Viiden päivän kommuuni

Kesäaikana kokoontumisajot kestävät yleensä kaksi tai kolme päivää, joskus jopa neljä. Yhdestoista Uudenvuodenajo kesti viisi päivää!

Viime vuosina on käytäntö mennyt sellaiseksi, että Uudenvuodenajo järjestetään joka toinen vuodenvaihde Jokioisissa, ja joka toinen jossain muualla. Syksyllä näytti siltä, että taitaa jäädä koko juttu nyt pitämättä kun JMP antoi Kotirannan pois. Sitten soitti Jörgen, ja ilmoitti olevansa vapaaehtoinen järjestäjä. Paikkakin oli jo valmiiksi katsottuna, Helsingin Työväen Moottoripyöräilijöiden maja Röykässä.

Viisi päivää...

Jörgenille oli tulossa saksalaisia vieraita moottoripyörillä, ja näiden ajatuksena oli ajaa juhlimaan vuoden vaihtumista johonkin päin Pohjois-Karjalaa. Jörgen oli luvannut järjestää majoituksen pariksi yöksi, ja käytännön miehenä päätti yhdistää kaksi asiaa. Saksalaiset, joita oli kuusi, tulivat kolmella sivuvaunupyörällään jo torstaina Röykän majalle. Siitä alkoi XI Uudenvuodenajo.
Viisipäiväisen kokoontumisen systeemi oli, että jokainen sai tulla ja lähteä juuri silloin kun itse halusi. Ainoa joka oli paikalla koko homman ajan, taisi olla isäntä itse. Uudenvuodenajosta tulikin näin "viisipäiväinen kommuuni"...

Mahtavat ajokelit

Itse ajoin Röykkään lauantaina puoliltapäivin. Matkaa kerholta perille tuli vain 85 kilometriä, ja koska pakkastakin oli vain viisi astetta, ei tarvinnut pysähtyä kylmyyden takia kertaakaan. Karkkilassa tosin pysähdyin sen verran, että tarkistin XJ:n nastarenkaiden ilmanpaineet ja join kupin kahvia. Pyörä ja varusteet pysyi tosi puhtaina, kun ei ollut tielaitos vielä ehtinyt levittämään suolaa.
Röykän kylällä pysähdyin Siwan eteen ja ostin eväitä. Kyselin tietä muutamilta ohikulkijoilta, mutta kukaan niistä ei tiennyt missä HTM:n maja on. Taitaa Röykässä vaihtua väki aika taajaan, koska melkein kaikki sanoivat asuneensa siellä niin vähän aikaa ettei ole paikat vielä tuttuja! Siihen pihalle tuli sitten pari kaveria tyhjä olutkoppa mukana, ja ne tiesi neuvoa oikean reitin. Ne oli menossa verstaalleen, oli joku viritetty auto siellä työn alla.

Lampaankoipea, olutta, papusoppaa - ja olutta!

Iltapäivä kului mukavasti, kun vaihdettiin kuulumisia. Toisinsanoen, naukkailimme eväitä. Päivän jo hämärtyessä tuli Ylipekkalan Ilkka Gislavedista, Ruotsista. Ilkka ajelee Uralilla ja edustaa Sisu MC:tä. Ilkan Ural ei oikeastaan ole enää pelkkä Ural, koska siihen on istutettu DAF- jakeluauton moottori. Kone on kuitenkin niin paljon Uralin koneen näköinen, ettei eroa huomaa ellei tutki tarkemmin.
Saimme Ruotsintuliaisiksi savusuolattua lampaankoipea. Tarjoilu Uudenvuodenajossa pelasi koko ajan komeasti - eli niin, että jokainen laittoi "seisovaan pöytään" eväitään, ja siitä sai ottaa itsepalveluna mitä tykkäsi. Talon puolesta oli lisäksi mahtava kattila täynnä hernekeittoa ja siinä ihan reilusti "sattumia" mukana.

Illemmalla, saunan jälkeen, tuli porukkaa lisää. Kolme kaveria Yli-Härmästä, matkaa oli tullut 450 kilometriä. Olen itsekin ajanut silloin tällöin näihin talvijuttuihin, mutta en kertaakaan noin pitkää päivämatkaa. Hieno suoritus!
Eikä sellaista ajoporukkaa Yli-Härmästä taida löytyä, etteikö yksi pyörä ainakin olisi Triumph. Tällä kerralla hyvinkin erikoinen yksilö, oli nimittäin ensimmäinen tänne Suomeen tuotu ysisatainen enduro, tyyppinimenä legendaarinen Tiger.
Ennen ylihärmäläisten tuloa olimme juuri Vaaran Ismon kanssa jutelleet Rehupiiklesin levystä ja naureskelleet niitä juttuja. No nyt sitten kun nämä uudet ukot tuli paikalle, niin mentiin tottakai pihalle katsomaan että kuka tulee. Kysyin siltä Triumph-kuskilta että mistä asti ajoitte, ja se kun vastasi että Yli-Härmästä niin meillä petti pokka. Sanoin kaverille vaan että sori, tuli yksi laulu mieleen. Se vaan naureskeli, että "Mikähän se sellaanen laulu on?"

Unet pakkasessa

Ilta vierähti mukavasti siinä radiota kuunnellen... tai oikeastaan loppuillasta ei radion tehot enää mihinkään riittäneet kun parikymmentä isoäänistä ukkoa kertoi toinen toistaan hurjempia juttuja. Oluttakin kului, ja joskus kahden aikoihin hiivin talon vintille jossa oli mukavia nukkumaloosseja niille joilla oli kunnon makuupussit. Unet oli hyvät, ja raikas pakkas-ilma haihdutti höyryt nupista. Niinpä aamulla kymmenen aikoihin olikin koko pataljoona taas hereillä ja valmiina juhlimaan uudenvuoden aattoa. Heinäveden mies potkaisi DR:n käyntiin ja lähti kotinurkille. Päivämatkaa oli tiedossa hänellä mukavat 400 km. Jörgen ja muut meni parin kilometrin päähän Röykän kylälle, yksi veti perässään pulkkaa johon oli pinottu tyhjiä olutkoreja. Paikallinen väestö meni kai piiloon siinä vaiheessa, kun tuonnäköinen sakki ilmestyi niiden kylänraitille...

Itse olin luvannut Johannalle ja Susannalle, että tulen iltapäivästä kotiin niin voidaan sitten juhlia vuoden vaihtumista koko porukalla ja ampua vaikka muutama raketti. Paluumatkalla oli yhtä hienot kelit kuin tullessa, ainoa mikä vähän haittasi oli se kun XJ:n takarengas edelleen hukkasi ilmaa. Hitaasti mutta varmasti. Kerholle päästyäni oli rengas jo aika nössö, mutta ketääpä se enää siinä vaiheessa olisi häirinnyt...

- Kekku -
(tammikuu -96)

Takaisin