaan" raportoi Unto.
Saman tien Unto ilmoitti että nyt oli tapahtunut se mitä ei oltu osattu odottaa. Joku oli myynyt moottoripyöränsä, voidakseen ostaa tietokoneen.

Virtuaalikerho

Sairasta, ajattelin hiljaa mielessäni. Mutta kun kuulin että myös muissa kerhoissa on alkanut näkymään samoja oireita, päätin ottaa asiasta selkoa. Ja mitä löysin?
Joukko bittinikkareita on perustanut MC Baja Hill -nimisen moottoripyöräkerhon joka ei ole kuitenkaan mikään oikea moottoripyöräkerho, vaan kuviteltu sellainen.
"Kerhoon" kuuluvat nörtit voi helposti tunnistaa siitä, että niiden puhelin piippaa aina varattua. Ne istuvat ilta toisensa perään ruutua tuijottaen, ja kertovat Internetissä toisilleen mitä vaikuttavampia juttuja prätkällä ajamisesta.
Se, onko kukaan heistä oikeasti ajanut moottoripyörillä, ja jos on niin missä ja kuinka monta vuotta, se ei ole tärkeätä. Yksi "bajahilliläinen" kertoi kerran, että tärkeintä on hyvät fiilikset ja kokemusten vaihto muiden samanhenkisten kanssa.
Hyvin asiallista äänensävyä käyttäen tein kaverille selväksi, että on parempi jos pidämme välimatkaa toisiimme, mielellään ainakin kilometri tai sinnepäin. Muuten menee keskustelu käsilläpuhumiseksi...

"Kokoontumisajo"...

Eräänä iltana löysin sähköpostista kutsun kokoontumiseen. "Hienoa", sanoin Untolle, "Valitettavasti matkaa vaan on liikaa koska kutsu on tullut Kanadasta saakka."
Muutama ilta myöhemmin totuus valkeni. Kyseessä oli ns. virtuaalitapahtuma, johon voi osallistua vain Internetin välityksellä.
Olen varma, että se Unton tuttava osallistuu tähänkin. Naputtaa konettaan aamuviiteen, ja käy Kanadassa.
Ottaa virtuaalikännit, ja potee seuraavana päivänä virtuaalikrapulaa...

- Kekku -
(maaliskuu -97)